Ollaan mieheni kanssa oltu naimisissa kohta 3 vuotta. Vuodet on ollu aika myrskyisiä ja vaikka mitä kriisiä ollaan käyty läpi (miehen pettämiset, omat ailahteluni ja epäröintini liiton suhteen..). Menimme kylläkin aikanaan suin päin, miettimättä avioon ja alkutaival olikin minulle henkisesti todella rankka ja kaduinkin ehkä hieman, mikä tietenkin antoi aika huonon pohjan liitolle kaiken kaikkiaan. Nyt on vuosien mittaan monesti mietitty että kuinka meidän käy, vaikka tulisesti toisiamme rakastetaankin.(lähimmä minä olen ollut se joka ottaa ongelmat esille)
Tultiin nyt siihen pisteeseen kaikessa tässä, että muutimme erillemme kuukaus sitten. Ei kuitenkaan erotaksemme, vaan selvitääksemme tunteitamme rauhassa ja, jotta saisin rakennettua luottamusta petetyksi tulemisen jälkeen.
Emme ole saaneet yhtään puhuttua tai avauduttua toisillemme, vaikka olemme päivittäin nähneet.
Mies kohtelee minua coolista, ei turhia hempeile tai avaudu. Mutta ostelee kaikkia tavaroita yms muuta hemmottelua. On käyny mielessä sekin että jos sillä tavoin yrittää syyllisyyttään helpottaa.
Seksi on rajua, sekin hoituu ilman hempeilyä. Jotenkin hän vaikuttaa ehkä vähän salailevaltakin. Puhelin äänettömällä, kun olemme yhdessä ym..
En osaa analysoida suuntaan enkä toiseen, mutta tietenkin pelko siitä että hän nyt vehtaa jonkun kanssa on koko ajan mielessä.
Tuntuu, että olen umpikujassa. Mies ei kuitenkaan eroa ole maininnut kertaakaan..
Osaako joku auttaa..
olispa joku joka kertois mikä on totuus ja mitä minun kannattaa tehdä..
Nytkin tekisi mieli soittaa hänelle.
Pelkään että annan rakkautteni vaan hukkaan heitettäväksi ja satutan itseäni lisää..
Tultiin nyt siihen pisteeseen kaikessa tässä, että muutimme erillemme kuukaus sitten. Ei kuitenkaan erotaksemme, vaan selvitääksemme tunteitamme rauhassa ja, jotta saisin rakennettua luottamusta petetyksi tulemisen jälkeen.
Emme ole saaneet yhtään puhuttua tai avauduttua toisillemme, vaikka olemme päivittäin nähneet.
Mies kohtelee minua coolista, ei turhia hempeile tai avaudu. Mutta ostelee kaikkia tavaroita yms muuta hemmottelua. On käyny mielessä sekin että jos sillä tavoin yrittää syyllisyyttään helpottaa.
Seksi on rajua, sekin hoituu ilman hempeilyä. Jotenkin hän vaikuttaa ehkä vähän salailevaltakin. Puhelin äänettömällä, kun olemme yhdessä ym..
En osaa analysoida suuntaan enkä toiseen, mutta tietenkin pelko siitä että hän nyt vehtaa jonkun kanssa on koko ajan mielessä.
Tuntuu, että olen umpikujassa. Mies ei kuitenkaan eroa ole maininnut kertaakaan..
Osaako joku auttaa..
olispa joku joka kertois mikä on totuus ja mitä minun kannattaa tehdä..
Nytkin tekisi mieli soittaa hänelle.
Pelkään että annan rakkautteni vaan hukkaan heitettäväksi ja satutan itseäni lisää..
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sinun ongelmasi on asioiden liiaksi kärjistäminen,ongelmien pohtiminen ja riitojen aloittaminen..
Miehesi ongelma on tunne vamma,hän ei osaa sanoin kertoa tunteitaan ja lahjoilla haluaa kertoa kuinka sinua rakastaa,jonka sinä tietenkin ymmärrät väärin.
Anna aikaa itsellesi ja puolisollesi. Kyllä se sieltä lähtee purkaantumaan, jos on purkaantuakseen. Saattaa mennä kuukausiakin, että ajatukset alkavat selkeinä hahmottua. Suosittelen lämpimästi ammatti-ihmiselle avautumista. Yksin on vaikea asioitaan päässään ratkoa, menee vain asioiden pyörittämiseksi.
