Ex löysi uuden naisystävän ja nyt on käynyt niin että ei malta edes omista lapsistaan huolta pitää hänelle määrättyinä aikoina vaan silloin lapset istuvat yksin kotona kun olisi hänen vuoro hoitaa. Päiviä ei ole kuin noin seitsemän kuussa mutta sekin näyttää olevan exältä liikaa vaadittu vaikka asia yhdessä sosiaalitoimistossa aikoinaan sovittiin.
Olen soittanut exälle asiasta niin hän aikoo hankkia lähestymiskiellon minulle kun ei halua että häntä tällä asialla häiritään. Hän kun on tottunut siihen ettei hänelle kuulu vastuu vaan muut hoitaa ikävät rutiinit.. hän nauttii elämästä.
Sanoin että soitot ei lopu ennenkuin asiat hoituu asiaankuuluvalla tavalla.. olen lasteni puolestapuhuja. En aio hiljentyä ennenkuin oikeus voittaa ja hän hoitaa ne seitsemän päivää kuussa lapset. Joku muu olisi vaiennut.. minut vain hauta voi vaientaa. En aio päästää exää niin helpolla ja esittää sitten itse katkeraa marttyyria että yksin hoidin lapset. Aion vaatia ne 7 päivää niin kauan että se äijä tajuaa että ei pääse tällä kertaa kuin koira veräjästä. Mielipiteitä?::....
Olen soittanut exälle asiasta niin hän aikoo hankkia lähestymiskiellon minulle kun ei halua että häntä tällä asialla häiritään. Hän kun on tottunut siihen ettei hänelle kuulu vastuu vaan muut hoitaa ikävät rutiinit.. hän nauttii elämästä.
Sanoin että soitot ei lopu ennenkuin asiat hoituu asiaankuuluvalla tavalla.. olen lasteni puolestapuhuja. En aio hiljentyä ennenkuin oikeus voittaa ja hän hoitaa ne seitsemän päivää kuussa lapset. Joku muu olisi vaiennut.. minut vain hauta voi vaientaa. En aio päästää exää niin helpolla ja esittää sitten itse katkeraa marttyyria että yksin hoidin lapset. Aion vaatia ne 7 päivää niin kauan että se äijä tajuaa että ei pääse tällä kertaa kuin koira veräjästä. Mielipiteitä?::....
Vastaukset 35
Vanhimmat
Syy, miksi lapset istuvat kotona yksin kun isän pitäisi olla heidän kanssa .. on se että nämä seitsemän päivää olen toisella paikkakunnalla töissä ja sopimus oli erotessa että exä hoitaa lapset silloin. Kyse on 10- ja 11 -vuotiaista lapsista. Eli täällä he ovat yksin kodissamme ja panevat illalla yksin nukkumaan ja nukkuvat yönsä yksin.Exä saattaa soittaa heille ja hänen mukaan asia on sillä hoidettu.
Hae yksinhuoltajuutta ! Huomaat että kaikki järjestyy heti.
Sama täällä! Ex ei ota minkäänlaista kontaktia lapseensa...Kas kun mikään laki ei sitä velvoita vaikka kuinka olisi sossussa jotain muuta sovittu hoitamisista!
Lopen kyllästyneenä tilanteeseen hain itselleni huoltajuuden ja hyvä näin!
Että exälläsi on oikeus! ei velvollisuus nähdä lapsiaan. Jos haluat lapsen vahtia niin ota yhteyttä mannerheimin lastensuojelu liittoon ja palkkaa lastenhoitaja..
Harmittaa varmaan kun et pääse kapakkaan viettämään laatuaikaa muiden "aikuisten" kanssa kun exäsi on niin "vastuuton"
Olipa sangen tyhmä tuo kirjoittamasi toinen huomautus. Aivan aiheeton.
Onko sinulla jotain hampaankolossa jotakuta ex-läheistäsi vastaan vai mikä saa ilkeilemään?
Ja koska olen helposti provosoituva, vastaan tyhmään yhtä tyhmällä kommenttilla: 'lapsenvahti' on yhdyssana, 'lastensuojeluliitosta' puhumattakaan.
