Paskaelämä.
Lapset 1v.10kk ja 2 kk. Avomies petti lauantaina ja jäi kiinni syyllisen naamansa kanssa sunnuntaina.
Ei merkinnyt mitään ja katuu. Itkien pyytelee anteeksi.Väittää, ettei ole ollut yhdynnässä.Kuka sitäkin uskoo.Vittu.
Vitut.Lähdenkö vai jäänkö? Yksinhuoltajuus ei innosta. Ajoneuvonakin olisi minulla yhdistelmävaunut-saatana.Tässä on arvostus siitä, että päästää miehen bilettämään jätkäporukan kanssa ja itse hoitaa silmät ristissä kahta lasta 24h vrk.
Minä näytän kuulemma aina hapanta naamaa kotona enkä jaksa mitään. No, en jaksakaan. Ei ole hoitoapua saatana mistään.Valitan vain kotitöistä ja siitä, ettei mulla ole vapaa-aikaa. Eihän mulla olekaan.Olen kireä ränsistynyt kotiäiti ja tästä helvetistäkö ei pääse pakoon.Vittu, että vihaan mun elämää.Vielä pitäisi rankan lapsenhoitokotiorjapäivän jälkeen taipua notkeisiin seksiasentoihin, käyttää käsirautoja, ottaa poskeen ja antaa pyllyä, vaikka ainoa ajatus on, että antakaa mun nukkua rakkaat lapsoset edes vaikkapa 3 h putkeen.
Tästähän ei voi puhua kuin yhdelle ihmiselle, kiitos hänestä.Varasin ajan itelle terapiaan, ei tätä kestä.
Ei, pitää mennä, vauva huutaa. Joskus tuntuu tosisaan, että en jaksa.
MITÄ TEEN!?
Lapset 1v.10kk ja 2 kk. Avomies petti lauantaina ja jäi kiinni syyllisen naamansa kanssa sunnuntaina.
Ei merkinnyt mitään ja katuu. Itkien pyytelee anteeksi.Väittää, ettei ole ollut yhdynnässä.Kuka sitäkin uskoo.Vittu.
Vitut.Lähdenkö vai jäänkö? Yksinhuoltajuus ei innosta. Ajoneuvonakin olisi minulla yhdistelmävaunut-saatana.Tässä on arvostus siitä, että päästää miehen bilettämään jätkäporukan kanssa ja itse hoitaa silmät ristissä kahta lasta 24h vrk.
Minä näytän kuulemma aina hapanta naamaa kotona enkä jaksa mitään. No, en jaksakaan. Ei ole hoitoapua saatana mistään.Valitan vain kotitöistä ja siitä, ettei mulla ole vapaa-aikaa. Eihän mulla olekaan.Olen kireä ränsistynyt kotiäiti ja tästä helvetistäkö ei pääse pakoon.Vittu, että vihaan mun elämää.Vielä pitäisi rankan lapsenhoitokotiorjapäivän jälkeen taipua notkeisiin seksiasentoihin, käyttää käsirautoja, ottaa poskeen ja antaa pyllyä, vaikka ainoa ajatus on, että antakaa mun nukkua rakkaat lapsoset edes vaikkapa 3 h putkeen.
Tästähän ei voi puhua kuin yhdelle ihmiselle, kiitos hänestä.Varasin ajan itelle terapiaan, ei tätä kestä.
Ei, pitää mennä, vauva huutaa. Joskus tuntuu tosisaan, että en jaksa.
MITÄ TEEN!?
Vastaukset 43
Vanhimmat
Varaa ittelles vähintään viikon matka jonnekkin etelään. Jätä ukkos pyörimään paskavaippojen kanssa siksi aikaa.
Siinäpähän itse miettii mitä vaimo tekee samaan aikaan kun itse istuu kotona vaippoja vaihtamassa.
kommentti...
niin et kadu koskaan......
Jos lapsi on 2kk, niin se on rintaruokinnassa ja tuskin alkuperäisellä on edes varaa tilailla ulkomaanmatkoja. Jokin tolkku pitää olla vastauksissakin vaikka koulusta niitä kirjoitellaan.
ja lapsia. Niinpä mies on valmis vaatimaan sinulta vaikka mitä. Antaisi edes nukkua ja
parantua synnytyksistä rauhassa. Itse en voinut
olla yhdynnässä moneen kuukauteen synnytyksen jälkeen. Ja jos on kanttia pettä pettää uudelleenkin. Ajattele oletko sen arvoinen ja lapset!!! Anna itsellesi ja lapsille oma rauhallinen elämä ilman miestä jaksat kummasti kun
ei tartte miestä viihdyttää!!!!
