Mistä johtuu tämä ajatus, johon monesti itsekin sorrun:
Kun kuulee että jonkun naisen mies pettää tätä, ennen ihan hyvänä tyyppinä pitämäni nainen muuttuu jotenkin rassukaksi?
Tarkoitan tällä sitä, että ennen ajattelin naisella olevan hyvä itsetunto, hän oli mielestäni hyvännäköinen ja iloinen, menevä hauska ja kaikin puolin hyvä tyyppi, jonka kuvittelin olevan hyvä sängyssä / nauttivan seksistä... kaikin puolin normaali hyvä tyyppi.
En ymmärrä, miksi häntä olisi tarvinnut pettää, mistä saisi parempaa. (Tämä oli siis yleinen kuvani hänestä, emme mitään suuria ystäviä ole)
Nyt kun tiedän että hänen miesystävänsä pettää tätä, tuntuu, että pidän häntä tavallaan rassukkana: Etsin hänestä tavallaan vikoja, jotka selittäisivät pettämistä. Onkohan se sittenkin tylsä? Taitaa sittenkin olla huono sängyssä / estoja, eikö se pysty tyydyttämään / pitämään omaa miestään? Eikö se huomioi?
Tämä kaikki on aivan hullua. Tiedän tämän toisen naisen, joka ei ole ollenkaan niin kaunis, luonteesta en tiedä (mutta ei tuttavanikaan luonteessa ole mitään vikaa, päinvastoin). Ihmetyttää miten joku on päässyt väliin kun oon tuollainen tyttöystävä. SIitäkö tämä ajatus kumpuaa että etsii niitä syitä siitä petetystä?
Tuntuu niin hassulta, että tämä toinen nainen olisi jotenkin parempi kuin nykyinen kumppani.
Olen ennenkin törmäänyt näissä tapauksissa siihen, että muutkin ihmiset antavat ymmärtää, että heidän mielestään petetty paljastuukin jotenkin huonoksi kumppaniksi joka ei sittenkään ollut niin hyvä että olisi saanut miestä pidettyä. Pettäjän kohdalla ajatellaan enemmän niin, että "ei kai se nyt pettäis, ellei nykyisessä olis jotain vikaa, ehkä pettäjä on vaan seksuaalisempi henkilö, tai pettäjä ei suostu tyytymään elämässään vähempään"?
Niinkuin pettäjä tavallaan olisi se rohkeampi, joka uskaltaa mennä ja ottaa itselleen ylimääräistä, kun nykyinen ei (omasta syytään) ole tarpeaksi hyvä.
Eli petetty on rassukka kun ei onnistu pitämään kumppaniaan ja lisäksi "tyytyy" elämässä vähempään, ja pettäjä "uskaltaa vaihtaa" kun huomaa että toinen ei riitä. On rohkeaa osata ajatella vain itseään.
Tiedän että on olemassa ihmisiä jotka ajattelevat näin.
Mutta onko muut törmänneet siihen ajatukseen että ennen kaikin puolin "hyvänä" pitämästä tyypistä rupeaakin etsimään virheitä pettämisestä kuultuaan, vaikka oikea kohde olisi miettiä, mikä pettäjää oikein vaivaa?
Onko taustalla usko (ja toivo?) kliseeseen: Kyllä parisuhteessa on vikaa jos toinen pettää ja että vikaa on molemmissa?
Sitä haluaisi uskoa siihen, että molemmissa on jotain vikaa, tai että kumppani ei vain ole hyvä, jos toinen pettää. Olisi kai niin musertavaa todeta, että pettäjä vain on sellainen, ettei mikään koskaan riitä.
Kun kuulee että jonkun naisen mies pettää tätä, ennen ihan hyvänä tyyppinä pitämäni nainen muuttuu jotenkin rassukaksi?
