...koska kaipaan toisen ihmisen läheisyyttä
...koska tarvitsen kohennusta seksuaaliselle itsetunnolleni
...koska se on osa irtautumista epäonnistuneesta liitostani
...koska uhmaan omaa tähänastista epäitsekkyyttäni ja luotettavuuttani, jota on käytetty hyväksi
...koska olen menettänyt sinisilmäisyyteni, sekä itseäni että muita kohtaan
...koska annan periksi omille mielihaluilleni
...koska minulla on paha olla
...koska haluan hetkeksi hyvän olon
...koska sen jälkeen minulla on entistä pahempi olo
...koska se jonka kanssa petän, on ystäväni, ihastukseni (myös varattu) ja annamme toisillemme hetkeksi sen mitä toinen tarvitsee
...koska pettämissuhteessa meillä on selvät sävelet siitä missä mennään, ei ole odotuksia, ei pettymyksiä
...koska olen itsekäs
...koska rankaisen itseäni epäonnistuneesta liitostani
Petän, koska käyn läpi henkilökohtaista kriisiä, olen heikko enkä pysty irtautumaan avioliitosta, josta ei tule enää mitään, joka on täysin epäonnistunut. Petän, koska minun täytyy saada katkaistua viimeinenkin tunneside aviopuolisooni, jotta pystyn viemään läpi eron. Haluan naulata arkkuun viimeisen naulan, jotta en enää eläisi toivossa, että avioliitostani voisi tulla vielä jotain.
En petä loukatakseni puolisoani. En syytä häntä petoksestani. Me olemme yhdessä epäonnistuneet liitossamme. En aio kertoa miehelleni. Aion vain hakea eroa.
...koska tarvitsen kohennusta seksuaaliselle itsetunnolleni
...koska se on osa irtautumista epäonnistuneesta liitostani
...koska uhmaan omaa tähänastista epäitsekkyyttäni ja luotettavuuttani, jota on käytetty hyväksi
...koska olen menettänyt sinisilmäisyyteni, sekä itseäni että muita kohtaan
...koska annan periksi omille mielihaluilleni
...koska minulla on paha olla
...koska haluan hetkeksi hyvän olon
...koska sen jälkeen minulla on entistä pahempi olo
...koska se jonka kanssa petän, on ystäväni, ihastukseni (myös varattu) ja annamme toisillemme hetkeksi sen mitä toinen tarvitsee
...koska pettämissuhteessa meillä on selvät sävelet siitä missä mennään, ei ole odotuksia, ei pettymyksiä
...koska olen itsekäs
...koska rankaisen itseäni epäonnistuneesta liitostani
Petän, koska käyn läpi henkilökohtaista kriisiä, olen heikko enkä pysty irtautumaan avioliitosta, josta ei tule enää mitään, joka on täysin epäonnistunut. Petän, koska minun täytyy saada katkaistua viimeinenkin tunneside aviopuolisooni, jotta pystyn viemään läpi eron. Haluan naulata arkkuun viimeisen naulan, jotta en enää eläisi toivossa, että avioliitostani voisi tulla vielä jotain.
En petä loukatakseni puolisoani. En syytä häntä petoksestani. Me olemme yhdessä epäonnistuneet liitossamme. En aio kertoa miehelleni. Aion vain hakea eroa.
Vastaukset 34
Vanhimmat
otan osaa!Tiesi on kivillä katettu! Ja vielä pitkään, mutta voimia, jos todella haluat pois.
Kiitos sinulle kirjoituksestasi. Minulle tekstisi kolahti, olen ollut lähes vuoden suhteessa myös varattuun mieheen. Minä rakastuin tähän uuteen ihmiseeen, koska löysin hänestä piirteitä joita en löydä omasta miehestäni. Olen saanut olla onnellinen tämän uuden suhteen kanssa, ja vaikka tämä suhde on vienyt voimia, olen myös saanut suhteelta juuri niitä asioita joista kirjoitit. Minä en voi erota (vielä) miehestäni, lapset ja taloudellinen tilanne pitävät minut kiinni tässä avioliitossa. En usko että tämän vieraan miehen kanssa olemme koskaan yhdessä, mutta hänen avullaan olen saanut itsetuntoni ja elämän uskoni takaisin. Voimia sinulle ja olen ylpeä sinusta rohkean ratkaisusi takia, itse en samaan pysty, vielä.
itseäsi?? Kun tiedät että tekosi vahingoittaa VAIN sinua.
