Jokin aika sitten mun entinen miesystävä otti muhun yhteyttä. Molemmat ollaan naimisissa tahoillamme, onnettomina. Kumpikaan ei ole pettänyt puolisoitaan. Mulla on aina ollut tunteita entistä kohtaan ja niin myös hänellä mua kohtaan. Mä oon katunut jo pitkään, kun taisin aikoinani valita väärän miehen, kenen kanssa menin naimisiin. Mä oon syvästi ihastunut tähän entiseen, jopa enemmänkin, kuin pelkästään ihastunut. Mulla on ollut niin ikävä, uskomaton ikävä. Mä en tiedä, mitä tekisin. :(
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Kiitos asiallisista vastauksista.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Kiitos asiallisista vastauksista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kaipaan entistä poikaystävääni... Sillä erotuksella ettemme ole kumpikaan naimisissa, mutta olen itse menossa naimisiin toisen miehen kanssa. Kunpa olisi kaksi elämää, että voisin elää kummankin kanssa. Järjellä valitsin tämän toisen, kun entisen kanssa väliin tuli aikaa ja välimatkaa... Tämän entisen kanssa on lapsikin. Hän ottaisi minut takaisin, mutta tilanne on nyt tämä. Tiedän, että tämän "uuden" kanssa tulen olemaan onnellinen, mutta...
..muistot, sen olen itsekin kokenut. :)
Kaikensta siitä mitä koimme, jaoimme ja teimme.. Ikävä on ollut aivan suunnaton ajoittain. Osaltikin sen takia laitoin poikki hyvän suhteen hyvään mieheen, enhän voi vaatia häneltä sitä, että hän joutuisi jakamaan sydäntäni.
Mutta sitten tulee aina tämä mutta kohta..
Kysymys sinulle nyt kuuluukin: Miksi alunperinkään erositte?
Eroonne on ollut ilmeisesti hyvät syyt, kun aikaakin on kulunut jo niin, että olette molemmat kerinneet tahoillanne naimisiin.
Mihin ne eron syyt ovat hyvinneet tässä välissä?
Onko mikään TODELLA muuttunut?
Siinä muutama mietittäväksi. Avioliitto on kuitenkin lupaus. Lupaus, jota ei mielestäni pitäisi kevyesti rikkoa.