Paskaelämä.
Lapset 1v.10kk ja 2 kk. Avomies petti lauantaina ja jäi kiinni syyllisen naamansa kanssa sunnuntaina.
Ei merkinnyt mitään ja katuu. Itkien pyytelee anteeksi.Väittää, ettei ole ollut yhdynnässä.Kuka sitäkin uskoo.Vittu.
Vitut.Lähdenkö vai jäänkö? Yksinhuoltajuus ei innosta. Ajoneuvonakin olisi minulla yhdistelmävaunut-saatana.Tässä on arvostus siitä, että päästää miehen bilettämään jätkäporukan kanssa ja itse hoitaa silmät ristissä kahta lasta 24h vrk.
Minä näytän kuulemma aina hapanta naamaa kotona enkä jaksa mitään. No, en jaksakaan. Ei ole hoitoapua saatana mistään.Valitan vain kotitöistä ja siitä, ettei mulla ole vapaa-aikaa. Eihän mulla olekaan.Olen kireä ränsistynyt kotiäiti ja tästä helvetistäkö ei pääse pakoon.Vittu, että vihaan mun elämää.Vielä pitäisi rankan lapsenhoitokotiorjapäivän jälkeen taipua notkeisiin seksiasentoihin, käyttää käsirautoja, ottaa poskeen ja antaa pyllyä, vaikka ainoa ajatus on, että antakaa mun nukkua rakkaat lapsoset edes vaikkapa 3 h putkeen.
Tästähän ei voi puhua kuin yhdelle ihmiselle, kiitos hänestä.Varasin ajan itelle terapiaan, ei tätä kestä.
Ei, pitää mennä, vauva huutaa. Joskus tuntuu tosisaan, että en jaksa.
MITÄ TEEN!?
Tämä teksti on myös muilla palstoilla, koska olen jotenkin tuen tarpeessa.
Lapset 1v.10kk ja 2 kk. Avomies petti lauantaina ja jäi kiinni syyllisen naamansa kanssa sunnuntaina.
Ei merkinnyt mitään ja katuu. Itkien pyytelee anteeksi.Väittää, ettei ole ollut yhdynnässä.Kuka sitäkin uskoo.Vittu.
Vitut.Lähdenkö vai jäänkö? Yksinhuoltajuus ei innosta. Ajoneuvonakin olisi minulla yhdistelmävaunut-saatana.Tässä on arvostus siitä, että päästää miehen bilettämään jätkäporukan kanssa ja itse hoitaa silmät ristissä kahta lasta 24h vrk.
Minä näytän kuulemma aina hapanta naamaa kotona enkä jaksa mitään. No, en jaksakaan. Ei ole hoitoapua saatana mistään.Valitan vain kotitöistä ja siitä, ettei mulla ole vapaa-aikaa. Eihän mulla olekaan.Olen kireä ränsistynyt kotiäiti ja tästä helvetistäkö ei pääse pakoon.Vittu, että vihaan mun elämää.Vielä pitäisi rankan lapsenhoitokotiorjapäivän jälkeen taipua notkeisiin seksiasentoihin, käyttää käsirautoja, ottaa poskeen ja antaa pyllyä, vaikka ainoa ajatus on, että antakaa mun nukkua rakkaat lapsoset edes vaikkapa 3 h putkeen.
Tästähän ei voi puhua kuin yhdelle ihmiselle, kiitos hänestä.Varasin ajan itelle terapiaan, ei tätä kestä.
Ei, pitää mennä, vauva huutaa. Joskus tuntuu tosisaan, että en jaksa.
MITÄ TEEN!?
Tämä teksti on myös muilla palstoilla, koska olen jotenkin tuen tarpeessa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kysy neuvolasta sitä apua, ainakin itse sain kun oli samanlainen kriisi päällä. Sai hieman omaa aikaa itselle. Tuntuu että nämä jutut käydään läpi joka perheessä nykyään, jossa on pieniä lapsia. Neuvolassa voisi olla jo esillä iso varoituskyltti aiheesta. Pistä se itkevä mies myös kotihommiin ja lähde itse ulos! Tee mitä tahansa, mikä saa sinut edes hieman paremmalle tuulelle ! Hyvä kun olet hakenut paikkaa terapiaan! Tsemppiä!
hoitamaan lapsiaan kans!!! Kyllä se sillekin kuuluu, vaikka käykin töissä.
Oletko kertonut kuinka väsynyt olet? Nukkuisit vaikka tunnin kaksi, kun miehes tulee kotiin.Ja ottakaa välillä hoitoapua kotiin ja menkää vaikka hotelliin nukkumaan ja hellimään toisianne. Missä mummit, papat ja kummit????
