olen seurustellut nyt pari kuukautta. pidän miehestä todella paljon, mutta hänen sanansa loukkaavat minua jatkuvasti. ei hän varsinaisesti hauku, todellakaan, mutta naljailee jatkuvasti, ja heittää minua satuttavia 'vitsejä' vähän väliä. olen pyytänyt häntä lopettamaan minua loukkaavat kommentit, joten kyse ei ole siitä, etteikö hän tietäisi niiden koskevan.hyvin harvoin hän sanoo minusta jotain hyvää.. en ymmärrä miksi on niin vaikeaa sanoa jotain kaunista ihmiselle josta kuitenkin oletettavasti pitää?
minua häiritsee myös se, ettei hän koskaan esimerkiksi vedä lähelleen ja vaikka silitä, tai ota ihan vain kädestä kiinni. usein käy niin, että minä yritän häntä ottaa kädestä kun kaksin makoilemme kotona, ja hän vetää kätensä pois. kun kysyn miksi, hän vastaa, että 'se olisi tuntunut jotenkin hölmöltä'. en todellakaan ymmärrä miten se voi tuntua hölmöltä. ymmärrän kyllä, ettei aina tarvitse toisessa hinkata kiinni (siitä nyt ei ainakaan ole pelkoa mielestäni), ja että joitakin saattaa ärsyttää julkisella paikalla liika 'hemppailu', mutta KOTONA KAHDESTAAN?
mainitaampa vielä loppuun muutama esimerkki:
eräänä päivänä hän pyysi minua näyttämään hampaita. ok, ihan normaali homma ajattelin, hampaisiin on varmaan jäänyt jotain ihme pinaatin kappaleita. irvistin oikein kunnolla, jolloinka mies sanoi täysin viileällä äänellä 'tupakka tekee tehtävänsä'. juu, tiedän etteivät hampaani ole maailman valkoisimmat, mutta tarvitseeko siitä ääneen huomauttaa? mies sanoo olevansa 'suoran puheen' kannalla, joka on sinänsä ihan hyvä tapa, mutta mielestäni on ero suoraan puhumisessa, ja siinä, että sanoo toista loukkaavia asioita ääneen. se on aivan täysin tarpeetonta! näissä tapauksissa ei ole valehtelemista, jos jättää jotain sanomatta.
pari viikkoa sitten yritin keskustella hänen kanssaan aiheesta, yritin kertoa miltä minusta tuntuu ja puhua suoraan, kun sitä kerran arvostetaan. miehen reaktio oli jäätävän kylmä. minä istuin sängyllä ja itkin, hän katsoi tärkeämmäksi laskun etsimisen kuin minun lohduttamiseni. pyysin häntä jopa halaamaan, kerroin että on todella huono olo, ja että se auttaisi. hänen vastauksensa oli jota kuinkin 'en aio halata, koska se olisi niin teennäistä'.
joskus televisiota katsellessa hän saattaa sanoa jostain kauniista naisesta että 'ompa kaunis', joka on sinällään ihan ok (joskaan en ymmärrä oikein miksi sitäkään pitää niin suureen ääneen toitottaa?), mutta hermo menee siinä vaiheessa, kun hän mainitsee asiasta parikin kertaa. helppoa tuntuu olevan muiden arvostelu kauniiksi, vaan minumpa ei. kerran huomautin, että tulipa jo selväksi, kiitos vain informaatiosta, niin vastaus oli tyyliä 'olet sinäKIN kaunis, mutta tuo on kyllä kaunis'. miksi hitossa minä olen se -KIN, ja vaikka sitä mieltä olisikin niin pitäisi mölyt mahassaan. aivan tarpeetonta. kyllä minä ihan muutenkin tiedän, ettei ole ainoa kaunis tyttönen maailmassa. tätäkin pientä kohteliaisuutta sai mielestäni tarpeettoman tiukkaan rutistaa hänestä ulos.
hän on kuitenkin pyytänyt anteeksi näitä, ja vaikka se hetkeksi auttaakin, jää minua silti todella ihmetyttämään hänen käytöksensä.
