erota?
..kaikki syytökset
..lapsien tuska ja pelko
..omaisuuden jako
..sukulaiset
..asunto
..tulevaisuuden ajattelu
..lasten hoito ja elatus
..jaksaminen
..uudet suhteet
..kannattiko sittenkään
..ero on helvetti
..kaikki syytökset
..lapsien tuska ja pelko
..omaisuuden jako
..sukulaiset
..asunto
..tulevaisuuden ajattelu
..lasten hoito ja elatus
..jaksaminen
..uudet suhteet
..kannattiko sittenkään
..ero on helvetti
Vastaukset 71
Vanhimmat
avioliitossa kun?
..puoliso ei anna.
..lapset huutaa ja möykkää.
..jatkuva meteli.
..Vie, tuo, hae...
..käy kaupassa.
..tee ruokaa.
..anoppi!
..avioliitto on helvetti.
ps. harkitsen vakavasti eroa!
nelikymppinen mies!
AVIOON?????????????????????????????????????????
Rupes noita kakaroita tuleen ja oltiin harjoteltu kahestaan toistakymmentävuotta. No aikansa kutakin sano pässi kun päätä leikattiin.
ps. se akka oli ennen aika kiihkeä noissa makkari hommissa, vaan ei oo enään vaikka mä kyl...
No oletko miettinyt missä mahtais olla syy?Onko väsynyt? Hellittekö toisianne,kehutte ja puhuttelette kauniisti? Ei hyvää kuvaa anna tuo akaksi kutsuminen....
Puoliso ei anna, kannattaa miettiä, oletko haluttava.
Lapset möykkää, kai sinullakin on kasvatusvastuu.
Kyllä kotitaloudessa viedään, tuodaan ja käydään kaupassakin, vai asutko hotellissa. Jos tienaat niin paljon, että pystyty palkkaamaan kotiavustajan, niin ymmärrän.
Anopille antaa munallinen mies porttikiellon, jos se on syy avioeroon.
Sohvaperunat eivät todella sovi avioliittoon!!
jos ja kun älyää ehkäistä.
Vai että lapset huutaa ja möykkää. Siinä se kärjistyy sinun isyytesi. Lapset ovat yksiä harmin kappaleita. Tekisit joskus lastesi kanssa jotain,
niin huomaisit, että he ovatkin mukavia ja kiinnostavia pieniä ihmisiä.
...kannattaa erota. Kuka haluaisi sinunlaisesi isäksi ja miehekseen?
Samaa mietin minäkin... tilanne just päällä ja noi ajatukset ahdistaa. Minua nyt kyllä ajaa eteenpäin toivo paremmasta ja viime aikoina tulleet ajatukset siitä, ettei ero kuitenkaan ole kenellekään (lue: lapsille) katastrofi vaan siitä voi kuitenkin seurata paljon hyvää kaikillekin,,, eikö...?
KATASTROFI JA HIRVEÄ PELON JA AHDISTUKSEN PAIKKA.
...taas reagoi aivan päinvastaisesti: nykyään tasapainoisempi (avioliitossa jouduin käyttämään häntä psykiatrilla) iloinen, koulu menee ihan ok.
Äidin kanssa kahdestaan on hyvä olla! Näin itse totesi.Että ei se ero aina välttämättä katastrofi lapselle ole!
täysin!
Jos isä lyö äitiä ja mahdollisesti lapsiakin ja käyttäytyy pelottavasti, niin varmasti lapset siinä kärsivät enemmän, kuin erosta.
Asiat ei aina ole niin mustavalkoisia kuin luulisi.
voi helpotusta tuottaa olla erillään mut aina vanhemman menettäminen on tuskaa tuottava kokemus!
...ollut siitä että isä olisi ollut "kamala" väkivaltainen tai mitään muutakaan, jotenkin lapsi kai vaistoaa vaan sen, että kaikki ei ole kunnossa.Itsellänikin on kaikki tänä päivänä paremmin kuin avioliitossa.Kannustan eroamaan, jos vähänkin ei ole liitossa hyvä olla.Se kannattaa.Turha kärvistellä ainakaan kovin pitkään huonossa liitossa! Ja tämähän on vaan minun oma mielipiteeni...
Jos avartaisi katsantokulmaa näkisi ehkä kokonaisia elämiä, ei vain osia siitä.
ovat niitä "hyviä" esimerkkejä niistä jotka ajattelevat vain itseään ja haluavat toiminnallaan ja puheillaan varmistaa ettei muillakaan menisi hyvin kun on kerran oman liittonsa ryssinyt.Lisää vaan näitä niin eipähän ainakaan erotilastot käänny laskuun !? Kyllä olisi näin ajattelevien syytä käyttää vielä huomattavasti enemmän aikaa peilin edessä.
