Mikä ihme siinä yhteenmuuttamisessa tekee niin pelottavan?
En nyt kyllä tässä asiassa oikein meinaa miestäni ymmärtää, pitkä seurustelu takana eikä silti voida (minä voisin, mies ei) muuttaa yhteen.
En nyt kyllä tässä asiassa oikein meinaa miestäni ymmärtää, pitkä seurustelu takana eikä silti voida (minä voisin, mies ei) muuttaa yhteen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Joutuu ottamaan toisenkin huomioon, ei voi jättää paskaisia sukkia lattialle, yms,yms.
Joitakin saattaa tuo vapaus kiehtoa, huokauuuuus:)
Naiset kuvittelevat kodin olevan heidän oma valtakuntansa. Siellä he mielestään muuttuvat sisustusguruiksi. Tietävät verhojen värit, hankkivat sohvalle tyynyt, ettei siellä voi istua, kieltävät tikkataulun ja pin-up-kuvat.
Sitten alkaa "kouluttaminen" siisteysnormeihin. Pakkoluuttuamista perjantaisin, tiskaamista yhtenään, lattialle unohtuneet sukat muuttuvat yhteiskunnan vihollisiksi, väärinpuristettu hammastahnatuubi aiheuttaa itkuraivarit ja ylösjätetty wc-pöntön kansi on mukamas osoitus kunnioituksen puutteesta.
Jos nainen saa tahtonsa läpi ja mies muuttuu tahdottomaksi kotirintamamieheksi, niin nainen alkaa viihtymään tyttöjenilloissa katsellen suurempia haasteita. Ja jos mies pitää puolensa, hän on naista huomioimaton sovinisti. Suosittelen kuitenkin kaikille miehille jälkimmäistä vaihtoehtoa. Minäkin kuulen vain napinaa, mutta ainakin vielä vaimo ei ole lähtenyt etsimään uusia haasteita.
Sinä et ole onnistunut vakuuttamaan miestäsi, ettet sinä kuulu suureen justiinoiden enemmistöön. Siinäpä sitä onkin haastetta kerrakseen. Onnea yritykseesi!
Se päivän selvää mikäs siinä oikein pelottaa.
Kaikki muuttuu sitä sitoutuu toiseen, oma vapaus on mennyttä ja oma rauha on kateissa.
Elämässä tulee totaalinen käännös ja jos miehesi ei sitä halua hän ei siihen selvästikkään ole valmis.
=D
Oikein kolmiääninen serenadi - vai valitusvirsi!
Ootte sitten lutuisia!
Ei kai siinä mikään pelota. Se nyt on vaan sellainen turvapaikka. Sellainen paikka minne voi mennä riidan jälkeen mietiskelemään asioita. Paikka jonne voi kutsua kavereita katsomaan toimintaleffaa, ottamaan bisseä ja pelaamaan tekkeniä. Paikka jossa ei ole ylimääräistä ihmistä nurkissa kiukuttelemassa miksei astioita ole tiskattu, miksei pölyjä ole pyyhitty, miksei ole imuroitu, miksi sukat ja kalsarit ja sarjakuvat on lattialla, kukaan ei valita pornosta, kukaan ei valita jos päätän pompata aamuyöllä sängystä ylös ja lähteä lenkille, höpötän puhelimessa kaverin kanssa. Muijan naamaan ei kyllästy niin äkkiä ja riitojaan ei ole niin paljon...jne...
Siinäpä joitakin syitä. Nyt varmaan tajuat miksi on paljon mukavampaa kun kummallakin on omat asunnot.
vaiks muutos vois pelottaa. et jos kaikki on hyvin ja sit yhtäkkii muuttaiski jotai, siis täs tapaukses laittais hynttyyt yhteen, nii kaikki menis peelleen parissa viikossa.
olis pitäny lukee noi aiemmat. et tää komppais tota alku trioo.
Itsensä lopullinen paljastaminen?
Enää ei voi vetää mitään rooleja, kun asutaan saman katon alla. Kävisi muuten liian raskaaksi.
Olet alta parikymppinen. Se siinä pelottaa. Itse olen 22-vuotias mies, enkä voisi kuvitellakaan asuvani saman katon alla kenenkään kanssa. Näin nuorena jos pistää hynttyyt yhteen niin ei siitä tule kuin sanomista. Opiskelen, nautin sinkkuelämästä ja itsenäisyydestäni. Asuin 20 vuotta äidin helmoissa niin totta helvetissä haluan elää edes muutaman vuoden itsekseni ennen kuin otan tuohon jonkun pimun hääräämään. Ei vaan ole mitään tarvetta jakaa arkea kenenkään kanssa. Parisuhde voi kieltämättä antaa paljon, mutta se voi myös olla melko rajoittava tekijä. Varsinkin joku yhdessä asuminen rajoittaisi meikäläistä ihan liikaa varsinkin tässä nykyisessä elämäntilanteessani. Ehkä sitten joskus kun hummailut on hummailtu ja alla on kunnon ammatti.
Oon kyl nainen, mut järkeviä puhut. Samoilla linjoilla meikäläinen. Mä oon jo ehtiny harjoittaa tuota itsenäisesti asumista hyvän aikaa.
miestä. That's it.
ja järkeviä vastauksia, totta maar.
Naiset haluavat heti muuttaa yhteen jotta ne voisivat paremmin kontrolloida miestensä tulemisia ja menemisiä. Naisten pesänrakenusvaisto on myös ehkä voimakkaampi.
Jos jotain kadun niin sitä että naimisiinmenoon saakka asuin kotona, se oli typerää. Olisi pitänyt saada edes vähän aikaa olla villi ja vapaa.
nyt tee kuitenkaan tuosta havainnostasi mitään ultimaattumia tai mottoa poikiasi kohtaan. Poikasi ovat eri asioita kuin sinä, ja varmaan keksivät ihan itsekkin tuon, että kantsii asua ensin yksin. Vältytään taas yhdeltä sukupolvien yli menevältä kiertokululta, jossa yksinasumisesta ennen yhteenmuuttoa rakennetaan sukutrauma.
sinäkin jos et älynnyt että puhuin näistä palstalle kirjoittelevista pojista, en omista kun ei sellaisia edes ole.
Joskus tuntuu että täällä yritetään tukehtua omaan sukkeluuteen.