Nähtävästi kaljasiepot provosoituvat ahkeraan :)
Minäkin sain lopulta etähuoltajuuden muutettua yksinhuoltajuudeksi kun entinen vaimoni lähihuoltajana laitettuaan lapsen illalla nukkumaan kipitti itse lähikapakkaan. Sitten lapsi soitteli minulle 22-24 aikaan kun oli herännyt painajaiseen eikä äiti ollutkaan kotona.
Kun tuota toistui neljä kertaa kävin juttelemassa sossussa. He tietysti tahtoivat näyttöä ja sitä he sitten saivat... Exä sai monta mahdollisuutta osoittaa ettei niin enää tapahdu, mutta tuloksetta.
Yrittipä tuo pyytää kaverinsa kotiin kaljottelemaankin. Se päättyi poliisien tuloon kun oli meno yltynyt naapureita haittaavaksi ja toisella kerralla eräs vieraista pahoinpiteli exän. Toisella kerralla poliisit ottivat myös yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin. Lähes kaksi vuotta tuota peliä ja exän "paranuksia" kateltiin kunnes sossu esitti lasta minulle.
Useiden neuvottelujen jälkeen exä suostui. Kuitenkin kun lapsi oli hänellä sovitusti viikonloppuna, kapakka kutsui jälleen. Lapsi oli jo sen verran vanhempi että ymmärsi mistä oli kyse ja soitti heti äidin lähdettyä minulle. Menin hänen luokseen. Exä tuli kapakasta 02.40 ja ukasi poliisilla kun olin "tunkeutunut hänen kotiinsa luvattomasti". Lapsi halusi tulla mukanani kotiin, mutta exä piti kiinni "oikeuksistaan" pitää lasta luonaan. Sain lapsen tyynnyteltyä ja nukkumaan ja jäämään.
Seuraavalla kerralla hän ei halunnut mennä äitinsä luo. Jälleen exä uhkasi poliisilla, että olen käännyttänyt lapsen häntä vastaan. Lapsi suostui menemään kun vein hänet ja jälleen sain pitkään rauhoitella ennnen kuin meni ovesta sisään. Sillä kerralla exä ei mennyt kapakkaan, vaan kapakka tuli hänen kotiinsa. Oli useampi vakioasiakas ilmeisesti tullut kylään. Ilta päättyi jälleen tappeluun. Kaksi miestä oli mätkinyt toisiaan. Lapsi soitti poliisin paikalle. Poliisin saavuttua lapsi ilmoitti haluavansa kotiin isän luo. Poliisit toivat hänet nähtyään missä kunnossa äiti oli.
Sitten otin jo yhteyttä lakimieheen. Pienen mutta kalliin oikeusprosessin jälkeen minusta tuli yksinhuoltaja. Lapsi saisi tavata äitiään jos haluaa, mutta vain joka toinen viikonloppu päiväsaikaan neljä tuntia kerralla. Yksi kerta onnistui, toisella kerralla äiti oli päissään. Sen jälkeen lapsei ei ole edes halunnut.
Minulla on ollut hirveä työ selittää lapselle, että kyllä äiti hänestä välittää, vaikka on riippuvainen alkoholista. Lapsi vaikuttaa täysin välinpitämättömältä äitiään kohtaan. Toivon hänen vanhempana ymmärtävän alkoholiongelmaa, ja ettei se tarkoita äidin rakkaudettomuutta.
että olet ns.pilkun-nussija (olikos nyt oikein kirjoitettu?).
Tuollaiset ovat juuri sellaisia riivinrautoja jotka hoitavat miehensä katkeroituneiksi opettavaisella asenteellaan..
Ps. oikein kirjoitettuna kommentilla ei kommenttilla, eli ei ole sinunkaan oikeinkirjoituksessa kehumista!!
Se on vähän niin ettei virkavalta eikä sossukaan helpolla hyväksy ettei äiti olisikaan lapselle Paras Huoltaja.
