Millaiset perinteet ovat tulleet mukaan parisuhteeseen ja ootteko joutuneet riitoihin/kompromisseihin kyseisten juttujen vuoksi?
Sitten yksi marginaalinen kysymys; intialaisen kanssa naimisissa olevat, vaihdoitteko sormuksia vai oliko sormusta ollenkaan? Saitteko Thalin tai Mangalsutran ja kuinka paljon sen pois ottaminen tai kaulassa pitaminen merkitsee puolisollenne? Periaatteessahan se on tarkeampi kuin sormus.
Sitten yksi marginaalinen kysymys; intialaisen kanssa naimisissa olevat, vaihdoitteko sormuksia vai oliko sormusta ollenkaan? Saitteko Thalin tai Mangalsutran ja kuinka paljon sen pois ottaminen tai kaulassa pitaminen merkitsee puolisollenne? Periaatteessahan se on tarkeampi kuin sormus.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sikhimieheni tyytyi koruttomaan siviilivihkimiseen (yli 20 vuotta sitten). Olin pukeutunut sariin ja intialaisen häämeikin teki miehen sisko (erikoinen näky 80-luvulla :)). Lisäksi päässäni koristi kukkakoriste ja kädessäni hääkimppu suomalaiseen tapaan. Miehelläni oli puku eurooppalaiseen tyyliin ja kukka rintataskussa.
Vuosia myöhemmin vieraillessamme Intiassa mieheni sukulaisten luona, kysyi appiukko josko haluaisimme uusintahäät intialaisittain :) Enpä oikein innostunut ajatuksesta, ja aikakin loppui kesken.
Oikeastaan elämme ihan suomalaisittain. Mies on saunahullu ja muutenkin sulautunut suomalaiseen kulttuuriin. Intialaisia perhetuttuja tapaamme aika harvoin. Mies pitää pientä etäisyyttä täällä asuviin intialaisiin ihan tietoisesti. Mutta edelleen mies pitää yhteyttä vanhoihin Intiassa asuviin ystäviinsä Suomesta käsin, nykyään lähinnä puhelimitse. Samoin soittelee sillointällöin tietyille sukulaisilleen tai he soittavat meille.
Vanhojen ihmisten kunnioitus on säilynyt... mutta tiettyyn rajaan. Esim. miehen setä loukkasi puheillaan, eikä mies halua antaa anteeksi. Omien vanhempieni eläessä mieheni vävynä osoitti kunnioitusta auttamalla tarvittaessa heitä. Nyt käymme jouluna viemässä hautalyhdyt heidän haudalleen.
Sen voin sanoa, että puolisoni on Suomessa oloaikanaan oppinut ajattelemaan omilla aivoillaan. Tietynlainen perhe-/sukulaisuusriippuvaisuus on karissut vuosien myötä. Keskenäiset riidat ovat murentaneet auvoista mielikuvaa yhtenäisetä suvusta. Elikä parempi keskittyä lähinnä oman ydinperheen hyvinvointiin.
Lisäys edelliseen...Meidän kotonamme kokkaa pääasiallisesti mies eikä perinteiseen tapaan vaimo. Etenkin jos on kyse intialaisista ruuista.
Lisäksi kotityöt kuuluvat kaikille sukupuolesta riippumatta. Lastenhoito samaten. Nämä ovat olleet itsestään selvyyksiä alusta alkaen. Nykyään ruokaostokset hoitaa mies käytännön syistä.
Pelkästään oman poikalapsen peseminen miehen toimesta aiheutti aikoinaan Intiassa päivittelyä. Läsnä olleet naiset naureskelivat, etteivät heidän miehensä suostuisi mieheni tavoin lapsiaan pesemään. Taisi saada akkamaisen leiman :).
Meilläkin mies tekee ruuat, tosin itselleen... minä saatan napsia lautaselta jos ei ole kamalasti laitettu chiliä, jos en syö miehen tekemiä teen sitten jotain pientä itselleni.
Käytännön syistä minä siivoan kotona. käymme kaupassa molemmat aina tarpeen mukaan.
Silloin kun miehellä oli vähemmän töitä ja minä olin työttömänä, siivosimme molemmat niinä päivinä kun mies oli kotona pitkään.
Joskus tulee mieleen, että pitävätköhän muut miestäni ihan tohvelisankarina;D
Tunnen perheitä missä naisen rooli on perinteinen ja en osaa oikein kuvitella muita tuntemiani banglamiehiä tekemässä kotitöitä, mutta kukin tyylillään.
Voi olla että kotimaassaan mies kuitenkin pitäisi perinteistä kiinni ja sinällään se olisikin ymmärrettävää... maassa maan tavalla.
Lapsia ei ole joten lapsen hoito kysymykset ovat vielä avoinna, mies kovasti on kuitenkin sitä mieltä että minun tulisi hoitaa lasta... hmm no siitä kinastellaan ja keskustellaan sitten sen ajan koittaessa... vielä mies ei halua lasta tehdä, eikä minullakaan ole mitään tarvetta tulla äidiksi näin nuorena.
:) Kyllä meidänkin isännälle maamiehet joskus vitsailevat tohvelisankarin roolista. Mutta näillä vitsiniekoilla onkin intialaisvaimot.
Ylensä näyttää olevan tapana, että parisuhteessa eletään kuin symbioosissa. Molempien täytyisi noudattaa toistensa tapoja ja taistella kompromisseista. Syödä samaa ruokaa tai olla syömättä, jos se ei kumppanille sovi. Pukeutua samoin jne... Ai, siihen mekin jo sorruimme ja ilman tuulipukujakin nauratti vähän helvetisti.
Me olemme ratkaisseet nämä perinneasiat niin, että seinät ovat leveällä ja katto korkealla. Kumpikin saa noudattaa mieleisiään perinteitä ja toinen olkoon noudattamatta, jos siltä tuntuu. Itseasiassa meistä ei taida kumpikaan erityisesti vaalia mitään perinteitä. Ehkäpä elämä olisi rikkaampaa, jos noudattaisimme molempien perinteitä, mutta kun olemme niin laiskoja ja mukavuudenhaluisia.
Olemmekohan hukanneet juuremme?
Olen naimisissa intialaisen kanssa nyt kolmatta vuotta. Häät vietettiin Intiassa aamulla perinteisin hindumenoin ja illalla länsimaisittain.
Sormukset alkavat pikku hiljaa yleistyä Intiassakin (vaikkeivat siis thalin tärkeyttä voitakaan). Sormuksia tosin pidetään oikeassa kädessä, tietänet varmaan mistä syystä. Meillä sormukset on käytössä ja pidämme niitä luterilaisittain vasemmassa nimettömässä.
Minulla on myös thali, joka laitettiin kaulaani häissämme. En ole sitä vielä koskaan ottanut pois, enkä näe tarvetta siihen. Thalin pitäminen merkitsee miehelleni hyvin paljon ja haluan kunnioittaa mieheni toivetta. Miksi ottaisin sen pois jos ei siitä haittaakaan minulle ole? Sormukset lähtee sormista leipoessa. Minulla on myös hopeiset varvassormukset, joita pidän lähes koko ajan. Uidessa poistan ne, etteivät vahingossa häviä.
Olen kertonut miehelleni mahdollisista poikkeustapauksista milloin saattaisin joutua poistamaan thalin (esim. leikkausten yhteydessä) ja hän tietenkin hyväksyy tällaiset tilanteet.