VAikkei miehesi koskaan saisi tietää pettämisestäsi, tiedät itse mitä olet tehnyt, miten toiminut.
Et voi koskaan katsoa taaksesi ja tuntea ylpeyttä siitä, että löysit voimaa eroamiseen. Tai että olisit hoitanut sen kunniallisesti, oikeana ratkaisuna.
Tulet pitämään itseäsi luopiona, joka ei osannut avata suutaan ja ottaa asiaa puheeksi. Vaikka tuntisi itsensä kuinka heikoksi, on eheyttävää ottaa asiat esille, erota ja katsoa myöhemmin peiliin hyvällä omallatunnolla.
Olet päättänyt ettei suhteestanne tule mitään. Miksi siitä on kuitenkin niin vaikea lähteä? Sinulla tunteita kuitenkin puolisoosi on, kun niitä niin yrität kuolettaa. Miten pettäminen auttaa tässä? Sitäkö, ettet pystyisi enää liittoanne jatkamaan vaikka haluaisit(liian paljon syyllisyyttä?)MIKSI?
Sanoit, että olet saanut seksuaalisen itsetuntosi takaisin pettämällä...Eli ihanaa kun sinuun ihastutaan...
Mitä et valitettavasti vielä näe, on se, että saatoit saada hetkellisesti nostetta seksuaaliseen itsetuntoosi (haluttavuteesi), mutta myöhemmin tulet huomaamaan menettäneesi itsekunnioituksesi. Kumpi on sitten tärkeämpi, sen näet sitten.
Pahin pelko pettämisessä ei lopulta ole se, että kumppani saa tietää. Ei se pelko, mitä kumppani sinusta ajattelee, halveksii... Pahinta on se, miten itsensä tulee näkemään tekojensa jälkeen.
Itseviha, syyllisyys, heikkous, huonommuus,... näiden tunteiden kanssa ei ole mukava elää. Totuuden välttelyn (niin vain täytyi tehdä jotta pystyin eroamaan) jälkeen nuo tunteet nimittäin hyppäävät pintaan.
Ja valitettavasti on niin, että kun ihmisellä on tällaisia käsityksiä itsestään (olen toiminut alhaisesti, minä en pystynyt uskollisuuteen ja asian rehelliseen käsittelyyn), ne helposti toistavat itseään (no, tällainen heikko minä nyt vain olen..)ja sama toiminta toistuu uudelleen. Mikä taas entisestään vahvistaa käsitystä.
Mieti, miksi sinun on kuoletettava tunteesi? Onko pettymyksen ja kaipaamisen tunteet niin vaarallisia ettet missään nimessä niitä voi käydä läpi? Melkein kaikissa avioeroissa prosessi on raskas, tunteita vielä on, mutta silti ei voida elää yhdessä. Siihen liittyy molemmin puolin kaikenlaisia tunteita.
Mieti, miksi et mielestäsi voi käydä näitä tunteita rehellisesti läpi, päättäen kuitenkin erota. Ei näihin tunteisiin kuole, ne ovat inhimillisiä elämään kuuluvia tunteita.
Miksi ehdottomasti haluat eron tapahtuvan niin ettei puoleltasi ole mitään tunnetta jäljellä (ehkä syyllisyys, joudut näkemään toisen tunteiden kirjon kuitenkin)? Sanon vaan, että täyteen tunteettomuuteen menee aikaa niin paljon, ettei sitä kannata jäädä odottelemaan.
Kaikkihan nämä on ristiriitaisia, nämä tunteeni sekä niiden ja tekojeni seuraukset. Haluan kai tuottaa itselleni kärsimystä ja jonkinlainen hiljainen kosto miehelleni huonosta kohtelusta on myös varmaankin yksi motiivi. Tiedän, olen puutteellinen ihminen, mutta haluan vain irti! En tiedä miksi en muuten kykene eroamaan, ehkä juuri tuo kaipaamisen, pettymyksen yms tunteiden kohtaaminen on minulle liian vaikeaa.
Mutta vastauksista päätellen en ole yksin...
tunteita varmasti on, : "Itseviha, syyllisyys, heikkous, huonommuus,... näiden tunteiden kanssa ei ole mukava elää. Totuuden välttelyn (niin vain täytyi tehdä jotta pystyin eroamaan) jälkeen nuo tunteet nimittäin hyppäävät pintaan.