Hienoa että haet itselles apua! Ehkä ensimmäinen asia mitä nyt lähdet hoitamaan on sinä itse! Hoidat ensin oman elämäsi kuntoon ja sitten mietit mitä teet miehesi suhteen. Hätiköityjä ratkaisuja ei kannata tehdä, sillä mainitsit, että yksinhuoltajuus ei oikein kiinnosta.
Miehesi katuu, joten kannattaisi käydä juttelemassa yhdessä ammatti-ihmisen luona. Parisuhdeterapiaa tarjoaa myös seurakunnat ja nämä istunnot ovat maksuttomia. Väsynyt äiti ei jaksa ylläpitää parisuhdetta saati hoitaa perhettä. Voimia ja jaksamista sinulle!
kummallakin. Sinussa se purkautuu noitumalla ja riehumalla ja mies purkaa paineensa kapakkailtaan.
Hyvä että menet hakemaan apua itsellesi. Itseäsi ja lapsia sinun on ensisijaisesti ajateltava ja keskityt mieheen sitten kun saat voimasi takaisin. Yhden kapakkaillan ja mahdollisen pettämisen takia ei kannata kaikkea panna ihan sileäksi.
ehdottomasti.
Ja yksin huoltaja Sinä olet jo,,,,halusit tai et sitä titteliä.
ja kun huolit tittelin saat avustuksiakin.
kakaroita? Toista ei kiinnosta ja toinen ei jaksakaan. Vapaa valinta nykyisillä ehkäisymenetelmillä. Oma syynne.
Kiitos ns.tuestasi.Sulla on varmastikin lapsia?Kyllä rakastan lapsiani yli kaiken, mutta välillä olen oikeasti ihan naatti.Itsekin ajattelen liikaa juuri noin, että mihin on ryhtynyt, se on vain sinnikkäästi jaksettava vaikka henki menisi.Mutta tämä jaksaminen jotenkin kulminoitui-tai siis jaksamattomuus-kun kuulin tuosta syrjähypystä.Kyllähän mun on lasten takia pakko jaksaa, mutta haluan kirjoittaa tän vitutuksen ja ahdistuksen pois.
Ei kait se alualkain tuollainen se tilanne ollutkaan.He perustivat perheen hyvässä sovussa ja yhteisymmärryksessä ja luottamuksesta toisiinsa.Nyt vain mies meni töppäämään,reppana kun on.Ei kestä mies arjen paineita!! No valitettavan väärä valinta tältä naiselta...Ja sinä nyt et tunnu tietävän perheenperustamisesta yhtään mitään!!Mene äitees tykö poju kasvamaan vielä,tai pitäisköhän sanoa että kysäses äiteeltäs miten sie itte olet alkus saanu,vahingossako??
kannata harrastaa itsetutkiskelua sen vertaa, että tietää varmasti jaksamisensa lasten tultua taloon. Itse tiedän, että en jaksaisi lapsiperheen arkea, joten en niitä ole tehnyt. Enkä aio tehdäkään. Sen verran tiedän perheenperustamisesta, että en itse mene töppäämään ja hanki lapsia, kun en niitä jaksaisikaan kaikkine korvatulehduksineen ja paskatauteineen. Mieluummin nukun vapaapäivinä ja puuhaan jotain mukavaa, josta pidän. Mitäs minä siihen äitiä tarvitsen? Itsekin lähes 40-vuotias. Kakaroiden maailmaan saattaminen ei ole mikään sankariteko. Eikä ainakaan jos ei jaksa samalla pitää huolta myös puolisostaan ja suhteestaan. Puolin ja toisin. Jokaisen pitäisi omat rajansa tietää ja toimia niiden mukaan.
