Erottiin 2 vuotta sitten ja meillä on 4 vuotias poika.
Kun mietittiin lapsen kannalta parasta vaihtoehtoa ex- vaimoni ehdotti yhteishuoltajuutta jossa minä olisin lähihuoltaja.
Perusteli asian niin että kun minä paremmin tienaavana pystyn tarjoamaan taloudellisesti paremmat olot, siis kodin, harrastukset jne jne.
Lastenvalvoja yritti pistää hanttiin ja saada exääni maksattamaan minulla myös osan omasta toimeentulostaan. Viisas, ja edelleen rakas poikani äiti kommentoi ettei ole kiinnostunut minun rahoista, vaan tulee toimeen omillaan, ja että pääasia on lapsen etu.
Asumme samassa kaupungissa joten äidin ja pojan suhde pysyy koko ajan tiiviinä. Edelleen vietämme yhteisiä hetkiä ikään kuin perheenä, nyt sillä poikkeuksella ettei turhia riitoja juurikaan enää synny.
Miten näin toimivaa kuviota ei edesauteta ihan lakiteitse? Miksi ehdoin tahdoin monissa tilanteissa halutaan lapsi sysätä puolisolle joka ei omillaan voi tarota parasta elinympäristöä lapselle?
Kun mietittiin lapsen kannalta parasta vaihtoehtoa ex- vaimoni ehdotti yhteishuoltajuutta jossa minä olisin lähihuoltaja.
Perusteli asian niin että kun minä paremmin tienaavana pystyn tarjoamaan taloudellisesti paremmat olot, siis kodin, harrastukset jne jne.
Lastenvalvoja yritti pistää hanttiin ja saada exääni maksattamaan minulla myös osan omasta toimeentulostaan. Viisas, ja edelleen rakas poikani äiti kommentoi ettei ole kiinnostunut minun rahoista, vaan tulee toimeen omillaan, ja että pääasia on lapsen etu.
Asumme samassa kaupungissa joten äidin ja pojan suhde pysyy koko ajan tiiviinä. Edelleen vietämme yhteisiä hetkiä ikään kuin perheenä, nyt sillä poikkeuksella ettei turhia riitoja juurikaan enää synny.
Miten näin toimivaa kuviota ei edesauteta ihan lakiteitse? Miksi ehdoin tahdoin monissa tilanteissa halutaan lapsi sysätä puolisolle joka ei omillaan voi tarota parasta elinympäristöä lapselle?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Se ulkoinen komeus (lue: raha ja tavarat) ei AINA ole se pääasiallinen kriteeri arvioida sitä, kenen luona lapsen on hyvä olla. Älä siis yleistä tapauksia oman napasi/tilanteesi perusteella.
Ja ihmisiähän ne sosiaalitoimen virkailijatkin ovat ja jos teille on sattunut sellainen täti, joka vihaa miehiä ja/tai on ihan tarpeeksi koettanut pelastaa lapsia alkoholisoituneen/väkivaltaisen / mielisairaan isän kynsistä, niin ymmärtäähän sellaisen asenteen sitten.
Mutta toki pitäisi aina kyetä toimimaan yksilöllisesti ja tapauskohtaisesti. Myös sosiaalitoimen virkailijoiden ;)
Teidän tapauksessanne lapsen sinulle jääminen linee TEILLE toimiva ratkaisu.
Lastenvalvojilla joskus luutuneita asenteita ... mutta koska olitte sovussa asian ajatelleet, ei sinne olisi ollut pakko mennä. Huoltajuus- ja elari- sekä tapaamissopimukset voi vahvistuttaa myös oikeudessa avioerohakemuksen yhteydessä.
Ei sinne lastenvalvojalle kukaan pakota!
Nyt vaan ilmoitatte, että teette sopimukset keskenänne ja unohdatte koko lastenvalvojan. Luulisi hänellä olevan töitä riittämiin sellaisten huoltajuusasioiden kanssa, jossa oikeasti riidellään. Ihmetyttää...