Hei kiitos kommenteista, syötin just vauvan ja notkun nyt netissä, vaikka pitäis keskittyä varhaisen vuorovaikutuksen luomiseen.No, on vaavi sylissä.
Kyllä mies hoitaa lapsia töitten jälkeen, muttei yöllä, vaikka vauva saa myös pullosta ruokaa.Nyt on syyllisenä syöttänyt yhden yön.Ite käyn ehkä kävelyllä, tuntuu vaan, ettei sekään enää riitä.
Mummit ja papat ei ole osoittaneet hirveästi kiinnostusta lapsenhoitoon. Haluavat vain nauttia iloisista lapsenlapsistaan silloin tällöin kyläilemällä ja ostamalla vaatteita ja tavaraa.No hyvä sekin.En viitsi kerjätä.Mies valittaa, ettei pääse juuri koskaan mihinkään ja koko elämä on lapsenhoitoa. Tuntuu pahalta, koska hänen koko elämänsä ei ole lastenhoitoa ja hän käy muuallakin.
Itkien sain nukkua yhden yön, kun sanoin miehelleni, että ei tule enää mitään.Hän hoiti vauvan ja pullisteli asialla aamulla.Miehen töiden jälkeen en voi kyllä nukkua, koska esikoinen on aika villiviikari, enkä muutenkaan saa unta, vaikka väsyttäisikin.
Tunnen itseni jotenkin niin petetyksi ja maan matoseksi.Enkä tiedä, voinko antaa täysin sydämin anteeksi.
Kelaan vain sitä, missä asennossa he olivat,ja sitä, että minun mieheni suu on suudellut vierasta naista, minun mieheni käsi on hyväillyt vierasta naista jne.Ja minä olen hoitanut samaan aikaan yhteisiä lapsia.
Toinen nainen eli tää syrjähyppy oli ollut kiinnpstunut miehestäni, mitä minä en kuulemma ole.Joo.Tämän myötä mies kertoi arvostavansa minuakin enemmän. Voi vee.
Käyn ensin sillä terapeutilla ja mietin sit jatkoa.
Olen samassa tilanteessa, tosin sain tietää suhteesta jo muutama kuukausi sitten (mies kertoi ja mitään seksiä ei kuulemma ole ollut?), lapsi 2,5v. ja itse olen viimeisilläni raskaana.
Tiedän niin hyvin noi kaikki tunteesi. Noinkin pienten lasten kanssa arki on niin tappavaa, ettei siinä paljon vapaa-ajalla ajattele muuta kuin nukkumista. Miehillä ei välillä ole mitään tolkkua tuosta kotiäidin päivästä.
Hyvä, että olet saanut ajan terapiaan. Käyn itsekin ja siitä on ollut kyllä apua. Itse sain samat kommentit happamasta naamasta ja väsyneestä olemuksesta. Kävin siis töissä ja loppupäiväni on kuin suoraan siitä "nyt on sitten aikaa itselle" -mainoksesta, joten ei siinäkään kovin tuore illalla ollut, kun mies tuli kotiin.
Me olemme toistaiseksi päättäneet jatkaa suhdetta ja olen väkisin ottanut myös tilaa itselleni. Tuhlaan rahaa kampaajalle, meikkeihin ja uusiin vaatteisiin. Käyn säännöllisesti kerran viikossa illalla kahvilla ILMAN LAPSIA kavereiden kanssa. Tämä onnistuu siten, että ilmoitan miehelle menemisestäni ja lähden. En keskustele pääsenkö vaan lähden. Kerran vein lapsen miehen työpaikalle valmiiksi, kun oli lähdössä töistä, sanoin heit ja ilmoitin koska tulen. Ihan tyytyväisiä naamoja oli, kun tulin kotiin.
Tiedän, että noin pienen lapsen (2kk) kanssa on vielä vaikea olla poissa, varsinkin jos imetys sitoo, mutta ota itsellesi joku pieni hengähdyshetki ainakin kerran viikossa. Niin ja mieti saisitteko rahat kasaan esim. siivoojaan. Pari krt kuussa ei ole lopulta kovin kallista. Meillä tämä on paljon auttanut oman jaksamisen kanssa.
Voimia ja iso halaus! Kohtalotovereita valitettavasti löytyy...
Kiitos.Pitää rauhassa miettiä jatkoa.
Hei, koeta vaan jaksella ja yritä saada nukuttua. Lapset miehelle hoitoon ja sulle keskusteluapua. Neuvovat ettei akuutissa kriisissä kannata tehdä päätöksiä vaan keskittyä selviytymiseen (nukkuminen, syöminen jne). Väestöliiton sivuilla on yksi artikkeli http://www.vaestoliitto.fi/yksilo-ja_pariterapia/artikkeleita/?x13200=20085 jonka itekkin luin vähän aikaa sitten.