Kuinkahan moni lapsi on kärsinyt väärästä lähihuoltajavalinnasta.... minä ainakin olen yksi.
tapaamisoikeus on ensisijaisesti ja lähtökohtaisesti LAPSEN oikeus pitää yhteyttä ja saada hoitoa, kasvatusta, huolenpitoa ja elatusta vanhemmaltansa. Tämä tuntuu monilta unohtuneen. Ja vanhempi, joka vikuroi, voidaan jopa oikeusteitse pakottaa tapaamaan omaa lastaan.
Eikö ole vääristynyttä aikuisen ja vanhemman ajattelua, ettei halua omaa lastaan tavata eikä hoitaa. Riippumatta siitä, että on eronnut lapsensa toisesta vanhemmasta.
No huh, huh!
Itse olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Älä anna periksi. On se nyt perkele, kuinka noita ukkparkoja ei saisi "painostaa" olemaan omien lastensa kanssa. Eiköhän ne lapsetkin ole aikanaan yhteistuumin maailmaan saatettu, ja vastuu vanhempana ei katoa, vaikka kuinka erotaan.
Minä pidän huolen siitä, että exäni tapaa lastaan säännöllisesti, vaikka olenkin juridisesti yksinhuoltaja ja mies on luopunut oikeuksistaan omaan lapseensa.
Kyse on LAPSEN OIKEUDESTA isäänsä! Ei isän OIKEUDESTA tavata/tai olla tapaamatta lapsiansa, miltä nyt sattuu tuntumaan.
Olen itsekin eroamassa vaimostani mutta en suinkaan lapsistani! Hyvänen aika jos tässä maailmassa joku asia on tärkeää niin se on juuri omista lapsista huolehtiminen.
Tietysti ihmisten olisi syytä jossain vaiheessa oppia rakastamaan sekä itseään että kaikkia lähimmäisiään. Olis tää maailma sitten vähän parempi paikka elää.
Erotilanteessa ei vaan taida noi maailmanparannusajatukset olla päällimmäisenä mielessä sen vuoksi silloin pitäisi minusta ennen kaikkea huolehtia lapsistaan ja omasta itsestään ja jaksamisestaan.
et kaikki entinen jää kun uusi ilmestyy! Minä en vain vois tehdä omille lapsilleni noin, et jättää.
.... että exäsi ei halua kuulla sinusta mitään? Ja miksi ei hoida lapsia kuten pitäisi? Haluavatko lapset mennä hänen luo, ovatko kertoneet isälleen miltä heistä tuntuu? Nimenomaan lapset kertovat, eikä niin että sinä olet jatkuvasti heidän ja isänsä välissä.
On vaikea antaa mielipiteitä kun ei tiedä taustoja. Minä en saanut lapsena tavata isää rauhassa. Äiti höökäsi isän niskassa kokoajan ja vahti minun käyntejäni isällä. Se alko vähitellen ahdistaa ja sen enää halunnut mennä isälle. Ei siksi ettenkö olisi isästä välittänyt, vaan siksi että äidin kanssa eläminen oli helpompaa kun en käynyt isällä. Mutta isähän ne syyt sai niskaan siitäkin kun en käynyt, eli äiti väitti isän välttelevän velvollisuuksiaan. Sain asiat selvitettyä vasta kun olin vanhempi. Isällä oli ollut todella paha mieli silloin. Nyt olemme jälleen läheisiä, mutta menetettyjä vuosia ei saa takaisin.
Pahennat vaan asioita jos roikut kiinni hänessä tuolla tavalla. Hanki lapsenvahtiapua muualta ja keskity omaan elämääsi. Anna lasten mennä isän luo jos isä/lapset niin haluaa - tuollaisella riitelyllä vieraannutat isän täysin lapsistaan. Miksi ihmeessä hän haluaisi tulla vahtimaan lapsia kotiisi?
En pahenna asioita vaan exälle valkenee, ettei pääse kuin koira veräjästä.. tämä ääni ei hiljene ennenkuin exä oppii.. aion olla ahkera ja tunnollinen kouluttaja. Helopmmalla pääsisin jos antaisin olla.. mutten ole tottununutkaan että elämässä pitäisi olla helppoa..joskus on taisteltava ja näytettävä ettni ole hiljainen nöyrä lehmä jota voi kusettaa mielin määrin
vimma on näyttää exälle mitään? Miksi itse syyllistät häntä? Pakko saada viimeinen sana? Kivaa olla katkera ja naamioida se exälle näyttämiseksi? Vituttaa ku exäsi löytänyt uuden ihmissuhteen ja sinua, katkeraa ihmistä ei huoli kukaan?
