Vittu kun on vaikeeta, nainen on ihan sairaan kova tahtoinen, ei anna periks milloinkaan. Ihan pienistäkin aisoista saadaan riita, yritän ymmärtää mut nyt alkaa riittää...Taas sama kaava, nainen saa slaagin ja saan viedä sen kotiin, sit kun pääsen takas, tulee soitto et tuu tänne anteeks ja muuta paskaa. Ja minä menen, paitsi en tänään, en vain enää jaksa...Kysynkin nyt et mistä tää käytös johtuu?
Vaikeeta
Vieläkö
81073
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voisiko olla, että nainen kaipaa hellyttä ja läheisyyttä ja kun ei saa sitä luonnostaan, hän käyttäytyy huonosti, mutta käyttäytymisen takana on todellisuudessa hellyyden ja läheisyyden puute. Voisi kokeilla, että tuollaisen käytöspuuskan tullessa otat hänet syliin ja halaat.
kumipallona pompoteltavana?
Oikeuttaako hellyyden puute tälläisen käytöksen? Luuleeko nainen saavansa tällä käytöksellä enemmän läheisyyttä? Miksi aina syy yritetään vierittää miehen niskoille? Minun rakkaus on aitoa osoitan hellyyttä, mut ilmeisesti en tarpeeks. Vai olisko syy kuitenkin epävarmuudesta, joka pistää naisen testaamaan rakkautta. JOka päivä tuntuu et hän testailee, kokeilee rajojaan. Samalla työntää minua pois päin, ymmärtämättä sitä itse. En pysty enää kauan sitä sietämään, koska tiedän et minä ansaitsen enemmän, kuin joka päiväuistä pahaa-oloa...
eukko kotiin omin neuvoin, äläkä aina lampaana kuskaa. Jos ei seura kelpaa, lähteköön vaikka kävellen. Tai jos viet ja soittelee perään, niin kysyt vain, että eikös tie ole tuttu, tervetuloa. Kyllä se vie ku pässiä narussa vaikka 25 vuotta jos aina annat periksi.
..etsi itselles täysijärkinen nainen !
nainen avokkina mullakin, välillä on kyl aikamoista tasapainoilua kun toinen on todella itsepäinen, äkkipikainen, eikä näe itsessään vikaa missään hakee virheitä muista ja halveksii muita jne..jne.... Mut kyllä mulla rupeaa pikkuhiljaa olemaan mitta täynnä enkä kaikkea sulata ja siitä vasta riemu syntyy. Sitten kun laitetaan 2 kovaa vastakkain niin avokki käyttäytyy kuin sekopää kun ei saa tahtoaan läpi. No näitäkin valitettavasti on olemassa...
Tiedän hyvin (liiankin) tuommoiset tapaukset.
Mä taidan kuulua näihin vahvatahtoisiin naisiin, joten kerron ajatuksiani tältä kantilta.
Tosiaan susta voi tuntua, että asia on pieni, entä jos naiselle se ei olekaan niin pikkuasia. Ja mun on myönnettävä että tappelen juuri siitä syystä, että tahdon miehen osoittavan että mullakin on merkitystä, muuten kun en huomiota ihmeemmin saa. Joskus se alkaa vaan olla mitta täynnä, kun toista ei tunnu kiinnostavan mun asiat ja mun tarvitsis kuunnella sitä, olla tukena ja turvana, saamatta itse mitään. Sitte ku tätä on menny tarpeeks kauan tulee jumalaton turhautuminen ja tuntee itsensä roskakasaks. Sit alkaa itkettää ku on niin mitätön olo ja mies valittaa kun taas pillitän...
Kun olo on ylivoimaisen paha, tahtoo kokonaan pois siitä tilanteesta, toisaalta taas tahtois miehen ymmärtävän, että hänessäkin oli vikaa. Miestä ei kuitenkaan kiinnosta, ei väliä vaikka lähden, avaa ovenkin valmiiksi.
Asia korjaantuu sillä että minä annan olla. Tunnen itseni arvottomaksi hänen edessään ja totean itselleni, että näinhän se on.
Toivottavasti sinun naisesi arvostaa sitä, että olet jaksanut olla hänen pompoteltavanaan. Ja sinä sentään yrität ymmärtää.
Älkääkä kysykö, miksi katselen miestäni. Minua voitte syyttää kummasta käytöksestäni, ja ehkäpä kertoa, miten saisin tilanteen korjattua. Ottaen huomioon, että joudun sen tekemään itsekseni, mieheni ei näe tilanteessa mitään peruuttamatonta. Olettaa, että pysyn hänen rinnallaan, vaikka minusta tuntuukin, että elän vain häntä varten, itseäni en ollenkaan.
Kuinka kauan ihminen jaksaa näin?