Olen lukenut näitä juttujanne kohta vuoden ajan ja pääsääntöisesti täällä huseeraavat naiset jotka kertovat kokemuksiaan. Miesten mielipiteet teilataan alta aikayksikön...
Kertooko se jotakin...? Missä tasa-arvo arvon naiset?
Kertooko se jotakin...? Missä tasa-arvo arvon naiset?
Vastaukset 33
Vanhimmat
sitten vaan huoritellaan ja muuten väheksytään...Eikö siinä ole tasa-arvo ihan kohdallaan?
"sitten vaan huoritellaan ja muuten väheksytään..."
Voiko nainen sen paremmin sanoa...vastauksena kysymykseen?
Hieman ihmettelen missä niitä huoritteluja näkyy? Kun tästä palstasta puhutaan: harvemmin. en ole kait koskaan lukenut.... mutta miehiä kyllä haukutaan mennen tullen. Melko yksisilmäistä ja aivotonta touhua.
varsinkin miehenä. Onneksi olen päässyt jo hiukan tuon asian ohitse ja pystyn elämään itseni kanssa tasapainossa.
moittinut enempi itseäni!
heikko itsetunto?
miehiä niin on heikko itsetunto! Voi hellanduudeli kun on valikko kapea!
sulla ainakin...kun asian otit esiin.
olen realisti!
että on huomattavasti helpompi nähdä syitä muissa, kuin itsessä. Kukapa olisi parempi kohde, kuin mies.
että niin miehissä kuin naisissakin on oikeasti välillä jotain vikaakin?Mut niitä vikoja ei kannata aina yleistää sukupuoleen,tyyliin kaikki naiset/miehet on...
Tunnustan olleeni varsinainen marttyyri vuosia ennen eroa ja vuosia eron jälkeen. Heräsin todellisuuteen vasta kun toinen lapsistamme pisti välit poikki kanssani ja piti kiinni päätöksestään. En tiedä mistä ensimmäinen ajatus peiliin katsomisesta tuli, mutta lopputuloksena, muutaman vuoden "terapian" ymmärsin asioita paremmin.
Meissä oli "vikaa" molemmisessa. Kun avioliitossa ilmeni ongelmia niitä ei osattu selvittää kumpikaan. Minulla oli helvetin huono itsetunto ja purin sitä hyökkäämällä miestä kohden joka asiassa. Halusin saada hänet tuntemaan itsensä minua huonommaksi. Eihän siitä mitään tullut, kuin ero. Josta oli hyvä syyttää miestä. Tavallinen tuppisuu suomalainen mies se oli. Varmasti ihan hyvä jos olisin hieman kunnioittanut häntä. Olisimme saattaneet silti erota joskus myöhemmin, mutta toisella tavalla. Mies on naimisissa varmasti ihan mukavan naisen kanssa. Ei ollut mukava silloin aluksi... siis minusta. Minusta he vaikuttavat onnellisilta. Ainakaan eivät ole eronneet.
Olen melko tasapainoinen nykyään. Välit poikki laittanutta lasta tapaan silloin tällöin, mutta hän on edelleen varpaillaan, että milloin vanha minäni tulee esiin. Toivottavasti vuosien mittaan oppii, ettei enää tule.
Tapasin syksyllä mukavan miehen. Haluan suhteemme myös pysyvän mukavana, mitä´se sitten edellyttääkin.
paitsi että elelen yksikseni nyt.
Niitä naisia ero nin korpeaa ja se pitää kostaa miehelle tavalla tai toisella. Itte ovat sen miehen kanssa joskus naimisiin menneet ja yhtäkkiä mies onkin täys paskahousu, kusipää, petturi, selkärangaton, itsekeskeinen ja nahjus. Juoppokin joskus. Niissä naisissa ei sitten ole mitään ikäviä puolia.... aina lempeitä, joustavia, yhteistyökykyisiä, empaattisia, joviaaleja jne.