Sikäli olet oikeassa, ettei sitä exää tartte syyllistää. Mikäli ei ole lastensa kanssa tekemisissä, se kyllä sanomattakin huomataan. Kertoo muuten miehestä aika paljon. Esim. kun mummot ja papat kysyvät pojanlapsilta isukista, mahtaa tuntua pahalta vanhemmista, kun vastaus on, ettei isää ole näkynyt.
Kuka kaipaa tuommoista isää ja miestä? Pitäköön se nyxä. Toivottavasti älyää olla tekemättä jälkikasvua, ettei käy samoin.
En tiedä, mistä syystä on niin päin, että exäsäsi tulee sinun asuntoon lapsia katsomaan. Eikö hänellä ole paikkaa (=kotia), mihin lapset ottaa?
Meillä isukki lähtiessään sanoi, että lapsistaan huolen pitää, tavataan haluttaessa ja apuakin löytyy tarvittaessa. Yhdesti olen apua lapsiin liittyen pyytänyt, ei löytynyt yhtään sopivaa päivää vajaan kahden kuukauden ajalta asiassa auttaa. Lapsistaan huolen pitää, jos se tarkoittaa elatusmaksun maksamista. Tapaamiset ovat tosi vähissä. Tunti-pari kuukaudessa. Että se siitä isästä. Aluksi hänelle sanoin, että pidä yhteyttä useammin, mutta kun herneitä alkoi kasvamaan sieraimissa, en sen koommin ole sanonut. Minkäs sille tekee jos aikuisella ihmisellä on parempaakin seuraa kuin omat lapsensa.
Tuosta, kun joku tässä ketjussa kyseli, miksi ex (=äiti) sekaantuu isän ja lasten välisiin asioihin, kerron yhden syyn. Lapset eivät välttämättä uskalla sanoa. Omista lapsistani tiedän, että he pelkäävät sanoa isälleen negatiivisia asioita. He ovat jotain minulle isästään kertoneet. Kun olen sanonut, että kertokaa isälle, vastaus on, ettei uskalla. Itsekään en ole sanonut, kun tiedän, että sen jälkeen exällä rehottaa oikea hernemaa. Ainakin tämä minun exäni ja lasteni isä on sitä sorttia, joka ei näe metsää puilta, eikä kestä kritiikkiä.
Ap:lle annan kuitenkin neuvoksi, että anna sen miehen olla. Et sinä saa häntä vastuuntuntoiseksi tai välittäväksi isäksi. Sen täytyy lähteä miehestä itsestään. Ehkä hän jonain päivänä huomaa, mikäli ei muutu, että hänellä oli lapset, mutta ei ole enää.
Jäi muutama asia sanomatta.
Eli kyllä se tunteeton tai vastuuntunnoton "isäkin" viimeistään kuolinvuoteelaan miettii tekojaan tai tekemättä jättämisiään - näin uskoisin. Erään tuntemani henkilön isä heräsi isäksi noin 60 vuotiaan. Kaksi lapsista otti isän nikotellen (meni muutama vuosi) vastaan, yksi ei ole ottanut ja ilmeisesti ei otakaan.
Sen verran vielä tuosta minun lasteni isästä, että kyseessä on ihan "fiksu" tai "normaali" suomalainen mies siinä mielessä, että on töissäkäyvä, ei alkoholiongelmaa, ei pieksä lapsiaan tai eukkoaan jne.... Silti suhde lapsiin on jäänyt vajaaksi.
Miehellä on helpompi ummistaa silmäsä lasten tarpeille kun ei tarvi nähdä lasten naamoja. Kun soitin exälle miksi ei halua kantaa vastuuta oli vastaus ettei ehdi kun omissa harrastuksissa ja työssä menee kaikkia aika. Niin.. eli ne harrastuksetkin menevät lasten edelle.. miten joku voi olla noin kylmä omia lapsiaan kohtaan.. luonnevika kai empatian puolella.