Ja valitettavasti on niin, että kun ihmisellä on tällaisia käsityksiä itsestään (olen toiminut alhaisesti, minä en pystynyt uskollisuuteen ja asian rehelliseen käsittelyyn), ne helposti toistavat itseään (no, tällainen heikko minä nyt vain olen..)ja sama toiminta toistuu uudelleen. Mikä taas entisestään vahvistaa käsitystä. "
MUTTA: en näe kyllä elämääni tällä hetkellä noin negatiivisesti. Tehty mikä tehty. En tekisi ehkä samoin nyt, mutta en silti pidä itseäni pelkästään huonona ihmisenä, enkä heikkona.Hyväksyn sen, että olen tehnyt väärin, mutta en ole ns. tappanut ketään!Ei kai noihin tuntemuksiin voi jäädä vellomaan- aikamoista itsensä säälimistä/syyttelyä, joka ei johda mihinkään.En ymmärrä muutenkaan, miten jostakin uskottomuudesta saadaan murhaakin pahempi asia- eikä tämä tarkoita, että se ei olisi pahasta, mutta jokin suhteellisuudentaju sentään pitää olla teilläkin, jotka meitä ruoskitte!
identiteetti ongelma.
et ole koskaan oppinut katsomaan peiliin syvälle.
Oikein mukavaa päivänjatkoa peilin ääressä sinulle toivoopi tämä avioluuska, joka aina lyö päänsä siihen peiliin, ku yrittää syvälle kurkata :o)
Eli ap petturivaimo kiittää kommentista.
Terv aviomiesluuska !
Samat selitykset on kaikilla itsensä pettäjillä alkoholisteista alkaen.
Kyse on siitä, että kokee toimintansa oikeutetuksi. Kun niin kokee, aina löytyy syitä.
Alkoholisti voi lopettaa juomisen kun katsoo peiliin ja alkaa olla rehellinen itselleen: Juon koska juon.
Kaikki muu on selittelyä. "Juon koska on vaikeaa, koska pitää juhlia, koska nyt on stressaavaa, koska se tuntuu hyvältä etc"
Alkoholisti juo paetakseen totuutta - itsestään. Ehkä pettäjä pettää samasta syystä. Ei ole kiva myöntää sössineensä ihmissuhteensa, olevansa kykenemätön rehellisyyteen, läheisyyteen ja kunnioitukseen.On helpompi ajatella, että jos asiat olisivat toisin, voisi onnistua. Jos vain suhde olisi parempi, puoliso toisenlainen jnejne.
Ja niin kauan kun asiat eivät ole toisin ja puoliso toisenlainen, on OIKEUTETTU pettämään. "En se minä ole, kun ne muut."
Ja kuten tuossa yksi kirjoittaja totesi, eniten itsensäpettäjä loppuviivalla satuttaa itseään. Pettäjän pitää elää loppuelämänsä petturin kanssa - petetty pääsee hänestä eroon.
Syyt eivät ole selityksiä, vaan juuri niitä syitä. En selitellyt enkä puolustellut toimintaani vaan listasin ne syyt jotka itse tiedostan. Täällä kun joskus kysellään syitä pettämiseen. En syytä miestäni, molemmat olemme vastuussa avioliittomme huonosta tilanteesta, mutta minä itse olen vastuullinen pettämisestä.
Ja tiedän kyllä, että joudun elämään huonon omatuntoni kanssa loppuelämäni.
Uskottomuus on väärin, siitä keskusteleminen herättää paljon voimakkaita tunteita ja helposti pettäjä tuomitaan. Ja tietysti onkin syytä tuomita, onhan hän (minä) tehnyt väärin. Mutta ihminen ei muutu kokonaan pahaksi yhden teon perusteella eikä hän ole kokonaan tunteeton. Kyllä tässä aikamoista tunnemylläkkää on meneillään.
eli olen ap kirjoittaja. Senat sakasin aamutokkurassa.
On täysin irrelevanttia semantiikkaa, kutsuuko listasi asioita "syiksi" vai "selityksiksi".
Summa summarum on, että haluat pettäää ja koet sen tällä hetkellä oikeutetuksi.
Tuo lista on sinua itseäsi varten, jotta saisit asian tuntumaan paremmalta. Näin minä luen listaasi:
..koska kaipaan toisen ihmisen läheisyyttä
= eufemismi. Toisia ihmisiä on varmaan lähipiirissäsi ja läheisyys heidän kanssaan olisi ihan ok. Mutta taidat tarkoittaa seksiä tämän salarakkaan kanssa. Eli syy sille, että haluat seksiä salarakkaan kanssa on se, että haluat seksiä salarakkaan kanssa.
