Suomalaisen kasvatuskulttuurin suurin ongelma kautta aikojen on ollut se, että poikien herkkyys on pyritty tappamaan / kieltämään.
Poikien herkkyyden tappaminen on rikollisuuden ja mielen sairauksien suurin aiheuttaja Suomessa.
Pojilta ei tule vaatia henkisesti enemmän kuin tytöiltä. Ruumiillinen kuritus poikia kohtaan ei ole sen hyväksyttävämpää, kuin tyttöjäkään kohtaan.
Lapsen herkkyys ei ole sidoksissa hänen fyysiseen kokoonsa, eikä hänen sukupuoleensa.
Sielun tilavuutta ei voi mitata.
Lyöminen jättää näkymättömät jälkensä lapsen mieleen yhtä varmasti, kuin lumeen astuminen jättää jäljet lumihankeen. Jäljen sieluun jättää myös lyömisen katsominen, vaikka se ei itseen kohdistuisikaan.
Pojilla on lupa itkeä.
Pojille on annettava lupa herkkyyteen.
Pojilla on lupa ilmaista tunteita - myös negatiivisia.
Vanhempien tehtävä on ottaa lapsen tunteet vastaan, hyväksyä ne - ei tappaa niitä.
Pojilla on lupa olla lapsia.
Pahan kiertokulku:
- välinpitämättömyys lapsen tunteita kohtaan
- lapsen tunteiden vähättely
- lapsen tunteiden osittainen / kokonaan kieltäminen
Nämä ovat alkusysäys sille, että lapsi tekee jotain pahaa ja josta lasta rangaistaan.
Lapsi sisäistää pahuuden itseensä erottamattomana osana kuuluvaksi.
Lapsen järki ei ole kehittynyt, joten lapsi ilmaisee itseään tunteilla.
Lapsi on tunteiden kokonaisuus. Tästä seuraa, että lasta on käsiteltävä tunteiden hyväksynnän kautta.
Suomessa on liikaa aikuisia, joiden henkinen kehittyneisyys on jäänyt lapsen tasolle. Heidän tunteitaan lapsena sekä ajattelun ensiaskelia ei ole hyväksytty.
Poikien herkkyyden tappaminen on rikollisuuden ja mielen sairauksien suurin aiheuttaja Suomessa.
Pojilta ei tule vaatia henkisesti enemmän kuin tytöiltä. Ruumiillinen kuritus poikia kohtaan ei ole sen hyväksyttävämpää, kuin tyttöjäkään kohtaan.
Lapsen herkkyys ei ole sidoksissa hänen fyysiseen kokoonsa, eikä hänen sukupuoleensa.
Sielun tilavuutta ei voi mitata.
Lyöminen jättää näkymättömät jälkensä lapsen mieleen yhtä varmasti, kuin lumeen astuminen jättää jäljet lumihankeen. Jäljen sieluun jättää myös lyömisen katsominen, vaikka se ei itseen kohdistuisikaan.
Pojilla on lupa itkeä.
Pojille on annettava lupa herkkyyteen.
Pojilla on lupa ilmaista tunteita - myös negatiivisia.
Vanhempien tehtävä on ottaa lapsen tunteet vastaan, hyväksyä ne - ei tappaa niitä.
Pojilla on lupa olla lapsia.
Pahan kiertokulku:
- välinpitämättömyys lapsen tunteita kohtaan
- lapsen tunteiden vähättely
- lapsen tunteiden osittainen / kokonaan kieltäminen
Nämä ovat alkusysäys sille, että lapsi tekee jotain pahaa ja josta lasta rangaistaan.
Lapsi sisäistää pahuuden itseensä erottamattomana osana kuuluvaksi.
Lapsen järki ei ole kehittynyt, joten lapsi ilmaisee itseään tunteilla.
Lapsi on tunteiden kokonaisuus. Tästä seuraa, että lasta on käsiteltävä tunteiden hyväksynnän kautta.
Suomessa on liikaa aikuisia, joiden henkinen kehittyneisyys on jäänyt lapsen tasolle. Heidän tunteitaan lapsena sekä ajattelun ensiaskelia ei ole hyväksytty.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Voisikohan tämä kaikki juontaa jälleen kerran historian aamuhämäristä, silloin ei itkupillit pärjänneet, oli vaan kestettävä.