Menin 12 vuotta sitten naimisiin tuollaisen edellä kuvatun kaltaisen miehen kanssa. En tiennyt miehen olevan sellainen ennen kuin hänen ex-vaimonsa -saatuaan tietää että ex miehellään oli suhde kanssani- tuli sen kertomaan päin naamaa. Lähetti kirjeenkin perään. No, ehkä me sitten molemmat olemme samanlaisia paskahousuja, kusipäitä, pettureita (ei vaan tiedetä ketä ollaan petetty??), selkärangattomia, itsekeskeisiä ja nahjuksia. =) Viinaa emme kylläkään juo, sen kulutuksesta pitää huolen miehen ex.
Hyvin on mennyt miehen lasten ja yhteistenkin lastemme kanssa vaikka miehen lapset on jo aikuisia. Miehen exä ei ole muuttunut, vain hieman väsynyt kun ei kukaan ymmärrä häntä, mutta edelleen samaa virttä veisaa. Olisi keskittynyt elämän parempiin puoliin, ehkä olisi jonkun miehen elämänkumppanikseen saanut ja viettänyt mukavampia vuosia. Olisi ainakin ollut joku joka ymmärtää. Hänen ex- miehensä, siis minun nykyinen mieheni, ei tuon naisen mukaan ymmärtänyt häntä enää sen jälkeen kun menivät naimisiin. Olisikohan siinä paketissa ollut jotain muutakin häikkä kuin epäkurantti mies.... Onneksi tuo epäkurantti nahjus kelpasi mulle, on ainakin pois kiusaamasta muita naisia =)
edes yhden!
On vaikea arvioida montako olen "pelastanut" = ei ole mitään käsitystä kuinka moni nainen olisi "joutunut sietämään" miestä ellemme olisi tavanneet, ainakaan kukaan ei ole osoittanut mielenkiintoa miestä kohtaan.
Hänen exäänsähän en ehtinyt pelastaa, vaan exän täytyi käydä koko kärsimysooppera läpi. Pahoittelen, mutta taisin olla alaikäinen kun he menivät naimisiin.... muuten olisi voinut exälle käydä paremmin, olisi välttänyt avioliiton tämän "sian" kanssa =)
ja joillekin ei ehkä koskaan:-)
kun lukee niin suurin osa kirjoituksista on niin negatiivisia.
Erossa on aina kaksi osapuolta ja yhtä hyvin kummassakin joitain "vikoja".
Jos ja kun erotaan niin erotaan.
Itsekin vasta eronnut.
että nainen joka pyöriskelee keski-iän kriisissä joskus olisi miehestään jotain hyvää sanonut tai tuntenut häntä kohtaan jotain positiivista, minä en ole, ja johonkinhan se paha olo on purettava, jostain sitä myötätuntoa tekemälleen virheelle (ero) on haettava, varsinkin silloin kun olo alkaa palautua mutta paluuta entiseen ei enään ole! Toki on sanottava että onhan miehilläkin omat kriisiaikansa, tuntuu vain siltä että naiset reagoivat voimakkaammin kyseisessä elämäntilanteessa ja tekevät lopullisia ratkaisuja liian helposti ottamatta selvää että kysymys on ohimenevästä mielentilasta.Kaikkien meidän pitäisi pysähtyä tuollaisessa tilanteessa miettimään mitkä ovat panokset tuossa pelissä ja mitä seuraamuksia laajemmin tehtävistä ratkaisuista seuraa!Itsekästä toimintaa joka tapauksessa.
voipi olla kuten kirjoitit! Mutta joskus on oltava itsekäskin- toistenkin hyväksi koituu kyllä, jollei jää roikkumaan kuolleeseen suhteeseen.
Itsekäs "muidenkin etua ajatellen", jos tunteiden vallassa kiukuspäissään ja uhillaan haluaa eron? Lapsellisuutta se ennemmin on. Ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä mitään.
Olen kuullut, että jollekin on tehnyt asumusero hyvää. Sen jälkeen on asiat puhuttu ja järjestetty uusiksi, lopputuloksena toisilla ero toisilla yhteen palaaminen. Mutta jos päivästä toiseen kierii samoissa tunteissa voi pää jo olla niin sekaisin mielikuvista ja itsepäisistä päähänpistoista, ettei enää erota vihaa ja rakkautta.
Eikä kyse ole ainoastaan oman pään selvittämisestä. On annettava muillekin osapuolille aikaa miettiä ilman tunnekuohuja.
