mun poikaystävä,siis nykyään entinen kertoi mulle vaan eilen aamulla kun toi mut kotiin että soittaa illalla kun pääsee koulusta,no ei kuulunut mitään ja ei vastannut viesteihin joita laitoin usean kerran ja koitin soittaa monta kertaa,ei vastannut... aamulla kaikki oli hyvin suudeltiin ennen kuin menin kotiin. ja kaikki tämä muutos yhdessä päivässä ,viellä edellisenä iltana jätkä sanoi rakastavansa myös mua. sitten illalla soitin sen broidin puhelimeen ja pyysin että antaisi puhelimen hänen veljelleen ja sitten kysyin että miksei ole vastannut mihinkään yhteyden ottoihin mitä olen koko päivän koittanut tehdä? ja hän sanoi ettei ole jaksanut...? sitten sanoi vaan että ei oikeen kiinnosta enää kun sanoin että kuulostaa vaan vähän siltä ettei sua enää kiinnosta... itkin koko illan ja sen puhelun aikanakin jo no sitten nukahdin ja kun taas aamulla heräsin itkin jälleen .olen aivan rikki rakastan tätä poikaa edelleen ja ihan ylikaiken hän myös tietää että se on aivan pelkkää totta että rakastan sitä!!! miten selviän,auttakaa!!!! anteeksi toi epäselvä kirjoitus mutta itkettää vaan ja mitään ei oikeen saa tehtyä kunnolla... en voi miettiä tai tehdä mitään ilman että tää mun rakastama mies tulee mieleeni... olen rikki ja aivan loppu jo yhden illan eron takia,antakaa mulle neuvvoja miten helvetissä mä selviin tän yli...
miten selvitä tästä kaikesta tuskasta yksin...
milla
5793
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
joo, mulla ja jätkälläni meni kans poikki kaks kuukautta sitten. Juttu meni aika samoin, yht äkkiä yhteyden pito vaan väheni ja loppu...Otin sit ite ohjat käsiini ja menin kundin kotiovelle selvittää asiat. No meidän suhdeloppu tappeluun ja valehteluun. Tää kundi oli valehellu mulle koko ajan.
Rakastin sitä jätkää. No erosta on nyt tosiaan se kaks kuukautta, ja vähitellen olo alkaa olla suht koht normaali. Ekan viikon ajan tuntu etten koskaan toivu.. Mut vaikka kuinka kornilta vaikuttaaki, ni puhuminen auttaa. Me jauhettiin kavereiden kanssa meidän ero ja suhde niin läpikotasin ku olla ja voi. Niin paljon, että puhuminen alko tosissaan jo tympiä. Selvitettiin ja analysoitiin tän kundin ajatusmaailmaa läpikotasin. Se autto todella. Ei tarvinnu märehtiä niitä asioita itekseen, vaan pysty jakaa tunteensa.
Sit toinen ni yrität vaan ettii kaikkee positiivista elämästäs. Jotain positiivisii juttui tulevaisuudesta..? Niihin voi sit keskittyy kunnolla.
Kannattaa myös takertua ihan arkisiin juttuihin, et saa muuta ajattelemista. Minä esimerkiksi aloin opiskella ihan todenteolla. No numerot ainaki alko nousta...
Vieläki välillä tulee murheellinen olo yms. mut se menee aika äkkiä ohi.
Pahinta oli se petetyksi tulemisen tunne. En tiedä onko kohdallasi näin, mutta minulla ainakin ero oli todella vaikea, siihen liittyi mm. pettämistä ja pahaa mustasukkaisuutta.
Mutta näiden asioiden yli on vaan päästävä.
Ihan vaan omien ajatuksien selkeyttämiseksi voit myös kirjoittaa päiväkirjaa jossa ruodit tilannettasi, sitten kun kaveritkaan eivätenää jaksa kuunnella ;) nimim. kokemusta on...
No yritä pärjätä! Myötätuntoni on täysin sinun puolellasi!!
kiitos todella paljon vaikk tuntuu ettei toikaan oikeen taida auttaa...:( olen aivan loppu nytten meiän erosta on jo 5pvä,mutta en vaan voi muuta kun itkeä koko ajan... oikeesti mä en kestä viikonloppuna mä olin aivan kännissä ja poltin pilvee jos se olis auttanut asiaan mutta ei tosiaankaan mun olo oli vaan pahempi
Nosta pääsi pystyyn, äläkä murehdi kohtaloasi. Tämä poika ei ollut sinun arvoisesi ja olet parempi kuin hän ansaitsee. Tee jotain kivaa piristykseksi jonkun ystäväsi kanssa.
kiitos tosiaan sullekin todella paljon ohjeista tai siis neuvosta,mieli on jo vähän pzarempi mutta kyllä se taas maanantaina maahan kumottiin kun tää mun entinen poikaystävä kertoi mulle sen lauantaisesta muijasta jota swe oli kuulemma käynyt sen omien juttujen mukaan panemassa... muut aonneksi mulla on ystävät ketkä helpottaa huomattavasti mun oloa... että kiitos vaan kaikiile tutille ystäville ketkä ovat auttaneet mut pahimman yli...
Mulla on sama tilanne. Oon nyt neljä päivää itkeny.. Tuntuu mahdottomalta päästä yli. Sattuu koko ajan. Eikä pysty keskittymään mihinkään.