Miehen oletetaan Suomessa olevan äijä, näin meidät on kasvatettu.
Ja laitoit sitten oman aloituksen *piiskaa*
Juttu kuuluu tohon hiukka alempaan aloitukseen "Selkäsaunaan"
en ollut "kiltti". Mielestäni sen ketjun logiikka oli jo tarpeeksi levällään...
Jotkut arvostavat kovasti lapsen "kiltteyttä". Mikä arvo se on? Onko kiltteys päämäärä, jota kohden tulee kulkea?
Ja mitä sitten, kun lapsi on kiltti - mihin se johtaa - onko se perusta jollekin suuremmalle, aikuisiän kiltteydelle?
Mielestäni ei. Kiltteyden vaatiminen on väärin. Lasta kohtaan tulee osoittaa hyväksyntää arvostamalla hänen tunteitaan, hänen herkkyyttään.
Lapsella on luonne, joka ei ole sidottu sukupuoleen. Sitä ei tulisi minkään ahdasmielisen körttiläisperinteen mukaisesti ryhtyä muokkaamaan.
Tytöt voivat halutessaan leikkiä autoilla, pojat nukeilla.
Kiltteydessä piilee anarkian siemen.
Herkkyys sen sijaan kohoaa voimaksi, jos sen annetaan kohota, eikä tapeta sukupuolirooleihin vedoten.
samaa mieltä.
:-)
Usein ovat vaan uteliaita, tai yrittävät tehdä jotakin, joka sitten menee mönkään ja seurauksena on sirpaleita.
Tämä taas usein aikuisten mielessä mielletään ilkeydeksi, vaikka kyseessä olisi vaan ollut uteliaisuus.
Äiti kertoi, että mä olin pienenä hänen ollessaan pyykillä levittänyt rikkalapiolla tuhkat pesästä ympäri asuntoa, voi olla, että silloin äitiä ei naurattanut, jälkeenpäin hän on sitä kyllä käkättänyt useastikkin.
Meillä taas kerran nuorimmainen oli tullut koulusta ja saanut päähänsä tehdä pannukakkua, sitä taikinaa oli jokapuolella, ei pelkästään keittiössä, vaan koko talon alakerrassa.
Kaksi erilaista suhtautumista oli kun avokki meinasi repiä pelihousunsa ja mä nauraa käkätin keittiön ovella, kun ajattelin, miten tälle joskus nauretaan, kuhan sotku on ensin siivottu.
Tarkoitus lapsella oli tehdä meille pannukakkua, ei sotkea.
On me jälkeenpäin monet naurut tästä episodista saatu, avokkikin toipui järkytyksestään jo samana päivänä.
Eihän nyt pojasta voi kasvattaa mitään herkkää runoilijaa. Ei sillä tavalla naisia saa. Hammasta pitää purra ja iskut on kestettävä. Kasvattaa luonnetta ja tytöt tykkää, kun poika ei ole mikään ruikuttaja.
vasta flaksi käy..Kato nyt Tommy Tabermannia..!
juuri tästä syystä. Ruotsi on lähihistoriassaan säästynyt sodalta, joten siellä miehet ovat saaneet olla herkkiä. Suomi oli kahdessa sodassa 1939-1945. Putkiaivoisten miesten ja naisten mielestä siitä on jo "ihan hirmuisesti aikaa". Nämä ihmiset eivät kuitenkaan näe metsää puilta. He, jotka näkevät tajuavat, että tällä hetkellä elää vasta toinen sukupolvi, joka ei ole joutunut kokemaan sotaa. Toisin sanoen siis ajallisesti voidaan sanoa, että II maailmansota oli toissapäivänä. Sotien vuoksi miesten arvomaailmaan on Suomessa juurtunut ajatus, ettei tunteitaan saa näyttää. Samasta syystä kaikki ruotsalaiset miehet ovat homoja, kun ollaan kateellisia niille, jotka osaavat näyttää tunteensa.
ei voi väheksyä. Sen vaikutus voi kestää satoja vuosia tai ikuisuuksia, jos sen annetaan kestää. Sodan traumat voivat siirtyä sukupolvelta toiselle trauman vain muuttaessaan muotoaan. Näin tapahtuu, jos asioita ei käsitellä ihmisten mielissä.