Tarkoitan tällä sitä, että ennen ajattelin naisella olevan hyvä itsetunto, hän oli mielestäni hyvännäköinen ja iloinen, menevä hauska ja kaikin puolin hyvä tyyppi, jonka kuvittelin olevan hyvä sängyssä / nauttivan seksistä... kaikin puolin normaali hyvä tyyppi.
En ymmärrä, miksi häntä olisi tarvinnut pettää, mistä saisi parempaa. (Tämä oli siis yleinen kuvani hänestä, emme mitään suuria ystäviä ole)
Nyt kun tiedän että hänen miesystävänsä pettää tätä, tuntuu, että pidän häntä tavallaan rassukkana: Etsin hänestä tavallaan vikoja, jotka selittäisivät pettämistä. Onkohan se sittenkin tylsä? Taitaa sittenkin olla huono sängyssä / estoja, eikö se pysty tyydyttämään / pitämään omaa miestään? Eikö se huomioi?
Tämä kaikki on aivan hullua. Tiedän tämän toisen naisen, joka ei ole ollenkaan niin kaunis, luonteesta en tiedä (mutta ei tuttavanikaan luonteessa ole mitään vikaa, päinvastoin). Ihmetyttää miten joku on päässyt väliin kun oon tuollainen tyttöystävä. SIitäkö tämä ajatus kumpuaa että etsii niitä syitä siitä petetystä?
Tuntuu niin hassulta, että tämä toinen nainen olisi jotenkin parempi kuin nykyinen kumppani.
Olen ennenkin törmäänyt näissä tapauksissa siihen, että muutkin ihmiset antavat ymmärtää, että heidän mielestään petetty paljastuukin jotenkin huonoksi kumppaniksi joka ei sittenkään ollut niin hyvä että olisi saanut miestä pidettyä. Pettäjän kohdalla ajatellaan enemmän niin, että "ei kai se nyt pettäis, ellei nykyisessä olis jotain vikaa, ehkä pettäjä on vaan seksuaalisempi henkilö, tai pettäjä ei suostu tyytymään elämässään vähempään"?
Niinkuin pettäjä tavallaan olisi se rohkeampi, joka uskaltaa mennä ja ottaa itselleen ylimääräistä, kun nykyinen ei (omasta syytään) ole tarpeaksi hyvä.
Eli petetty on rassukka kun ei onnistu pitämään kumppaniaan ja lisäksi "tyytyy" elämässä vähempään, ja pettäjä "uskaltaa vaihtaa" kun huomaa että toinen ei riitä. On rohkeaa osata ajatella vain itseään.
Tiedän että on olemassa ihmisiä jotka ajattelevat näin.
Mutta onko muut törmänneet siihen ajatukseen että ennen kaikin puolin "hyvänä" pitämästä tyypistä rupeaakin etsimään virheitä pettämisestä kuultuaan, vaikka oikea kohde olisi miettiä, mikä pettäjää oikein vaivaa?
Onko taustalla usko (ja toivo?) kliseeseen: Kyllä parisuhteessa on vikaa jos toinen pettää ja että vikaa on molemmissa?
Sitä haluaisi uskoa siihen, että molemmissa on jotain vikaa, tai että kumppani ei vain ole hyvä, jos toinen pettää. Olisi kai niin musertavaa todeta, että pettäjä vain on sellainen, ettei mikään koskaan riitä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä mulle on tullut samat fiilikset välillä. Ihan ihme juttu.
Varsinkin tilanteessa jossa se ns. salapano on ihan suttura siihen ykköseen verrattuna. Tulee kyllä mieleen että miten huono se ykkönen oikein on sängyssä jos tollanen norsu vie siitä voiton...??
Vaikka näitä on nähty niin paljon, että TIEDÄN ettei sen salapanon ulkonäöllä ole niin väliä. Kyse on vaihtelunhalusta. VAihtelua se on mikä tahansa vaihtelu.