...koska tarvitsen kohennusta seksuaaliselle itsetunnolleni
- kohennusta seksuaaliselle itsetunnolle voi hankkia vaikka flirttailemalla. Mutta taidat tarkoittaa, että kohennus on seksi salarakkaan kanssa. Eli syy sille, että harrastat seksiä salarakkaan kanssa on se, että haluat harrastaa seksiä salarakkaan kanssa.
...koska se on osa irtautumista epäonnistuneesta liitostani
- epäonnistuneesta avioliitosta irtaudutaan eroamalla. Asiaa voi rakentavasti lähestyä kumppanin kanssa mm. parisuhdeterapeutin luona. Mutta taidat tarkoittaa seksiä salarakkaan kanssa? Eli irtaudut avioliitostasi harrastamalla seksiä jonkun muun kanssa, koska se on kivaa. Ainakin kivempaa kuin oikeasti erota.
...koska uhmaan omaa tähänastista epäitsekkyyttäni ja luotettavuuttani, jota on käytetty hyväksi
- on paljon tapoja itsenäistyä ja lakata olemasta hyväksikäytetty. mm. kieltäytymällä hyväksikäytöstä ja asettamalla rajoja. Sama kuin perustelisit makeisten syöntiä sillä, että olet joskus tyytynyt lanttuun.
...koska olen menettänyt sinisilmäisyyteni, sekä itseäni että muita kohtaan
- sinisilmäisyyden menettäminen on hyvä asia. Miten se liittyy seksiin salarakkaan kanssa?
...koska annan periksi omille mielihaluilleni
- ensimmäinen tosi syy.
...koska minulla on paha olla
- ja pahaa oloa alkoholistikin "parantaa" juomalla, jotta tulee sitten entistä pahempi olo. Jos on paha olo, tee jotain sille asialle, joka pahan olon aiheuttaa. Seksi salarakkaan kanssa ei ole ilmeisesti syy pahaan oloosi - ja jos on, niin lopeta se sitten.
...koska haluan hetkeksi hyvän olon
- Mene lenkille tai syö suklaata, niin tulee hetkeksi hyvä olo.
...koska sen jälkeen minulla on entistä pahempi olo
- ole ilkeä lapsillesi tai hyville ystäville, tulee varmasti vielä pahempi olo. Ei ole mikään syy harrastaa seksiä salarakkaan kanssa.
...koska se jonka kanssa petän, on ystäväni, ihastukseni (myös varattu) ja annamme toisillemme hetkeksi sen mitä toinen tarvitsee
- toinen oikea syy. Haluat vain kuorruttaa tarpeesi harrastaa seksiä tämän ihmisen kanssa siihen, että se on jotain "mitä tarvitset". Tarvitset vaatteita ollaksesi lämmin, mutta et varmaankaan varasta niitä. Tarvitset ruokaa pysyäksesi hengissä, mutta et varmaankaan vie sitä toisen lautaselta? Ilman seksiä salarakkaan kanssa pärjäät kyllä, mutta taidat haluat sitä, joten se on "jotain mitä tarvitset".
...koska pettämissuhteessa meillä on selvät sävelet siitä missä mennään, ei ole odotuksia, ei pettymyksiä
- hohhoijaa. Tämä ei todellakaan ole syy. Selvät sävelet on vaikka pankissa käymisessäkin - ei odotuksia, ei pettymyksiä.
...koska olen itsekäs
- niin olet. Onneksi olkoon, tämä on syy!
...koska rankaisen itseäni epäonnistuneesta liitostani
- paskan marjat sinä itseäsi mitään "rankaiset". Juurihan kerroit, että seksi salarakkaan kanssa on jotain mitä tarvitset ja haluat ja se antaa hyvän olon. Mikä rangaistus se sellainen on?
Eli kätteen jää se, että harrastat seksiä salarakkaan kanssa, koska haluat niin ja koet että se on oikeutettua. MOT.
kun näppärästi selvensit asian.
Kirjoittamaani voi tietysti tulkita monin tavoin, riippuen lukijan omasta elämänkokemuksesta sekä hänen asenteistaan, arvoistaan ja myöskin ennakkoluuloistaan.
Tämä oli yksi näkökanta, kiitos siitä, niitähän kirjoituksellani hain täältä.
Vaikutelmani on kuitenkin, että näet asiat hyvin mustavalkoisina. Yksinkertaistaminen on ilman muuta helppoa, sillä päästään pohtimasta syvemmin meidän erehtyväisten ihmisten syitä toimia tavallamme.