Historialla on merkitystä.
Tänä päivänähän saa kriisiapua, jos joutuu rikoksen uhriksi, mutta sodan jälkeen ei ulkopuolista psykologiapua ollut juurikaan tarjolla, vaan jokainen sai pärjätä lähinnä omin avuin tai perheen / lähiympäristön tukemana. Siihen aikaan ainoa terapiamuoto taisi olla fyysinen työ.
Miesten merkitys korostuu sodassa. Jos nyt syttyisi sota, niin kaikkien katseet siirtyisivät miehiin. Naiset eivät sotia ratkaise, mutta voivat omalta osaltaan olla ennaltaehkäisemässä niitä.
Suomalaisia miehiä ei ole syytä väheksyä - edelleenkään. Henkilökohtaisesti arvostan suomalaiset miehet erittäin korkealle.
Ihmisessä itsessään on jo syntyessään sisäistä voimaa. Lapsuus on kriittinen aika tuon voiman kasvattamiseen tai sen tuhoamiseen. Se voima on herkkyys / luovuus.
Ihmisen herkkyyttä ei kuitenkaan koskaan voida kokonaan tuhota, mutta se voi jäädä piiloon koko elinajaksi sekä häneltä itseltään, että ympäristöltä.
Jokainen ihminen on sisimmässään herkkä / luova. Se luovuus voi ilmetä miljoonilla eri tavoilla kirjoittamisesta talon rakentamiseen, puutarhan hoidosta laulamiseen jne.
Herkkyys / luovuus on parhaimmillaan sitä, että ihminen on sinut itsensä kanssa.
On jotenkin ristiriitaista, että valtaosa naisista haaveilee vahvasta miehestä joka ei pienistä hätkähdä ja silti sanotaan että miehen täytyisi olla herkkä ja blaa blaa. Minulle ei suinkaan ole yllätys, että miehilla on samalla lailla tunteet kuin naisilla. Mutta yllätys kyllä olisi jos mieheni suhtautuisi asioihin yhtä tunteella kuin itse (itku saataa tulla milloin mistäkin mitättömyydestä).
Sitä paitsi kuka sen sanoo, että jos ei näytä kaikkia herkkiä tunteitaan "naisten" tavoin ni sitte niitä ei muka näytä. Kyllä minä osaan ainankin lukea miestäni sen verran hyvin että nään jos on paha olla, en silti pakota miestäni purkautumalla samalla tavalla kuin itse teen, koska tiedän ettei se käy häneltä luontevasti ja tapoja on muitakin.
olikin lapsista (0-20v).
Hyvä ominaisuus osata lukea toista ihmistä. Siihen tulisi kaikkien pyrkiä.
Ilmeisesti miehesi on sinut itsensä kanssa ja hänen herkkyytensä on saanut lapsena rauhassa kehittyä.
Suurimmalla osalla ihmisistä asiat uskoakseni eivät ole yhtä hyvin. Suurin osa ihmisistä yhä edelleen etsii itseään - ihmettelee, että "jotakin" puuttuu. Ihminen on kadottanut osan itsestään omaan lapsuuteensa, ympäristön (luultavammin tahattomasta) myötävaikutuksesta.
Voidaan olla tietysti montaa erimieltä.
Millainen mies tuollaisesta pojasta mahtanee tulla jo opetetaan pelkästään herkkiä arvoja ? Saattas kyllä tulla aikasmoinen päähän potkittava helppo-heikki.
Kirjoitus on ideana ihan hyvä kun vaan löytäisi oikeat rajat herkkyyden ja kovuuden välillä. Tarvis osata olla kova silloin kun on sen paikka mut myös herkkä kun siihen on tarve. Tää saattais olla sopiva ratkaisu.
