Joo, älkää nyt suuttuko, mut tällästä asiaa oon joskus kelaillu...ja kun tuo yksi homokeskustelu tuossa alla oli niin...
Kuinkahan moni yksineläjä, siis sellainen jolla ei ole oikein koskaan ollut julkisesti nähtyä misua tai miestä, on homoseksuaali (homo tai lesbo)? Ei tietenkään kaikki :P sehän on sanomattakin selvää. Ja niinku vaikka silleenkin, että jos tyyppi itse ihmettelee miksei hän onnistu solmimaan suhteita, niin voisi olla jotain tuollaista seksuaalisuuden suuntautumishäikkää yhtenä vaihtoehtona. Jotkut ehkä tiedostaa vahvastikkin olevansa homoseksuaaleja (eli homo tai lesbo)...vaikka jo pienestä pitäen, mutta olen ymmärtänyt että jotkus homoseksuaalit voivat valaistua asiastaan vasta esim. nelikymppisinä. Tavallaan, että on huomannut itsessään jotain "ongelmaa" heterosuhteisiin liittyen, tai vastakkaiseen sukupuoleen liittyen, mutta jostain syystä ajatus homoseksuaalisuudesta ei ole iskenyt tajuntaan tarpeeksi kovaa vielä. Esim. Punainen lanka -ohjelmassa oli puhujana kerran nelikymppinen pappisnainen, joka tavaallan uskalsi/antoi itelleen luvan myöntää olevansa lesbo tuossa aikuisiässä.
Ja tietty se, että homoseksuaalisuutta ehkä hävetään. Valtaväestön reaktioden valossa, ja saattaa se itse seksuaalinen poikkeavuus keskivertoihmisestä aiheuttaa syyllisyyden ja häpeäntunteita ihmiselle itselleen. Ja tavallaan vaatii se kypsyyttä ja uskallusta myöntää seksuaalisuutensa tai lähteä toteuttamaan sitä.
Joskus törmää kertomuksiin siitä, että kuinka aviopuolisoista toinen on voinut aina vähän huonosti siinä heterosuhteessaan, ja sitten on tullut ero ja on paljastunut, että toinen on enemmän homoseksuaalinen kuin sittenkään hetero. Tai olisko sitten bi oikea sana tässä, äh vaikea hahmottaa sävyerot tuossa tapauksessa.
Mut ajatelkaa tavallaan mikä sääli/taakka, jos ei voi jostain syystä ilmentää seksuaalisuuttaan vapaasti.
Tää oli ihan teoreettinen kysymys, eikä oletus että yksineläjät olisivat homoja/lesboja tai piileviä sellaisia. Ehkä joitain yksilöitä voi mukaan mahtua? Vai ehkä mahtuisko teidän mielestä? Ja tietty pitää muistaa, ihmisen oma valinta (tai pakon sanelema juttu) sanelee kans sitä esim. päättääkö elää yksin, oli sitten hetero- tai homoseksuaali.
Mun oma veikkaus on, että joku pieni osa yksinelävistä on ehkä homoseksuaaleja. Tietävät olevansa, ja ovat valinneet yksinelämisen elämisenmuodon. Tai ehkä jotkut nuoret ihmiset eivät ehkä tiedosta kaikkia seksuaalisuuden piirteitään.
Jaa, miksi muuten laitoin tän tänne miehen logiikkaan. Sori. En jaksa enää leikata-liimata tätä jonnekkin muualle. Tuo homokeskustelu alla innoitti aluksi tänne kirjoittamista.
Kuinkahan moni yksineläjä, siis sellainen jolla ei ole oikein koskaan ollut julkisesti nähtyä misua tai miestä, on homoseksuaali (homo tai lesbo)? Ei tietenkään kaikki :P sehän on sanomattakin selvää. Ja niinku vaikka silleenkin, että jos tyyppi itse ihmettelee miksei hän onnistu solmimaan suhteita, niin voisi olla jotain tuollaista seksuaalisuuden suuntautumishäikkää yhtenä vaihtoehtona. Jotkut ehkä tiedostaa vahvastikkin olevansa homoseksuaaleja (eli homo tai lesbo)...vaikka jo pienestä pitäen, mutta olen ymmärtänyt että jotkus homoseksuaalit voivat valaistua asiastaan vasta esim. nelikymppisinä. Tavallaan, että on huomannut itsessään jotain "ongelmaa" heterosuhteisiin liittyen, tai vastakkaiseen sukupuoleen liittyen, mutta jostain syystä ajatus homoseksuaalisuudesta ei ole iskenyt tajuntaan tarpeeksi kovaa vielä. Esim. Punainen lanka -ohjelmassa oli puhujana kerran nelikymppinen pappisnainen, joka tavaallan uskalsi/antoi itelleen luvan myöntää olevansa lesbo tuossa aikuisiässä.