Moi, meillä on myös meneillään avioeron I vaihe, mies on muuttanut pois kotoa, pettämisen yms. takia. Olemme kuitenkin miettineet ns. uuden käsikisjoituksen tekoa suhteellemme, sillä lapsien (ja pitkän, 18v historian) vuoksi emme ole valmiita kuitenkaan tätä liittoa roskakoriin heittämään. En tiedä, onko miehellä nyt muita, mutta koska on erosta kyse, en välitä. Keskityn itseni kanssa selvitytymiseen. Olenkin aika hyvin päässyt eteenpäin.
Minua on auttanut suuresti Bruce Fisherin kirja 'Jälleenrakennus', joka käsittelee selvitytymistä ero jälkeen. Kuitenkin kirja on erittäin hyödyksi, muutenkin, jos suhde kaipaa 'jälleenrakennusta'. Kirjan lopussa on parikymmensivuinen liite, jossa käsitellään ns. eheyttävää eroa. Eli pariskunta eroaa, tarkoituksenaan kuitenkin mahdollisesti palata yhteen. Eron tarkoitus on parantaa käsitystä itsestään ja parisuhteesta. Suosittlen tätä erityisen paljon, olen sen itse lukenut hyvin tarkkaan ja mieheni aloitti myös eilen työskentelyn sen kanssa. Hän on tässä prosessissa vähän hitaampi, omien tunteidensa yms käsittelyn kanssa.
Lainaa ihmeessä kirjastosta tämä kirja, eikä se ole pahanhintainen (25 euroa) nettikaupasta tilattunakaan. On olemassa myös kirja Kiianmaan ja Fisherin kirjoittama, jonka nimeä en vaan muista (löytynee tuolta nettikaupasta myös), ja siinä on enemmän asiaa itse parisuhteesta, ihmisistä siinä.
Ja tsemppiä teille, toivottavasti pystytte alkaa puhumaan toisillenne. Minä pystyin helpommin, kun sain viitata johonkin kohtaan kirjassa, sillä kyllä näissä molemmissa oli aika tarkkaan kerrottu meidän (ja monen muun) parisuhteen karikot, ja tunteiden käsittelyprosessi.
Aion tuon mainitsemasi Bruce Fisherin kirjan lainata. Miten käsittelit petetyksi tulemisen tuskaa.? Tuliko sinulle itsetunto-ongelmia tai riittämättömyyden tunnetta, ja jos ni miten niitä käsittelit/käsittelet? Jos palaisitte yhteen ni palaisitko rakkaudesta, velvollisuuden tuneesta (lapsia tai muuta kohtaan), vai halusta jakaa tulevaisuutesi miehesi kanssa, vai mistä syystä? Eikö luottamus mennyt petetyksi tulon jälkeen?
Kauhee liuta kysymyksiä ja voisin kysyä enemmänkin. Vertaistuesta on kulttaakin kalliinpi arvo nyt..
Kiitoksia avustasi :)
Kysyitpäs paljon. Toinen suhde pajastui viime kesänä. Ensimmäisen kuukauden itkin ja surkuttelin itseäni. Itsetuntoni oli olematon. Toisen aloin vaatia 'heti paluuta arkeen' ja kaikenlaisilla pariterapeuteilla käyntejä. Samalla jätin avioerohakemuksen. Kolmas kuukausi meni täysin vihatessa, ei huvittanut tulla töistä samaan kotiin miehen kanssa, neljäs kuukausi meni sitä samaa rataa, haukuin miehen lyttyyn, aivan maan rakoon (ja se kuunteli tyynesti)... Aloin tajuta itseäni, että en ollut ehkä viime aikoina ihannepuoliso... Aloin siis syyttää itseäni? Viidennen ja kuudennen kuukauden mies on asunut muualla. Pakotin hänet muuttamaan, ja ai että olen helpottunut! Saan omaa tilaa ajatella ja hoitaa asioitani. Kotini on vain minun (ja lasten),
Koko ajan olen hakenut mm. täältä vertaistukea, aloitin uskottomuus-palstalta (aivan kauhea paikka...), roikuin avioliitto- ja parisuhde-palstoilla märehtimässä, siirryin avioeropalstalle vihaamaan miehiä ja nyt kuudennen kuukauden päättyessä siirryinkin yllättäen takaisin avioliitto-palstalle :) Olen lukenut lehtiä, kirjoja ja artikkeleita (erityisesti Kiianmaa tuntuu puhuttelevan meitä), kävin miehen kanssa parisuhdeterapeutilla ja olen prosessoinut asiaa sen jälleenrakennuskirjan avulla.