voisiko joku yrittää selventää minulle, mitä ihmettä hänen päässään liikkuu? on kummallista, että hän on ainakin omien sanojensa mukaan suoran puheen kannalla, mutta suora puhe ei ilmeisesti koskaan tarkoita hyvien puolien tai ilostuttavien asioiden sanomista ääneen. ulos lähtiessä voisin varmasti pynttäytyä tuntikausia, valita maailman ihanimmat vaatteet päälle, eikä hän silti sanoisi etä 'olet kaunis tänään'. se pitää aina puristaa ulos. hän sanoo juttujensa olevan ihan vaan vitsejä, mutta kun ei naurata! onko niin vaikeaa ajatella ennen kuin puhuu? miten hellyyden osoittaminen ja mukavasti puhuminen (toisin sanoen pienen kunnioituksen osoittaminen) saattaa olla muka häneltä pois?
minua häiritsee myös se, ettei hän koskaan esimerkiksi vedä lähelleen ja vaikka silitä, tai ota ihan vain kädestä kiinni. usein käy niin, että minä yritän häntä ottaa kädestä kun kaksin makoilemme kotona, ja hän vetää kätensä pois. kun kysyn miksi, hän vastaa, että 'se olisi tuntunut jotenkin hölmöltä'. en todellakaan ymmärrä miten se voi tuntua hölmöltä. ymmärrän kyllä, ettei aina tarvitse toisessa hinkata kiinni (siitä nyt ei ainakaan ole pelkoa mielestäni), ja että joitakin saattaa ärsyttää julkisella paikalla liika 'hemppailu', mutta KOTONA KAHDESTAAN?
mainitaampa vielä loppuun muutama esimerkki:
eräänä päivänä hän pyysi minua näyttämään hampaita. ok, ihan normaali homma ajattelin, hampaisiin on varmaan jäänyt jotain ihme pinaatin kappaleita. irvistin oikein kunnolla, jolloinka mies sanoi täysin viileällä äänellä 'tupakka tekee tehtävänsä'. juu, tiedän etteivät hampaani ole maailman valkoisimmat, mutta tarvitseeko siitä ääneen huomauttaa? mies sanoo olevansa 'suoran puheen' kannalla, joka on sinänsä ihan hyvä tapa, mutta mielestäni on ero suoraan puhumisessa, ja siinä, että sanoo toista loukkaavia asioita ääneen. se on aivan täysin tarpeetonta! näissä tapauksissa ei ole valehtelemista, jos jättää jotain sanomatta.
pari viikkoa sitten yritin keskustella hänen kanssaan aiheesta, yritin kertoa miltä minusta tuntuu ja puhua suoraan, kun sitä kerran arvostetaan. miehen reaktio oli jäätävän kylmä. minä istuin sängyllä ja itkin, hän katsoi tärkeämmäksi laskun etsimisen kuin minun lohduttamiseni. pyysin häntä jopa halaamaan, kerroin että on todella huono olo, ja että se auttaisi. hänen vastauksensa oli jota kuinkin 'en aio halata, koska se olisi niin teennäistä'.
joskus televisiota katsellessa hän saattaa sanoa jostain kauniista naisesta että 'ompa kaunis', joka on sinällään ihan ok (joskaan en ymmärrä oikein miksi sitäkään pitää niin suureen ääneen toitottaa?), mutta hermo menee siinä vaiheessa, kun hän mainitsee asiasta parikin kertaa. helppoa tuntuu olevan muiden arvostelu kauniiksi, vaan minumpa ei. kerran huomautin, että tulipa jo selväksi, kiitos vain informaatiosta, niin vastaus oli tyyliä 'olet sinäKIN kaunis, mutta tuo on kyllä kaunis'. miksi hitossa minä olen se -KIN, ja vaikka sitä mieltä olisikin niin pitäisi mölyt mahassaan. aivan tarpeetonta. kyllä minä ihan muutenkin tiedän, ettei ole ainoa kaunis tyttönen maailmassa. tätäkin pientä kohteliaisuutta sai mielestäni tarpeettoman tiukkaan rutistaa hänestä ulos.
hän on kuitenkin pyytänyt anteeksi näitä, ja vaikka se hetkeksi auttaakin, jää minua silti todella ihmetyttämään hänen käytöksensä.