Ja tietty se, että homoseksuaalisuutta ehkä hävetään. Valtaväestön reaktioden valossa, ja saattaa se itse seksuaalinen poikkeavuus keskivertoihmisestä aiheuttaa syyllisyyden ja häpeäntunteita ihmiselle itselleen. Ja tavallaan vaatii se kypsyyttä ja uskallusta myöntää seksuaalisuutensa tai lähteä toteuttamaan sitä.
Joskus törmää kertomuksiin siitä, että kuinka aviopuolisoista toinen on voinut aina vähän huonosti siinä heterosuhteessaan, ja sitten on tullut ero ja on paljastunut, että toinen on enemmän homoseksuaalinen kuin sittenkään hetero. Tai olisko sitten bi oikea sana tässä, äh vaikea hahmottaa sävyerot tuossa tapauksessa.
Mut ajatelkaa tavallaan mikä sääli/taakka, jos ei voi jostain syystä ilmentää seksuaalisuuttaan vapaasti.
Tää oli ihan teoreettinen kysymys, eikä oletus että yksineläjät olisivat homoja/lesboja tai piileviä sellaisia. Ehkä joitain yksilöitä voi mukaan mahtua? Vai ehkä mahtuisko teidän mielestä? Ja tietty pitää muistaa, ihmisen oma valinta (tai pakon sanelema juttu) sanelee kans sitä esim. päättääkö elää yksin, oli sitten hetero- tai homoseksuaali.
Mun oma veikkaus on, että joku pieni osa yksinelävistä on ehkä homoseksuaaleja. Tietävät olevansa, ja ovat valinneet yksinelämisen elämisenmuodon. Tai ehkä jotkut nuoret ihmiset eivät ehkä tiedosta kaikkia seksuaalisuuden piirteitään.
Jaa, miksi muuten laitoin tän tänne miehen logiikkaan. Sori. En jaksa enää leikata-liimata tätä jonnekkin muualle. Tuo homokeskustelu alla innoitti aluksi tänne kirjoittamista.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meni vähän ohi .. Tai oikestaan aika paljonkin. Siis tietty prosentti ihmisistähän on homoseksuaaleja riippumatta siitä asuvatko yksin vaiko ei.
En nyt ymmärtänyt miksi pohtia erikseen, onko olemassa yksiasuvia homoja? Totatkai niitä on, ja heteroja myös. Ja mitä tulee seksuaalisen suuntautumisen tiedostamiseen tai tunnustamiseen, niin onhan tietty olemassa myös paljon muita ryhmiä kun nuo kaksi, ja vieläpä epälukuinen määrä erilaisia miksauksia niistä.
Kokeile ihmeessä seksiä naisen kanssa jos se kiinnostaa, ei se enää nykyisin ole rikos =D Eikä se edes muuta sinua ihmisenä mitenkään (otsaan ei tule polttomerkkiä) ja eihän se ole mikään peruuttamaton valinta vaan pelkkä kokeilu, joka voi sellaiseksi jäädä jos siltä tuntuu. Kai jokainen on joskus kokeillut uusia juttuja, liittyivätpä ne sitten seksuaalisuuten tai mihin tahansa muuhun elämän osa-alueesen. Ei kokeilematta voi tietää, ja tuohan on siitä harmittomammasta päästä kuitenkin.Ja mitä tulee ympäristön tiukkaan pipoon, niin ainahan "ympäristöllä" on pipo tiukalla milloin minkäkin asian suhteen, älä anna sen määrätä tekemisistäsi.