Miehellä on helpompi ummistaa silmäsä lasten tarpeille kun ei tarvi nähdä lasten naamoja. Kun soitin exälle miksi ei halua kantaa vastuuta oli vastaus ettei ehdi kun omissa harrastuksissa ja työssä menee kaikkia aika. Niin.. eli ne harrastuksetkin menevät lasten edelle.. miten joku voi olla noin kylmä omia lapsiaan kohtaan.. luonnevika kai empatian puolella.
Niin, niin usein se ex-miehen uusi kiva tyttöystävä rassaa vanhan kurpan hermoa.
Alussa pari kertaa vaikeutut lasten ja isän tapaamisia. Eikö totta? Ja sinun pitäisi vapaasti saada valita ne 7 päivää kuukaudessa? Eikö totta? Valitset tietenkin arkipäivät, jotka tiedät isälle mahdottomiksi.
No, teikäläisiä on Suomessa paljon. Eronneiden naisten enemmistö. Paljon teitä on vielä naimisissakin, kunnes kiukunpuuskassanne kerran menette liian pitkälle ja uhkaatte erolla. Silloin se mies lähtee ja löytää ihanan uuden, nuoren ja tuoreen tyttöystävän.
Jos haluat pahan olosi loppuvan mene lääkärille. HAe voimakkaat psyykkeenlääkkeet. Tulee ihan höpönassuolo. Niin kuin kaikille kaltaisillesi.
Teihin vaikuttaa vain vahvat kemikaalit. Ja sadat tuhannet kaltaisesi saadaan myrkyttömään tilaan vain niillä. Paljon niitä syöttekin.
Niinhän sitä luulisi. Ehkä se totuus sinullekin valkenee. Oletko tosiaan niin naivi, että luulet, ettei sitä vikaa voi olla siellä toisessakin päässä?
Sitä paitsi minun exän uusi tyttökaveri on minuan vanhempi eli onko hän mielestäsi vanha kurppa?
Sinä ilmeisesti suot isälle kaikki kuukauden päivät vapaata. On se helppoa.
mitä naiset oikeasti valittaa? Jos ei homma toimi, niin lapset isälle ja maksatte itse elareita.
tuntuu hiukan siltä, että naiset ihan todella tahallaan pitää erossa lapset itsellään jotta sitten niiden kautta pääsevät exänsä elämää sorkkimaan.
Antakaa ne lapset lähihuoltoon isälle ja itse otatte sen joka toisen viikonlopun sitten. Ja tietysti maksatte, mutta maksattehan te nytkin.
Joku ihme agenda tässä on, kun tästä on aina niin kiva valittaa.
isä oli nimenomaan sopinut hoitavansa lapset, kun toinen vanhemmista on TÖISSÄ toisella paikkakunnalla ne seitsemän päivää, ja oli sopinut oikein soskussa.
Haiskahtaa jotensakin yksipuoliselta tuo kertomus. Mitähän tämä äiti on sanonut miehelle ettei mies sitten lähtenytkään lasten luo. Ei olis eka kerta kun kusetetaan. Minun ex hoiti itsensä lapsen silmissä epäluotettavaksi äidiksi juopottelemalla ja kun lapsi ei halunnut enää mennä katsomaan äidin juopottelua ja viettämään aikaansa yksin äidin ollessa kapakassa tai kotona päissään, äiti keksi että minä olen kääntänyt lapsen häntä vastaan. Siinä oli sitten selittämistä.
"Hän kun on tottunut siihen ettei hänelle kuulu vastuu vaan muut hoitaa ikävät rutiinit.. hän nauttii elämästä. Aion vaatia ne 7 päivää niin kauan että se äijä tajuaa että ei pääse tällä kertaa kuin koira veräjästä."