Todennäköisesti ykköset todellakin nauttivat seksistä ja ovat tosi hyviä tyyppejä, jotka kyllä pystyisivät pitämään(kunnon) miehen, jos kuka. Vika on pettäjässä, joka ei osaa arvostaa, vaan hakee jännitystä ja ties mitä. Vaikka oma kumppani olisi kuinka "jännä tapaus", se on jo pettäjän omaisuutta, ja pitää etsiä kokoajan lisää uusia.
Tuntuu todella hullulta miten näkee ihan omien työkavereiden pettävän naisiaan (hyvännäköisiä ja todella mukavia ja meneviä naisiaan) aivan kaameiden läskiperseiden kanssa (osa samaa työporukkaa). Eikä vaimot/ tyttikset osaa tietenkään seurassakaan aavistaa mitään uhkaa näissä hehtaaripyllyissä.
Tuskin kovin moni atleetti mieskään olisi huolissaan jos vaimon työporukassa olisi joku keski-ikäisen kaljamahan omaava löysä mies. Tai ajattelisi että vaimo sen kanssa pettäisi ikipäivänä.
Näitä nähneenä olen ymmärtänyt että pettäjät menee kenen tahansa perässä, ei kumppanin ihanuudella ole väliä. Uusien ihastusten tavoittelu on kuin huume.
Ja yleensä nämä hyvännäköiset hyvät tyypit (petetyt) löytää kyllä eron jälkeen seuraa nopeastikin. Siis ihan laadukasta uskollista seuraa.
"Mistä johtuu tämä ajatus, johon monesti itsekin sorrun:"
Se ajatus tulee omasta päästäsi ja on merkki siitä että olet antanut korvata oman ajattelusi yleisillä uskomuksilla.
Älä huoli olet silti jo oikealla tiellä kun tällaista pohdit ja itse ajattelet.
omien korvien välistä tuollaiset ajatukset kumpuavat.
Tässä tulee minun teoriani (joka voi olla ihan pöljä).
Lähes kaikkia pelottaa se mahdollisuus, että tulee petetyksi. Ihmisellä on luontainen tapa käsitellä pelkoja ja ahdistuksia ns rationalisoimalla.
Siispä sitä rationalisoi itselleen, että petetyksi tulee, kun ei ns. "pidä huolta itsestään ja suhteestaan". Itse ei voi tulla petetyksi, koska suhteessa menee hyvin, seksi on hyvää ja pitää ulkonäöstään huolta.
Kun sitten näkee, että itsensä kaltaista petetään, tuo rationalisointi pukkaa päälle, koska näkemäsi pettäminen ahdistaa sinua kovasti - pelkäät että sinullekin voi käydä niin.
Ja tottahan se onkin - kaikille voi käydä niin, sillä pettäminen lähtee pettäjästä, ei petetystä.
Nimimerkki kokemuksen syvällä rintaäänellä :)
mitään syytä pettää kun aidosti rakastaa ja vaikka kuinka olis rupsahtanut ja ei jaksa hoitaa itseä se ei ole syy.
Kokemusta on eli olin nuori tai vanha,aina pettää jos on sellanen luonne.
alemmuudentunnettaan ja miehisen itsetunnon heikkoutta sinne lähdetään pönkittämään. Nykynaiset ovat koulutettuja, pitävät huolta itsestään ja ovat myös seksuaalisesti valistuneita ja heillä on kokemustauseammasta partnerista jos haluavat vertailla ukkopoloaan.
Ja voi taivaan talikynttilät, jos vaimolla on runsaasti omaisuutta avioehdolla suojattuna.
Parisuhde on kahdenkauppa ,mutta päätös pettää pettäjän oma. Asioita ja parisuhdetta voi hoitaa kehittyneemmälläkin tavalla.