Sitäpaits, ne suuriäänisimmät tuomitsijat ovat monesti niitä joita itseäänkin kiinnostais mutta rohkeus ei riitä "jos mä en saa ni toikaa ei saa saada."
kyl itseä kiinnosta seksi naisen kanssa, sori vaan. Ja jengi tietää kyl yleensä sen oman seksuaalisen suuntautumisensa ilman et tarttee kokeilumielessä säätää sitä sun tätä sekä miesten että naisten kanssa. Vai tietääkseen, mikä miellyttää. Anti mennä vaan miesten tai naisten kanssa...silloin voi olettaa itsellään olevan mieluista kummanki sukupuolen kanssa jos hyvältä tuntuu.
Musta tuntuu, että varmaan suurin osa yksinelävistä on heteroita. Mut eiköhän sieltä muutakin porukkaa löydy. Vähän kun lapsettomat pariskunnat sanoo "Ettei me haluttu lapsia" tai "Ei me tykätä lapsista" kulissia pitääkseen, jos toinen ei saa lapsia. You know, se korkea kynnyt myöntää ulkopuolisille.
Älä toki hiilly.
"Ja niinku vaikka silleenkin, että jos tyyppi itse ihmettelee miksei hän onnistu solmimaan suhteita, niin voisi olla jotain tuollaista seksuaalisuuden suuntautumishäikkää yhtenä vaihtoehtona. Jotkut ehkä tiedostaa vahvastikkin olevansa homoseksuaaleja (eli homo tai lesbo)...vaikka jo pienestä pitäen, mutta olen ymmärtänyt että jotkus homoseksuaalit voivat valaistua asiastaan vasta esim. nelikymppisinä."
Tosta sai sen käsityksen et kaikki ei tiedä? Jäi vaan leijumaan sellanen fiilis et sä et tie, mut mikäs siin jos tiet. En vaan kykene ymmärtämään koko pohdinnan pointtia, eikös se ole jokaisen oma asia mitä makuukammarissaan puuhaa tai on puuhamaatta.
Miks pitäis olla tekosyitä? Miten nii korkee kynnys? Ootsä jostain pikkukylästä? Siis tuli vaan mieleen että ei täällä pääkaupunkiseudulla ainakaan ketään ole edes kiinnostanut kenenkään suuntautuminen ainakaan 15 vuoteen, ellei sitten pode jonkinlaista ylipääsemätöntä homofobiaa.
Itselläni on tuttavapiirissä pariskunta joka ei "voinut saada" lapsia, ja ei se kyllä ole mikään salaisuus ollut missään vaiheessa. Toinen tutatvapariskunta sai samanlaisen "tuomion" joskus yli 10v sitten, heillä on nykyisin 8v poika. Itse en niitä taas koskaan ole halunnut, eikä siihen sen kummempia tekosyitä ole tarvittu yhdessäkään tapauksessa.
oli, että vaiks ei kehtaa ainakaan julkisesti alkaa tuomaan esille homouttaan tai lesbouttaan. Esim. että asuisi yhdessä kumppaninsa kanssa, tai liikkuis selkeesti romanttisesti kumppaninsa kanssa julkisesti, että porukka vois sanoo tietävänsä, että eihän se ole ikisinkku vaan pariutunut (oman sukupuolensa kanssa). Ehkä nää muka ikisinkkuilijat, jotka eivät halua julkihomoiksi/lesboiksi pitävät "kämppäkaveria", tai joku julkisesti muka vain hyvä ystävä onkin se kenen kanssa harrastetaan seksiä. Näin siis ei-heteroilla. Niin no, on tietty heteroilla ns. ikisinkuilla, jotka elävät yksin koko elämänsä, sellaisia puoli-suhteita, joissa harrastetaan seksiä yms. Mut sinkkuillaan elämä läpi noin muuten ilman samankaton alle muuttamista, sen kummempia yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia...esim. keski-ikäisillä nää joista he käyttävät nimeä "ystävä"...mikä on musta aika naurettavaa hymistelyä.
"Miten nii korkee kynnys? Ootsä jostain pikkukylästä? Siis tuli vaan mieleen että ei täällä pääkaupunkiseudulla ainakaan ketään ole edes kiinnostanut kenenkään suuntautuminen ainakaan 15 vuoteen, ellei sitten pode jonkinlaista ylipääsemätöntä homofobiaa."
No kyllä se musta vielä on täällä(kin) jonkun asteinen erikoisuus, ainakaan ite en tunne yhtään julkihomoksi tunnustautuvaa ihmistä. Eli kai he vähän miettivät ja epäilevät mikä on muiden reaktio. Noin kakskymppisten osalta voi jo olla eri lailla, en tiedä niistä.