Musta tuo sinun tekstisi tuntuu siltä, ettei tuo sinun exäsi ole "isä" lapsilleen ollut avioliiton aikanakaan. Miksi sitä häneltä pitäisi nyt vaatia kun kaikki on toisin??? Onko sitä niin vaikee hyväksyä että ollaan kaikki erilaisia. Eipä tuo minun exänikään mikä ihanne-isä lapsilleen ole ollut, mutta isä kuitenkin. Nyt jo aikuisten lasteni ainoa isä. Hänet on hyväksyttävä sellaisena kuin on ja toivottava että äitikin hyväksytään juuri sellaisena kuin on.
Minusta meidän aikuisten on otettava kokonaisvaltainen vastuu jälkikasvustamme. Jos toisesta vanhemmasta ei siihen ole, toinen tehköön parhaansa. Kysymyshän kuitenkin on ihmisistä. Eron jälkeen ilmapiiri on muutenkin niin kireä, ettei sen edelleen pahentaminen johda kuin katkeruuteen. Ajattele lasten parasta ja järjestä oma elämäsi kuntoon ja lasten olot siinä samalla turvallisiksi. Kyllä se exäsi ajanoloon huomaa myös itse, mitä menettää.
Yhtä asiaa naiset eli äidit ei taida ottaa huomioon. Kun lapsi syntyy, äiti on koko ajan enemmän lapsen kanssa, äiti haluaa hoitaa, imettää, vaihtaa vaipat, pukea, leikkiä jne. (paitsi jos eri jaksa). Suuri osa tuskin tekee sitä kiusallaan tai osoittaakseen että pärjää.
Asian kääntöpuoli kuitenkin on, että isä jää syrjään. Nykyään ehkä isiltä vaaditaan enemmän vauvanhoitoa ja isät ovat itsekin aktiivisempia siinä. Kuitenkin on paljon isiä, jotka työnnetään syrjään lapsen suhteen. Vähitellen isälle ei synny kiinteää suhdetta lapseen, jotkut isät jopa vieraantuvat. Äiti ehkä marmattaa kun mies ei tee mitään, mutta tosiasiassa äiti ei edes anna, tai sanoo ettei isä osaa - etenkin jos isä joskus on jotain mokannut, siitä saa kuulla loppuelämänsä. Yleensä syy on kuitenkin siinä että isä tekee eri tavalla kuin äiti, ja niinhän ei saa tehdä...
Sitten kun erotaan, isän pitäisikin olla täysvalmis koulutettu isä. Just.
Toit esiin kyllä hyvän näkökulman. Jollei mies ole avioliiton aikana vauvan synnyttyä edes halunnut osallistua lapsen hoitoon, miksi mies eron jälkeen muuttuisi sen aktiivisemmaksi. Ehkä siinä oli yksi syy eroon... miehen passiivisuus, tai vaimon vaativuus.
Kyllähän se niin on että vauvan yleensäkin hoitaa äiti, mutta entäs sitten muutaman vuoden kuluttua. Kyllä nykypäivän isillä on samanmoinen mahdollisuus osallistua jälkikasvunsa elämään kuin äidillä. Itse työssäkäyvänä äitinä pyöritin arjen, apua sain jos pyysin, mikäli miehen menot eivät olleet esteenä. Kaippa meissä naisissa niitä "niskavuoren hetoja" nuttura tiukalla on edelleenkin luulemassa olevansa aina oikeassa.
Yritin minä saada miestä osallistumaan. Muutin jopa 200 km päähän opiskelemaan ja kävin viikonloppuisin kotona sillä tuloksella, että kolme murrosikäistä oli viikot keskenään... isä silloinkin kävi vain kotona nukkumassa. Vanhempi poika meni armeijaan ja oli laittanut äitinsä lähiomaiseksi. Silloin todella vasta heräsin. Isä ei ole herännyt vieläkään. Kaveri se kyllä yrittää olla, mikäli alkoholista on kysymys. Kaljat tarjoo kapakassa. Älkää isit antako periksi, ei teitä yksinkertaisesti pysty syrjäyttämään mikäli ette itse niin halua.
Ei tullut mieleesi että kaikki äidit eivät toimi sinun ajatusmaailmasi mukaan? Varmasti oikeuden päätöksellä äiti voidaan pakottaa antamaan isällekin oikeus lapsensa hoitoon? Mietippä vähän.
alunperin???????????
