Yleinen fraasihan tuntuu olevan (ja tekosyy salasuhteen hyväksymiselle) että suhteessa on vikaa jos toinen pettää...
Yleisempi tapaus on kuitenkin se, että toisen ihmisen kommunikaatiotaidoissa ja itsetunnossa on vikaa, kun hän pettää.
Tiedän monia tapauksia, joissa parisuhteesta hypätään toiseen kun ollaan ensin petetty. Siis eihän kyseisen ihmisen jokaisessa kumppanissa ja suhteessa voi silloin olla vikaa, vaan voisi ajatella että kyseiseeä ihmisessä on. Jos samat ongelmat seuraavat jokaiseen suhteeseen, on silloin vika itsessä.
Miksi niin moni salasuhde jää vain hetkenaikaiseksi jännitykseksi, jos vika on parisuhteessa? Miksi niin moni kakkonen uskoo että pettäjän kumppani on tylsä ja frigidi eikä enää kiinnostunut mistään, ja oikeasti kotona heillä menee hyvin, he viettävät aikaa yhdessä muuallakin, matkustelevat, tapaavat ystäviään...
Koska siihen halutaan uskoa? Se antaa tunteen, että on itse kakkosena jännittävämpi? Siihen uskotaan koska eihän mies/vaimo niin aina hokisi, ellei se olisi totta?
Ja tosiasiahan on, että jokaisessa suhteessa on myös ongelmia, jotka voivat olla yhdessä aiheutettuja tai toisen aiheuttamia, terveydellisiä, tulevaisuuden suunnitelmiin liittyviä, epävarmuutta jne. Siksi on hölmöä sanoa, ettei toimivaan suhteeseen pääse kolmas osapuoli väliin. Varmasti jokaiseen suhteeseen pääsee kolmas väliin, jos hetki sattuu olemaan "oikea" (tai siis mahdollisimman väärä parisuhteen kannalta).
Se,että ykkösestä tehdään parisuhteen ongelmien aiheuttaja (se ei enää ole kiinnostava, se ei huomioi,se ei tee mitään oikein, en enää rakasta sitä) johtuu kahdesta syystä: 1) Kakkonen halutaan pitää itsevarmana ja iloisena, että salavierailut olisivat mukavia ja että häneltä saisi ihailua sekä siksi, ettei kakkonen vain suutu ja paljasta kaikkea ykköselle. 2) Mustamaalaamisella selitellään itselleen pettämistä hyväksytymmäksi. Osaan valheista voidaan itsekin ruveta uskomaan.
Kotona tiuskitaan puolisolle ja liitettään negaatiot häneen.
Todellisuudessa salasuhteessa elävä pettäjä on ihan hukassa, koska hän ei todella tiedä, kuinka olla kummassakaan paikassa. Syyllisyyttä tunnetaan siitä kun ollaan mukavia puolisolle ja siitä kun tullaan kakkosen luota. Ja kuitenkin tiedetään ettei oma kumppani ole ansainnut huonjoa kohtelua. Haluttaisiin pitää kaikki tyytyväisinä että homma jatkuisi entisellään, mutta sehän ei pitemmän päälle toimi.
Tiedän myös ihmisiä, jotka ovat jättäneet ykkösensä syyllisyytensä takia ja ottaneet kakkosen, koska eivät halua olla yksin. He ajattelevat, että omat "synnit" saa sovitetuksi sillä että joutuu luopumaan rakkaasta(?) ihmisestä. Mutta eihän se niin toimi. Ja sitten ei toimi se liitto kakkosenkaan kanssa, kun se on alkanut noin. Ajattelaan ehkä että kakkosen kanssa on helpompi aloittaa "puhtaalta pöydältä".
Tietäisivät vain kuinka vaikeaa se on. Morkkiksella ja vitutuksella ei ole rajaa, kun huomaa arjen astuessa kakkosen vikoineen kaikkineen. Siinä sitä sitten ollaan nalkissa sen kanssa ja päästetty irti siitä rakkaasta. Ja se on mennyttä, oman typeryyden takia.
Yleisempi tapaus on kuitenkin se, että toisen ihmisen kommunikaatiotaidoissa ja itsetunnossa on vikaa, kun hän pettää.
Tiedän monia tapauksia, joissa parisuhteesta hypätään toiseen kun ollaan ensin petetty. Siis eihän kyseisen ihmisen jokaisessa kumppanissa ja suhteessa voi silloin olla vikaa, vaan voisi ajatella että kyseiseeä ihmisessä on. Jos samat ongelmat seuraavat jokaiseen suhteeseen, on silloin vika itsessä.
Miksi niin moni salasuhde jää vain hetkenaikaiseksi jännitykseksi, jos vika on parisuhteessa? Miksi niin moni kakkonen uskoo että pettäjän kumppani on tylsä ja frigidi eikä enää kiinnostunut mistään, ja oikeasti kotona heillä menee hyvin, he viettävät aikaa yhdessä muuallakin, matkustelevat, tapaavat ystäviään...
Koska siihen halutaan uskoa? Se antaa tunteen, että on itse kakkosena jännittävämpi? Siihen uskotaan koska eihän mies/vaimo niin aina hokisi, ellei se olisi totta?
Ja tosiasiahan on, että jokaisessa suhteessa on myös ongelmia, jotka voivat olla yhdessä aiheutettuja tai toisen aiheuttamia, terveydellisiä, tulevaisuuden suunnitelmiin liittyviä, epävarmuutta jne. Siksi on hölmöä sanoa, ettei toimivaan suhteeseen pääse kolmas osapuoli väliin. Varmasti jokaiseen suhteeseen pääsee kolmas väliin, jos hetki sattuu olemaan "oikea" (tai siis mahdollisimman väärä parisuhteen kannalta).
