Onko joku tuntenut menetetyn läheisen ikäänkuin lähellä? Mitään ei näy mutta on aivan varma tunne siitä, että läheinen esim.istuu hetken vieressä tai seisoo hetken lähistöllä.Uskon ylösnousemukseen mutta minulle on käynyt muutaman kerran näin ja myös muille sukulaisille toisistamme riippumatta.Mistä se voi johtua vai voiko läheinen vainaja tosiaan ilmoittaa kuolemanjälkeisestä elämästä tällätavoin,oletteko tunteneet samaa?
Oletko tuntenut läheisyyden
Miksi näin
101706
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
että poismennyt läheiseni "näyttäytyi" minulle.
Vaikka olenkin asiasta aivan varma, niin monet sanovat tapauksen olleen mielikuvituksen tuotetta.
Itse kyllä uskon , että tämä kohtaaminen oli kaikkea muuta kuin mielikuvituksen tuotetta. Kommentteja otetaan vastaan :)
Olen kokenut todellakin ja vahvasti poikani näkymättömän läsnäolon monta kertaa hänen kuolemansa jälkeen.
Hän vain tulee yhtäkkiä ja on siinä, ihan lähellä, ja silloin on oltava ihan hiljaa ja liikkumatta, aistia vain hänen ihana läsnäolonsa, kun ei uskalla liikahtaakaan, kun pelkää, että hän katoaa..se on jotain niin lohduttavaa ja ihanaa, kun on niin ikävä..
Kerran tämä tuntemus oli tyttärelläni ja minulla ihan yhtäaikaa, kun seisoimme vierekkäin julkisella paikalla, vaikka emme edes puhuneet hänestä. Kysyin vain sen tuntemuksen ohi mentyä, että onko sinulla koskaan sellainen tunne, että veljesi on siinä ihan lähellä, niin hän vastasi, että juuri äsken tuossa oli! Eli tunsimme pojan läsnäolon toisistamme tietämättä yhtäaikaa!
Minä uskon kuoleman jälkeiseen elämään, että he poisnukkuneet voivat näin käydä tuomassa lohtua ja ilmoittaa samalla, että he ovat lähellä, vaikkei heitä näy.
Veljeni kuoli muutamia vuosia sitten ja melko piakkoin hänen kuoleman jälkeen aloimme vanhempieni kanssa tuntea hänen läsnäolonsa. Ja haistaa hänen tuoksunsa. Hetken aikaa tunne/tuoksu kestää ja sitten katoaa. En tiedä mihin uskon, ylösnousemukseen, taivaaseen vai mihin, mutta sen tiedän että veljeni huolehtii meistä ja on sitten joskus vastaanottamassa kun aikamme koittaa. Olemme myös nähneet hänestä unta jossa hän ilmestyy valkea kaapu päällä meidän luokse ja kertoo kaiken olevan kunnossa ja että hänellä on hyvä olla.
Poikani muut läheiset ovat myös kertoneet, kuinka hän on käynyt unessa sanomassa heille, että hänellä ei ole mitään hätää, että kaikki on nyt hyvin ja eräälle hän oli sanonut, että älä pelkää, minä käyn vain välillä katsomassa kuinka sinulle menee.
Sisarelleni poikani oli unessa käynyt sanomassa hyvin vakavana, että "minun täytyy kertoa täällä kaikki" ja sisareni oli kysynyt "mikä kaikki", mutta hän oli vain ollut vakava ja hiljaa ja sitten kadonnut siitä unesta.
On paljon lähiomaisia, joille hän on käynyt unessa sanomassa jotain lohduttavaa.
Minulle rakas ihminen kuoli jonkin aikaa sitten.. Pian kuoleman jälkeen eräs ilta muistelin tätä henkilöä lämmöllä.. Ikävöiden.. Ja pian tunsin, että hän oli tullut huoneeseen lähelleni.. Tunsin, että hänellä oli hyvä olla.. Että tuska oli poissa..
Erikoisinta tässä on se, että hyvin pian sen jälkeen - olisiko ollut n.15 sekunttia - kun minulle tuli tämä tunne normaalisti niin rauhallinen kanini alkoi käyttäytyä todella oudosti.. Kanini paukutti takajalkaansa toistuvasti maahan, niin kuin niillä on tapana luonnossa tehdä varoittaessaan lajitovereitaan jostain uhkasta.. Kanini ei rauhoittunut millään..
Kului pari minuuttia ja viimein sanoin tälle läheiselleni, jonka läsnäolon tunsin, että menisi pois tältä kerralta, sillä kaniani pelottaa niin valtavasti.. Samalla pyysin häntä kuitenkin joskus sopivalla hetkellä tulemaan takaisin vierailulle..
En ole erityisen uskonnollinen tai yliluonnolliseen uskova ihminen.. Olen skeptikko kaiken suhteen.. Jumalaan en usko oikeastaan ollenkaan.. Tämä kokemus yllättikin minut todella..