Mitä teet jos olet varma eron olevan paras sinulle, puolisollesi ja lapsillesi, mutta puolisosi inttämällä inttää ettei halua erota koska rakastaa sinua ja lapsia, lapset inttävät etteivät halua vanhempiensa eroavan? Sinä lähdet?
Niin... sillä miksi sinun pitäisi olla juuri se joka uhraa elämänsä kaikkien muiden onnellisuuden vuoksi... Miksi he eivät luovu sinusta hakeakseen elämälleen uuden suunnan, puolisosi kenties uuden rakkaudenkin... Vai, rakastaako puolisosi sinua lainkaan jos haluaa sinun jäävän suhteeseen jossa voit pahoin... Mitä mieltä olet?
"Itsekäs "muidenkin etua ajatellen", jos tunteiden vallassa kiukuspäissään ja uhillaan haluaa eron? Lapsellisuutta se ennemmin on. Ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä mitään.
Olen kuullut, että jollekin on tehnyt asumusero hyvää. Sen jälkeen on asiat puhuttu ja järjestetty uusiksi, lopputuloksena toisilla ero toisilla yhteen palaaminen. Mutta jos päivästä toiseen kierii samoissa tunteissa voi pää jo olla niin sekaisin mielikuvista ja itsepäisistä päähänpistoista, ettei enää erota vihaa ja rakkautta.
Eikä kyse ole ainoastaan oman pään selvittämisestä. On annettava muillekin osapuolille aikaa miettiä ilman tunnekuohuja."
- näistä pitkälti samaa mieltä
Jos minä olen aivan varma, etten halua jatkaa, eikä tästä tule mitään ja kaikki mahdollisuudet on käytetty jo, niin minä lähden!Tosin, yksi asia on mikä pistäisi taatusti vastaan: pienet lapset.En lähtisi- jollei aivan mahdotonta olisi- jos lapset ovat pieniä.
Ei rakasta, vaan takertuu, tavan vuoksi.
niin eroa ei ole otettu helposti, vaan usein tätä on jatkunut toisen aavistellen jo pitkään ja miten sellaisen ihmisen kanssa voi enää jatkaa, joka jatkuvasti valehtelee?
Tämän palstan nimi on "Avioero". Avioeroon liityy kosolti pahaa mieltä ja katkeruutta. Myös syyllisyyden tunnetta. Ne tunteet puretaan tänne. Niitä purkavat niin naiset kuin miehetkin.
Naisten purkauksia on varmaan sen takia enemmän, että naiset ylipäätään tunteilevat enemmän. Paha mieli ja syyllisyyden tunteet puretaan helpommin ulos. Nainenhan turvautuu eron kuohuissa muutenkin miestä enemmän ulkopuoliseen apuun.
...haukkua ja syytellä muita samassa ja kuitenkin eri tilanteessa olevia. Erossa voi olla kaksi, voi olla siitä suhteesta useampi (lapsia), voi olla kolmas pyörä tai neljä pyörää. Eron jälkeen kuvaan voi astua uusia ihmisiä. Hekin saavat osansa jonkun erossa "kärsineen" tunteista. Mutta mitä ihmeen järkeä siinä on?? Ei mitään. Vain eronnut mies ja nainen tietävät miten itse on avioliiton kokenut, ja jos kolmansia pyöriä sekaan tuonut, vain tuo sekaantuja itse tietää miksi. KUKAAN ei saa tehtyjä tekemättömiksi, tai tekemättömiä vuosien päästä tehdyiksi. Kukaan muu kuin itse ei koe asioita kuten kokee. Minä en saa miestäni rakastamaan minua vaikka päällä seisoisin. Voin vihata häntä siksi. Voin sotkea hänen muut tulevat suhteensa koska olen vihainen miehelle. Mitä minä hänen naisistaan, kunhan ne jättävät miehen ja mies kärsii yksinäisyydestä, koska ei halunnut elää minun kanssani. Vaan eipä hänkään saa minun vihaani muuttumaan - edes pyytämällä anteeksi ja palaamalla takaisin.
"Voin sotkea hänen muut tulevat suhteensa koska olen vihainen miehelle. Mitä minä hänen naisistaan, kunhan ne jättävät miehen ja mies kärsii yksinäisyydestä, koska ei halunnut elää minun kanssani."