Muutkin ihmiset antavat ymmärtää... jne. minusta tekstisi tuntuu tutulta. Luulen , että olet se hylätty kakkonen, joka loman tai työttymyyden takia tehtailee täällä aloituksia ja vastauksia ( joskus myös itselleen). Teksteissäsi yrität ärsyttää. Ymmärrän, että olet jostain katkera ja kateellinen. Kaikkea hyvää sinulle.
En ole mikään katkera kakkonen. Ihan vain kerroin tällaisen huomion minkä tein itsessäni.
Yllä oleva kirjoitus rationalisoimisesta kuulosti kyllä fiksulta, sitähän se on.
siinä, että varmasti myös monista muista tuntuu tältä. Petettyä pidetään rassukkana, joka ei täytä tiettyjä kriteerejä ja menettää puolisonsa toiselle.
Näin vain ei todellisuudessa ole. Nämä petetyt ovat yhtä hyviä jopa parempia kuin se kakkonen, mutta he vain ovat puolisolleen niin "tavallisia", että nämä hakevat sitä uutuutta muualta, vaikka kotonakin sitä erilaisuutta löytyy. Tämä vain ei pettäjälle riitä, koska petetty on aina saatavilla.
Heippa hei!
Petetyssä ei ole vikaa. Vika on aina ihmisessä, joka pettää. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja vikoja löytyy jokaisessa. Kuitenkin olen nähnyt ystäväpiirissänikin tapauksia, joissa puoliso on aivan mielettömän upea ja kaikin tavoin reilu, hyvää kumppani, mutta tulee petetyksi.
Useimmiten pettäjällä on itsetunnon ja itsensä kanssa ongelmia. Välillä ne on narsisteja, jotka eivät välitä toisen tunteista ja välillä ne on huonoa itsetuntoa potevia raukkoja. Siis tarkoitan pettäjiä.
Kun suhteessa on ongelmia niin vika ei välttämättä ole silloinkaan petetyssä kumppanissa. Se joka pettää voikin olla se joka niitä ongelmia aiheuttaa. Oletteko koskaan ajatelleet asia näin? Se voi olla myös näin. Koska pettäjä ei pärjää niin hän etsii helpoimman tien. Hakee huonolle itsetunnolleen lophdutusta ja toisen ihailua... Säälittävää...
Jokainen tekee omat päätökset. Ne eivät aina ole oikeita. Pettäminen on kuitenkin aina väärin. Jos suhteessa on ongelmia, niitä selvitetään kumppaninsa kanssa tai erotaan. Kolmatta vaihtoehtoa ei ole.
Olen hyvin tiukka tässä asiassa. Tämä on mustavalkoista ja selkeätä. En ikinä hyväksy pettämistä, en hyväksy syitä pettämiselle! Siihen ei ole syitä. Tekosyitä ei hyväksytä!
Ystäväni suhde oli kunnossa. Niin hän ainakin luuli. Sitten mies jäi kiinni useasti. Ruikutti naisille että heillä menee huonosti ja joillekin että he ovat eroamassa. Todellisuudessa tilanne oli toinen. Mies valehteli kaikille. Hän valehteli niille joiden kanssa petti ja omalle puolisollekin. Yhdelle naiselle hän jopa valehteli nimensä.... säälittävää...
Uskokaa tai älkää olen pettänyt kerran itsekin. En ikinä tee sitä uudestaan. En puolustele omia tekoja. En puolestele itseäni. Tein rikoksen. Kaadun sitä kovasti. Se oli todella väärin.En ikinä tee sitä enää. Olen varma itsestäni. Tästä on jo hyvin montaa vuotta ja olen ollut erittäin luotettava. Luotan itseeni ja muut voivat luottaa minuun. Luottamuksen piti ansaita ja helppoa se ei ole ollut.
Minua on myös petetty. Minua on petetty useasti. Elämässäni olen siis nähnyt molempien puolien ajatukset ja kannat...
Toisessa ei ole vika. Vika on itsessään. Vika on pettäjässä. Valitettavasti se on aina näin.
T: Roxanne