kiitos ole lapsia. Et voi syyttää miestäsi kaikesta. Parisuhteessa on kaksi. Ja ne kaksi ihmistä rakentavat yhdessä elämäänsä. En puolusta miestäsi, mutta en puolusta sinuakaan. Molemmat olette tilanteen ajaneet siihen, että suhteenne on mennyt metsään. Ei taida tuelta kuulostaa, mutta sanon asian selvällä suomella. Miksi asiaa pehmentämään? Molempien pitäisi rakentaa elämää siten, että molemmilla on hyvä olla. Ei kukaan tee mitään ilman syytä. Jos miehesi sinua petti, hänellä oli siihen varmasti hyvä syy. Jotain on jäänyt sinulta saamatta. Ja se jokin ei välttämättä ole seksi. Miksi olet tehnyt niitä lapsia, jos koet olevasi nyt kotiorja? Ei kukaan siihen ole pakottanut. En nyt ymmärrä kiivastumista, koska olen vilpittömästi sitä mieltä, että jokainen on itse valintansa tehnyt ja niiden mukaan on elettävä. Ja mitä suuremmista valinnoista on kysymys, sen tarkemmin pitäisi niitä harkita. Väärä karkkipussi ei harmita niin pitkään kuin lasten hankinta, joiden hoitoa ja vastuuta ei sitten kumpikaan tahoillaan jaksakaan. Ei asia muutu korulauseista miksikään. Itse olet tiesi valinnut ja vain itse voit sen suuntaa kääntää. Elämä on valintoja. Koko ajan.
Niin mikä ettei! Mut jos kaikki ajattelevat kuten sinä kuollaanhan me sukupuuttoon!.Sitäpaitsi miten tulevan tietää?? Eihän sitä kaikkia mahdollisia vaikeuksi voi ennustaa!!Elämä on valintoja toki täynnä,mutta myös riskin ottoa.Sinä olet päättänyt elää lapsettomana ja aviottomana,toiset haluaa lapsia ja avioliiton ja lähtevät siihen kuitenkin itsetutkiskelun jälkeen todeten ,että jep näin haluan.Ei kukaan silti halua pettävää aviomiestä,eikä tämä nainen voinut tutkiskella miehensä aivoituksi avioon mennessään,vain omansa!!! Etkä sinä itsetutkiskelustasi huolimatta kuitenkaan pysty varmistamaan jaksamistasi esim, työelämässä,ethän nimittäin voi tietää sellaista tekijää joka ei ole tiedossa välttämättä.Arvaanpa tässä että oletkohan itse kokenut rikkoutuneen kodin tai väkinäisesti yhdessä olevan parisuhteen...niin ne jättävät jälkensä.Eikä se että sanoo,kun on vihainen ja petetty,ettei jaksa kohta noita lapsiakaan hoitaa,toki tarkoita että niin todellisuudessa olisi.Joskus vain tuntuu siltä, kun on niin paha olla.Oletko sinä täysin epaattisuuteen kyvytön ihminen???Perheen kasassa pitäminen on minusta näinä päivinä se sankariteko,mutta siihen kyllä tarvitaan kaksi aikuista,jotka sen on perustaneetkin,luottamusta ja yhteen hileen puhaltamista.Ihan sellainen pieni esimerkki.Sinä olet työelämässä.Olet mielestäsi hyvä työntekijä kaikin puolin.Hoidat hommasi ja olet muutenkin ystävällinen ja avulias.Työnantajasi ei kuitenkaan arvosta sinua kuten toista samaa työtä tekevää ,vaa se toinen kuittaa huomattavasti paremman palkan,
vaikka sinä kiltteydessäsi toisinaa paiskot hänenkin töitään.Ai niin ja työnanatajaltasi et tietenkään saa minkäänlaista positiivista palautetta vaikka kuinka hyvin työsi teet,vaan pomo mielummin näyttää tyytymättömyytensä työhösi.Tätä sitten jatkuu ja jatkuu,mikään mitä teet ei riitäkkään pomollesi....voi voi riittääkö itsetutkiskelusi ,olitko varautunut tähän.Ethän kuitenkaan haluaisi ottaa loppu tiliä,koska työstäsi pidät ja se on se mitä aina olet haaveillut tekeväsi.Mutta työnantajallesi et ole mitään...Jaksatko, jatkatko vai lähdetkö poi.Varmasti käyt läpi näitä vaihtoehtoja silloin ja ehkä kirjoitat turhautuneisuudessasi ja vihoissasi jonnekkin netti palstalle ....
että olisin "avioton". Olen onnellisesti naimisissa enkä tule edes eroperheestä. Kaikkeen ei tosiaan voi varautua, mutta jos _tiedän_ että minusta ei lapsen vanhemmaksi ole, en niitä myöskään tee. Ainakaan sen takia, että muuten kuolemme sukupuuttoon. Ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä kuolemani jälkeen maailmassa tapahtuu.
Ja mitä työelämään tulee, niin siellä käyn vain rahan takia. En hae mitään henkistä tyydytystä. Riittää, kun sovittu summa on sovittuina päivinä tililläni. Sieluani ruokin vapaa-ajalla, johon minulla on runsaasti aikaa. Kiitos senkin takia, että en ole lapsia halunnut.
