Mutta laitan kumminkin.
Elikkä olen 27-vuotias mies ja ongelmani on se etten osaa sitoutua! Aina kun löydän kauniin ja älykkään naisen ja alan seurustelemaan niin heti alkaa kiinostus loppumaan ja tekee mieli "metsästää" seuraavaa. Olen jättänyt naisia jotka ovat olleet erittäin kiintyneitä minuun ja joskus jälki on ollut pahaa katseltavaa,kun nainen on ihan raunioina eron jälkeen. En kuitenkaan halua missään nimessä loukata ketään! Tavoitteet ovat nousseet koko ajan ja aina kun tulee eteen nainen joka on erittäin kaunis ja vaikeasti saatava niin kiinnostus kasvaa ja haluaa todistaa itselleen,että saa kyseisen naisen kaadettua! Olen jopa viennyt naisia suhteista ja kihloista.....alkaa pikku hiljaa riittämään tämä toisten loukkaaminen,mutta kun vaistot ovat niin vahvoja sisälläni! Onko mitään hyviä neuvoja??Kiitän kaikkia jotka antavat järkeviä vastauksia!!
Elikkä olen 27-vuotias mies ja ongelmani on se etten osaa sitoutua! Aina kun löydän kauniin ja älykkään naisen ja alan seurustelemaan niin heti alkaa kiinostus loppumaan ja tekee mieli "metsästää" seuraavaa. Olen jättänyt naisia jotka ovat olleet erittäin kiintyneitä minuun ja joskus jälki on ollut pahaa katseltavaa,kun nainen on ihan raunioina eron jälkeen. En kuitenkaan halua missään nimessä loukata ketään! Tavoitteet ovat nousseet koko ajan ja aina kun tulee eteen nainen joka on erittäin kaunis ja vaikeasti saatava niin kiinnostus kasvaa ja haluaa todistaa itselleen,että saa kyseisen naisen kaadettua! Olen jopa viennyt naisia suhteista ja kihloista.....alkaa pikku hiljaa riittämään tämä toisten loukkaaminen,mutta kun vaistot ovat niin vahvoja sisälläni! Onko mitään hyviä neuvoja??Kiitän kaikkia jotka antavat järkeviä vastauksia!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Pelkäät sitoutua, koska olet epävarma että täyttääkö nainen itsellesi asettamiasi arvoja ja ennen kaikkea täyttääkö hän ympäristösi arvot.
Et ole kiinnostunut tytöstä todella vakavasti.
Pelkäät mitä vanhempasi hänestä sanoo, mitä kaverit sanoo ja kelpaako hän työkavereillesi.
Siis: olet epävarma itsestäsi. Etsit vihreämpää ruohoa aidan takaa.
Täytät narsistin määritelmänkin?
Jos tuntuu pahalta niin tee jotakin.
Mitä jos menisitkin johonkin luostariin? Eikä tämä ole v''''ilua.
Siellä ainakin saat sielunrauhan,
ole tekeillä, kun se, että tykkäät metsästää, vallottaa, pitää silmät auki toistaan mahtavempien muijien perään.
Jaa mitäkö voit tehdä.
No, ekaks kannattaa ottaa aikalisä ja alkaa viettämään akatonta elämää esim. määräaika vaiks 3kk. Ei deiteillä käyntiä, ei seuranhakua netistä, ei tuttujen naisten tapaailua, ei seksiä muutoin kuin yksin. Alkaat vähänkuin tyttöselibaattiin. Ja alat panostamaan asioihin (muut kuin naisasiat), joista sä nautit ja minkä tekeminen tuottaa sulle iloa.
