uskot persoonaasi vaikuttavan alkuperäsi, ammattisi, luonteesi.
Kannatko ylpeänä esi-isiesi perintöä vai haluatko mielummin muuttua nykyisen ympäristösi mukaan ja uppoutua heidän sekaan?
Me pohjalaiset ollaan yleensä ylpeitä alkuperästämme eikä meistä saa stadialisia sitte millään. Ainakaan musta.
Vaikuttaako ammatiylpeytesi ja osaamisesi omalla alallasi itsetuntoosi? Näkyykö sinusta ulospäin ammattisi jollain tapaa, joskus insinöörin tai merkonomin erottaa jo melko kaukaa, muitakin vastaavia ammatteja varmaan on.
Oletko tavis vai haluatko erottua ulkoisilla erityispiirteillä ympäristöstäsi?
Etelä euroopassa ihmiset on melko homogeenisiä katukuvassa mutta täällä pohjolassa on paljon punkkareita, gootteja ym. Italialainen ystäväni kävi viime keväänä täällä ja näki ravintolassa sinitukkaisen tarjoilijan jolla oli paljon lävistyksiä, hän sanoi ettei tuon näköinen saisi koskaan töitä italiasta. Me ollaan sittenkin aika suvaitsevainen kansa.Hyvä me.
Kannatko ylpeänä esi-isiesi perintöä vai haluatko mielummin muuttua nykyisen ympäristösi mukaan ja uppoutua heidän sekaan?
Me pohjalaiset ollaan yleensä ylpeitä alkuperästämme eikä meistä saa stadialisia sitte millään. Ainakaan musta.
Vaikuttaako ammatiylpeytesi ja osaamisesi omalla alallasi itsetuntoosi? Näkyykö sinusta ulospäin ammattisi jollain tapaa, joskus insinöörin tai merkonomin erottaa jo melko kaukaa, muitakin vastaavia ammatteja varmaan on.
Oletko tavis vai haluatko erottua ulkoisilla erityispiirteillä ympäristöstäsi?
Etelä euroopassa ihmiset on melko homogeenisiä katukuvassa mutta täällä pohjolassa on paljon punkkareita, gootteja ym. Italialainen ystäväni kävi viime keväänä täällä ja näki ravintolassa sinitukkaisen tarjoilijan jolla oli paljon lävistyksiä, hän sanoi ettei tuon näköinen saisi koskaan töitä italiasta. Me ollaan sittenkin aika suvaitsevainen kansa.Hyvä me.
Vastaukset 11
Vanhimmat
siis persoonaa olis rakentamassa noiki kolme mainittuu juttuu.
tää olis ylpee siitä mitä edustaa, joski ei oo toitottamassa sitä jokapaikassa. paikka muovaa ihmistä, ja on jo muovannu. nii siinä käy, ihmine muuttuu mut paskan välii. kunha muistaa mistä on lähtösin.
tää ei osais sanoo tosta mikä näkyy ulospäi koskie ammattii. jos joku jotai huomaa, nii se on iha sama. se ei kuitenakaa ole se kokonaisuus, tai siis se ei sais olla se koko minuuden peruste. jotai muutaki pitäis olla. kun tää työ ei oo nykyää kovin pysyvä tila.
tää olis tavis ja whitetrash whatever lokero.
jee nii ollaanki. sama ketä kukakin on tai mitä tyylii edustelee, kunha ottaa toiset huomioon eikä oo kenellekään vaaraksi. :D
tämä että mihin identiteetti perustuu..
Olen ollut huomaavinani että pohojalaisilla on tällasta ylpeyttä:)
Musta tuntuu että siellä mistä mä oon kotosin ollaan sellasia sutkeja, että sopeudutaan ja kotiudutaan vähän joka paikkaan. Tai sitten se on vaan mun juttu.
Ammatti vaikuttaa, tottakai. Ja se vaikuttaa myös jos on jotain epävarmuuksia esim.siitä et on oikealla alalla tms.
Olen ylpeä kieroista savolaisista sukujuuristani, vaikken siellä koskaan olekaan asunut. En kuitenkaan usko niiden (=geenejen) vaikuttaneen minuun kovin paljon. Uskon paljon enemmän kasvatuksen ja ympäristön vaikutukseen.
Ovathan monet sisaruksetkin jo aivan pieninä erilaisia luonteeltaankin. Samanlainen kasvatus muokkaa heitä samaan suuntaan ja toisaalta heidän omat valintansa muokkaavat heitä erilaisiksi.
Olen valinnut opiskelemani alan ja työpaikkani omien kiinnostuksenkohteideni perusteella, joten tottahan ne ovat vahva osa identiteettiäni. Olen ammattiylpeä siitä, mitä teen. Vaikka tulevaisuudessa suuntautuisin johonkin aivan muuhun, se silti säilyisi osana minua. En tosin usko, että se näkyy minusta mitenkään päällepäin, vaikka tiedänkin, että joistain sen voi huomata helpostikin.
Ulkoisesti näytän ikäiseltäni ja taatusti tavikselta. Taidan muutenkin olla elämässäni monessakin mielessä keskitien kulkija. Se tekee elämästäni helppoa ja mukavaa.
