Muutin poikaverini asuntoon. Se oli jo valmiiksi kalustettu, eikä itselläni ollut sinne mitään vietävää (olen itse opiskeluaikanani asunut kalustetussa asuntolassa) kuin vaatteita. Nyt parin vuoden jälkeen on alkanu ahdistamaan, koska tunnen ettei asunnossa ole mitään minulle mieluisaa, paikka ei tunnu omalta kodilta.
Tunnen itseni ennemmin au pairiki kuin puolisoksi. Mun tavarat ei saa olla levällään asunnossa, mutta hänen saa. En viitsi kuitenkaan sisustaa tätä asuntoa, koska ajattelen säästäväni sisustusrahoja mahdolliseen seuraavaan yhteiseen asuntoomme. Arvatkaapa vain kuinka haaveilen sisustamisesta. Lisäksi sisustustyylimme poikkeaa, itse pidän Asko/Isku/Ikea -meiningistä, mutta siippa on sisustanut antiikilla. Välillä on pakko päästä ulos talosta, kun alkaa ahdistaa.
Tunnen itseni ennemmin au pairiki kuin puolisoksi. Mun tavarat ei saa olla levällään asunnossa, mutta hänen saa. En viitsi kuitenkaan sisustaa tätä asuntoa, koska ajattelen säästäväni sisustusrahoja mahdolliseen seuraavaan yhteiseen asuntoomme. Arvatkaapa vain kuinka haaveilen sisustamisesta. Lisäksi sisustustyylimme poikkeaa, itse pidän Asko/Isku/Ikea -meiningistä, mutta siippa on sisustanut antiikilla. Välillä on pakko päästä ulos talosta, kun alkaa ahdistaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
oliskohan kannattanu miettii vähän asiaa ennen ku muutit. ite oon aina ollu sitä mieltä ettei kenenään luokse kannata muuttaa, silloin on aina vieras talossa... oman miehen kans muutettiin suoraan yhteiseen uuteen kotiin joten kumpikin saa olla kotona.
Ja sinä sisustit?
Kuulin just tapauksen eräästä parisuhteesta, jossa molemmat osapuolet möivät yksiönsä ja ostivat yhdessä ihan uuden kodin. Kuulostaa ihanalta, mutta niin siinä kävi, että nainen päätti kaiken uuden kodin sisutamisesta. Mies kokeili huvikseen rajojaan ja ehdotti yhden pyyhekoukun paikkaa toiselle puolelle peiliä kylppärissä. Ei onnistunut.
asuttii alux eri paikkakunnille ja sit ku muutettii yhteen ni sit iha uus asunto et ei edelliseen (tosin mies asu kotonaa ni ei se ois käynykään). Miul oli sit kans alux vähä sellain tunne ettei tää oo miun koti, ko ei sillee oo mitää kalusteita mitkä ois miun. Mut nyt oon kotiutunu ja oon miuki värejä saanu näkyviin ettei kaikki oo iha ruskeeta tai sinistä.
Tein pitäs ehkä keskustella tosta et miltä siusta tuntuu. Tietääkseni kukaa ei osaa toisen ajatuksia lukee.
Eihän antiikinharrastajan mielestä sinulla ole minkäänlaista makua sisustuksen suhteen.
Miten hän voisi päästää sinut pilaamaan harkittu kokonaisuus?
Joo, nää on just näitä juttuja...blääh...
Yks "antiikki-ego" vastaan "sisustusintoinen tuleva pikkuvaimo"...ei tuu kesää, ei...
sitä, että ap:n ja sen miehen maut eroaa liikaa toisistaan. Että lieneekö mahdollista päästä tyydyttävään loppuratkaisuun.
hänen asuntoonsa, miksette hae yhteistä asuntoa, joka olisi molemmille uusi?
Mun exä oli tollanen yli 2 vuotta sitten kun jätin sen. Mä en saanut tuoda omia tavaroita, vain hänen kamat sai olla. Mä en saanut panna edes kosmetiikkaani, siteitäni, pyyhkeitä ym vessan laatikkoon. Häntä ärsytti, jos minun tavaroita oli hänen pöydillä jne. Mulla oli omat huonekalut pakattuna varastossa, koska mikään mun tavara ei mahtunut hänen asuntoon, johon olin muuttanut. En jaksanut tuota sitten enää, oli meillä muutakin ongelmia, mies pomotti ja pakotti mut siivoamaan aina kaiken yksin, kantamaan takkapuut jne, tein aina yksin ruuat... Se oli ihan helvettiä lopussa ja me erottiin. Mä löysin onneksi uuden ihanan miehen ja me rakennettiin YHTEINEN talo. Se on meidän molempien koti johon mahtuu meidän molempien tavarat, kotityöt jaetaan ja meillä on tosi hyvä olla.
Ehkä aloittaja ystävä rakas kannattaisi miettiä sitä suhdetta, ettet suostu miehelle vain au pairiksi ja talouspiiaksi, vaan jos mies ei anna tuoda asuntoon mitään sinun omaa ja sisustaa kämppää, niin jätä se mies. Ei se sinua rakasta, jos vaan komentelee sinua ja itse määrää kaikesta.
Hyvää jatkoa aloittajalle ja kaikkea hyvää!