...vain ja ainoastaan minun mielipiteestäni.
Olisin eronnut jo kauan sitten jos olisin tiennyt, että näin hyvin elämässä vielä käy!
menettää erossa kumpaakaan vanhempaansa, jos vanhemmat ovat kypsiä sopimaan ja näkemään lapsen edun ja parhaan. Erokin voi olla sitä.
Sitä paitsi eikö se ole käytännössä ihan sama, asutaanko erillään vai erotaanko oikein virallisesti? Lapsi asuu joka tapauksessa silloin vain toisen vanhempnsa luona.
Ja vielä totuuden nimessä: myös äiti voi olla se kamala osapuoli, jolloin isän velvollisuus on miettiä parasta ratkaisua lapsen/lasten ja itsensä kannalta. Näitä pahoja vanhempia valitettavasti on, jotka saavat lapsen ja koko perheen kärsimään.
vain eronneet vanhemmat ja just se ERO siinä on se pelottava ja ahdistava juttu, eikä anna hyväää luottamusta omiin mahdollisiin suhteisiin tulevaisuudessa.
olla tekemästä lapsia, kärsimään omasta pöljyydestään!!!
paljon enemmän asioita kuin me aikuiset edes käsitämme.
Hänelle voi ikänsä ja ymmärryksensä mukaan selittää asioita.
Vanhempien ei tarvitse kadota minnekään hänen elämästään, vaikka eroavatkin. Hänellä on edelleen äiti ja isä.
Valitettavasti me aikuiset vaan ei olla useinkaan kypsiä hoitamaan eroasioita sivistyneesti vaan riitaa tulee kaikesta.
En silti usko, että lapsen olisi parempi elää vanhempiensa jatkuvia riitoja kuunnellen, kunhan nämä vain pysyvät yhdessä. Enemmän sellainen vahingoittaa lasta, kuin ero ja tilanteen rauhoittuminen.
asioita aikuisten silmin ja heidän näkökulmastaan eihän hänellä ole kokemusta.
lapsille siirretään vain paljon aikuisten vastuita jotka eivät heille kuulu..lapselle ero on aina kauhistus ja hän kätkee sen sisimpäänsä ja näin aikuinen luulee et kaikki on ok ,vaik ei ole..
ymmärtää asioita aikuisten näkökulmasta. Aikuisen täytyy selittää hänelle asiat sen mukaan, kuinka paljon hän pystyy ymmärtämään.
Tärkeintä on tehdä lapselle selväksi, että molemmat vanhemmat rakastavat häntä edelleen ja että hänessä ei ole mitään syytä siihen, että vanhempien täytyy erota.
Joskus vain on niin, että vanhempien täytyy erota.
Enkä väitä ettei se sattuisi lapseen. Totta kai se sattuu. Mutta se voi sattua vielä enemmän, jos joutuu elämään koko lapsuutensa vanhempien riitelyä ja toistensa haukkumista kuunnellen.
Se on aina lasta kohtaan väärin, jos liittoa pidetään hammasta purren koossa muka lapsen takia. Lapset eivät ole tyhmiä. He vaistoavat kyllä jos asiat eivät ole kunnossa.
Ammattikasvattajana olen valitettavasti nähnyt kaikenlaista.
erosta aina jotenkin vaikka hänelle selittäisi
"takaperin "asioita..sitä eivät aikuiset aina huomaa, kuin vasta myöhemmin, jos sittenkään!
koko ajan samaa mieltä.
Mutta edelleen: Lapsi kärsii myös, jos vanhemmat eivät tule toimeen keskenään. Ero on joskus ainoa järkevä ratkaisu.
eivät särje lasta niinkuin ero,joka on kauhistus lapselle.,jos lasta lyödään ja käytetään hyväksi on parempi lähteä sairaasta suhteesta.
asioita siinä mittakaavassa kuin vanhemmat odottavat ja luulevat,,ja eron jälkeen aina jompikumpi vanhempi on yhä vähemmän saatavilla ja kun uudet suhteet vanhemmilla astuvat kuvioon tulee mustasukkaisuutta kateutta ja pelkoa myös sisarpuolista..lapsi vain kätkee tuskaansa..
normaaleja arkeen kuuluvia riitoja ja erimielisyyksiä, vaan nimenomaan rankempia juttuja.