Vesta osaa ilmaista rankan asian mielenkiintoisesti, jopa tyyliin "väännän rautalangasta"...
Mutta ihminen on kummallinen otus kun tulee kyseeseen tunteet. Ne tunteet toisaalta tekee meistä inhimillisen otuksen, toisaalta juuri niiden tunteiden vuoksi tämä otus ajautuu mitä kimuranteimpiin tilanteisiin joihin ei välttämättä haluaisi alunperin joutua koskaan.
Ihminen joka menee kauppaan ja ostaa uuden kalliin auton, selittelee jälkeenpäin lähipiirilleen monenlaisia järkisyitä hankintaansa. Kuitenkin loppujen lopuksi teko eli ostos oli tunteen "syytä", koska ihminen ostaa tunteella, hyvin harvoin järjellä (pätee sitä paremmin mitä kalliimpi hankinta kyseessä).
Vähän sama tilanne tässä pettämisasiassa, ihminen helposti löytää monta jopa mielestään järkevää syytä pettämiselleen. Kun sitä ja tätä ja tuota, ja se mies/vaimo on/ei ole sitä ja tätä ja tuota... ja kun itse en.. jne.jne. Kuitenkin taustalla on tunne joka ohjaa sitä tapahtumaa (pelkkä seksin halukin on tunne), jotkut vain kykenee tunnistamaan ja hallitsemaan niitä tunteita, ei kaikki mene sitä liian kallista autoakaan ostamaan, vain ne jotka antavat tunteelle periksi.
Ihminen kokee elämänsä parhaat ja valitettavasti myös ne huonoimmat hetkensä ihmissuhteittensa kautta. En henkilökohtaisesti voi ymmärtää sitä, että tietentahtoen loukataan oman elämänsä lähimmäisintä ihmistä (omaa puolisoa) pahimmalla mahdollisella tavalla eli pettämällä tätä. Mikään syy ei ole riittävän "hyvä" peruste sille teolle. Pahemmaksi asian vielä tekee, se ettei ole kanttia erota kun se pettäminen on tapahtunut.
Avioliitto (ja parisuhde ylipäätään) on avoin valtakirja puolisolta toiselle ja päinvastoin. Kummallakin osapuolella on oikeus tietää missä mennään, yksipuolinen teko kuten pettäminen ei ole oikeutettua koska se koskee kumpaakin osapuolta, ei vain sitä yhtä jota ne tunteet ohjailee.
oli hyvä esimerkki siitä miten mustavalkoisena jotkut elämän näkevät - vai pitäisikö sanoa HALUAVAT nähdä. Ihan oikeasti hei: Et tiedä mitään ap. kirjoittajan taustoista, mutta silti moralisoit hänen päätöstään, miksi turhaan? Meitä ihmisiä on moneksi. Toiset ovat niin jumiutuneita omille kiertoradoilleen, etteivät halua kuunnella kumppaniaan ollenkaan. Jotkut nauttivat jo pelkästään siitä, että saavat hallita ja v--uilla kumppanilleen.
Mikäli toinen lähtisi - ihan tuosta noin vain, niin useinkin se jätetty kumppani kärsisi tilanteesta paljon enemmän. Etenkin jätetyt vanhemmat jästipäiset miehet eivät ihan helposti löydä uutta kumppania rinnakkaiseloon, ei edes seksiseuraa :( (jota monet ovat myös liian laiskoja hakemaan). Ts. se vain on niin, että usein huonossakin parisuhteessa viihdytään paremmin kuin yksin.
Kaikenlisäksi uskottomuus, esim. tässä tapauksessa voi olla niin kova juttu tullessaan aviomiehen tietoon, että se mullistaa hänen ajatusmaailmansa. Vihdoin huomaa millaisen aarteen on menettämässä... Olenpa nähnyt pariinkin otteeseen miten uskottomuus on pelastanut parisuhteen. Sitä ei tietenkään voi soveltaa jokaiseen suhteeseen. Mutta ellei kumppanilla ole lähes ollenkaan vuorovaikutustaitoja ja hänelle on se ja sama onko kumppani tyytyväinen, niin melkein suosittelisin elämään juuri siten miten sattuu huvittamaan. Huonossa suhteessa (jos siltä tuntuu) ei kannata olla kiltisti ja taipua toisen tahtoon loputtomiin. Joskus voi ottaa ohjat omiin käsiin ja katsoa mitä tapahtuu.
