Mies ollut kohta 2 vuotta toisessa suhteessa, joka alkoi työpaikka romanssina.(ei enää samassa työpaikassa). Avioeroa minusta ei halua. Käy kuitenkin 1-2 kertaa vkossa luonamme(minä 2 lasta). "Köllimme" lähekkäin pusailemme ja halailemme, mutta mitään muuta ei tapahdu enää. Viime vuod. keväällä kävi myös yö kylässä ja välillä tapaht. muutakin.Ei kuulema sen "uuden" kanssakaan niin onnellinen. Mistäs tota tietty tietää vaikka kui valehtelis.Viestittlee päivittäin jne. Ilmoittanut että haluaa palata ja yrittää vielä. Mies oli sanojensa mukaan aikanaan kyllästynyt "arkeen".Enhän mä voi sitä hauskuuttaa aamusta iltaan.Tää on niin pitkä juttu etten jaksa sitä tässä kokonaan ruotii, ihmettelen vaan ukon toimintaa. Kun ei kerran oo pakko olla meidän kanssa,ni miks helvetiss ei sit lähe kokonaan.Rakastan silti sitä miestä, en vaan tiedä miten suhtautuisin moiseen.Välillä haistatan paskat mielessäni, seuraavassa hetkessä taas syli avoimena vastaanotan.Lääkkeiden varjolla tässä mennään edelleen, vaikka aikaa onkin jo kulunut.Kai se joskus helpottaa?????????????
MIKSI MIES EI
LÄHDE KOKONAAN?????
81199
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Täällä myös, mies oli ja viihtyi hyvin vieraissa, mutta ei suostukaan nyt muuttamaan pois, kuvittelee että otan hänet avosylin takaisin. Käskin häntä etsimään oman asunnon ja miettimään tarkkaan mitä haluaa, pitää perheensä vai viettää poikamies elämää? Molempia ei voi saada. Ja minä en halua tuhlata aikaani luuseriin, jolle yksi nainen ei riitä. Mutta niin pahan virheen tein kuitenkin että säälistä annoin hänen muuttaa takaisin, siksi aikaa että löytää itselleen asunnon! Eikä se perkele tee nyt mitään sen asunnon etsimisen eteen.
on vain tainnut löytää tavan että kakun voi syödä ja säästää. Pitää kaiken varalta suhteita yllä, ettei jäisi yksin jos tulee jätetyksi. Hän luottaa teidän molempien "rakkauteen" eli siihen että tulee otetuksi vastaan kummassakin paikassa.
Älä hyvä ihminen revi itseäsi enempää. Jos mies on valintansa tehnyt, kantakoon vastuunsa siitä. Hänelle ei arki kelvannut, tuskin se kelpaa vielä moneen vuoteen. Hän kaipaa jotain, mitä itsekkään ei tiedä.
Sinuna tekisin päätöksen että olet vuoden tai pari ottamatta yhteyksiä häneen. Lasten tapaamiset yms. voi sopia vaikka asiamiehen kautta. Aloita sinä alusta ja tee surutyösi loppuun yksin. Hae siihen apua!
Jos miehesi tosissaan rakastaa ja haluaa uutta yhteistä elämää, jaksaa hän odottaa sen aikaa kyllä. Sen jälkeen voi aloittaa puhtaalta pöydältä.
jouduin minäkin ja mies ei tienny mitä tekee kunnes ero tuli.
Lopulta kakkonen ja minä kumpikin höynäytettynä,huomasimme että olimme molemmat olleet hyväksikäytettyjä.
Kumpikin teki kaikkensa että mies viihtyy ja emme tienneet mitä peliä mies piti,kun kakkonen ei tienny että minäkin olin olemassa ja kaiken päälle miehen vaimo.
Näinhän se on. Miesten on hirvittävän vaikea tehdä päätöstä mitä haluaa. Ja mikä onkaan parempi tilanne kun kaksi naista saatavilla. Luultavasti mies on vakuuttanut tälle toiselle naiselle rakastavansa tätä, mutta kun on lapset niin ei voi perhettänsä kuitenkaan jättää. Olen itse näitä satuja kuunnellut salarakkaan ominaisuudessa ja ihmetellyt miten joku voi käyttää hyväkseen toisten tunteita, onhan sillä toisellakin naisella tunteet .... Mieti haluatko loppuelämän viettää tuollaista elämää vai olisiko sinua varten jotain paljon parempaa.
KIITOS VAAN KANNUSTUKSESTA KAIKILLE!