Kuitenkin pojat on poikia ja lasten pitää saada elää. Parhain olis ku aikuiset ottaisivat lapset vastaan ihan samalta viivalta eikä kohtelis heitä kuin pikku lapsia.
ei olekaan lapsen opettamisesta, vaan lapsen sisäisten pyrkimyksien huomaamisesta ja niiden kehittymisen mahdollistamisesta.
Herkkä lapsi on samalla myös itsessään vahva. Erityisen herkkä tarvitsee kuitenkin "erityissuojelua", jos esim. ympäristö missä asuu, ei ole suotuisa.
Erityissuojelu tarkoittaa ympäristössä olevien riskien minimoimista lapseen nähden - niitä kuitenkaan liioittelematta tai korostamatta.
Herkkä lapsi on kieltämättä helposti hyväksikäytettävissä ja manipuloitavissa, koska hänellä on kyky nähdä toisen ihmisen sisimpään ja hänellä on kyky tuntea myötätuntoa muita ihmisiä kohtaan. Tätä herkkyyttä ei tulisi alistaa kenenkään hyväksikäytön kohteeksi sen enempää henkisessä kuin fyysisessäkään mielessä.
Tätä varten ovat vanhemmat olemassa - he suojelevat lasta.
Jos herkkä lapsi ei ole tullut lapsena tarpeeksi suojelluksi ja hänen herkkyyttään ei ole hyväksytty, hän on aikuisenakin usein toisten hyväksikäytettävissä. Hän voi liikaa nojautua muihin ihmisiin, hän "ostaa" itsensä muiden ystäväksi jne.
Monta kertaa on niin, että kielteinen suhtautuminen lapsen herkkyyteen on sukupolvien ketju. Vanhemmat pelkäävät lapsen herkkyyttä ja pyrkivät nujertamaan sen, kuten heiltäkin on se nujerrettu. He eivät tee sitä pahuuttaan, vaan eivät useinkaan itse edes tiedosta koko asiaa.
Herkkyys / luovuus on opettajalle erittäin hyvä ominaisuus. Luova opettaja kykenee näkemään sen, mikä kenellekin lapselle on "ominta". Hän kykenee löytämään lapsen parhaat puolet.
Sen sijaan opettajan, jonka oma luovuus on lapsena tukahdutettu, on erittäin vaikea kohdata lapsi, joka on herkkä / luova.
Tässä tapahtuu yhteentörmäys ja häviäjä on lapsi.
En tiedä, miten opettajakunta valikoituu opettajainkoulutuslaitoksiin, mutta itse pitäisin liikaa "steriilisyyttä" vähemmän suotavana ominaisuutena opettajalle.
Steriilisyydellä tarkoitan pelkkien hyvien arvosanojen metsästämistä ja ulkoisen tiedon omaksumista.
Luovuutta ei kouluissa arvosteta tarpeeksi ja se on valitettavaa, eikä siitä voi opettajia syyttää.
Ensimmäiset vuodet koulussa tulisi mielestäni olla luovuuspainotteisia - muovailua muovailuvahoilla, näyttelemistä, piirtämistä jne. Luovuus ei ole tietoa poissulkevaa, luovuudessa on tiedon perusta.
Olet oikeassa; lapsille voi ja tuleekin puhua kuten tasaveroiselle ihmisille. Ei iän eikä koon pienuus ole ihmisen arvoa vähentäviä tekijöitä.
Pitäisi kyllä koulun alku vaiheessa enemmän kannustaa ja tuota luovuutta varsinkin.
Auttaa varmasti myöhemmässä vaiheessa monessakin asiassa.
Lapsena jo oppii luovaan ajatteluun sekä kädentaitojen käyttämiseen si siitä tulee olemaan paljon apua myöhemmässä vaiheessa. Tästä on apua monessakin eri sektorissa. Ennenkaikkea ongelmien ratkaisukyky ja asioiden visualisointi on myöhemmässä iässä helpompaa.
Herkkyyden kansa on sit vähän niin ja näin et kuinka paljon siihen pitää kannustaa. Nykypäivänä herkkä ihminen ei välttämättä pitemmän päälle pärjää. Arkinen maailma on paikka paikoin kohtuullisen kovakin ja vaativa.