Olen sitä mieltä äitinä, kun lapsia halusin ja tein, jos näiden isä ei osaa vanhemmuutta eron jälkeen hoitaa, se olkoon hänen ongelmansa, ei minun saati lapsieni.
jätän kapakat väliin, en kulje tansseissa, ystävillä voi käydä kylässä lastenkin kanssa, jos ei voi, on aika vaihtaa ystäväpiiriä. Lapset voivat tuoda kavereita kylään tai olla kavereilla kylässä (jolloin saan nipistettyä hetken "omaa aikaa")
Suhteenkin olen eron jälkeen alkanut. Kuukauden hiljaiselon jälkeen toin miehen lasten nähtäville, koska tämä on osa heidänkin elämää. Ei suhteita voi hämärissä baarinnurkissa hoitaa, tai ainakaan tuollaiset suhteet eivät paranna sen enempää omaa kuin lastenikaan elämää.
Kannan vastuuni lapsista, en vaadi yksinhuoltajuutta vaikka kaikki vastuu lapsista on itselläni.
Ja ylläolevaan viitaten? En ottaisi vastaan työtä joka estäisi hoitamasta omia lapsiani. En usko että ihan niin pakkorakoa ihmisen elämään tulee että joutuisi jättämään lapsensa heitteille. Jos tulee?! On elämänarvoissa jotain korjaamisen varaa.
Ihmisiä on kahta lajia, vastuullisia ja vastuuttomia. Se että exäni on jälkimmäistä tekee sen että minun on oltava ensimmäistä, lasteni tähden.
Olen ollut siinä tilanteessa, kun firma lopetettiin, jouduin työttömäksi ja sitä kautta kortistoon. Rahat olivat tiukilla. Työkkäri tarjosi muutamaa hommaa - kiitettävää sinänsä. Kaikissa huono puoli oli kolmivuorotyö. Siitä ex työnantajani olikin hyvä, että olin päivätyössä. Mutta ei auttanut itku, joku niistä oli pakko ottaa tai maksella "sakkoja" ja kituuttaa minimirahoilla.
Töitä on tehtävä, ja se pitää opettaa lapsillekin. En tiedä millaisia kakaroita muilla on mutta mun nassikat kyllä ymmärsi raha-asioista mistä sitä tulee ja mihin se menee, ja tietyn ansaintaperiaatteen. Kun lapsille selitti.
Ilta- ja yövuorojen lastenhoitajan järkkääminen olikin pieni ongelma. Monien suhteiden kautta kaksi lukioikäistä tutuntutunsiskontyttöä alkoivat vuorotella kohtuullista korvausta vastaan. Lasten mentyä nukkumään heille jäi aikaa opiskeluun.
Mielestäsi ilmeisesti olen huono äiti. Tiedän kuitenkin etten ole. Lapset ovat kanssani samaa mieltä. Nimittäin vuorotyössä on sekin hyvä puoli että välillä on pitkiä vapaita. Silloin me lasten kanssa nautitaan yhteiselämästä. Lasten isä on sellaisessa tilanteessa ettei voi lapsia yksin tavata. Minun vapaapäivinäni voimme käydä myös isää tapaamassa.
Toiset elävät mielummin yhteiskunnan rahoilla viettääkseen aikaa lastensa kanssa. Toisilla on "varaa valita", toisilla ei. Jos se yhteiskunnalle sopii, mikäs siinä. Meidän työtätekevien verorahoilla nekin eurot kustannetaan, että kiitos siitä. Oletko miettinyt millaiset elämänarvot (tuleville)lapsillesi opetat? Ensin huvi ja sitten työ?
Tietenkään et ole huono äiti.
Sinähän olet tehnyt ratkaisut lapsiasi ajatellen, löytänyt omaan elämääsi toimivan käytännön, vuorotyöstä huolimatta. Kunnioitan suuresti valintojasi. Mutta tuossa ylempänä äiti oli töissä toisella paikkakunnalla ja laskenut lastenhoidon noina päivinä isän varaan, ja syytti isää vastuuttomuudesta, muttei toisaalta etsinyt korvaavaa hoitajaa lapsilleen. Minusta tuo on hiukan vastuutonta.