Kun oot päässy eroon nais-oravanpyörästäsi, niin sun päähän alkaa pulpahdella ihan oikeitakin ajatuksia..esim. alat kuulla niitä sun omia ajatuksia siitä, minkälaista kumppania sä kaipaat sisämmässäsi. Kun se sinkkumiehen yksinäisyys alkaa nautinnollisesti jäytää sisämmässä (siinä voi olla muuten yksi syy miksi lennät kukasta kukkaan...yksinäisyydenpelko...ja jos sitä lähtee keinotekoisesti lievittämään vähän-millä-sattuu-naisilla niin sehän on selvä, ettei sun aivot anna sulle lupaa sitoutua koska kumppani ei ehkä ole sellainen jonka aidosti haluaisit. Noh, siis tuosta yksinäisyyden jäytävästä tunteesta kristallisoituu jotain niinkin jaloa, kuin se että alat ehkä haavailla kaikista jutuista, mitä haluaisit milloinkin tehdä jonkun naisen kanssa, missä tilanteissa kaipaisit naista, minkälaista naista etupäässä jne. Siit vaan sitte märehdittyään ns. perusajatuksen kuntoon ja selville, voi naisiin suhtautua eri tavalla.
Sulle olis hyvä, että pysähtyisit oikeesti miettimään, mitä seurustelu, nainen, rakkaus sulle oikeesti tarkoittaa. Kun oot saanu vastauksia selville, niin huomaat että suurin osa naisista varmaan karsiutuu pois sun huntinglistalta (koska ne ei ole sun maun mukaisia) ja sulle tulee päällimmäiseksi pyrkimykseksi se omanlaisesi naisen hakeminen...ja ei ehkä hakeminen lainkaan vaan eläminen omilla ehdoillasi omaa elämääsi, johon kenties voi tulla vierailemaan joku viehättävä tapaus joskus...
Olen kyllä sitä mieltä, että ihmismieli jollain tapaa suojelee ihmistä itseään tekemästä virhevalintoja. Esim. joskus ihmisellä tilanteita tai kausia, jolloin hän on otollisempi parisuhteelle kuin jonakin muuna aikana. Esim. stressaavassa elämäntilanteessa ei ehkä edes tule miettineeksi naisia/miehiä. Sitä käyttää energiansa ihan muihin asioihin. Sitten taas kun itsellä on hommat hanskassa, hymy naamalla ja asiat rullaa mukavasti painollaan niin sitä huomaa keskittävänsä enemmän energiaa ympäristössä pörrääviin miehiin ja naisiin...
Sähän et ole mikään poikkeus ikäluokkasi miehissä. Olen törmännyt moneen kaltaiseesi entiedämitähaluankoskakenenkanssajamiksi -tyyppiin. Naisten metsästys on teille urheilua jolla ilmeisesti aluksi olette pönkittäneet heikkoa itsetuntoa ja sairastuneet pelin helppouteen kykyjen kehittyessä ajan myötä.
Tyttiksen ehdottama aikalisä voisi olla hyvä idea mutta sehän edellyttää, että itse haluat "parantua" tästä vietistäsi. Uskon että kun ikää kertyy alat aidosti kaipaamaan muutakin kuin metsästystä ja rupeat arvostamaan naisissa muitakin arvoja kuin ulkoinen kauneus. Ystäväsi viereltäsi pariutuvat toinen toisensa jälkeen ja itselläsikin alkaa pikku hiljaa kypsymään ajatus parisuhteesta.
Vaikka nyt painotitkin sitä seikkaa ettet halua loukata naisia niin voipi olla että hetken kuluttua sisälläsi alkaa itää ajatus siitä että käteesi ei jää mitään moisesta toiminnasta. Kysy itseltäsi kuinka monta vuotta voit vielä hehkuttaa kaadoillasi, mitä sinä sillä saavutat.
Mä en usko että rakkaus on pelkästään tunne, vaan se on myös tahdon asia. Eli ihmisen pitää olla valmis henkisesti parisuhteeseen. Sinun täytyy psyykata itsesi haluamaan muutakin elämältäsi. Voit tietenkin tehdä sen tietoisesti mutta kyllä se varmaan tulee sieltä itsestäänkin ajan kanssa kuten edellä mainitsin, ympäristön muutoksen vaikuttavat omiin valintoihimme myös. Ja kohta saatat huomata metsästämisen tilalle tulleen muut meriitit elämässä, ura, perhe, audi, bemari...;)
Jäin pohtimaan tuota kirjoittamaasi. Voiko vietistä parantua? Eikö vietti vain ole? Voihan sitä tietysti hillitä ja selittää itselleen asioita, mutta viime kädessä kuitenkin on hyvä ymmärtää, että vietit ovat tosi voimakkaita. Vaatii paljon tahdon voimaa. Ehkä vietit laantuvat ajan myötä tai ehkä ne vaihtavat kohdetta.