voisiko joku yrittää selventää minulle, mitä ihmettä hänen päässään liikkuu? on kummallista, että hän on ainakin omien sanojensa mukaan suoran puheen kannalla, mutta suora puhe ei ilmeisesti koskaan tarkoita hyvien puolien tai ilostuttavien asioiden sanomista ääneen. ulos lähtiessä voisin varmasti pynttäytyä tuntikausia, valita maailman ihanimmat vaatteet päälle, eikä hän silti sanoisi etä 'olet kaunis tänään'. se pitää aina puristaa ulos. hän sanoo juttujensa olevan ihan vaan vitsejä, mutta kun ei naurata! onko niin vaikeaa ajatella ennen kuin puhuu? miten hellyyden osoittaminen ja mukavasti puhuminen (toisin sanoen pienen kunnioituksen osoittaminen) saattaa olla muka häneltä pois?
Vastaukset 14
Vanhimmat
ero. Sillä olet törmännyt toivottomaan urpoon, joka ei siitä miksikään muutu. Kaikki naiset aina ajattelee että mikä tätä omaa kultaa vaivaa ku on tämmönen ja semmonen mutta se on vaan se tosiasia että on herrasmiehiä, ja on urpoja. niistä voi valita. ja olla mukisematta.
sä vielä katsot tollasta paskiaista!!!
Nyt järki käteen hyvä ihminen ja pois tuollaisesta suhteesta ja äkkiä. Eihän sun itsetunnosta ole kohta enää mitään jäljellä, jos tuo vielä kauan jatkuu.
Ymmärrykset ja pään sisällön tutkimiset hiiteen. Äläkä edes kuvittele voivasi häntä muuttaa rakastamisellasi. Siihen ei ole vielä kukaan pystynyt ja lopputuloksena muutamia naisia istuu tälläkin hetkellä Hämeenlinnassa siksi, että on vihoissaan/epätoivoissaan pistänyt toista leipäveitsellä.
Älä alistu psyykkiseen väkivaltaan vaan auta itseäsi lähtemällä pois sairaasta suhteesta. Apua saa myös ammattitahoilta, jos sellaista tukea kaipaat.
Toivotan onnea ja rohkeutta sinulle oikein kovasti!
Tuo vain pahenee jos samaan tyyliin mennään kuin minun helvettisuhteessani. Pian tulee syyttelyä _muiden_ käytöksestä..jos sinua esimerkiksi on petetty aiemmin, tämä mies osaa kääntää sen sinun omaksi syyksesi. Itsetuntosi murenee ja pian olet jo epävarmempi kuin hän - koska usein se, ettei kestä hellyyttä ja läheisyyttä on merkki miehen omasta heikosta itsetunnosta - hän ei tunne olevansa arvoisesi..eikä varmaan olekaan.
Kysy itseltäsi mitä saat suhteesta? Arvostusta, tukea, tunnet itsesi rakastetuksi..? Taidan arvata vastauksesi...
Näin se on nähtävä, sama homma takana. Noin se alkoi, nielin sen mukisematta, päättelin että minussa on jotain vikaa. Loppu onkin... well, onneksi historiaa :D mutta viitisen vuotta meni itsetunnon uudelleen rakentamiseen.
***
Taitaa kultasi olla viallinen yksilö. On selvää että hän yrittää lannistaa sinua, saada sinut varuillesi, puolustusasemiin. Ehkä omaa asemaansa pönkittääkseen. Voihan olla, että hän kauniisti ajatellen pelkää myönteisten tunteiden osoittamista tai jotain, mutta jälki on rumaa. Kyse on alistamisesta.
Kysymys kuuluu: haluatko sinä tätä? Haluatko aina pelätä, mitä seuraavaksi saat kuulla? Haluatko joutua tuntemaan huonommuudentunteita kun et ole onnistunut miellyttämään häntä? Haluatko olla aina syyllistettynä? Kestätkö sen?
Sillä luottamus ja kunnioitus ovat kaukana kuvaamastasi ihmisestä. Ne eivät oikein viihdy hänen kanssaan samassa asunnossa.
Haukkumista vastaan voisi puolustautua, mutta tuollainen ikävä kommentointi on pahinta alistamista, se osuu kipeästi ja sitä vastaan on mahdoton puolustautua. Täytyy olla todella kova, kivikova, jotta siitä selviää lannistumatta - tulee mieleen että niin kovaksi ei voi vahingoittumatta tulla.