...vanhoillisen kasvatuksen saanut tai sitten elänyt sellaisessa ilmapiirissä. Oletko Pohjanmaalta?
Kyllä se on niin, että jos ihminen tosissaan parisuhdetta kaipaa, niin kyllä hän pyrkii sen myös teoillaan aikaansaamaan, oli sitten hetero- tai homoseksuaali. Jokainen yrittää vaan saada aikaan sen omanlaisensa suhteen. Me ikisinkkutapaukset ollaan enemmänkin niitä ihmisiä, jotka eivät kaipaa toisen ihmisen jatkuvaa läsnäoloa, hyväksyntää tai jotain ihmeellistä turvaa, mitä parisuhde kuulemma joillekin tarjoaa. Emme yksinkertaisesti vaan ole niin yhteisöllisiä, perhettä ja yhteisöä arvostavia tai sosiaalisia, kuin ne tavallisemmat taapertajat (=keskivertokansalaiset). Lisäksi meille on oma tila ja oma rauha tärkeitä elementtejä, hieman itsekkäitäkin voimme olla. Mutta meissä on homo- ja heteroseksuaaleja varmaan suhteellisesti ihan samat määrät kuin parisuhteessa olevillakin.
Ei enää nyky-yhteiskunnassa tarvitse homoutta piilotella. Vähän niin kuin menisi seuraamaan jotain Gay-Pride -kulkuetta nykypäivänä. Hohhoijaa, eipä tuossa ole paljon seurattavaa. Mitenhän nuo jaksavat vielä niitä järjestääkin? Kait jotain oikeuksia vielä heiltä puuttuu ja nuo marssit on vähän niin kuin mielenosoituksia. Mitään uutta, erilaista tai ihmeellistä niissä ei kyllä nykyaikana enää ole.
Nyt mä en kyl tajunnut tästä ketjusta yhtään mitään. Mut zemppaan sua sanoilla: "Go for it!" Sua se selvästi se kiinnostaa.
En pitänyt kirjoituksesi sävystä. Siitä oli luettavissa, että olisi yksi homouden merkki, jos asuu yksin, vaikka sen kielsitkin. Saattaahana se niin jossain syrjäkylällä ollakin, mutta minä luuen, että paljon suurempi ongelma on, ettei hetero vain ole löytänyt kumppania. Puhumattakaan porukasta, joka haluaakin olla sinkku tai seurustellessaankin asua eri osoitteessa.
Minun ystäväpiirissäni on kaksi homoa ja yksi lesbo, eikä kukaan heistä salaile asiaa. Eri asia on, jos haluaa ammatin, jossa siitä olisi jotain haittaa. Kuten nyt vaikka pappi, politikko tai joku muu julkkis.
Toisaalta tiedän, että on bi-seksuaaleja, jotka suuntautumisestaan huolimatta haluavat normiperheen lapsineen. Avioliiton kariuduttua on aivan yhtäläinen mahdollisuus, että seuraava kumppani onkin samaa sukupuolta.
Olen aina ihmetellyt, että tällaisessa tapauksessa puhutaan homon kulissiliitosta. Miten ihmeessä umpihomo voisi edes saada lapsia aikaiseksi? Minä en ainakaan usko pystyväni saamaan edes erektiota miehen kanssa, vaikka aseella uhattaisiin.
aloitukseni olisi ollut ikävä sävyltään. Halusin nostaa esiin yksinelävien ihmisten elämän ehkä tätäkin puolta. Kaikki asiat eivät ehkä ole kivoja käsiteltäviä, too bad. Kivahan se olisi sanoa, että hyvin pyyhkii ja mitään konflikteja ei koskaan synny.
Tässä nyt on taas tätä hyssyttelyn makua, että hyi hyi ei saa ottaa esiin hampaissa ikävältä narskahtelevaa asiaa. Sitten se painetaan villasella sillä tyylillä, että höh eihän homoutta/lesboutta piilotella enää nykyään tai eii ei missään tapauksissa pidä paikkaansa että niitä lesboja tai homoja olisi yhtään sen enempää kuin muuallakaan.