Luulen että monilla on ollut kysymys omasta päätöksestä. Tietoinen suunnan muutos elämässä. Olen myös nähnyt miten siitä ei olekaan saatu lopullista yliotetta. Luulen että siinä on vaihtelua miten hyvin henkilö voi itse vaikuttaa näihin juttuihin. Toiset ovat vahvempia.
Ehkä ikä alkaa painottaa muita tarpeita, kuten vaikkapa tarvetta saada jälkeläisiä, tarvetta huolehtia läheisistään jne. Minusta sitoutumisen vaikeus ei ole välttämättä sairautta... ja sairautta ei myöskään ole sosiaalinen osaaminen. Se (jälkimmäinen) voi olla ihan terveellisesti motivoivaa, esim. mulle se on suuri energian lähde. Toisaalta, kaikki eivät ehkä sovi parisuhteeseen ollenkaan. Eikä kaikkien tarvitsekaan. Omasta itsestä ne elämän tavoitteet lähtevät.
muuttuu addiktioksi niin voiko sitä kutsua sairaudeksi? en tiedä eikä sillä mielestäni ole niin kauheasti väliä millä sanalla sitä kutsuu, eiköhän pointti tullut kuitenkin selväksi.
Eikä kaikki vietit välttämättä ole voimakkaita tai kaikki ihmiset koe viettejään yhtä voimakkaasti. Ei näitä voi yleistää.
En väittänyt sitoutumisevaikeuden olevan sairaus, mutta käytin sanaa sairastuminen mainitessani viettelemisen. Kuten aloittaja sanoi hän näki aina kauniimman naisen jonka halusi itselleen eikä koskaan tyytynyt siihen vaan aina löytyi uusi kauniimpi saalis. Eihän tuollainen ole ihan tavanomaista käytöstä, hän on joutunut oravanpyörään josta ei omien sanojen mukaan osaa irtautua. Siinä vasta ongelma.
Tottahan tuo. Alottajalle tietysti vastasit. Itse rupesin miettimään tarkemmin. Mun on hankala sanoa minkälainen vietti on addiktio ja mikä addiktio on sairaus, kun en ole asiantuntija. Todella mielenkiintoista vain miten erilaisia ihmisiä on ja mikä kirjo mahtuu normaaliinkin elämään.
Tai jos tuohon metsästysviettiin voisi suhtautua kuin muihinkin luonteenpiirteisiin. Siis ap omaan luonteeseensa kuuluvana luonteenpiirteenä. Siis että se vietti on olemassa (siinä missä ujous, velttous, tilanteisiin heittäytyminen liian innokkaasti, taipumus puhua ohi suunsa...yms. luonteenpiirteet), ja se on sellainen piirre, jonka kanssa on oppittava elämään. On saavutettava itselle se tila, ettei metsästysvietti hallitse ylivoimaisena ja saata henkilöä pahoihin tilanteisiin (vertaa vaikka: suorapuheisuuden hallitseminen eri tilanteissa).
Ei mies halua sitoutua sellaisiin velvollisuuksiin, joita ei voi kuitenkaan pitää. Miehen perusarvo on kuitenkin vapaus. Miksi siis sitoutua yhteen pitkään suhteeseen? Se olisi itsensä pettämistä.
Ellet ole sitoutunut suhteeseen, voit vapaasti kävellä siitä ulos. Ei ole sinun ongelmasi, jos toinen vetää siitä kasvikset keuhkoihin.
rasvaa se hyvin ja aseta koteloon joiksikin ajoiksi ja hillitse itsesi..saatana!!!
Vastauksista! Täällä oli muutama kirjoittaja jotka antoivat erittäin hyviä vastauksia/neuvoja. "Metsästys" saa jäädä vähäksi aikaa ja annan itselleni aikaa,jotta saan selvitettyä tavoitteeni parisuhteista. Keskityn täysin urheiluun,joskin käyn jo nyt 6-7 kertaa treeneissä(voiko siihen enemmän keskittyä).
Häiritseviä tekijöitä tulee,mutta yritän pysyä vahvana.