Ero on joskus ainoa vaihtoehto. Ei aina. Useinmiten asiat olisi varmasti mahdollista selvittää, jos vanhemmilta löytyy tahtoa ja kärsivällisyyttä asiaan.
Joskus on ymmärrettävä, että vanhempien on lähdettävä eri teille ennen kuin koko perhe sairastuu.
on nimenomaan helpottaa lapsen tuskaa erotilanteessa ja hakea tarvittaessa ammattiapua.
Kuinka moni siihen kykenee, se onkin sitten eri juttu.
apua avioliiton vaikeuksiin ,niin ei tarvitse ehkä erota ja tuottaa tuskaa lapsille!!!
jollakin lailla henkisesti enemmän tai vähemmän kokiessaan äidin ja isän eron!!!
ja hoidat tässä maailmassa lapsen niin että hän ei koskaan rikkoutuisi millään tavalla?
Siihen ei pysty kukaan. Ei yksin eikä yhdessä. Aina tulee asioita, jotka jotenkin rikkoo. Ihan jokaisen kohdalle.
lapsille on oman isän ja äidin aiheuttama ja siksi julmin.
tietenkin noinkin nähdä.
Kertoo joko elämättömästä elämästä tai nuoruuden kokemattomuudesta.
Jostain syystä veikkaan sinun kohdallasi ensimmäistä vaihtoehtoa.
ilman eroa ja muuta kurjaa, miksi käännät puheet minuun ..loppuiko sanottavasi?
ero vaan on paha asia.
mutta taitaa ola turhaa sanoa enempää.
Olisin halunnut puhua seuraavaksi avioerosta lastensuojelulliselta kannalta. Eikö ole parempi, että lapsella on edes toinen vanhempi, joka kykenee huolehtimaan hänestä, kuin että hänet otetaan huostaan pois molemmilta vanhemmilta, jotka eivät yhdessä kykene hänestä huolehtimaan??
Tuli vähän pitkä lause, mutta toivottavasti ymmärrettävä.
On hienoa, että joku arvostaa ja kunnioittaa avioliittoa tänä päivänä, kun eroja on niin paljon, mutta jossakin sen avioliitonkin raja kulkee. Kenenkään ei pitäisi voida avioliitossa pahoin, mutta elämä ei ole kiiltokuva.
Ihminen ei voi aina itse vaikuttaa siihen, mitä elämä tuo eteen. Joskus on osattava luopua jostain, vaikka se satuttaisi. On erittäin itsekästä pitää kulisseja pystyssä sukulaisten, tuttavien ja ystävien takia. Ei siinä silloin ajatella lapsen parasta.
Mutta ei tästä asiasta tämän enempää, vaikka sanottavaa olisi toki paljon.
..jos oma etu on tärkeämpää kuin lasten etu ,ollaan hakoteillä!
ja sen ei tarvitse olla vain kurjia tapahtumia kas, elämä voi olla ja on täynnä ihania upeita asioita., ja se ei todellakaan ole elämätöntä elämää...vain pahat tapahtumatko olisivat elämää , ,.höh!
elämän voi lopettaa. Onko ihmiset nykyään niin heikkoja etteivät kestä elämän mukanaan tuomia asioita. Ehkä ei pitäisi tämän palstan perusteella tehdä "tilastoa" ihmisten jaksamisesta. Ehkäpä ne vahvemmat yksilöt eivät tällaisiin palstoihin aikaansa tuhraa.
Minusta tuo jaksamiskysymys oli aivan loistava. Siinä ei ollenkaan ole kysymys heikkoudesta vaan vahvuudesta kysyä muilta, jo eron kokeneilta, neuvoa. Tämähän on aivan oleellinen asia koko eroprosessin aloittamisen kannalta. Jos ei usko jaksavansa, ei ryhdy koko leikkiin. PS. olen muuten 42 v eroamassa oleva mies ja haen itsekin täältä tukea ajatuksilleni.
Erossa kun harvemmin molemmat päättävät erota, useimmiten 4-kympin hörhöhuumassa naiset tekevät päätösen erota epätyydyttävästä;) liitosta. sitten myöhemmin ovat katkeria, kun sitä uutta siippaa ei löydykään niin helposti ja monesti vielä talouskin menee perseelleen. Exääni en sääli, mutta lapsilta vietin paljon ja heidän mahdollisuudet kouluttautua että solmia kestäviä parisuhteita huononi oleellisesti. Erosta on tehty nykyisin trendikästä ja kotkathan manipuloivat aviossa olevia kanssasisariaan eromaan, kun heilläkään ei saisi olla hyvin
sysäämistä kaikki naisten syyksi!
