Maanantaina sit jätin 2,5 vuoden seurustelun jälkeen. Toivottavasti pidän pääni tällä kertaa! Suhde ollut kokoajan sairasta on/off juttua. hyväksi käytetty tunne..mies on pettänyt useasti minua esim. serkkuni kanssa (meni liian läheiseen sekaantumaan)mutta silti mä tyhmä otin takasi joka reissun jälkeen. Ainahan se muka kuitenkin jätti mut eka ja sit jo seuraavana päivänä oli ollut toisen kanssa. Nytkin on varma juttu et eka nyt pitää pari viikkoa sinkkuna hauskaa ja sit itkee oven takana krapuloissaan elämänsä pilanneena ja rahat tuhlanneena. Antakaa rohkaisua mulle pysyä viimmeinkin päätöksessäni ja lopettaa tämä sairas leikki..tällä hetkellä taas tuntuu jopa hyvälle ja mielikin on voisinko sanoa jopa et onnellinenkin. Mut sitte tulee taas yksinäisiä hetkiä ja silloinhan olen heikoilla, jos se juuri silloin ottaa yhteyttä..niinhän siinä on aina käynyt! helpointa kun se antais mun olla ja unohtaa mutta ei!!!Tunnen jo olevani heikko paska, eikä tän perusteella oo edes itsekunnioitusta sen vertaa et pysyis erossa.
Jätin rentun
Surullista
121556
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
itseäsi niskasta kiinni ja vain päättää että nyt tämä oli tässä. Ja pysyt päätöksessäsi! Voi varmasti tulla niitä heikkoja hetkiä mutta ajattele sitten että et sinä hänen kanssaan onnelliseksi tule... löydät vielä itsellesi miehen jonka kanssa voit olla onnellinen. Uskon että meille kaikille on jossain se oikea... itsekin tosin etsin vielä. Tsemppiä!
Ja poista yhteystiedot ja vaihda vaikka puhelinnumeroa jos et usko itseesi. Pieni matka, edes viikonloppusellainen auttaa myös löytämään muita näköaloja.
Itse päätin eilen 2v. kestäneen off/on suhteen. Mies pettänyt ja valehdellut koko ajan. Aina annoin anteeksi ja otin miehen takaisin. Nyt taas jäi kiinni seuran etsimisestä netissä ja minulle riittää. Nyt olen tarpeeksi vahva, enää ei ole paluuta. Maailma on täynnä rehellisiä uskollisia miehiä, miksi tyytyä tuohon huonoon.
Sinulle annan neuvon, muistele vain huonoja asioita. Älä anna yksinäisyyden tunteen sokaista, mies ei sinua kunnioita, kun tuollaista tekee. Olet kuin kynnysmatto. Ole kaunis, rohkea ja vahva. Sinulle on parempaakin!
Kiitos mielipiteistä! Kuinkas ollakkaan kun tämä minunkin mieheni jäi kiinni seuran hausta netistä..voi,voi. Sehän siinä onkin, et heikkoina hetkinä tulee ne vähäiset hyvät hetket sen kusipään kanssa mieleen. Täytyy yrittää ajatella, et minut huolii joku muu ja joka kunnioittaa mun tunteita..itsetunnon sai melkein vietyä..ehkä se on siinäkin, koska mulla on lapsia jo(ei toki tämän kusipään)niin tuntuu ettei koskaan löydä sellasta kunnollista joka huolis mut. Ottaa päähän jo nämä omatki ajatukset!!!
Varmasti löytyy mies, joka sinut huolii vaikka sinulla lapsia onkin. Kokemuksella voin vannoa. Lapset ovat voimavarasi, yritä muistaa se. Unohda se mies ja keskity itseesi, omaan hyvinvointiisi. Älä anna luusereiden viedä itsetuntoasi.
Älä takerru pettäjään!!! voin vain uskoa kuinka puuduttava tuollainen suhde on, joudut kohta lataamoon tuommosen kusipään takia!!
Säästä omaa itseäsi ja yksinäisyyden hetkellä tukeudu ystäviisi, unohda hänet ja nuo ilkeät temput jotta voit taas elää ja hengittää vapaasti!
Tsemppiä!!!:D
jotka pitää hoitaa päiväjärjestyksestä kahdessa vaiheessa.
Ensimmäinen vaihe on fyysisesti pysyä erossa, vaikka se monasti hankalaa onkin. Toisessa vaiheessa -sitä voi harjoittaa limittäin ensimmäisen vaiheen kanssa- pitää käydä läpi henkinen tuska, oppia siitä, ja vahvistua.