Olen edelleen sitä mieltä, että molemmat ovat vastuussa parisuhteen hyvinvoinnista. Ja tässä tarinassa molemmat ovat mokanneet. Kukaan ei mene vieraisiin vain hetken mielihyvän takia. Syyt ovat syvemmällä, miksi riskeerata kaikki, mitä perheeseen tulee. Ja niihin syihin on toinenkin osallinen. Molempien syytä katsoa peiliin ja miettiä syviä ajatuksia, missä on _itse_ mokannut, eikä kaataa syytä yksin toisen niskoille.
Luulet olevasi fiksukin?
Olen se alkuperäinen kirjoittaja ja voin kyllä sanoa, että olet oikeassa. Kyllä tämä on saanut minut miettimään, missä MINÄ olen mokannut. Olemme puineet asiaa paljon. Uusi nainen oli rento ja iloinen, mitä minä en ole kuulemma ollut lasten syntymien jälkeen.
En osannut varautua siihen, että välillä voi olla tosi rankkaa lastenhoidon kanssa, koska olen aina ollut ahkera ja suht tehokas, ajattelin, että niin tässäkin... ja parhaani yritänkin, ehkä siksi on takki tyhjä, en tiedä.Elämäni on todella kotiin rajoittunutta nykyisin.Olen ahdistuksen antanut myös näkyä, ehkä en ole tehnyt tarpeeksi oman hyvinvointini eteen.
Mutta silti, olisin toivonut, että mieheni olisi tajunnut tämän olevan vain välivaihe elämässä.Olisi sitoutunut silti suhteeseemme vaikka on vaikeaa.
Seksissäkin on tietysti ongelmia.Olen torjunut hänet pahoin useasti.Mikä osuus on raskauksilla, sitä voi kuka tahansa miettiä...En ole kuulemma osoittanut, että rakastan häntä.Hän ei ole tuntenut oloaan rakastetuksi.
Enkä kyllä aina rakastakaan, jos lauantaiaamuna hän vetelee hirsiä 10 saakka (itse olen herännyt klo6), lukee tunnin lehteä ja minä olen siivonnut asunnon ja hoitanut lapset siihen mennessä täysin itse, vaikka on viikonloppu.Rakastaako hän tuolloin minua???Eli kummassakin on vikaa.
Pahalta silti tuntuu.En siis vieritä syytä hänen niskaansa yksinomaan.
Pöhkö kommentti toi ed.
Sinulle ap. Älää uhraa itseäsi miehelle vaikka lapsillesi sen teetkin.
Olet äiti ja äitinä tulet olemaan lopun ikääsi.
Lastesi kautta hyvä palaa luoksesi mutta miehesi
kautta välttämättä ei jää kuin katkeruus jäljelle.
Jaksa muutama vuosi pienten lasten kanssa vielä.
Kohta ne ovat isoja ja murheet muuttuvat paskavaipoista muunlaisiksi.
Olet yrittänyt paljon ja olet väsynyt. Älä silti rupea yksin syyllistymään, kirjoittivat täällä lapsettomat ja elämästä mitään ymmärtämättömät mitä tahansa. Mies on valintoihinsa yhtä tavalla vastuullinen kuin sinäkin, ja lapset ovat myös hänen valintansa.
Nyt on aika sinun kääntyä sisäänpäin ja miettiä vähän. Miehelle yksinkertaisesti enemmän vastuuta lapsista, lähde ensin pariksi päiväksi tai viikoksi miettimään tilannetta ja lepäämään, sitten, jos päätät jatkaa parisuhdetta, mietitte yhdessä miten sinulle saataisiin omaa ja virkistävää aikaa ja teille ehkä myös yhteistä virkistävää aikaa, ja kuitenkin, koko ajan on mukana sekin perspektiivi että lapset ovat oikeasti pieniä ja tarvitsevia ja ovat todella väliaikaisesti näin pieniä... miten voisitte viettää laatuaikaa koko perhe yhdessä niin ettei kenenkään tarvitse etsiä omaa itseään jostain muualta kuin kotoa.
"Älä silti rupea yksin syyllistymään, kirjoittivat täällä lapsettomat ja elämästä mitään ymmärtämättömät mitä tahansa."
