jotka ovat itse lähteneet ja eivät ole vielä uutta löytäneet ovat vihaisia metsästäjiä moraalin vartijoita toisia naisia syytteleviä kateellisia saalistajia ja katkeria kun miestä ei löydy.
eronneet
naiset #/#/
151795
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jep, nin kai se on. Turha sitä nyt kuitenkaan ihan hirveästi on korostella.
Juuri eronneet naiset haluavat kokea kaikenlaista ja siksi ovat helppoja saalita. Juuri eronneet miehet ovat ahnaita saalistajia.
Vanhemmalle naiselle on vaan vaikeampaa löytää saalista,
mies löytää aikapian uuden emännän.
5-kymppinen mies enkä halua ainakaan vähään aikaan olla missään tekemisissä koko naissukupuolen kanssa. En ollut väkivaltainen, vieraissa käyvä, viinaan menevä vaan ihan tavallinen kotona viihtyvä kunnon mies, vaimon mielestä liiankin tasainen ja tylsä. Niin kauan meni suht hyvin kun jaksoin tanssia hänen pillinsä mukaan, omat mielipiteeni tyrmättiin aina heti kättelyssä, hänen ajatuksensa olivat aina niitä oikeita. Minusta hän löysi vaan vikoja, koskaan hän ei ollut tyytyväinen mihinkään. Niinpä läheisyys ja seksi hävisivät pikkuhiljaa väliltämme. Vetäydyin kuoreeni ja olin hiljaa kun aina tulin tyrmätyksi, no tästähän hän sitten sai aiheen uuteen ongelmaan nimeltä puhumattomuus. Hän kyllä jaksoi puhua ja paasata mutta näin jälkeenpäin ajatellen kaikki puheet ovat olleet vaan tyhjiä sanoja, teot ovat aivan toista. Kaikesta huolimatta rakastin sisimmässäni häntä vaikken pystynytkään näyttämään sitä ulospäin. Hänen osaltaan asia ei ollut näin ja ero tuli hänen aloitteestaan. Itse teen surutyötä vielä pitkään ja sattuu todella pahoin kun tiedän hänen jo virittelevän uutta ihmissuhdetta.
tarvinnu tehdä jotain muuta kuin käpertyä koloonsa ja toisen paasata?
sanoisin! ((
naimisissa! Tässä vastaus on kuvitteellisesti miehelleni!Ei siis niinkään sinulle, mutta palautit mieleeni oman liittoni.Ja tämä tulee nyt liikoja suodattamatta, anteeksi jo ennakkoon!
Tuollaiseen vetäytymiseen ym. minäkin kyllästyin. Kun sain aina kokea olevani se paska joka anoo, pyytää ja vaatii, ehdottaa, ideoi ym., on pahalla tuulella jatkuvasti ja vastuu kaikesta painaa päälle, ja joka ei ole sellainen kuin sinä halusit: hajuton, mauton ja väritön. Mistään sinulla ei ollut mielipiteitä, kunhan tv oli auki, se piisasi. Mitään et halunnut kanssani tehdä, paitsi joskus yöllä...
Mistähän olisin huomannut sinun rakastavan minua?Siitäkö, kun leikkasit nurmikon vai? Kas kun en huomannut!
Ja kun siihen pilliin piti puhaltaa, kun sinä et konsanaan sitä tehnyt. Jos kysyin, mitä tehtäis lomalla tai muuten, siihen ei ikinä vastausta tullut.ja kun sitten olin keksinyt jotain niin loman jälkeen tuli palautetta, että sinun määräyksestä sinne lähdettiin! Oma on vikasi että tanssit, olisit vaihtanut nuotit tai tuonut edes kerran oman kappaleen tanssittavaksi, niin asiat voisivat olla toisinkin.
Totuus on, että minä olin siihen ajokoiran rooliin lopen väsynyt! Ja uutta ihmissuhdetta minulla ei valitettavasti ole- josko koskaan tuleekaan.Aikanaan nimittäin olit suuri rakkauteni!Ja olen äärimmäisen pahoillani, että kävi näin.Sen sijaan olen huomannut, että sinulla on hyvä ja toimiva suhde nyt. Siitä olen onnellinen.Jotakin hyvää minäkin sain sentään aikaan!
aijaijai...
päätynyt tuohon aikaan yöstä! En ole ihan varma pitäisikö minun löytää uusi!Mutta olisi tosi kiva jos joskus saisi löhötä jonkun kainalossa rauhallista lauantaita!'
t. itse lähtenyt eronnut
mikä nyt harmittaa??
ryöpytyksen.
sanonut.
Tuollainenhan on vain jonkun miehestään ja omasta avioliitostaan epävarman ihmisen tapa kertoa omista peloistaan.
Varmaan jokainen eronnut nainen törmää tuollaiseen jollain tapaa.
Minulle ei kukaan ole koskaan heittänyt mitään päin naamaa, mutta vasta eronneena huomasin kyllä, että minua "pelättiin". Nyt en enää tunnu olevan uhka kun olen jo pitkään ollut yksin. Ovat kai huomanneet, että en saalista kenenkään miestä.
Jätä omaan arvoonsa tuollaiset ryöpytykset.
ja saalistuksestaan ja saamisestaan tuohtunut
kun kuvitteli mun vievän hänen apajat..mun liitot ja miehet eivät liity tähän lainkaan.
Menin naimisiin herttaisen tytön kanssa. Kymmenen vuoden kuluttua katselin hapanta rääkyjää, jonka suupielet roikkuivat alaspäin. Muutaman oluen jälkeen siitä muodostui varsinainen noita. Erosin, mutta entinen herttainen tyttö ei vissiin ymmärtänyt että oltiin erottu. Se juoksi viikonloppuisi oveni takana kyselemässä olenko yksin. Lapsen kautta uteli asioitani. Lasta ahdisti. Viisi vuotta on erosta kulunut. Meno rauhoittui jossain välissä ja taas ryöpsähti. Kuulin, että oli ollut joku mies joka sitten kuitenkin lähti, ja kosti minulle sen uuden löytönsä häipymisen. En tiedä toivonko että joku äijä jäisi sitä kattelemaan jolloin minä saisin elää rauhassa, vai toivonko äijien puolesta että pysyisivät kaukana koko eukosta. Kamala maanvaiva.
Taidat olla jonkun naisen uloslemppaama? Puhut tuohon sävyyn, kun joku toinen (sinun mielestäsi) alinta kastia oleva nainen (eronnut) ei sinua huolinutkaan.
tiedoksi!