Lapsia kun tässä suhteessa ajattelee niin olen hyvinkin läheltä päässyt seuraamaan muuteman pojan kasvua erojen jälkeen.
Yksi poika joka käytännössä on kasvanut tuon tärkeimmän ikänsä pelkästään äidin ja kahden siskon helmoissa, hänessä on reilusti herkkyyttä ja muutenkin on avoin ja erittäin helposti lähestyttävä kaveri. Ainoa paha ja mielestäni todella paha puute on et hän on tunne-elämältään liian herkkä ja ailahteleva, hänen ainoa reagointi tapa tilanteisiin lähtee tuon herkkyyden pohjalta. Tässä suhteessa en mitenkään halua moittia yh-äitejä mut mieleeni tulee vääjäämättä et tässäkin tapauksessa pojalta on puuttunut täysin miehinen roolihahmo. Niinhän se on et poika ottaa oppinsa miehestä ja tyttö äitestä.
Toinen hyvä esimerkki asian tiimoilta on kaverini poika. hän on myös eronneesta perheestä mut suhde isään on hyvinkin tiivis sekä myös isän omiin ystäviin. Kaverini on myös moneen otteeseen kiitellyt omia ystäviään kun olemme hänen poikansa ottaneet vastaan täysin samalta viivalta emmekä suinkaan lapsena. Muutenkin tämän pojan isän kasvatusmetodit ovat aikas suoraviivaiset mut kuitenkin antaa pojalleen myös paljon vapauksiakin.
Lopputuloksena on aivan fantastinen sälli. Todella avoin ja helposti lähestyttävissä mut kuitenkin omaa määrättyä varauksellisuutta. Uusien ihmisten parissa hän osaa hetken kuulostella ja katsella, tutustua ihmiseen millainen hän on ennekö tutustuu lähemmin.
Hän on muutenkin todella impulsiivinen, pelkäämätön, ei arkaile ja osaa myös käsitellä ongelmatilanteita. Tältä ensiksi mainitulta lapselta nämä ominaisuudet puuttuvat tyysti.
vielä liikunnan ensimmäisinä kouluvuosina yhtenä tärkeimpiin kuuluvista oppiaineista.
Liikunta lisää ihmisen tietoisuutta omasta kehostaan ja lapsi oppii tuntemaan omat fyysiset rajansa jo varhain.
Muovailusta sanoisin, että se käsitteellistää asioiden suhteellisuutta ja lisää lapsen kärsivällisyyttä.
Levottomuus on yksi nykypäivän ongelmista, koska lapsilla ei välttämättä ole tarpeeksi kiinnekohtia elämässään.
Mitä kärsimättömämpi lapsi on, sen suuremmista kokonaisuuksista on lähdettävä liikkeelle. Sen suurempia apuvälineitä tarvitaan todellisuuden hahmottamiseen.
Ihminen tarvitsee ajatuksilleen vastapainoa.
Mitä vaikeammissa ja yksityiskohtaisemmissa asioissa lapsen mieli askartelee, sen suurempi ja selkeämpi on oltava lapsen konkreettinen elinympäristö.
Myöskin lapsi voi olla vaikkapa musikaalinen nero, mutta tietämätön / ymmärtämätön ympäristö saattaa nähdä hänessä pelkän haaveilijan / häiriökäyttäytyjän, joka on saatava kuriin - olemaan "kuten muut".
Erilaisuutta pidetään uhkana.
Voi olla, että erityisen luovaa lasta pidetään vajaaälyisenä hänen sisäisen maailman ollessa kuitenkin sen vastakohta.
Voi olla, että lasta kuritetaan tästä herkkyydestään ja hän hämmentyy lisää, ei ymmärrä vaatimuksia joita häneen kohdistetaan.
En usko, että suurta luovuutta välttämättä Suomen kouluissa tunnistetaan. Aina on väliinputoajia, koska yksilöllisyydelle ei anneta suurta arvoa. Keskinkertaisuus on hyve.
Voi olla, että luova lapsi siirretään joko vammaisten opetukseen tai ns. "tarkkisluokalle" sopeutumisvaikeuksien vuoksi. Kaikki tarkkailuluokan oppilaat eivät ole väkivaltaisia!