Tää on taas tätä "nainen ei ole oikeasti nainen ennen synnyttämistä"-lätinää. Miten ihmeessä penikoiden tekeminen liittyy elämästä ymmärtämiseen? Taidat olla vain sisimmässäsi kateellinen lapsettomille pariskunnille, joilla on aikaa ja rahaa tehdä jotain, mitä sinäkin haluaisit, mutta lasten myötä ei enää ole mahdollista. Lapset eivät ole kaikille ihmisille koko elämä, vaan ymmärrystä ja mielenkiintoa riittää laajemmallekin kuin hiekkalaatikon reunalle.
katsonut peiliin. En puolusta miehesi tekoa mitenkään. Olette molemmat jättäneet puolisonne huomaamatta ja nyt on kriisi päällä. Nyt ei mielestäni kannata etsiä syyllisiä vaan ratkaisuja ongelmiin. Kuten Tuntemattomassa sotilaassa: Em mää syyllist kaippa vaan Lahtist ja konekiväri.
Muista, että ihminen ei ole saari.
viestintuojaa, jos sanoma ei miellytä.
vain,ettei vaimollesi iske vauvakuume,huiiii tarve lisääntyä,tulla äidiksi,saada kanssasi pienokainen.... hih olet tietenkin tämänkin varmistanut...mitenköhän...Taisikin jossain palstalla eräs vaimoihminen surkutella tilannettaan jossa hän niin toivoisi lasta mutta kun mies ei..oli jotenkin siihen ajautunut lupaamaan(?) ettei lapsia.Mut mieli olikin muuttunut.Kyseli että erotakko....
sua vaivaa? Kauhea angsti ja kiukku jos joku omista lähtökohdistaan ymmärtää väsynyttä äitiäkin? Oletko kipeä ja mille ihmeen asialle sinä olet kateellinen ja mistä katkera? Siitäkö ettet ole itse uskaltanut sellaista ratkaisua koskaan tehdä?
Minulla ei ole syytä olla kateellinen lapsettomille. Olen saanut lapsia ja olen väsynyt, olen eronnut ja seurustellut, opiskellut, matkustellut ja menestynyt monella tavalla hyvin. Nyt en ole väsynyt, olen tyytyväinen että olen elänyt elämääni tähän asti rohkeasti ja täysillä, selvinnyt monista kriiseistä ja nauttinut monista suvantovaiheista. Uskon että näin ap:llekin käy. Mutta tässä vaiheessa hän tarvitsee lomaa. Mitä sinä sen sijaan tarvitset, sitä en tiedä.
"avioehto" jos niin kävisi, että paksuksi pamahtaisi. Voisin lähteä, voisin jäädä, ei _mitään_ velvotteita asian tiimoilta. Ei rahallisia, ei henkisiä. Asia oli ensimmäisiä isoja asioita joista suhteemme alussa keskusteltiin. En halua lapsia ja vaimoni on asian tiennyt alusta asti.
Vai "avioehto",no sillähän ei ole mitään tekemistä elatusvelvollisuuden kanssa,jos vaimosi "pamahtaa paksuksi",edellyttäen tietysti että lapsi on sinulle. Et sitten kuitenkaan ole steriilisaatiota hommannut itsellesi????? Kerran noin vannoutunut asiallesi olet...
verran, että jos on jotain sovittu, niin se on sovittu. Ja sopimuksemme lapsesta on aikojen alusta, että minulle ei tule edes mahdollisesta vahingosta _mitään_ velvotteita. Ei taloudellisia eikä henkisiä. Vaimoni ei tulisi ikinä edellyttämään minulta mitään. Jäisinpä suhteeseen tai päättäisin lapsen takia lähteä. Asia tehtiin selväksi ennen suhteen aloittamista, että en tule lasta elämääni haluamaan.
Olen sen aikoinani tehnyt ensin itselleni selväksi ja tein sen tulevalle vaimolleni selväksi. Kaiken muun pyrin antamaan mahdollisuuksien mukaan, mutta jos lasta haluaa, on parempi etsiä uusi ja parempi isäehdokas. Minusta ei siihen ole. Monesta asia lienee käsittämätön, mutta ainakin olen rehellinen itselleni ja vaimolleni. Siinä asiassa tilanne on joko my way or the highway. Miksi väkisin tehdä jotain, jonka tietää karahtavan kiville? Sitten on maailmassa vain yksi tilanteesta kärsivä lapsi. Ja ihan kuin niitä ei maailmassa olisi jo ihan riittävästi muutenkin. Sterilisaatiopuheet lääkärien kanssa ovat turhia, kun ei ole vielä 40 vuotta täynnä ja on lapseton: Jos sitten kuitenkin tulet katumapäälle?... Itse vain mielestäni kannan vastuuta lapsen hyvinvoinnista, enkä halua sellaisen edes hedelmöittyvän perheeseen, johon sitä ei edes oikeasti toivota. Monessa muussakin perheessä olisi kannattanut asiaa ajatella, eikä luulla/toivoa, että syntyvä lapsi saa tilanteen molempien kohdalla muuttumaan. Itse olen liian mukavuudenhaluinen, enkä lapsista pidä.