25 vuotta sitten. Olen nyt jo mummo, mutta nuorena äitinä olin yksin ja väsynyt. Minulla ei ollut ketään kuka olisi edes hetken hoitanut vauvaani, että olisin saanut nukkua edes yhden yön kunnolla, jos ei vauva itkenyt niin mies uhosi humalassa.
Toivottavasti asut täällä pääkaupunki seudulla niin voisin antaa sinulle ainakin yhden vapaapäivän ja hoitaa lapsiasi :) Tiedän tasan tarkkaan tuon tilanteesi ja millaista on elää rättiväsyneenä pienten lasten kanssa. Nyt minulla on jo kaksi lastenlasta, mutta tuli vain niin elävästi muistoja mieleeni kirjoituksestasi. Toivon sinulle kaikkea hyvää.
miestäsi,kun sulla on niin pienet lapset,mutta hoida itseäsi ja keskity lapsiisi ja käytä äijääs vaan lastenhoito ja kotiapuna...Niinhän ne miehetkin,siis pettäjät tekee ja pitää naistaan ilmaisena piikana ja itsestään selvyytenä..Sitten kun lapsesi ovat hiukan kasvaneet ja sinullakin elämä helpottaa voit,vaikka potkaista tollasen äijän pihalle ja löytää itsellesi kunnon miehen.. Oli muuten sikamainen temppu äijältä ei voi muuta sanoa. Toivon sinulle voimia ja että löydät vielä joskus miehen joka sinua kunnioittaa. Tämä vaan mun mielipide,mutta itse toimisin varmaan näin.
Keskity ihaniin lapsiisi.
Teepä näin. Tästä tulee hyvä olo itselle ja huono olo pettäjälle. Vaatii ehkä vähän voimia, mutta on ehdottomasti sen arvoista.
Eli miehen retaleesi petti sinua ja nyt on sinun aika tehdä hänet mustasukkaiseksi. Tällää itsesi oikein kauniiksi ja lähde ulos, älä kerro miehellesi minne, seuraa löydät varmasti (en tietenkään tarkoita mitään suhteita, vaan näytä että sinullakin on tuulipuvun ja lapsien ohella elämää) satsaa lapsiisi rakkauttasi, jotta miehesi näkee kuinka hyvä äiti olet ja kuinka hän eron tapahtuessa menettäisi lapset ja sinut. Ole jäätävän viileä miestäsi kohtaan, kerro tälle harkitsevasi mitä teet jatkossa liittonne suhteen ja haluat omaa aikaa ratkaista asiat.
Älä ole liian kiltti, hyväksyvä ja anteeksiantava, vaan näytä mitä kaikkea miehesi menettää jos ei arvosta sinua ja mieti tarkkaan tekojensa seurauksia. Miehelläsi ei ole lainkaan varaa pullistella lastenhoidolla tai jollain muulla.
Olen itsekin vastasyntyneen lapsen äiti ja tiedän kyllä miten raskas sinun tilanteesi on. Hae juttuseuraa ja tuuleta itseäsi, muuten et jaksa.
Odotin ensimmäistä lastamme ja mies, jonka kuvittelin olevan hyvinkin fiksu, lähti työmatkalle Moskovaan... tiedätte jo varmaan mitä tapahtu...mies käytti maksullista naista.
No, lapsi syntyi aikanaan ja toinenkin, kun halusin nimenomaan kaksi lasta. Sitten kun lapset olivat vähän vanhempia,eli tulivat toimeen ilman jatkuvaa hoivaamista, hankkiuduin miehestä eroon. Eikä edes säälittänyt.
Monen vuoden vitutuksen kärsineenä, olin ikionnellinen päästessäni miehestä eroon.
Periaatteeni siis oli ja on yhä edelleen, että aina itselle naisena helpompaa, kun lapset ovat samalle isällä. Siksi tein toisenkin lapsen, lapset itsessään toivat ja tuovat valoa ja onnea elämääni. En siirtänyt angstiani lapsiin.
Elämä hyvin mallillaan nyt, lapset murrosikäisiä ja hyvinkäyttäytyviä lapsia. Mies hyvänä isänä lapsilleen ja itsekin onnellisempi kuin olisin ikinä voinut kuvitellakaan.. :D
erositko sen yhden ainoa Moskovan maksullisen takia????
sillä on sika mieheksi, joka tekee noin ja vielä tuossa vaiheessa!Hyi helvetti, mikä porsas!
Syyllistää sinua...kaikissa avioiliitoissa/suhteissa huonot ja hyvät hetket ja pettämiseen ei ole mitään puolustusta.
Nyt ei kun keskustelette ja jos mies suostuvainen ni perheneuvola voisi olla hyvä paikka. Ja keskustelun jälkeen katsotte, että miten tästä jatketaan...
TSemppiä