Puolison palkalla elävän tilitystä, kun v*tuttaa taas niin keleesti. Antakaa minun ruikuttaa, etten ruikuta puolisolle, hän on jo saanut siitä tarpeekseen.
Kerta töitä saa jos haluaa, niin ilmeisesti minussa on niin paljon vikoja, etten itsekään tiedä kuinka paljon. Ei-tuilla en elä lainkaan, . Olisi ihana edes kerran tuntea miltä tuntuu saada oikeaa palkkaa, jonka on omalla työllään ansainnut.
Ei-en löydä työttömyydestä hyviä puolia, sitä on ollut liikaa. Lapset isoja, kerrostalo, aikaa on liikaa. Ystäviä ei ole. Harrastan lenkkeilyä, muuhun ei ole rahaa. Tosin lenkkarit hankaavat ja uusia en pysty ostamaan. Lukemaan en kunnolla pysty, kun tarvitsisi lasit, mutta ei ole rahaa. Kansalaisopistossa opiskelin kieliä vielä silloin kun oli vähän omaa rahaa, mutta nekin ovat nykyään niin kalliita.
Ratkaisuhan tähän olisi mennä töihin. Mihin muutan ilman senttiäkään omaa rahaa? Perhe ei muuta, vihjailin siitä taas tänään, suuttuivat. Olen jo kirpparillakin myynyt kaikki myyntikelpoiset omat tavarat pois, mm. ne jakut joita joskus töissä käytin, menivät hyvin, sain vähän omaa rahaa.
Ruikuti ruikuti, mutta tällä hetkellä ei elämä vaan yhtään huvita.
Kerta töitä saa jos haluaa, niin ilmeisesti minussa on niin paljon vikoja, etten itsekään tiedä kuinka paljon. Ei-tuilla en elä lainkaan, . Olisi ihana edes kerran tuntea miltä tuntuu saada oikeaa palkkaa, jonka on omalla työllään ansainnut.
Ei-en löydä työttömyydestä hyviä puolia, sitä on ollut liikaa. Lapset isoja, kerrostalo, aikaa on liikaa. Ystäviä ei ole. Harrastan lenkkeilyä, muuhun ei ole rahaa. Tosin lenkkarit hankaavat ja uusia en pysty ostamaan. Lukemaan en kunnolla pysty, kun tarvitsisi lasit, mutta ei ole rahaa. Kansalaisopistossa opiskelin kieliä vielä silloin kun oli vähän omaa rahaa, mutta nekin ovat nykyään niin kalliita.
Ratkaisuhan tähän olisi mennä töihin. Mihin muutan ilman senttiäkään omaa rahaa? Perhe ei muuta, vihjailin siitä taas tänään, suuttuivat. Olen jo kirpparillakin myynyt kaikki myyntikelpoiset omat tavarat pois, mm. ne jakut joita joskus töissä käytin, menivät hyvin, sain vähän omaa rahaa.
Ruikuti ruikuti, mutta tällä hetkellä ei elämä vaan yhtään huvita.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuolema ei ole vaihtoehto, vaan väistämätön vapautus, joka kohtaa meistä jokaisen ennemmin tai myöhemmin. Se tulee, vaikka sitä ei ajattelisikaan. Sokrates sanoi, että jokaisen todellisen filosofin ainoa tehtävä elämässään on valmistautuminen kuolemaan. Kuolema on lohdullinen asia, jota ajattelemalla elämän polkua jaksaa talsia eteenpäin, vaikka välillä tekeekin tuskaa.
Yhteiskunnassamme kuolema on tabu. Ihminen, joka puhuu kuolemasta leimataan usein masentuneeksi.
Olen kuullut vanhemman viisaan suusta, että kuolemasta puhuminen ja sen hyväksyminen on kypsyyden; viisauden merkki.
Ja onhan pikemminkin luonnollista, että työttömyyden kohdatessa kuolemanajatukset käyvät mielessä kuten kaikki muutkin tunteet laidasta laitaan.