Provoa pukkaa taas. Heh!
Siis mikä provo? Ihanaa kuulla, että mun elämä on niin kauheaa, että joku luulee provoksi.Mun eilinen päivä ei ollut provoa. Ei ollut myöskään miehen eikä lasten päivä. Sain päivällä ahdistuskohtauksen ja haukoin henkeä. Soitin jopa helkkarin kriisipuhelimeen vauva sylissä ja esikoisen roikkuessa jalassa.Kiitos vain.
Soitin miehelle töihin, että mulla on hirveä olo.Hän pystyi tulemaan kotiin ja lähdin raittiiseen ilmaan kävelemään. Puhuimme asioista.Myöskään sunnuntaiyö ei ollut provoa. Itkin koko yön ja nukahdin tunniksi. Jos kiroiluni teki asian provoksi mielestäsi, ei voi mitään.
Ei voi muuta sanoa kun että toihan on pahinta mitä toiselle ihmiselle voi tehdä!!!
On siinä ukko-kulta lyönyt sinuta kerta laakista jalat alta.
Tietysti kannattaa itse sisällään miettiä ratkaisua, jääkö vai lähteekö. Meitä ihmisiä on niin moneen junaan. Toiset pystyvät antamaan anteeksi ja toiset taas eivät pysty unohtamaan.
Itse pistäisin ukon ulkoruointaan niin pitkäksi aikaa kunnes tietäisin mitä tuossa tilanteessa tekisin. Eli ottaisin välimatkaa.
Voisi tehdä miehellesikin ihan hyvää että miettii mitä tuli tehtyä, ja onko se perhe oikeasti tärkeä, vai kannattaako sitä heittää kaikki hukkaan tekemällä tuollaisia typeryyksiä.
Huh huh, sanon minä. Voimia sinulle. pistä välillä kuulumisia.
Äläkä välitä tällä palstalla pyörivistä idiooteista jotka heittävät todella ikävää ja negatiivista kommenttia.
Näille negatiivisille parjaajille... Sitäpä ei koskaan tiedä milloinka omassa elämässä voi tapahtua niin suuri kriisejä, ettei siitä ihan tuosta vaan selviydytä. Monet asiat ovat loppuen lopuksi aika pienestä kiinni ja onnen voi helposti menettää.
kuulu, mie epäilen kanssa, että mieheni petti minua nyt viikonloppuna. miten sinä sait hänet tunnustamaan, kun minä en siinä onnistu. EPÄILEN suuresti, että näin on käynyt. Tuli kotiin kimalteet naamassa.
Uhkasin ja kiristin. Leikkasin sen solmiot yksitellen ja rikoin sykemittarin ja kellon, alkoi tulla tunnustuksia.Lapsellistahan se on.
Otan osaa.Tsemppiä.
Puhelinkin oli tässä tapauksessa aika paljastava.
Tuntuu siltä, ettei sillä miehelläsi ole harmainta hajua siitä mitä perheen perustaminen tarkoittaa ja miten rankkaa on hoitaa kahta pientä lasta! Tekstisi oli hyvä, kerro samoin sanoin miehellesi ajatuksistasi. Mielestäni kyseinen mies joutaa taipaleelle, saa sitten rauhassa bilettää ja kuksia ympäriinsä. Ei ole helppoa yksinhuoltajana, mutta parempi yksin kuin huonossa seurassa. Helvetti noita ukkoja!! Pistää vihaksi!
Elämähän ei ole muutamasta vuodesta kiinni, ei sinunkaan. Odota että kakarat vähän kasvaa ja ota sitten ritolat kakaroiden kera. Joskus on pakko olla kova ja laskelmoiva ja nyt et kyllä jaksa jos et vaihda kanavaa. Kyllä sinä pystyt muutaman vuoden odottamaan kostoa. On moni muukin nainen pystynyt. Ja niille jotka saavat tästä nyt jonkinlaisen paskahalvauksen niin sanonpa vaan että tuossa tilanteessa ei kukaan jaksa pysyä miehen kanssa mistään vitun rakkaudesta. Pakko ajatella kylmästi että niin kauan tässä olen kun on pakko ja heti kun pääsen lähden. Ehkä sen miehenkin päähän järki tulee vielä. Ja jos kolmen lapsen isä ei ymmärrä olla vaatimatta seksuaalisia palveluita rättiväsyneeltä äidiltä joka on juuri synnyttänyt niin on kaiken paskan ansainnut. Korkojen kera. Tuossa se nähdään mikä on miesten käsityskyky mistään. Hyi helvetti.