Äitinä minä hoitaisin käytännön järjestelyt toisin, jos tuo yhteishuoltajuus ei sopimuksista huolimatta toimi. Koska jos noin lähtee isästä pahista tekemään, se ei ainakaan lapsia auta.
Lapset tarvitsevat molempia vanhempiaan, sitä vastuutontakin osapuolta. Minä parin tyttöseni kanssa pyrin pitämään näiden välit isäänsä kunnossa, vaikka isä väliin kiertää hoitovastuunsa, yritän selittää lapsille isän kiireitä (vaikka tiedän tuon kiireen olevan vaalea nainen ja liuta lapsia) Yritän lapsille vakuuttaa että isä rakastaa heitä enemmän, kuin uuden naisen lapsia. Koska lapseni tarvitsee tuon tiedon, vaikkei isä itse sitä ymmärtäisi antaa.
Kuka sanoi että olen yhteiskunnan varoilla elävä luuseri ;) tienaan palkkani ja huomaan, että täällä susirajalla rahaa tarvitsee huomattavasti vähemmän kuin etelä-suomessa.
Minusta yhteiskunta tukee mukavasti asumistuen ja lapsilisäkorotuksen muodossa, elarit sovin alle minimin koska pärjään vähällä, enkä halua toisen osapuolen joutuvan näkkäri vesi linjalle.
Lapseni tuntevat rahan arvon, he tienaavat viikkorahansa, eivät saa summaa noin vain jos koulu hoituu. Tyttöseni somani sanoivat ettemme tarvitse astianpesukonetta, koska kolmeen naiseen tiskimme kyllä hoituvat käsinkin.
Ensin huvi sitten työ, on kurja sanonta, sanoisin mieluimmin, että kun löytää työn joka on huvia, elämä on onnea.
Olen onnellinen siksi että koko aikuisikäni olen voinut tehdä sitä työtä jota kulloinkin haluan. Tuo ei aina merkitse että olisin tienannut suuria, mutta se että työ on mukavaa ja mielekästä tekee sen että rahaa tuon "mukavuuden" etsintään tarvitsee vähemmän.
Liki kaikki kiva ja hyvä, mukava tässä maassa on ilmaista. Lapsille hiihtoretki laavulle eväiden kanssa on elämys, siinä kuin kylpylässä käynti, mutta jos hintaa katsoo on helppo määritellä kummin meillä tavataan tehdä.
Korostaisin sitä että valinnan vapautta on, hyvin harvoin muuta pakkoa elää tietyllä epätyydyttävällä tavalla ei ole, kuin se ettei pysähdy hetkeksi miettimään, voisiko tehdä kaiken toisin.
Sinä vuorotyöäiti ;) olet mielestäni löytänyt itsellesi ja perheellesi hyvän arjen, jossa aikaa ja jaksamista löytyy yhdessä oloon.
Tärkeintä ei ole tilin suuruus vaan rakkauden riittävyys. Ainakaan omat lapseni eivät valita hiihdellessään kirpparisuksilla ja monoilla, ajellessaan käytetyillä pyörillä, uusia välineitä ostetaan vain jos käytettyinä ei sopivia löydy.
Ei lasten kasvatuksen pitäisi olla kilpavarustelua, joka pakottaa aikuisen ristiriitaiseen elämään, jossa aika ei riitä tärkeimpään eli vastuunkantoon lapsista.
kyllä meillä naisilla on kummallinen tapa syyllistää toisiamme, kuten edellinen kirjoittaja väittää alkuperäistä äitiä vastuuttomaksi ja pyytää kaikkia osapuolia ymmärtämääm isää kuin hän on. Mutaa jos isä kerran on luvannut hoitaa ne 7 päivää niin hänen vastuulla on järjestää hoitaja niille päiville kun ei itse voi velvollisuuttaan hoitaa.. tai siis ei halua hoitaa. Jo elatusavussa laskettiin summaa vähän alaspäin koska isä nimenomaisesti lupasi hoitaa lapset niinä päivinä.