Noh, hyssytelkää vaan kunhan ette ole turhan sinisilmäisiä elämän edessä. Silmät auki ja katselemaan miten asiat ovat, eikä pakosta sitä vaan huomioimaan miltä kaikki ulospäin näyttää.
Ja johan tossa sanoin jo aloitusviestissäni, että en oleta kaikkien yksinelävien olevan homoja tai lesboja..vaan että voisiko osa olla tuosta syystä ns. yksin.
Näppituntumani on kuitenkin se, että ei se homous ja lesbous tänäkään päivänä kovin neutraali asia ole. Esim. lähimpien ihmisten reaktiot (tärkeissä ihmissuhteissa kuten vanhempi-lapsi, sisarussuhteet) voivat olla niitä, joita pelätään. Ja ehkä ihan muiden tuntemattomienkin ihmisten suhtautumista. Ehkä jossain paikassa, jossa pystyy ns. olemaan vaan yksi kasvo muiden joukossa (esim. iso kaupunki, vähän tuttuja), voi olla helpompi liputtaa sitä omaa lesboutta/homoutta.
No ei se mitään, puhutaan vaan niistä kivoista ja kevyistä aiheista kuten silmienvärin merkityksestä tai pelimies-aiheista, joista täällä aina puhutaan. Eipä tarvi näköjään yrittää yhtään kiperämpää pähkinää antaa purtavaksi. Ei sitten.
Jäin tossa miettimään elämäni varrella kohtaamiania homoja (siis lasken tähän myös lesbot)
-70-luvulla naapuriin muutti pari kundia, jossain vaiheessa alkoi pienoinen kiuskuttelu "onkohan ne homoja ku ei koskaa tyttöi...", no olihan ne, eikä ne sitä mitenkään koittanut salata sen enempää kun tuoda erityisesti esiinkään. Kun homma oli selvä naapuruston juorutädeille, ne kyllästyi ja siirtyi juoruilemaan uusista asioista.
-80-luvun alkupuolella kaupan kassapoika oli homo. Joskus törmäsin vapaa-aikana ko. kassaaan ja sen poikaystävään, eikä nekään koittanut sen enempää salailla kun tuoda esiinkään asiaa.
-80-luvun puolivälissä oli duunikavereina parikin lepakkoa, toisesta se kyllä näkyi jo päällekkin ja toinen oli tehnyt sen selväksi "pojille" jotka pörräs ympärillä.
-Samoihin aikoihin omaan tuttavapiiriini ilmaantui tutuntuttu joka myöskin oli lepakko ja kuuluu itseasiassa tänäpäivänäkin tuttavapiiriin, mutta asuu toisella paikkakunnalla nykyisin joten yhteydenpito rajoittuu muutamaan mailiin ja puheluun vuoden mittaan.
-80-luvun loppupuolella minulle selvisi että yhden ystäväni veli oli (ja on edelleen) homo, eikä sekään mikääns salaisuus ollut, ei vaan ollut tullut aikaisemmin puheeksi (edelleen, mitä se kelleen kuuluu mitä joku puuhaa makuukamarissaan)
....
Joo, tota listaa vois jatakaa vaikka kuin pitkään, mutta yhteenvetona. Mun tuttavapiiriin on kuulunut -70-luvun lopulta asti homoja jotka on aina ollut ihmisiä siinä missä muutkin, vikoineen ja vahvuuksineen. Mä en tajuu miks sitä pitäs hyssytellä enkä mä edelleenkään tajuu koko tän keskusteun poiinttia. aiheena vois kai ihan yhtähyvin olla "tiesittekste et osa sinkuista ei juo maitoa" tai "mä epäilen et osa sinkuista on ulkomaalaisia" .. Eli WHO CARES ja edelleen, onks sul joku isokin fobia asian tiimoilta kun siihen jaksat ainavaan palata tollaiseen sävyyn? Alkaa toi vakuuttelu sun omasta varmuudesta seksuaalisen suuntautumisesi suhteen kuulostaa epäuskottavalta. Ja edelleen tuntuu että sä olet jostain pikkukylästä jossa homous oikeesti on jotenkin paheksuttavaa ja päiviteltävää.
"Näppituntumani on kuitenkin se, että ei se homous ja lesbous tänäkään päivänä kovin neutraali asia ole."
Joo, ei näköjään sulle!!!
Homoja on... Homoja on aina ollut...Homoja tulee aina olemaan, sopeudu siihen.