Nuo rentturakkaudet on niitä, jotka tekevät kipeää tosi kauan. Fiiliksen kanssa oppii elämään, vaikka ihan heti se ei mihinkään poistu. Lohduketta tahi ei, mutta kyllä ikävän ja yksinolon kestää. Se on vaan reitti eteenpäin. Toisaalta, voihan sitä jäädä junnaamaan samaankin, antaa rentun tulla takaisin valheineen, kauniine lupauksineen. Silloin vaan jää välivaiheeseen, ja rentulla on aina käsissään aseet lyömiseen. Rentut osaavat lyödä henkisesti niin,että loppujen lopuksi kuvittelee itse lyöneensä itseään.
Voi kun tuntuu tutulta.
Itse olen kipuillut vastaavanlaisessa on/off suhteessa n. puolitoista vuotta, eikä siitä sen valmiimpaa ole tullut, eikä varmasti tulekkaan.
Juttu on koko aika mennyt äijän ehdoilla, tavataan silloin kun hänelle sopii ja minä menen kuin lammas.
Kiukuttaa ihan oma typerä käyttäytymiseni. Tämä tyyppi on melko tunteeton kaveri ja jo kolmessa suhteessa tullut hylätyksi.
Olen jutellut yhden hänen exänsä kanssa ja hän minua vähän varoittelikin, tyyliin "no kunhan nyt opit tuntemaan".
Mutta kun sitä vaan typerällä tavalla uskoo, että kyllä se nyt minun kanssa onnistuu ja kyllä se minusta välittää oikein tosissaan.
Ihminen voi näköjään mene todella pitkälle itsepetoksessaan, siihen ansaan olen totisesti langennut.
Nyt tosin ihan hiljattain tein oikein totaalisen irroittautumis yrityksen, selvitin hänelle asiat omalta näkökulmalta ja etten enää halua roikkua tällaisessa mielettömässä tilanteessa.
No, hänpä otti sen vain naisellisena kiukutteluna ja kehtasi vielä ehdottaa, että tavataan sitten kun molemmille (=hänelle) sopii.
Nyt yritän kuitenkin pysyä tiukkana ja kiertää hänet kaukaa.
Onhan näitä tään tyylisiä etääntymisyrityksiä ollut ennenkin, mutta aina olen sitten kuitenkin mennyt kun on vihelletty. Nyt yritän kuitenkin ihan aikuisten oikeesti ja tosissani, enää en anna höynäyttää itseäni.
Tsemppiä sinulle ja hyviä päätöksiä.
Vaihda nyt ensin puhelinnumero, tai sitten vaan jätät vastaamatta sen soittoihin. Sä olet heikko, joten sen on helppo käyttää sua hyväkseen, kun ei satu serkultaan tai joltain baarinartulta saamaan pimppaa.
viis. Sitten kun renttu on saanut juostua itsensä väsyksiin, olisi niin ihana palata jälleen kotipesän lämpöön. Käydä suihkussa, onko mun paita ja sukat vielä täällä, ai kolitsihousutkin on vielä. Ai sä oot pessy nämä. Että sä olet kultanen. Tuu syliin, anna mä halaan sua. Voi että mulla on ollu ikävä sua, uskokko. Viittiksä laittaa mulle kahvia, ees yhden mukillisen. Saanks mä ottaa täältä (jääkaapista) jotain kun mä en tänään ole ennättäny syömään.. Ai että mä rakastan sua..
Eihän tuota lurinaa kukaan varsinaisesti usko, mutta kuitenkin jossain vaihessa tulee ajatus, että tuo vissiin osaa hei jo arvostaa tätä mitä mä tarjoan. JA NIIN EDELLEEN.
Kirjoitit kuin meidän ex-elämästä.. noin se juuri meni... :D
Dumppasin maanantaina miehen, joka oli ja ON myöskin täysi renttu! Puhui asioitani pitkin kaupunkia, haukkui minua selkäni takana ja iski muita naisia baarista mukaansa. Luotin siihen ihmiseen täysin ja maailma romahti, kun näistä kuulin. Se oli soronoo sille hyypiölle saman tien ja takasin en sitä ota.
Tiedän, että se on tuskaa olla erossa toisesta, johon on "tottunut", se vaan kuuluu elämään. Mutta sun omasta elmästäs ei tule yhtään mitään, ellet lemppaa sitä miestä! ÄLÄ ota sitä takaisin vaikka mikä olisi! Pistä välit poikki kokonaan, josset muuten pysty pitämään näppejäsi erossa.