Joku toinen kaipaa massasta erottautumista ja haasteita ja se heillekin suotakoon. Piristävät sitäpaitsi katukuvaa ulkoisesti ja herättelevät henkisesti meitä kaavoihin kangistuneita. Monet valtavirrasta poikkeavat vain ovat jopa vieläkin suvaitsemattomampia kuin me valtavirrassa kulkijat. Annanhan minäkin heidän elää tavallaan, mutta minä olen heitä milloin mitäkin perkeleestä seuraavaa. Että terveisiä vaan kaikille anarkisteille!
on se, että jos ihminen ei ole viiteryhmänsä kaltainen tai siksi muutu, häntä aletaan savustaa ulos ko. ryhmästä! Siis työpaikasta, harrastusryhmästä tms.
Erilaista ihmistä pidetään uhkana ryhmälle ja sen kestävyydelle, jolloin kyse on joko ryhmän tai yksilön selviytymisestä ja näin valitettavasti yksilön etu saa väistyä ryhmän edun tieltä! Tässä on selitys erilaisiin kiusaustilanteisiin esim. koulussa ja työpaikassa.
Erilainen saat olla, mutta sinun pitää käyttäytyä ryhmäsi kirjoittamattomien sääntöjen mukaan, tai muuten... Eikä erilaiselle löydy puolustajaa, se on selvä. Jos puolustat kiusattua, sinusta tulee seuraava kiusattu.
Lisäksi monia ihmisiä ahdistaa erilaisuus, varsinkin jos he eivät ymmärrä, mistä on kysymys. Siksi suosittelen Sinullekin kiltisti sopeutumista ryhmääsi, jolloin elämäsi on helpompaa. Sitten voit etsiä sellaista seuraa, mikä on kaltaistasi ja jossa Sinut hyväksytään sellaisena kuin olet; näin mielestäni pitäisi olla kaikissa ryhmissä, mutta niin se ei vain valitettavasti ole...
Mun aloituksen taustalla oli enemmänkin oivallus siitä että me pohjalaiset olemme ylpeitä alkuperästämme ja jossain kotiseudullani itseasiassa on tienvarsikylttikin jossa lukee jotenki näin: "Tervetuloa pohjanmaalle, täällä ei nöyräällä." Siihen on kiteytetty aika hyvin meidän luonteenlaatu.
Eikä mulla ole mitään tarvetta yrittää sovittaa itseäni tähän muottiin joka minulla on mielessäni pääkaupunkiseutulaisista. Aina kun puheeksi tulee mainitsen vain asuvani täällä mutta olevani piip paikasta kotoisin.
Joko mä olen sen ikäinen ettei vastaan ole tullut konflikteja soputumisesta erilaisiin ryhmiin tai sitten osaan vain aina luovia tieni ja sopeutua vaihtuviin tilanteisiin menettämättä omaa persoonallisuuttani ryhmän sisäisten vaatimusten vuoksi.
Työyhteisö jossa olen koostuu hyvin persoonalisista tyypeistä ja hyvin monenlaisia taustoja on kullakin kolleegalla. Teen melko erikoislaatuista työtä joka ei näy millään lailla ulospäin meistä.
Alkuperäni ei selviä puheestani sillä olen aina puhunut yleiskieltä mikä on toisaalta harmi koska minusta murteet ovat rikkaus ja on sääli jos joku muualta muuttanut yrittää sopeutua tänne matkimalla "stadin" puhekieltä. Mutta kukin taaplaa tyylillään.
Ja vielä tuosta kiusattujen puolustamisesta pohjalaisuuteni(?) on saattanut minut tilanteseen vuosia sitten eräällä työpaikalla(ulkomailla) jossa simputettiin tiettyjä työntekijöitä(tummaihoisia) ja kyllä kapinahenkeni heräsi puolustamaan sorrettuja rankaisun uhallakin-> menetin ruokataukoni :( ja sain haukkumanimen bitch, sou. En ole riidankylväjä työpaikalla mutta kaikkea ei tarvitse sietää, olen sitä mieltä.
on myös se, että "heikot sortuu elon tiellä, jätkät senkun porskuttaa..." Sinä kuulut ilmiselvästi "jätkiin", ja osaat luontaisen sosiaalisen älysi ja viehätysvoimasi (sehän näkyy jo kuvastasikin...) avulla luovia niin, että olet aina voittajien leirissä.
Kerroit puolustaneesi heikompaa, ystävällisesti tehty, mutta rangaistus tuli...Itse asetun AINA heikomman puolelle, jos hän on mielestäni oikeassa, mutta jos on väärässä, yritän silti jotenkin auttaa ja sympatisoida, koska tavalla tai toisella syrjityn osa ei todellakaan ole helppo.
Kirjoitit, että te pohjalaiset olette...jne. Mielestäni kaikissa "heimoissa" löytyy sekä vahvoja että heikkoja heimoidentiteettejä, kyse on yksilöllisestä itsetunnosta, miten uskaltaa toisenlaisten ihmisten seurassa tuoda sitä esille.