muista et säkin oot vaan joku ruma katkera paska femakko tantta ja komukka tietenki
Nykyään ihmiset ovat niin hukassa. He tarvitsevat toisiaan niin paljon, mutta eivät ole valmiita tekemään suhteen hyväksi mitään. Etenkin kun vaikeat ajat tulevat. Kun alkaa tuntua pahalta, paetaan. Suhde ei kestä, jos molemmilla ei ole tahtoa saada sitä kestämään ja rakastaa toista ja tukea häntä kaikissa tilanteissa. Täytyy myös osata vaatia toiselta rakkautta ja tukea.
Itse erosin lopullisesti poikaystävästä viikko sitten. Syy oli se, että tulin uskoon ja hän ei kestänyt sitä. Ei asuttu yhdessä. Olisin halunnut tehdä kaikkeni ongelman selvittämiseen, mutta hän ei tahtonut. Mutta kai se oli hyvä, että erottiin.
Millainen tilanne olisi ollut sitten, kun jokin pahempi ongelma olisi tullut vastaan, kun meidän suhde ei kestänyt edes tätä?
Sanon vielä, että etsikää Herraa, hän parantaa kaikki haavat. Pyytäkää apua, niin teille vastataan.
Kaikista tarkein mita talla hetkella tarvitset, on uni.
Jos satut olemaan niin onnekas etta lapsesi nukkuvat samaan aikaan, paivalla tai yolla, nuku sinakin.
Viis taloustoista tai mistaan muustakaan: nuku!
(Tiesitko etta iankaiken vanha kidutusmuoto on ollut vangitun valveilla pitaminen.)
Miehesi vapaapaivina han voi olla lasten kanssa jolloin sina voit lahtea yksin kavalylle tai piipahtamaan supermarketissa, yksin. (muistan omilta ajoiltani etta matka yksin supermarkettiin voitti tamanpaivaisen matkan Pariisiin).
Tai etta voit rauhassa jarjestella kotiasi ja paperitoita.
Miehesi ei voi olla niin aarettoman tyhma ettei tajua etta sina tarvitset omaa aikaa muutaman tunnin viikossa.
Yksi tapa on laittaa lasten vaipat, ruoat, vaihtovaatteet, lelut valmiiksi nakyvill vaikka oman sankysi paalle ja kertoa miehelle miten niita kaytetaan. Sitten vain sanot etta nyt lahdet parin tunnin lenkille ( ole varma etta olet takaisin parin tunnin jalkeen), laitat lenkkarit jalkaan ja huikkaat: hauskaa leikkiaikaa. Avaat oven ja menet ulos.
Lisayksena viela etta alkaa hankkoko enempaa lapsia.
Toinen lisays: kirjoituksesi on "avoliitto"n alla. Ellette ole viela naimisissa, laillistakaa liittonne jo talla viikolla. Ottakaa lapset mukaan ja kavelette neljastaan virastoon jossa asia hoituu.
On taydellisen tarpeetonta antaa lasten olla aparia kun isa ja aiti ovat kuvioissa mukana.
joka et lapsia halunnut ja oletkin tehnyt vaimosi kanssa "avioehdon" jonka mukaan et mahdollisesti syntyvistä jälkeläisistä ole missään vastuussa, et edes rahallisessa? Niin mitä tuommoista paskaa jauhat, vai luuletko että täällä on suurin osa niin tyhmiä ihmisiä etteivät Suomen lakia tunne yhtään? Jos eukkosi pamahtaa paksuksi ja olette avioliitossa niin sinä olet isä lain mukaan eikä sitä isyyttä pysty kiistämään helposti vaikka lapsi olisi naapurin isännän. Lain mukaan olet lapsen isä,piste. Ja olitpa naimisissa tai et, lapsen isänä olet aina elatusvelvollinen, ja tämä katsotaan LAPSEN oikeudeski, ei sen äidin. Eli maksat tai itket ja maksat. Tässä asiassa ei myöskään äidin tahtoa paljon kysellä, isä selvitetään jos se mitenkään on mahdollista. Ja kun tilanne on vielä tuo että olet naimisissa niin mitenkään et lain mukaan voi elatusvelvollisuudesta kiemurrella. Ja vaikka vaimon kans sellaisen sopimuksen tekisit se ei ole lain edessä pätevä sillä kyse on lapsen elatuksesta eikä sen äidin. Akka voi olla toki vaatimatta sinulta penniäkään mutta kun lapsi kasvaa se voi vaatia. Ja tokihan voi eukkosi nyt sanoa että jos niin käy niin ei tarvi maksaa mutta jos hän muuttaa myöhemmin mielensä niin sinähän maksat, ja jos olet jonkun paperin tehnyt muka jonka mukaan et mihinkään ole velvollinen niin sillä ei kuule ole paskapaperinkaan vertaa arvoa silloin kun muija ilmottaa että elatusmaksut riviin tai tulee ulosotto. Eikä eukon tarvi sitä ulosottoa edes hoitaa, kyllä sosiaalivirasto sen tekee. Ja siitäkin on laki.