Anteeksipyynnössä ja anteeksipyynnössä on eroa. VOi pyytää anteeksi, koska sitä edellytetään - tai voi pyytää anteeksi, koska katuu. Vaikuttaa, että miehesi on pyytänyt anteeksi vain, koska tietää että loukkaantuneelta kuuluu pyytää anteeksi. Ei kai häntä todella kaduta ilkeytensä, ei voi, koska hänellä ei ole empatiakykyä.
Pari kuukautta ei ole vielä niin pitkä aika ja mitä vähempi niin sen helpompi jättää. Maailmassa on kuitenki muitakin miehiä ja sellasia joilla ei ole yhtä pahaa vammaa päässä. Ja jos tuossa ajassa jo lopettaa toisen ihmisen arvostuksen ni ei siinä kyllä sit enää kauan katota ku peli on loppu. Eikä se mies miksikään siitä muutu, valitettavasti.
Jos saan sanoa, niin johan on törkee äijä. Jos yhtään itseäs arvostat niin lähde lätkimään! tai ainakin sanot sille äijälle, että nyt tämä kyseinen asia muuttuu tai sulle riittää!!! Suosittelen lämpimästi. Itsekin olen ollut saman tyylisen urpon kanssa yhdessä, eikä siitä seurannut muuta kuin itsetunnon menetys ja jatkuvaa pahaa oloa!
halusit itsellesi ihanan luolamiehen, joka nussii sulta aivot pellolle, muttei osaa muodostaa pidempiä, kuin kolmen sanan lauseita.
mut sehän on varmaan niin ihanan komee. Kyllä tuonkin kestää ku on mitä näyttää kavereille!
Kyllä mun mielestä sun toiveet on normaaleja ja mies on väärässä. Ilmeisesti hän ei susta välitä niin kuin sä hänestä. Jos hän välittäisi, hänellä olisi halu suojella sua kaikelta, pitää sua lähellä, silittää. Ihmettelen vaan, että miksi hän ei lopeta suhdetta? Nauttiiko hän ehkä sun kiusaamisesta kun näkee että sinä kärsit ja sen takia ei halua lopettaa?
Aikomoiselta narsistiselta naistenalistajalta tuo ukkosi vaikuttaa.
Jätä se mies, kenenkään ei tarvitse kestää tuollaista.
kuin minä sorruin kun samanlaisen kusiaivon kanssa elin 3 vuotta. Eli yrität ymmärtää miksi se toinen on sellainen. Ainoa oikea vastaus on että sitä EI voi ymmärtää, ainoa minkä voi tehdä on pelastaa itsensä ennenkuin muuttuu miehiä vihaavaksi itsetunnottomaksi katkertoituneeksi ämmäksi. Minä ainakin yritin ymmärtää ja selitellä itselleni miehen käytöstä koska minun mielestäni kukaan ei voi TAHALLAAN olla koko ajan ilkeä ihmiselle jonka kanssa haluaa kuitenkin seurustella. No tulipa opittua että meitä on moneksi ja kyllä, joku voi seurustella ihan vaan siksi että on joku jota saa oikein kybällä alistaa ja nöyryyttää. Tuollaiset miehet ovat aivan tarkoituksella ilkeitä, he tietävät koko ajan miten heidän sanomisensa vaikuttavat ja me naisraukat yritetään sitten selitellä että ei se varmaan sillai tarkottanut...no kyllä tarkotti. Herra Freud on todennut aikanaan että ihminen tarkoittaa aina sitä mitä sanoo ja siksi kannattaa kiinnittää huomionsa varsinkin niihin toisen tahattomiin lipsuksiin, niissä on usein se totuus siitä mitä sen toisen päässä liikkuu.
Kyse on nyt yksinkertaisesti siitä ettei hän sinua arvosta eikä varmasti rakasta. Jos tässä vaiheessa meno on tuollaista niin ei se tuosta kuin pahene.
EROa!
Lähde ihmeessä suhteesta pois. Nyt se on helpompaa (vaikkei helppoa)kuin vasta vuosien päästä, jolloin mies on saanut poljettua itsetuntosi hyvin alas. Elämällä on paljon hyvää sinulle vielä annettavana. Anna siis mahdollisuus itsellesi onnellisempaan elämään. Se on siis sinusta kiinni. Tsemiä sinulle!!!