Mielestäni luovan lapsen siirtäminen tarkkailuluokalle on paha virhe. Rauhattomuus ja ympäristön sekavuus on huono paikka herkän mielen kehittyä.
pikemminkin herkkyyden hyväksymisestä, kuin siihen kannustamisesta.
Herkkyydenpelko istuu lujasti ihmisten mielissä. Nyky-yhteiskunta ei ole luovuutta kannustava, vaan tähtää lähinnä materialistiseen ajatteluun. Kaatopaikat täyttyvät käyttökelpoisesta tavarasta.
Monta kertaa yksinhuoltajaperheillä ja pienituloisilla olisi halua kehittää lapsen luovuutta ohjaamalla tätä häntä kiinnostavan harrastuksen pariin, mutta ongelmana on raha. Harrastaminen on kallista, matkustaminen on kallista.
Yhteiskunta ei tue riittävästi lapsen mahdollisuutta harrastaa, vaikka se tulisi maksamaan itsensä takaisin vähentyneinä terveydenhuoltokuluina ja yleisenä hyvinvointina.
Minäkin näen nykynuorissa paljon hyvää. Huumeissa on eräs suuri uhkatekijä, toivottavasti ongelma ei lisäänny.
Mukava kuulla, että huolehdit ympäristösi nuorista. Liian moni haluaa lapset ja nuoret vain pois silmistään. Välttämättä lasten ei annettaisi kerrostalossa edes leikkiä omalla pihallaan. Tällaistakin tapahtuu.
Lapsen temperamentti on havaittavissa jo syntymästä asti. Mielestäni lasta tulisi ohjata ensimmäisinä elinvuosina, aina kouluikään asti, päinvastaiseen suuntaan, kuin mitä hänen temperamenttinsa on.
Vastakkaisuus täydentää hänen pyrkimystä tulla omaksi itsekseen.
Esim. flegmaattista lasta tulisi ohjata voimakkaasti sosiaaliseen suuntaan (kysymys ei ole pakottamisesta) ja hänen tulisi saada kokemuksia erilaisista asioista, tilanteista ja ihmisistä. Tämä tapahtuu vanhemman tukemana.
Hyvin sosiaalista lasta ei viedä harrastuksesta toiseen, vaan hänelle on suotava aikaa yksinoloon.
Koulun alkaessa tilanne muuttuu päinvastaiseksi! Kodin vaihtuminen kouluksi on suuri muutos elämässä ja lapsen temperamentti on otettava huomioon niin, että flegmaattiselle lapselle on annettava työskentelyrauha yhden asian parissa.
Sosiaalisempi, vilkkaampi lapsi tarvitsee toimintaa ja hänelle voidaan antaa useita tehtäviä samanaikaisesti, jos hän niin haluaa.
Tämän päivän koulussa näkisin huonona sen, että lapset pakotetaan opiskelemaan sama määrä kaikkia aineita. Ei huomioida lapsen omaehtoista kiinnostusta.
Viha jotain oppiainetta kohtaan voi pilata opiskelun ilon koko kouluajaksi ja vielä pitkään sen jälkeenkin.
Mielestäni lapsen on voitava saada jättää sen aineen opiskelu osittain / kokonaan, mitä kohtaan hän tuntee vastenmielisyyttä. Näin hänelle ei ehdi syntyä pysyvää negatiivista käsitystä kyseisestä aineesta, vaan hänelle voi syntyä myöhemmin suurikin kiinnostus aineeseen.
Opiskeluun pakottamisella ei voiteta mitään, mutta tuhotaan paljon.
Lapsia ei tulisi pakottaa samaan muottiin, kuten nykyään tapahtuu kouluissa. Puhutaan rahasta, mutta enemmän on kysymys tahdosta ja asenteista.
Ongelmat ratkaistaan luovuudella, eikä ihmisten tasapäistämisellä.
Pojat ovat yhtä herkkiä kuin tytöt.
Tytöt taas kasvatetaan usein tukahduttamaan vihansa, jolloin heillä on paljon sisäänpäin kääntynyttä vihaa. Se ilmenee sitten syömishäiriöinä, itsetuhona, alistumisena jne.