sen luokan periaatekysymys, että jos sopimuksista ja lupauksista huolimatta minulta joku tulisi tuossa asiassa jotain vaatimaan, niin muutan vaikka Timbuktuun, enkä maksa mitään. Ikinä. Lapsi ja viranomaiset voisivat sitten suomenniemellä käyttää päiviään isän etsintään maailmalta ihan harkintansa mukaan. Minusta ei isää saa. Millään tasolla. Luuletko, että nykyäänkään ei tarvittaessa ole helppo kadota maailmalle? Minulla ei tähän pakkasen ja verojen raiskaamaan kulmakuntaan ole muita siteitä kuin vaimoni ja jos hän sellaisen källin tekisi, niin kytkimen nosto olisi hyvin helppoa. Minä _en_ jäisi riitelemään elatuksista. Helppoa, eikö totta. Vai ajattelitko, että jäisin lähiökapakkaan surkuttelemaan sosiaaliämmien vittumaisuutta, kun pitäisi muutama satanen maksaa kuussa. Kyse ei ole rahasta, vaan periaatteista, toisen tahdon ja sopimusten kunnioittamisesta.
Ymmärretään,ymmärretään, et halua lapsia.Mutta on jotenkin surkuhupaisen säälittävää, että et muka voi kuvitellakaan, että mielesi muuttuisi, kun näkisit oman lapsesi.Okei, vaimosi olisi tehnyt sinulle källin jne.Mutta lapsi olisi sinun, puolet sun perimästä, ehkä sillä olis sun nenä tms. ja asia voisi olla jo siinä.Toki voi olla, ettet tuntisi mitään tuota olentoa kohtaan, joka olisi lapsesi.Mutta VOISIT kuitenkin tuntea, sitä ET VOI ennustaa ja siinä olis sun periaatteet romukopassa.Eikä sulle kukaan olisi vahingoniloinen...Lähinnä se olisi inhimillistä. Elä ole niin kova itseäsi ja muita kohtaan.:)Eikä aina tarvitse kaikkea rationalisoida:)
voisi jotain tuntea. Riski on kuitenkin liian iso otettavaksi, niinpä en sitä tarkoituksella tee. Olen aivan liian mukavuudenhaluinen kestääkseni sitä rumbaa minkä jälkikasvu tullessaan tuo. Eipä tarvitse sitten vaimonkaan jälkikäteen kirjoitella foorumeille, että miestä ei perhe kiinnosta.
Kaikki ovat hengissä. Muut asiat ovat vähemmän tärkeitä. Elämässä sattuu kaikenlaista ja jos asiat suhteuttaa siihen mitä kaikkea muuta voisi sattua, eivät ne sitten kuitenkaan ole niin isoja juttuja.
Suurin ongelmasi tällä hetkellä on kuitenkin se ettet lepää riittävästi. Ajattele asiaa näin: ei ole niin tärkeää että kaikki on siistiä ja työlista kunnossa. Tärkeämpää on se että lapset on ruokittu ja itse olet levännyt. Muu ei ole niin tärkeää. Kaikissa lapsiperheissä työlistaa karsitaan ja niin kuuluu tehdä.
Systeemi on vielä kunnossa vaikket siivoaisi moneen viikkoon. On todettu että lapset saavat vähemmän allergioita jo kotona on pölyä (koira on hyvä kotieläin, mutta kissa on kuulemma liian siisti).
Valmisruoka on keksitty jotta voisit levätä.
Teet listan siitä mihin aikasi käytät ja sitten yhdessä mietitte miten noita asioita hoidetaan niin että rasitus minimoituu.
Kyllä se siitä.