Eipä ole paljoa älyttömämpää taas kuullut. Miksi huonon avioliiton pitää seurata loppuelämän? Molempia? Polkunne ovat eronneet, eläkää omaa elämäänne. Asianne eivät enää toisillenne kuulu.
Ei ole ihme, jos ei tuollaisen kanssa ole halunnut elää.
nyt, ehkä täällä on enemmän kokemuksistaan kirjoittamassa naiset kuin miehet. Mutta sen tiedän, että ihan yhtä hyvin pettäjänä saattaa olla nainen...tiedän niitä naisia, jotka on jättänyt lapsensa ja miehensä lähteäkseen jonkun äijän matkaa...Jokainen avioero on erillainen ja jos täällä kertoo omista kokemuksistaan, ni se ei tarkoita ettäesim. haukkuu kaikkia miehiä. Esimerkiksi molemmilla serkuillani on upeta miehet, joille on oma perhe kaikki kaikessa ja ihailen srkkujeni avioliittoja (heilläkin on välillä vaikeuksia, ei se ole pelkkää ruusuilla tanssimista), koska niissä molemmat osapuolet käsittävät, että avioliitto on työtä ja yhteensovittelemista ja jos ongelmia tulee ne pyritään yhdessä ratkaisemaan ja avioero on vasta viimeinen ratkaisu....ON OLEMASSA SEKÄ HUONJA ETTÄ HYVIÄ MIEHIÄ NIIN KUIN NAISIA...AIKA PALJON ON KIINNI IHMISEN SAAMASTA KASVATUKSESTA (KOTOA SE LÄHTEE) JA LUONTEESTA...!
Lueskellut palstaa nyt viikon verran pakkomielteen omaisesti ja totta on että enempi tuntuvat naiset äänessä olevan. Mutta haukutaanko niitä miehiä oikeasti niin kauheasti? Omani lähti pari viikkoa sitten toisen matkaan mutta ei se kyllä varsinaista miesvihaa aiheuttanut. Ikävöin ja ihmettelen tätä kyseistä miestä ja vaikka useimmat vastaajat ovatkin olleet naisia niin ei se saa minua kuvittelemaan että samanlaisia tilanteita ei olisi sattunut miehillekkin ja etteikö se sattuisi aivan yhtä lailla. Miehet ja naiset vain käsittelevät asioita niin eri lailla. Harvoin kuullut miehen sanovan kaikki naiset ovat kusipäitä mutta naiset taas toistelevat lausetta toisinpäin jatkuvasti. Aika kauheaa jos me kaikki naisenpuolet olemme näin helpolla antaneet periksi mieskunnan suhteen. IItse tiedän etten varmasti pitkiin aikoihin uskalla tai pysty rakastumaan toiseen mutta ei se ole miesten vaan tämän yhden pieleen menneen suhteen vika.
pieleen menneen suhteen toinen osapuoli oli mies eli se OLI TAAS miehen syytä koko juttu.
Minkäs sille voi! Vaikka naiset kuinka taas yrittäs ottaa kaikesta syyt niskoilleen, niin tässäkin tapauksessa oli syy miehen, joka vain meni taas kerran sinne minne tahtipuikko johdatti, mistään muusta piittaamatta.
jep nyt jätti mies ja oli sen syytä. teki todella paskamaiset. mutta ei se sitä sukupuolta katso. naiset pettävät, valehtelevat ja ovat aivan yhtä ilkeitä kuin miehetkin. miten ihmeessä voi yleistää noin että kaikki miehet ovat kusipäisiä häntäheikkejä? yhtä hyvin mies sanoa että kaikki naiset on huoria, yhtä typerää yleistystä kumpainenkin. Eikä kumpikaan takuuvarmasti ole totta. itse olen pitkälti menettänyt uskoni ihmiskunnan kykyyn olla välittäviä ja rakastavia eliöitä mutta ei sillä kyllä ole sukupuolen kanssa mitään tekoa.
jaksavat valitella kaikesta!
inttäjiä,kääntäjiä, vääntaviä,muuksi muuttavia, epätodellisia kääkkiä ! Ei muuta.......
Taidankin nyt väärään paikkaan eksyneenä palata tonne "Miten nainen isketään" palstalle lukemaan miehisiä ohjeita naisten kaatamiseksi.