KYLLÄHÄN SE TOINENKIN EUKKO KUULEMA SUUTTUU, AINAKUN MIES TULEE MEILLE.EROPAPERIN KERRAN JO ANNOIN MIEHELLE, MUT HÄN REPI JA SANOI ETTEI HALUA EROTA JOS MINÄ EN HALUA. TAVARATKIN ON VIELÄ LUONANI. SANOI ETTÄ VIELÄ HÄNEN MIELESTÄÄN ON TOIVOA.ON KUULEMA SANONUT SILLE SUTTURALLEEN ETTEI AIO EROTA??, JA SIITÄKÖS SE ON NYREISSÄÄN. LÄHETTI JOPA POSTISSA KOTIINI, MIEHELLNI JOSKUS OSTAMANI LAHJAN, MUT UKKOO EI KUITENKAAN PIHALLE HEIVAA.PITKÄ PINNA SILLÄKIN TUNTUU OLEVAN.ON SE UKKO SANONU ET PITÄIS SAADA OMA PÄÄ SELVÄKS. MIETIN VAAN KEINOJA MITÄ SE NS. KÄYTTÄÄ. HALUAA TULLA MUA LÄHEMMÄS EIKÄ RIIDELLÄ NÄISTÄ ASIOISTA, TULEE KUULEMA HETI EPÄVARMA OLO PALUUTA AJATELLEN.(ENNEN EROA MEILLÄ EI OLLU EDES RIITOJA JA SE TULI NS. TÄYTENÄ YLLÄTYKSENÄ MULLE. KERRAN JO TULLUTKIN YLI VUOSI SITTEN TAKAISIN, MUTTA IKÄVÖI SILLOIN SITÄ SUTTURAA ETTÄ JAKSOI OLLA VAAN 1 KK:DEN. NYT KUULEMA ON VARMA ETTÄ PYSTYISI OLEMAAN EROSSA SIITÄ. KEVÄÄLLÄ SANOI PALAAVANSA(SAAS NÄHÄ), MILLON SE SITTEN KENENKIN KEVÄT ALKAA.LAPSETKAAN EI OLE IHAN PIENIÄ(9 JA 17), JOTEN EI NIITÄ VARSINAISESTI "HOIDETA". TOKI ONHAN SITÄ NIISSÄ KUITENKIN KIINNI, KUN KOTONA KERRAN OVAT.KEVÄÄN VIELÄ KATSON KUN KERRAN OLEN TÄHÄNKIN SAAKKA JAKSANUT KITKUTTAA, MUT SIT EN HALUU NÄHÄ(SILLON AINA KYYNELEET PYRKII ESIIN,KUN NÄKEE)KUMPA TÄÄ HELVETTI LOPPUS JA SAIS JOSTAIN ITSE VOIMAA. KIITOS TEILLE!!!!
Miehesi rakastuminen siihen toiseen ei sitten muuttunutkaan rakkaudeksi, vaan on hiipunut pois. Tuohon prosessiin kuluu korkeintaa kaksi vuotta. Mikäli miehesi todella rakastaa sinua, hän tuntee nyt häpeää hullaantumisestaan. Hän on myös epävarma, voiko hän koskaan tehdä sinua todella onnelliseksi.
Sinä olet miehellesi tärkeä ihminen, hänen lastensa äiti ja sielunkumppani. Olisiko niin, että miehesi ikäkausi- tai muutoskriisissään rakastui toiseen ja hän on samalla rakastanut sinua koko ajan? Ihminen voi rakastaa kahta yhtäaikaa. Pettämisen jälkeen parisuhteen voi rakentaa uudelleen - jos sekä pettäjä että petetty sitä todella tahtovat.
Olet ollut joustava - rakastat todella miestäsi. Kaikille perheesi jäsenille epävarmuudessa eläminen on raskasta. Toivon, että miehesi ja sinä pystyisitte päättämään sen, kuinka haluatte loppuelämänne elää.
Olen todella koittanut järkeillä asioita ees taas, saamatta kuitenkaan mitään tolkkua. Ajattelin et miehelle tuli 50 villitys. Nyt on matkoilla(ei sen naisen kanssa).Itse en ole pystyny uutta suhd. solmimaan, enkä haluakkaan,koska ajatuksissani on kuitenkin "oma" mies. Ei se vaan käskemällä näköjään rakkaus katoa. No toivot. selviää kevään aikana. Voi toki olla et jään yksin, täytyy vaan ajatella sit että mullekin on vielä joku jossain. Vie kyllä mun luonteella aikaa ennekuin pystyn "uuden" ottamaan. Melk. 27 v meillä takana. Jaksamista kaikille muillekkin.
Mikset sinä itse lähde??