Se,että ykkösestä tehdään parisuhteen ongelmien aiheuttaja (se ei enää ole kiinnostava, se ei huomioi,se ei tee mitään oikein, en enää rakasta sitä) johtuu kahdesta syystä: 1) Kakkonen halutaan pitää itsevarmana ja iloisena, että salavierailut olisivat mukavia ja että häneltä saisi ihailua sekä siksi, ettei kakkonen vain suutu ja paljasta kaikkea ykköselle. 2) Mustamaalaamisella selitellään itselleen pettämistä hyväksytymmäksi. Osaan valheista voidaan itsekin ruveta uskomaan.
Kotona tiuskitaan puolisolle ja liitettään negaatiot häneen.
Todellisuudessa salasuhteessa elävä pettäjä on ihan hukassa, koska hän ei todella tiedä, kuinka olla kummassakaan paikassa. Syyllisyyttä tunnetaan siitä kun ollaan mukavia puolisolle ja siitä kun tullaan kakkosen luota. Ja kuitenkin tiedetään ettei oma kumppani ole ansainnut huonjoa kohtelua. Haluttaisiin pitää kaikki tyytyväisinä että homma jatkuisi entisellään, mutta sehän ei pitemmän päälle toimi.
Tiedän myös ihmisiä, jotka ovat jättäneet ykkösensä syyllisyytensä takia ja ottaneet kakkosen, koska eivät halua olla yksin. He ajattelevat, että omat "synnit" saa sovitetuksi sillä että joutuu luopumaan rakkaasta(?) ihmisestä. Mutta eihän se niin toimi. Ja sitten ei toimi se liitto kakkosenkaan kanssa, kun se on alkanut noin. Ajattelaan ehkä että kakkosen kanssa on helpompi aloittaa "puhtaalta pöydältä".
Tietäisivät vain kuinka vaikeaa se on. Morkkiksella ja vitutuksella ei ole rajaa, kun huomaa arjen astuessa kakkosen vikoineen kaikkineen. Siinä sitä sitten ollaan nalkissa sen kanssa ja päästetty irti siitä rakkaasta. Ja se on mennyttä, oman typeryyden takia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kaikkien pettämistä aikovien tulisi lukea tämä kirjoituksesi ja miettiä asiaa syvällisesti.
Kaikkien jo pettäneiden tulisi myös ajatella seuraamuksia ja sitä, mitä ovat jo ehtineet tehdä oman puolisonsa loukkaamiseksi.
...on pettäjiä?! Montako prosenttia avioliitoista elää pettämisen kanssa ja kaksoiselämän helvetissä?! Jokainen pettämistapaus on kuitenkin yksilöllinen eikä samanlaista tarinaa olekaan, vai onko? Ei ole niin helppoa kertoa yksiselitteistä lohdutuspuheenvuoroa, mutta tuo kirjoituksesi on aika kattava paketti.
kirjoituksesta ,niin monesti on täällä todettu, ettei ole asiallista keskustelua ja vaan se on, kun on kriisin osapuolia keskustelemassa ja purkamassa pahaa oloaan.
Tavallisia naisia ja miehiä kaikki ,yhtä hyviä ja huonoja kai jotenkin.
Rakastumisia tapahtuu ,se johtaako ihastuminen pettämiseen on itsestä kiinni.Omasta rehellisyydestä ja arvoista.Ei puoliso pysty vaikuttamaan ,yleensä ,kun huomaa,jotain olevan vialla, on jo myöhäistä.Molempien tulisi satsata siihen olemassa olevaan suhteeseen ,avio/avo .Varsinkin sen puoliskon tulisi ,jonka mielestä kaikki ei ole täydellistä.
"Morkkiksella ja vitutuksella ei ole rajaa, kun huomaa arjen astuessa kakkosen vikoineen kaikkineen. Siinä sitä sitten ollaan nalkissa sen kanssa ja päästetty irti siitä rakkaasta".
Mutta eihän pettäjä ole koskaan
rakastanut/kunnioittanut kumppaniaan jos on pettänyt. Sitä kyllä surkutellaan kun jäädään yksin. Vittu mitä idiootteja!
tai älkää, mutta parisuhteessa, uskottomassa tai petetyssäkään ei ole välttämättä mitään kummempaa "vikaa".
Joku on uskoton kerran elämässään ja muistelee sitä joko pahalla tai hyvällä. Se siitä.
Joku taas on vuosia rinnakkaissuhteessa, jota ei vaan osaa lopettaa. Ennenkuin on jotenkin pakko tai itse huomaa, ettei niin voi jatkaa! Tästä saattaa jopa seurata vuosikausien itsesyytökset. Tai sitä vanhempana oikein mielellään muistelee kiikkustuolissa, kun ei jaksa muuta enää tehdä :).
Joku harrastaa vain seksisuhteita joko jännityksen vuoksi tai sitten seksinpuutteen. Oma suhde on sitä mitä se on, muttei huonompi tai yhtään parempi ilman toisen (tai molempien!) harrastamia seksisuhteita.
Pysähtyisinkin tässä miettimään tuota "molempien" -sanaa. Toiselle on aina kivaa ja helppoa sanoa "älä tee noin, se loukkaa minua" "petit minua, minulla on oikeus ilmaista tunteeni" jne. Mutta jos kumppani on itse ollut uskoton tai hänellä itsellään on aavistus siitä miksi toinen on ollut uskoton, niin hän ei moisia kliseitä sano. Kuten ei myöskään sano, että kumppanissa on vikaa(vaikka tietää niitäkin hänessä olevan aivan kuten itsessään).