Minä olen vähän päälle 40 nainen ja ei ollut tullut koskaan mieleen erota vaikka parisuhde ei mitään ruusuilla tanssimista ollutkaan. Mutta miehelle tuli 50n villitys ja hänhän löysi vihdoinkin sen elämänsä rakkauden. Ero tulossa ja minulla huoli tulevaisuudesta. Lapset vielä alle kouluikäisiä ja mietin miten jaksan heidän kanssaan. Lisäksi tulee mieleen miten selviän vanhan omakotitalon hoidosta, lumi- ja pihatöistä. Mutta lasten takia pakko jaksaa. Uudesta rakkaudesta en enää tässä iässä haaveile. Ei kukaan täysijärkinen mies rakastu keski-ikäiseen, pyöreeän naiseen jolla lisäksi monta pientä lasta. Olisinpa älynnyt perustaa perheen 20 vuotta aikaisemmin!
vaan eräiden huonosta valinnasta aiheutunut rankka helvetillinen toimenpide., vai trendikästä hah haa
teille!!!
Nooh, kyllähän aika usein erosta uhotaan tyttöporukoissa. Yleensä suuri päällepäsmäri ja "neuvojen" antaja on itse vähän aiemmin eronnut nainen. Hän jakaa auliisti kokemuksensa vapaudesta, sinkkuseksin hekumasta ja uudesta miesystäväpiiristään.
Yksinäisyydestään ja kaipuustaan kertoo vasta mökillä, saunan ja neljän siiderin jälkeen...
osuvaa tekstiä! Asia on juuri näin, piti oikein muistella etten ollut sitä itse kirjoittanut. Tuo mitä sanoit on niin yleistä, että sitä pitäisi käsitellä näillä palstoilla paljon enemmän kuin nyt käsitellään, on se sen arvoinen asia!
"ERO EI IKINÄ OLE MUOTIA vaan eräiden huonosta valinnasta aiheutunut rankka helvetillinen toimenpide., vai trendikästä hah haa "
Valitettavasti omakohtaisen kokemuksen mukaan ero oli exvaimon trendikäs teko. ei muuten naurata.
ja vain pelkästään trendin mukana..
Koville otti, mutta kannatti. Kun on ollut kaikkein vaikeinta olen ajatellut, mikä olisi ollut eron vaihtoehto: elää uskottoman ja petollisen miehen kanssa hamaan hautaan saakka. Sellaista elämää, jota exäni olisi minulle tarjonnut, en todellakaan olisi jaksanut. Kaksi vuotta sitten erottiin, tuskin olemme nähneet toisiamme eron jälkeen. Olen alkanut tottua tilanteeseen ja aika ajoin olen suorastaan onnellinen kaikesta siitä, mitä uutta elämääni on eron jälkeen tullut. Mikään näistä asioista ei olisi ollut mahdollista avioliitosa ollessa.
erota! Minä, viiskymppinen nainen, olen joutunut siihen tilanteseen jo 2 kertaa. Ensimmäisen miehen kanssa loppui kaikki läheisyys ja ymmärrys, olisin tullut mielisairaaksi jos olisin jäänyt. Erosin ja palkaksi siitä pääsin masennuksestani ja löysin tieni ammattiin ja vakituiseen työpaikkaan . Löysin sitten toisen miehen. Meillä oli aikamme hauskaa yhdessä mutta naimisiin mentyämme muutuin hänelle halveksituksi huonekaluksi josta hän otti vain taloudellisen ja seksuaalisen hyödyn, jos ei muuten niin uhkaamalla, huutamalla ja lyömällä. Nyt olen siis eronnut toisen kerran. (Lapset, kumpikin ensimmäisestä liitosta, ovat onneksi jo täysi-ikäisiä.)
On melko varmaa etten löydä enää uutta rakkautta. Mutta olen kuitenkin paljon onnellisempi nyt kuin aviossa ollessani ja jatkan innolla elämääni! Elämässä on niin paljon muutakin kuin miehenretaleet! Joskus mietin, heittikö kohtalo tielleni erityisen hankalat aviomiehet vai olenko minä itse loppujen lopuksi luonteeltani vierivä kivi...
kellekkään heittele. itse ne kukin valitsee. voi syyttää vain itseään jos tekee huonoja valintoja.
hankalat miehet,sinussa ei tietenkään mitään vikaa.Mietippä sitä
Tietenkin aluksi vähän puristaa rinnasta. Kun sinua hyväksikäyttäneestä tyhjänpäiväisestä frigidistä on päässyt eroon, elämä muuttuu lopulta taivaalliseksi.