Itsetuntoni oli todella olematon, tuntui, että pitää äkkiä iskeä joku mies, että näkee onko vielä vetävä, onneksi en lähtenyt kuitenkaan sille tielle. Syyllistin hetken itesänikin tästä erosta, vaan sittemmin olen ajatellut, että kyllä meitä on kaksi tässä ja jos asiat menevät tosi puhumattomiksi, sitä on vaikea muuttaa. Toista pitää jotenkin itsestäänselvyytenä, jota ei paljoa enää kannata huomoida...
Nyt on taas itsetunto kohdallaan, ja havahduin viime viikonloppuna ajatukseen, että minulla on hyvä olla, ja olisi kiva, että voisin jakaa sen hyvän olon - mieheni kanssa. Kerroin tämän hänelle (näemme lähes joka päivä lasten takia), ja hän sanoi, että on kyllä ajatellut samaa. Mutta yhteenpaluuta emme ahrkitse vielä, koska yksi kirjasta lukemani oppi oli, että ennen ei kannata harkita takaisin yhteen paluuta, ennenkuin osaa elää myös itsekseen. Mieheni ei osaa. Siis ei hänellä siellä ketään muuta asu, mutta luulen, että hän palaisi siksi, että ei ole sopeutunut asumaan näin etäisänä. Ja onhan se hänelle tietty 100x vaikempaa, kun minä sentään asun lasten kanssa.
Eli siinä se tuli, lasten vuoksi harkitsemme yhteenpaluuta, kuitenkin niin, että rakentaisimme parisuhteemme uudestaan, ihan alusta asti. Jos sama vanha jatkuisi, olisi se taas lopussa vuoden parin päästä.
Luottamus meni, vaan nyt sitä jo ajattelee toisenlailla, että jos toinen on tosissaan, kyllä luottamuskin löytyy, ajan mittaan. Takapakkiakin se varmaan ottaa.
Mutta sanohan itsellesi ensin I will survive! Ja oikein isoon ääneen "Minä olen hyvä ja tärkeä, se ei ollut minun vikani!" Katso itseäsi peilistä ja vähän kehu itseäsi.
ei mielellään tällaisiin tapauksiin lähtisi jakelemaan mutta jos miehellä jo kolmen avioliittovuoden jälkeen on pettämisiä ja sinä jo vaadit aikaa uuden luottamuksen rakentamiseen petetyksi tulemisen jälkeen, niin ei järin hyvältä näytä. Olisitkohan kuitenkin ansainnut sellaisen miehen, johon se luottamus voisi myös säilyä.
avioliitto alussa ja heti pettämistä. huh. Enpä lähtis moisen kanssa enää vähtäämään ja ededtakas soutamaan. Rikki siinä menee. rakentaisin uutta!
Mulla vaihtelee ajatukset päivittäin. Välillä tuntuu, että meidän rakkaus kestää mitä vaan, enkä haluaisi luopua yhteisistä haaveista tlevaisuuden suhteen, ja tuntuu että olisin valmis tekemään kuinka paljon töitä tahansa jotta liittomme pelastuisi. Suurimmaksi osaksi aikaa kuitenkin pessimistiset ja negatiiviset ajatukset valtaa mielen ja ajttelen, että ei tee mieli panostaa enää tippaakaan suhteeseemme, koska se on saastunut vieraan naisen takia. Ja että ansaitsen luottamuksen arvoisen miehen jonka kanssa uskallan rauhallisin mielin rakentaa yhteistä elämää.
Ystäväni sanoo vaan, että mikään liitto ei ole täydellinen ja jokainen tekee virheitä. Tosin sanoen, mitäs pienistä..
Sydämmeni on särkynyt..
Annanko raadellun sydämen takaisin sille joka sitä pahoinpiteli..
Vai siirrynkö elämässä eteenpäin etsien sitä joka voisi haavat parantaa..
Mieli menee vuoristorataa vielä pitkään.
Siirry ihmeessä elämässä eteenpäin, mutta älä nyt heti etsi 'sitä, joka haavat parantaa'. Laastarisuhteista puhutaan paljon, eikä suhteella, jonka nyt aloittaisit ilman entisestä kunnolla toipumista, ole kovin hyvää pohjaa.
Mene eteenpäin, mutta älä sulje mitään ovia täysin takanasi. Tästäkin on siinä kirjassa, eron prosessissa palikat jotka käsitellään ensin kieltäminen sitten takertuminen, suru, viha... Ja jossain vaiheessa tekisi mieli päästä eroon, vaihtaa paikkakuntaa ja työpaikkaa... Eikös? Anna nyt ajan kulua ja mieti asioita, monelta kantilta.
Kun taas innostuin tätä mainostamaan, niin tulkoon sinulle myös:
http://www.katajary.info/
Helmissä on helmiä :)