Ps. Ihmisillä taitaa olla keskimäärin vähän kokemuksia erilaisista ihmistyypeistä... Jotkut ihmiset vain kaipaavat sellaisia otteita, joita joku toinen ei kestä alkuunkaan, pitää niitä törkeinä, brutaaleina jne. Tärkeintähän parisuhteessa on tietää kumppanin toimintatavat. Siten pystyy myös vaikuttamaan niihin.
En ole varma, osoititko nimim. Tiina? kirjoituksesi minulle, sillä en oikeasti ymmärrä miten kommenttisi liittyvät minun kommenttiini?
"Ihan oikeasti hei: Et tiedä mitään ap. kirjoittajan taustoista, mutta silti moralisoit hänen päätöstään, miksi turhaan? "
En moralisoinut hänen päätöstään millään tavalla, minulle on aivan sama ketä ap. panee. Toivoin häneltä vain vähän rehellisyyttä omien motiiviensa suhteen. Koska ap:n lista oli aivan liian houkutteleva kaikessa järjettömyydessään, innostuin osoittamaan tuon järjettömyyden. "Antauduin mielihaluilleni", heh.
"Ihan tosi hei!" Pankaa ketä haluatte, mutta olkaa edes tällä palstalla rehellisiä siitä, että panette, koska HALUATTE panna.
Tulee ihan myötähäpeä noista selittelyistä: "panen, koska tulee hyvä olo, panen koska tulee paha olo, panen, koska olen ollut sinisilmäinen" blaablaablaa
se halukin panna, jos vuosia elämä on pelkkää yrittämistä, epäonnistumista ja hiljaista kuolemista. Ihan oikeasti tunsin olevani järisyttävän iloinen ja onnellinen, kun kerrankin ja pitkästä aikaa tunsin HALUAVANI jotakin ihmistä! En ollutkaan kuollut!
t. se toinen pettänyt
tunnistan itsessäni aivan samat tuntemukset.
Kyllä osa kirjoittajista yksinkertaistaa radikaalisti näitä asioita. Minähän nimenomaan myönnän ja tunnistan raadollisen rehellisesti syitä, miksi olen pettänyt.
Jospa olisikin niin helppo tilanne, että olisi vain panohaluja, eikä mitään muuta, pystyisin vastustamaan kiusausta vallan hyvin ja olen monesti aiemmin "silloin vanhoina hyvinä aikoina" siihen kyennytkin ilman epäröintiä!
Epätoivoiset ihmiset tekevät epätoivoisia tekoja.
täydellisesti, jalat alta mennen- ja se oli ihanaa!!!Niin kauan kuin kesti.
sitä eroa ennen pettämistäsi
kirjoittaisit.30v.liitto raunioilla.Vuosia olen pitänyt suhdetta vapaan,aikanaan eronneen miehen kanssa.Ihastunut ja nyt rakastunut niin.Aviomieheni ei tiedä suhteestani,meillä ei ole ollut moneen vuoteen seksiä,ei muuta kuin saman katon alla asutaan.En jaksa enää tätä.
Jos et kerran jaksa, niin mikä voima sinua vielä pidättelee vanhassa liitossasi?
Vai onko kuitenkin varminta pitää kaikenvaralla turvasatama jos siellä maailman myrskyissä tulisikin hätä käteen...
Se että makaa toisen kanssa systemaattisesti ja hartaasti on varmaan yksi niitä tehokkaimpia tapoja saada tunteensa omaan puolisoon kuoletetuiksi. Aivan turha on ruikuttaa "ettei kotona ole seksiä", ei kait sitä ole kun huoraat sen toisen kanssa. Luuletko ettei puolisosi ymmärrä missä mennään? Pitkässä liitossa sellaiset asiat kyllä vaistotaan, jos toinen ramppaa vieraissa.
Olet varmaan tosi ylpeä itsestäsi aamuisin kun katsot peiliin..
mieheni kohtelee minua,olen saanu olla piikana koko elämäni.Minä pärjään,,mutta hullu kai olen,kun säälin tuota miesparkaani,kun on niin avuton,,tuli kerran hänet äitinsä helmoista otettua.. Mutta nyt näytän hänelle minä pärjään.
ei sitten ollut minun kirjoittama, vaan jonkun muun heittämä välikommentti
ap kirjoittaja
olemme heikkoja ja epäonnistumme jossain. Kaikilla on henkilökohtaisia kriisejä. Harva haluaa loukata ketään, vielä vähemmän sitä, jonka kanssa elää. Ikävää, kun kaikki ei tajua tätä....
kannanotoistasi "Tiina?". Hyvä, että on olemassa ihmisiä, jotka ymmärtävät, ettei elämä tosiaankaan ole niin mustavalkoista.