Ensiksi saa mitä hienoimpia ja ikimuistoisempia kokemuksia lyhyistä suhteista. Sitten löytää hienon elämän kumppanin, jollaisia ei uskonut olevan olemassakaan.
Monelle on käynyt näin!
aivan turhaa eroaan.
huomaa jossain vaiheessa että tästä ei tule enää mitään vaikka kaikki mahdollinen on yritetty. En jaksa enää edes keskustella vaimon kanssa mistään asioista varsinkaan kun tietää että se muuttuu kovaääniseksi viiden ensimmäisen sanan jälkeen ja vielä työntää sanat toiselle valmiiksi suuhun. Nyt on vaan pakko ajatella tulevaisuutta eri osoitteessa vaikka se miten koskisi pitkän avioliiton jälkeen.
Elämä helvetti, ero paratiisi.
no ehkei ihan mutta on varmasti muitakin kaltaisiani joille se ero oli se elämän parannuskeino, ei mitään pelottavaa. Elämä liitossa oli pelottavaa, elämä eron jälkeen on mukavaa, rauhallista, tasaista ja HYVÄÄ.
Kiitos voin erinomaisen hyvin, eron jälkeen. Ai niin ja lapseni, he voivat myös erinomaisesti, nukkuvat yönsä kuten lasten kuuluu, leikkivät päivät vailla huolta ja murhetta.
Uusia suhteita ei ole pakko aloittaa, tulevaisuus huolehtii itse itsestään..
Ero ei ole aina helvetti.. se voi olla paratiisi
..kaikki syytökset
-helpommalla pääsee eron jälkeen
..lapsien tuska ja pelko
-ero oli lapsille parempi vaihtoehto
..omaisuuden jako
-pakollinen toimenpide, mutta onneksi vain materiaa
..sukulaiset
- eivät tee minua onnelliseksi, EVVK
..asunto
-niitä on uusiakin
..tulevaisuuden ajattelu
-positiivista
..lasten hoito ja elatus
-lastenhoitoa ja elatusta on avioliitossakin
..jaksaminen
-parani eron myötä
..uudet suhteet
-ilman eroa ei olisi ollut uusia suhteita
..kannattiko sittenkään
-KANNATTI
..ero on helvetti
-avioliitto oli helvettiä
parempi vaihto-ehto lapsille?..täytyy olla hirveä liitto jos noin on!!!
liittoja on enemmän kuin uskotkaan.
Tarkoitan siis hirveitä liittoja, en mitään normaaleja arkeen kuuluvia erimielisyyksiä.
astua avioon..näin ei käy kun viisaasti ensin katselee ja pähkäilee!!
mistä puhut!
sen ainakin tiedän!
Sulla on sitten nokkelia kommentteja. Kun kasvat aikuiseksi joskus, sitten opit ymmärtämään että ihmiset muuttuvat elämänsä aikana. Yleensä naimisiin mennää 2-3 vuoden seurustelun jälkeen. Oppiiko siinä ajassa tuntemaan toisen? Jos odotat sitä hetkeä kun todella tunnet puolisosi, olette jo 60 ja esim. lasten teon voi unohtaa.
Jotkut kilahtavat muuten vaan, toiset eivät kestä stressiä, ja sitten jonkun psyyke on vain odottanut oikeaa tilaisuutta päästääkseen "hirviön" valloilleen. Joku takertuu puolisoonsa ja muuttuu sairaan mustasukkaiseksi tai määräileväksi. Fyysistä väkivaltaa käytetänä apuna kun huuto ei riitä. Kukaan ei mene naimisiin muusta kuin rakkaudesta ja tulevaisuuteen parhaiten näkevät meteorologit. Raha-avioliitoissa ei ole rakkautta, mutta ei kyllä vihaakaan. Elämässä on otettava riskejä. Suurin osa avioliitoista kuitenkin onnistuu.
Kiitos hyvistä kommenteista!Tekee hyvää saada vähän realiteettia tänne tuomionpasuunoiden pauhuun!
pähkäilyn jälkeen ja kannatti!!
liian kiire jos 2-3 vuotta .
Mutta miten voi ennustaa tulevaa.
Ennen raitis ihminen voi vuosien päästä alkoholisoitua. Ihmisen mieli voi sairastua ja persoonallisuus muuttua.
Miten nämä voi tietää etukäteen?
Harvalta löytyy kristallipalloa, mistä katsoa tulevaa.
eikä huolia kaikkea helposti.
JA PUOLISOA EI TULE HULLUUTTA EIKÄ ALKOHOLISMIA!
unohtaa sitä itsensä hoitamistakaan vai mitä.