Seuraavaa vierailua odottelen..
Lämpimän tunteen ja koti tuntui niin ihanalta muutaman päivän poikani kuoltua.
Pari kertaa koirat on käyttäytynyt hyvin oudosti peläten olla sisällä ja pälyilivät.Ulkokoiramme haukkui kolme päivää valittaen.
Unia en valitettvasti ole nähnyt vaikka niitä toivoisin nä'keväni.Vaan yhden heti kuoleman jälkeen, missä poika silittää tyttöystäväänsä tytön isän katsoessa pahasti kauempaa .
Kotona asuessani nukuin omassa huoneessani ja pelästyin koska tunsin jonkun katsovan minua , istuen sängynlaidallani jalkojeni juuressa.En tiedä kuka se oli.
Ystäväni kuoltua minulla meni kai hiukan överiksi koko suru tai tapaus koska kuolema oli kaikkea muuta kun kaunista, ja siihen liittyi niin paljon tuskaa, lapsia ym..Luin paljon kirjoja ja lopulta näin yhden ainoa kerran unen, jossa tyttö seisoi kahvilassa, sanoin heeeei sinähän olet kuollut, hän kääntyi minua kohden ja sanoi..lopeta!Minua hävetti ja ajattelin ettei hänen lapset tai kuolema kuulunut minulle..
Tavallaan koen että olen ollut paha, ja siksi poikani ei tule uniini, alussa odotin niitä , nyt olen tavallaan luovuttanut
Minä menetin äitini kun olin 11 vuotias. Meni vuosikausia,kunnes eräänä kirkkaana päivänä kävelin koulusta kotiin ja mietin joitakin kouluasioita..Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta,tuntui että "äitini henki" tai miksi sitä voisi kutsua oli minun selän takana sivulla,kulki vierelläni.. Hetken seisoin hämmentyneenä paikoillani kunnes jatkoin matkaa. Se oli toisaalta pelottava,toisaalta hieno hetki..silloin tiesin että äitini on edelleen suojelemassa..
Olen lähes viisikymppinen nainen ja mentin äitini reilu vuosi sitten. Hän oli minulle paras ystävä mitä maa päällään voi kantaa.
olin itse muutama kuukausi sitten leikkauksessa ja muistan huoneessani ensimmäisenä iltana sattuneen tapahtuman.
Olin ensimmäistä kertaa elämässäni leikkauksessa ja yleensä sairaalassakin. Muistan katsoneeni sänkyni lähellä olevaa tuolia ennen kuin aloin nukkumaan ja näin äitini istuvan siinä. Ajattelin ennen nukahtamista ettei minulla ole mitään hätää, koska äiti valvoo untani.
Rakas tätini kuoli tänään klo 03.00 sairaalassa puolen vuoden vakavan sairauden jälkeen. Äiti kertoi kun soitti suruviestin, että hän oli herännyt 01 aikoihin yöllä ja tuntenut että tätini oli ollut hänen vieressä. Vaikkei ollut siis vielä kuollut.
Itselläni on "kokemusta" isäni kuoleman jälkeen 8 vuotta sitten. Muutama kuukausi hänen kuolemastaan olin illalla töissä ja olin täysin keskittynyt työhöni, kunnes yht´äkkiä tuli vahva olo että joku on työhuoneessani, isä, siellä selkäni takana nojaten kaappeja vasten. Kylmät väreet kulki pitkin kroppaa ja tuntui että tukka nousee pystyyn. Hyvä että uskalsin hengittää. Lopulta katsoin olkani yli, mutten nähnyt mitään, tunsin vaan niin voimakkaasti hänen läsnäolon. Vaikka isä oli mulle rakkain ihminen maailmassa, säikähdin niin hirveästi, että lähdin pää kolmanena jalkana huoneesta ja kotiin (olin yksin ylitöissä).
Tästä meni n. kuukausi eteenpäin, kun tyttäreni, silloin juuri 3 vuotta täyttänyt, eräänä iltana kun katsottiin telkkaria (ei oltu puhuttu papasta eikä voinut tietää mitään kuolleiden näkemisestä - kukaan ei ollut kertonut muuta kuin Jumalasta ja enkeleistä siipeineen). Tytär katsoi ikkunan luo ja huudahti "Pappa! Äiti miksi papalla on lamppu otsassa?" Käännyin katsomaan, mutten minä mitään nähnyt.
Nämä on niitä yliluonnollisia (tai luonnollisia?) juttuja, mitä ei voi järjellä selittää. Minut ne on ainakin saaneet vakuttuneeksi, että jotain on kuoleman jälkeenkin.. Onneksi niin!
näin. Tunne oli voimakasta rakkautta ja lämpöä, kun heräsin. Olin itkenyt itseni uneen edellisenä yönä.