Miten yleistä mahtaa olla, että ihmiset on ihastuneina samaan ihmiseen vuositolkulla? Ja en tarkoita paria vuotta, vaan viittä vuotta ja enemmän. Itse olen vieläkin ihastunu naiseen, joka oli lukiossa samaan aikaan. Ollaan nyt kumpikin noin 23-vuotiaita. Ihastuin häneen lukion ekalla vuosikurssilla joskus vuoden 2001 aikana. Ihastus olisi varmaan hävinny jo vuosia sitten tai ainakin laimentunut, mutta kun lukion aikana aloin tajuamaan, että nainenkin taisi olla ihastunut minuun ja hän katselee minua vielä nykyäänkin jotenkin erikoisesti, pari kesää sitten huomasin, että tuijotti mua suoraan silmiin pitkän aikaa. Minä tuijotin takaisin mutta sitten taas jokin käski lopettaa tuijottamisen.
Pientä ajatusleikkiä: mitäs jos tässä ei olekaan kysymys enää mistään pikkuihastuksesta? Jos kummallakin on pelonsekainen tunne siitä, että tossa se elämänkumppani on, mut ei vaan uskalla? Itse ihastun todella harvoin ja vain tietyntyyppisiiin naisiin.
Pientä ajatusleikkiä: mitäs jos tässä ei olekaan kysymys enää mistään pikkuihastuksesta? Jos kummallakin on pelonsekainen tunne siitä, että tossa se elämänkumppani on, mut ei vaan uskalla? Itse ihastun todella harvoin ja vain tietyntyyppisiiin naisiin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kiinnostaa kuin ehkä yhden illan. Naisen pitää olla paljon aktiivisempi, jotta hänestä ylipäätään kiinnostuisi puhumattakaan siitä, että kiinnostus säilyisi pitempään.
Saattaahan tosin niinkin käydä, että mies ja nainen ovat molemmat saamattomia ja passiivisia nahjuksia, jotka jämähtävät ihastusvaiheeseen eivätkä saa enempää aikaiseksi. Tää on kuitenkin harvinaista (ainakin kaupungeissa), koska aina löytyy näppärämpiä tipuja :)
Yleisyydestä en osaa sanoa mitään (kuinka moni ihminen loppujen lopuksi on romatikko ja kykenee ihastumaan noin vain tuntemattomaan?), mutta kaipa tuo on tavallista, jos ei tilanteelle tee mitään.
"mitäs jos tässä ei olekaan kysymys enää mistään pikkuihastuksesta?"
No ilmeisesti ei, jos se on kestänyt vuosia. Pakkomielle ehkä, mutta ota nyt ihmeessä yhteyttä tähän ihastukseesi ja tutustukaa toisiinne. Sillähän se selviää.
Mun kokemus on seuraavanlainen:
Ihastuin aika rajusti erääseen tyttöön ollessani 16 vuotias ja tyttö oli silloin 14 vuotias. Juteltiin ehkä yhden kerran muutama sana ja sen jälkeen ujon sekaisia katseita, aina kun joskus nähtiin. Tyttö laittoi pari kertaa terveisiä ja mä en oikeen uskaltanut niihinkään vastata. Tyttö oli nätti ja ajattelin häntä joka päivä.
Vuodet vierivät, enkä saanut mielestä tätä tyttöä, menin naimisiin toisen naisen kanssa, jota rakastin ja rakastan edelleen. Tämä tyttönen ei ollut sillä tavalla enää mielessä rakastuessani vaimooni, mutta jollakin ihmeellisellä tavalla olin edelleen ihastunut siihen mielikuvaan, jonka silloinen ihastuminen aiheutti minussa.
Nyt olen 34 vuotias ja edelleen olen ihastunut siihen mielikuvaan tytöstä ja minusta, en varmaan koskaan sitä voi pyyhkiä mielestä pois, eikä ole tarvekaan.
Joku aika sitten laitoin nimettömän tekstarin tälle tytölle, ei hän tietenkään edes aavista kuka viestitti, mutta piti laittaa. Tämä viestin laittaminen johtui siitä, että näin hänet varmaan 10-vuoden tauon jälkeen eräällä huoltamolla, eikä hän ollut muuttunut yhtään miksikään niistä nuoruus ajoista.
Tämä taitaa olla minun ikuinen saavuttamaton ihastus, joskus mieleen hiipii pieni haikeus...