Meilläkin oli kaikki sovittu ennenkuin lastenvalvoja alkoi aivopesemään exää. Lähdin kesken pois koko tapaamisesta ja ilmoitin ettei mitään sopimusta synny tällä istunnolla. Yritetään sitten keväällä uudestaan ja mennään vanhalla sopimuksella siihen asti.
Sovitut asiat haluttiin vahvistaa lastenvalvojalla, siinä syy.... Vaikka vastauksen varmaan jo tiesitkin.
Noissa erohommissakin kyllä, täytyy myöntää, varmaan viisastuu kokemusten karttuessa.
Meille kummallekkin se oli ensimmäinen, joten ihan kaikkea ei voi tietää.
Toiseen kysymykseen siitä että taloudellinen vahvuus olisi ainoa kriteeri sitä lähivanhempaa "valittaessa" olisi pääsääntönä: Sitä en tarkoittanut vaan tervettä maalaisjärkeä tilanteissa käytettäväksi... Miksi ihmeessä jonkun pitää eron jälkeen maksaa toiselle, ja varsinkin tilanteissa joissa liitto on ollut lyhyt, lapset ovat yhtä paljon molemmilla ja usein sille paremmin toimeentulevalle sälytetään vielä lisäksi esim. harrastusten maksu, ja nimenomaan vedoten vanhemmuuteen vaikka elarien jo pitäisi sekin kattaa?
Kuten sanottu, poika on lähes yhtä paljon molempien meidän luona, joten pelkkä muotoseikka tuo lähivanhemmudeen määritteleminen oli.
Edelleen, arvostan/ kunnioitan suuresti exäni oma tahtoista tasa-arvoa, ja kykyä vastata itse omasta elämästään, riidellä ei tarvi eikä ketään kupata tyhjäksi... Se sopii meille, kokeilkaa tekin ;)
Yhteishuoltosopimuksen voi jättää vahvistettavaksi sosiaalilautakunnalle. Ei tarvitse varata aikaa "lastenvalvojalle". Ei tarvitse neuvotella yhtään mistään, jos olette tehneet sellaisen sopimuksen jossa on otettu huomioon lapsen etu ja sopimuksesta selviää, lapsen iästä riippuen, lapsen mielipide. Vain jos he huomaavat selviä puutteita tai epäkohtia, he ottavat yhteyttä selvittääkseen mistä se johtuu. Ja jos olette tehneet lapsen edun kannalta aivan perssilmäisen sopimuksen, sos.lautakunta voi yksinkertaisesti jättää sen vahvistamatta. Mutta mitäs sitten? Vahvistamatta jättämisen haitat: etä ei saa verotuksessa vähentää elareita, ja jos etä jättää elarit maksamatta, kunta ei peri niitä sopimuksen mukaisina etältä. Mutta jos tiedätte että kaikki tulee sujumaan mallikkaasti... ei sopimusta edes tarvitse vahvistaa. Ja kuten totesin hyvä sopimus vahvistetaan eikä siinä muuta.
Sovitut asiat ehdottomasti viisainta vahvistaa ... vahvistamisen voi hoitaa lastenvalvojalla, TAI ilmoituksella käräjäoikeuteen (ei tarvitse käydä kenenkään "puheilla") mistä asiasta tulee vahvistus aikanaan.
Eli, en vieläkään ymmärrä miksi selvää asiaa menitte setvityttämään lastenvalvojalle?
Ei tarvitsekaan tietää, voi myös ottaa asioista selvää.
No, tuo ei ollut ainakaan minun kirjoituksessani kysymys, mutta olen kanssasi samaa mieltä.
Voin kokemuksesta vahvistaa... hyvä neuvo.
Sinä viisaas nainen halusit nyhtää mieheltä kaikki ne eurot mitkä vain voit saada. Siksi halusit vahvistuttaa sopimuksen kuullaksesi ettet ole jäämässä ilman oikeutettuja korvauksia erosta.