Minusta on rikkautta, että joukossamme on lappilaisia, pohjalaisia, savolaisia, karjalaisia, hämäläisiä, satakuntalaisia, uusimaalaisia ja mitä tahansa ynnä vielä ulkolaisia. Itselle tärkeintä on se, että ihmisen sisin ja pyrkimykset sekä käyttäytyminen on kaunista ja muita loukkaamatonta. Kaikki murteet ovat mielestäni viehättäviä ja matkustellessa maakunnissa tykkään liikkua esim. toreilla, joissa kuulee ko. paikan lähinnä alkuperäistä puhetta. Varsinkin Kuopion tori on mainio paikka murteineen!
Tuo vaikuttaa erittäin paljon.
Alkuperä määrittää ne lähtokohdat millä elämää aletaan elää eteenpäin. Kaikki mitä matkalla sit tapahtuu, koulutus, ammatit ja elämäntilanteet vaikuttavat kaikkeen jopa perusluonteeseenkin.
Itse olen enemmän perinnön kantaja kun ympäristön mukaan muuttuja. Pientä hienosäätöä on aina syytä tehdä ympäristön mukaan mut perusperiaatteet säilyy.
Tuo ammattiylpeys on minulle tärkeää ja kaikki osaaminen sen tiimoilta. Ammattiylpeyteni ei osaa antaa periksi vaan kaikesta on selviydyttävä ja ongelmat ovat ratkaistava mut niin jääräpää en kuitenkaan ole ettenkö uskaltais kysyä neuvoa. Neuvon kysyminen säästää omia hermoja sekä asiakkaan rahoja :) mut ikinä en sano että en osaa ;)
Perusluonteeltani ole kyllä tavis, ulkoisesti ehklä hivenen erottuva tai haluan erottua massasta en kuitenkaan mikään punkkari meininki mut enemmän siistillä hyvännäköisellä ulkoasulla ja muutenkin sit ainakin äänessä jatkuvasti jos ei muuten kiinnitä muitten huomiota ;)
Pohjalainen itsekin mutta ei tuolla ole mitään merkitystä. Eikä ammattiylpeyttäkään ole kun ei oman alan töitä ole tehnyt päivääkään. Nörtiks mut kyllä tunnistaa jo sadan metrin päästä ku on kiero selkä ja hartiat kyyryssä ;D.
tunnen itseni hyvinkin "stadilaiseksi". En siis hesalaiseksi vaan kaupunkilaiseksi. Hesalaiseksi tuntisin itseni varmaan ihan mieluusti, jos hesaan muuttaisin eli kotiutuisin tollaseen kaupunkimiljööseen ihan hyvin. Ei pohojammaa oo pelkkää viljapeltoa, isäntämiesvolvoja ja maaseutua...löytyy kaupunkimaista menoa myös..ja pohjalainen ku pohjalainen.
Äitini Karjalasta; isäni Stadista, jonka sukujuuret Stadista ja Turusta. Itse asunut yli 40 v. n. 30 km:n säteellä Stadista ja nyt vajaa 3v. Itä-Suomessa.
Ammatti merihommissa yli 20 v.
Luonteesta sen verran että minä olen minä ja muut ovat muita.
Siis, kukin elää omalla tavallaan; minä niinkuin oikeaksi tunnen ja muut: miten haluavat.
Pidän eläimistä ja lapsista.
Minä elän olosuhteiden mukaan. Esi-isät ovat kuolleita ja he kuuluvat menneisyyteen, joten ajelehdin, eikä minulla ole paljoakaan halua miettiä esi-isiäni. Päivä kerrallaan.
Kyllä aina ammatti jättää leimansa. Tottakai se vaikuttaa itsetuntoon että jotain osaa hyvin. Ja kyllähän se näkyy minussa kuten sinussakin tai muissa ihmisissä.
Jos kavereitani yms. kuuntelen, niin minut voitaisiin luokitella tavikseksi noin muuten, mutta minä erotun massasta kokoni vuoksi katukuvasta. En pukeude mitenkään erityisesti enkä muutenkaan pyri erottumaan massasta tarkoituksellisesti. Turkissa ollessani oli outoa kulkea kun kaikki ihmiset siellä olivat minuun nähden hartioihin asti.
Minä olen Suomalainen tavllinen puurtaja, joka ei halua muutakuin olla ja elää. Ei mitään erikoisuuksia.
Eli: olenko pahemman luokan tavis?
Olen koko ikäni pyrkinyt kasvamaan eri suuntaan kuin vanhempani.
Heimoperintönä saadusta luonteenlaadusta olen ylpeä, kuten varmaan kaikki riippumatta siitä missä päin Suomea onkin sattunut syntymään.
Ammatti vaikuttaa jonkinverran, tosin olen tietoisesti välttänyt ammattikuntaan yleensä liitettyjä kliseitä esim. pukeutumisesta.
Koska en ole esim. insinööri, yritän välttää näyttämästä sellaiselta.
Harrastukset vaikuttaa enemmän identiteettiin kuin työ.
Aina olen halunnut erottua joukosta. ( siis, mistä?, enhän ole koskaan tuntenut kuuluvani mihinkään ryhmään )
Manfred