Kiitos myös muille, jotka ottavat kantaa, myös heille, jotka tuovat tuomitsevan mielipiteensä esiin asiallisella tavalla :o).
Listaani voisin mahdollisesti lisätä sen toiveen, että mieheni huomaisi minkälaisen "aarteen" on menettämässä. Olen ollut vuosia liiankin uhrautuvainen(?), tehnyt kaikkeni, jotta mieheni (ja minä) olisi onnellinen. Ikävä kyllä huomaan, että mitä enemmän ns. annan itsestäni, sitä enemmän hän vaatii...eikä hänellä ole mitään annettavaa itsestään.
Niin, omapahan on tyhmyyteni, kun olen elämän mieheni kanssa valinnut, sanoo tähän joku. Ikävä kyllä ihmisen oikea luonne ei aina paljastu ennen kuin vuosien yhdessäelon jälkeen. Ja vaikuttaahan siihen myös rakastumisen "sokeus" eli varmasti olen myös aikoinaan ummistanut silmäni mieheni määrätyille luonteenpiirteille. Eiköhän meistä jokainen ole hiukan sokea rakastuessaan.
Ja tähän voisin lisätä, että en halunnut(haluaisi) erota, koska mielestäni meillä on rakkautta jäljellä, en siksi ole pystynyt eroamaan tähänkään päivään mennessä, olen elätellyt tehokkaasti toivoa paremmasta ja uskonut liittoomme sitkeästi. Toivoin vain niin kovasti, että mieheni haluaisi yhdessä kanssani "repiä" auki kaikki ongelmat, selvittäisimme kaiken rehellisesti, avoimuudella, miettisimme yhdessä miten voisimme molemmat parantaa omaa toimintaamme ja voimmeko jatkaa avioliittoamme -ns. puhtaalta pöydältä. Olisin halunnut kokea, että myös hänestä löytyisi sitä tahtoa elää kanssani. Eikä vain ainaista ruikutusta, ettei voi olla tänään onnellinen, kun on se tai tämä huoli painamassa...huolia meillä kaikilla riittää, joka päivä ja aina, onnen hetkiä pitäisi silti oppia löytämään jokaisesta päivästä.
Itse olen sitkeästi yrittänyt ratkoa suhteemme ongelmia. Mies odottaa, että minä ratkaisen yksin kaiken. Hän ei sanojensa mukaan voi muuttaa itseään. Ei, ei varmasti voikaan muuttaa itseään, enkä sitä vaadikaan, mutta jokainen voi kehittää itseään ja muuttaa toimintatapojaan sekä miettiä miten paljon voi toiselta ihmiseltä vaatia.
En ole ylpeä pettämisestä, enkä uskonut koskaan olevani tilanteessa, jossa itse pettäisin. Siksi myös etsin itsestäni vastauksia ja syitä toimintaani. On helppo todeta, että mieti ensin, toimi sitten. On myös helppo syyttää kumppaniaan pettämisestä, siinä ei mietitä omia vaikuttimia lainkaan, eikä oteta vastuuta tekemisistään.
Sekä mieheni ja minä olemme molemmat vastuussa avioliitostamme, parisuhteestamme.
Minä olen pettänyt miestäni, minä en syytä häntä teostani, minä tein päätöksen pettää ja rehellisesti myönnän, että haluan tuota toista miestä ja haluan seksiä hänen kanssaan.
Mutta, jos avioliittoni ei olisi näin huonossa jamassa, totaalisessa pattitilanteessa, pystyisin vastustamaan tuota halua, helposti.
Pettäminen on lopullinen irtiottoni avioliitostani, se tuhoaa lopunkin toivon mielessäni ja kykenen menemään eteenpäin, tunnustamaan tappioni, epäonnistumiseni ja luovuttamaan. Ihmiselle, minulle, joka olen oppinut löytämään hyvää toivottomassakin tilanteessa, aina löytämään jostain voimaa ja tahtoa yrittää, uskonut parempaan, tämä oli ratkaisu. Minun oli tehtävä näin, tuhottava viimeinenkin perusta uskolleni, toivolleni, rakkaudelleni avioliitossani. Avioliittoni on ohi.
Aikamoinen vuodatus, ehkä joku jopa jaksaa lukea kaiken...