Tuossa on ajatuksen ydin. En minä tappaisi itseäni, en edes uskaltaisi enkä haluaisi sitä häpeän/syyllisyyden tunnetta perheelleni. Mutta leikittelemällä ajatuksella itse asiassa jaksaa paremmin. Olen itse oma terapeuttini.
Mielestäni negatiivisten ajatusten kieltäminen on juuri se, mikä aiheuttaa oikeaa masennusta. Mieli on maassa, mutta en minä tähän lääkitystä tarvitse. Piristyn aina kun pääsen ihmisten ilmoille, kunhan puheenaiheena on joku muu kuin työttömyys tai työ. Toiset sanovat, ettei työttömyydestä saa valittaa, miksi ei? Tämä palsta on hyvä neutraali purkautumiskeino purkaa vähän höyryjä ulos. Koko ajan pitäisi hakea töitä vaan 24/7. Miksi? Kyllä niitä ehtii aika paljon hakea jos muutamankin tunnin päivässä siihen käyttää ja siitäkin on hyvä pitää vapaapäiviä välillä.
Mitä valittamista yhteisillä rahoilla elämisessä on.
Määrä tietenkin on rajallinen mutta eihän siinä vitutukset auta.
Yhteinen talous, yhteiset rahat!
Miten muuten voisi elää??
muutat kaupungin kämppään nimellisesti vaikka asutkin perheesi luona.saat sen 376€/4 viikkoa tai ehkäpä joudut orjatöihin jolloin 536€/4 vk.
Tiedän tilanteen, ei juuri naurata tuollainen.Mulla mies kaiken lisäksi ei antanut mulle senttiäkään rahaa, vaan jouduin odottamaan kun tuli töistä ja vasta sitten lähdetiin kauppaan.Hyvä etten seonnut kun sain joskus synttärinä ym.lahjaksi muutaman kympin...
Oisin varmaan kohta ottanut ja lähtenyt muualle asumaan, mutta kerrankin onni potkaisi, sain töitä ja jopa hyvällä palkalla.
Yhtenä vaihtoehtona harkitsin oppisopimuskoulutusta, alalle jolla on huutava pula väestä...vaan oisinpa vaikka epätoivoissani pian mennyt vaikka turhanpäiväiselle kurssillekkin.Sellaiselle, joka ei ois valmistanut mihinkään...Onnea sulle jokatapauksessa.
ja jos et niitä saa, niin harkitse sairaslomaa masennuksen takia, jos mietteesi ovat noin mustia.
Mieli on taas vähän parempi näin aamusta. Olen hakenut kurssille, mutta en viitsi hakea kuin yhdelle kerrallaan, sillä raha on se motiivi, jolla kurssille ei pääse. Pitää vaikuttaa kiinnostuneelta ja nyt on kieltämättä haussa yksi kurssi, joka periaatteessa voisi olla ok, jos opetus on kunnollista. Olen käynyt yhden tosi hyvän tietotekniikan kurssin aiemminkin, ei ne aina huonoja ole. Orjatöihin en käsittääkseni pääse, työkokeiluun kyllä. Keksin nyt yöllä alankin.
Meillä on nyt kuitenkin parempi tilanne kuin monella muulla. Mies ei valita ja antaa rahaa tarpeen mukaan, puolison palkka on myös kohtuullinen eikä hänellä ole pelkoa työttömyydestä, on sellainen haluttu avainosaaja alallaan, jota tosiaan kotoa kutsutaan töihin. Siirsi veronpalautuksistaan suurimman osan tililleni, mutta en minä raskinut niillä itselle ostaa, ostin lapsille vaatteita ja joululahjoja.
En hae mitään lääkitystä tai hoitoa tähän, pää menee turhaan sekaisin. Tiedän, että tästä paranee heti kun(jos) saa töitä - niin on käynyt ennenkin.