Eihän näillä palstoilla pysty tuomaan esiin asiaansa tavalla, jonka muut ymmärtäisivät täysin. Jätin pois ap tekstistä aika paljon, ymmärtäen, että lukijoille jää aika paljon tulkinnanvaraa. Mielenkiintoista huomata miten pitkälle meneviä johtopäätöksiä minusta, teostani ja elämastäni sekä olosuhteistani tehdään pelkän "syyluettelon" perusteella.
Itse yritän suhtautua, tästä lähtien vielä enemmän, avoimuudella täällä oleviin kirjoituksiin (siis asiallisiin, ei provoihin/nimittelykirjoituksiin).
Kirjoitit paljon asiaa, ja osa siitä on kuin minua itseäni!
Haluan kommentoida seuraavaa kohtaa:
"Mies odottaa, että minä ratkaisen yksin kaiken. Hän ei sanojensa mukaan voi muuttaa itseään. Ei, ei varmasti voikaan muuttaa itseään, enkä sitä vaadikaan, mutta jokainen voi kehittää itseään ja muuttaa toimintatapojaan sekä miettiä miten paljon voi toiselta ihmiseltä vaatia."
Ainoa joka voi muuttaa miestäsi, on hän itse!! Niin se vaan on. Jollei hän halua muuttua, niin sitten hänen on kestettävä se, että sinä lähdet! Koska ethän sinä aina voi itseäsi rautalangaksi vääntää hänen puolestaan.Jos toinen saa ja haluaa olla vain itsekäs, eikä rikkaa ristiin laittaa, niin seuraukset siitä hän kantaa itse!
Niinpä niin...kummallista on se, että hän aina vetoaa siihen etten voi pakottaa häntä muuttumaan, joka on tietysti totta, mutta odottaa kaikissa ristiriitatilanteissa ja erimielisyyksissä, että se olen minä joka muutun; sopeudun hänen kantaansa ja muutan omaa suhtautumistani ja elän kuten hän parhaaksi näkee. Minä edellyttäisin, että olisimme molemmat kykeneväisiä kompromisseihin. Sitähän parisuhteessa vaaditaan, kaikki tiedämme sen, että joskus mennään itse vastaan enemmän ja joskus toinen tulee vastaan enemmän.
Käänteispsykologia on myös aika jännä juttu, toimii meillä kuin häkä. Ennen olin todella mustasukkainen ja omistushaluinen. Yksin kävin läpi aikamoisen kiirastulen ja pohdinnat siitä, miksi olin sellainen ja selviydyin voittajana siitä, kun pääsin sairaalloisesta mustasukkaisuudestani. Mustasukkaisuuteni ahdisti miestäni, jonka ymmärrän ja ymmärsin, mutta se ahdisti varmaan eniten itseäni. Ennen pidin kauhean metelin hänen menoistaan, pyysin ja ruikutin häntä jäämään kotiin, eikä hän koskaan jäänyt, vaan aina piti lujasti kiinni "oikeudestaan" mennä. Päästyäni yli mustasukkaisuudesta, olen kehoittanut häntä menemään ja toivotellut hauskaa iltaa (ja ihan vilpittömästi) ja yllätys-yllätys, hän ei haluakaan mennä! Olenkin pistänyt välillä hiukan hanttiin, kun olen halunnut, että hän menee ja niin hän on taas hymyssäsuin mennyt...ilmeisesti tarvitsee todisteen, että välitän ja kai tottui siihen, että pistin kynsin hampain vastaan, varmaan nauttikin siitä, kun takerruin häneen.
Nykyään tuntuu siltä, että hän on järjettömän mustasukkainen. On aina uhkaillut erolla riitatilanteessa, mutta viikonloppuna kävi ilmi ettei halua erota, koska ei kestä ajatusta minusta toisen miehen kanssa. Mutta ei tee mitään suhteemme eteen...taitaa olla aika epäterve tämä meidän suhde kokonaisuudessaan ja molemmilla kehittymisen varaa tunne-elämän suhteen.
Joten kantakoon seuraukset, kyllä.
Kyllä naisten tekemä pettäminen on tyylikästä ja komeaa! Ei voi kuin ihailla. Toista se on miehillä - sikoja kaikki!
...paitsi ne "vieraat" miehet.
Täällä ei keskusteltu miehistä, enkä ole heitä moittimassa.
eivät mielestäni ole sikoja, vaan ihmisiä kuten me naisetkin - hyvässä ja pahassa. Eikä pettäminen ole koskaan tyylikästä ja komeaa, oli pettäjä sitten nainen tai mies, minä tai sinä.