"Laastarisuhde"

sillä eronneella usein on tunteita sitä laastaria kohtaan, ei ehkä rakkautta mutta muuten. Pahimmassa tapauksessa etsii siitä laastarista exäänsä, kun taas parhaimmassa tapauksessa käyttää häntä apuna eronsa käsittelyssä tällä kuitenkaan loukkaamatta tätä laastaria,eli pitää laastarin koko ajan tietoisena omasta "asemastaan", eikä anna tämän kuvitella liikoja ennenkuin todella on valmis mihinkään vakavampaan(jos edes on.)

Olen itsekin ollut suhteessa, jossa olin laastari toiselle niinkuin hän minulle ja kun kumpikin tiesi, missä mennään oli kaikki hyvin ja suhde sai lopulta jonkinnäköisen tasapainon. Eräs vastaava ´lohtusuhde´-pari on juuri syventämässä suhdettaan, joten eiköhän näitä tapauksia ole, että tietyissä tapauksissa siitä laastarista on paljon hyötyäkin muussakin kuin vain sängyssä.

Siis jos ei herätetä mitään vääriä luuloja toisessa.

En itsekään ole ihan varma, mutta ymmärsin asian siten, että laastarisuhteessa toinen/kumpikin osapuoli ei ole vielä toipunut edellisestä suhteestaan.

Itse ainakin jossain mielessä miellän, että minun ja puolisoni suhde alkoi laastarisuhteena. Mies ei ollut toipunut vielä erostaan, jossa petettiin ja valehdeltiin ja luottamus oli siis nollassa muihin ihmisiin. Mutta sitten siitä aste asteelta hiljalleen rakennettiin luottamusta. Varmaankin tunteet voi kehittyä hitaammin kuin tavallisesti, koska todellakin on niitä entisen suhteen tuomia ongelmia, joista ei ole vielä toivuttu täysin. Mutta oikeastaan pidän siitä, että pikaihastusten, jotka myös voivat lakata yhtä nopeasti, sijaan edettiin hitaasti mutta varmasti. Eikä minulla ole sitä vastaan mitään, jos jonkinlaisena laastarina toiminkin puolisolle - kaikkienhan ainakin pitäisi olla kumppaneilleen jonkinlaisia laastareita ja tuki, kun ollaan alamäessä, että jaksetaan ylämäetkin sitten kiivetä.

Mutta luulen, että jotkut, ja suurin osa varmaan, pitävät laastarisuhdetta sellaisena, jossa otetaan toinen vain siksi ettei tahdota olla vielä yksin ja saadaan totuttua sinkkuuteen. Ja jos toinen on tälläisestä tietämätön, niin ei ole oikeen kiva juttu.

niin monta laastaria päällekkäin etten muista mitä sieltä kaiken alta löytyy ;)
Paras tapa unohtaa on tietenkin uusi, nuori, viriili sälli lämmittämässä koleaa iltaa.

Laastarista? Eikö laastaria käytetä silloin kun on haava. Laastarin suojassa haava saa parantua rauhassa ilman ulkoista häirintää (esim. lika, ärsytys) tai laastari suojaa ympäristöä, ettei esim. haavasta valuva erite tahraa ympäristöä.

Ihminen laastarina? Jos käytät toista laastarina, haluat hoitoa ja suojaa. Olet ehkä mennyt "rikki" ja sen takia ilman laastaria suojaton. (voit kokea ympäristön uhkaavana tai toimia itse siten ympäristöäsi kohtaan?)

Jos suostut laastariksi, voi sinulla olla hoivaamisen vietti tai sitten yksinkertaisesti sinulla on halua ja kykyä osoittaa toiselle hyviä tunteita.

En väitä, etteikö seksuaalinen vetovoima merkitse mitään näissä asioissa, ja siksi niin sanotut ystävät eivät ole samanlaisia laastareita kuin ne, joiden kanssa kehittyy intiimimpi suhde.

Mutta, laastariahan ei tarvitse aina. Jos on jatkuva laastarin tarve, niin kyseessä on ehkä henkilö joka on altis ikäville tapahtumille, ja laastarin alunen ei olekaan koskaan päässyt paranemaan, kun on tullut jo uuden laastarin tarve...

On myös erilaisia laastareita, isoja, pieniä, pehmeitä, sieviä, vedenkestäviä jne. Jokainen valitsee itselleen sopivan, joko sen, mitä saatavilla on tai sen mistä eniten pitää ja johon on varaa, vai???

Nainen laastaroi=täysin ok

Mies laastaroi=wittu mikä sika

laastarisuhde. Itse kuitenkin olen määrätyllä tavalla ollut ihastunut näihin ihmisiin, mutta en ole sen jonkun muun takia pystynyt ihan täysillä elämään sen hetkistä suhdetta.
Missään nimessä en ole sellaisia ihmisiä kuitenkaan alkanut "liehitellä", jos olen tiennyt toisen rakastuneen minuun. en siis ole käyttänyt tilaisuutta hyväkseni. Yleensä nämä laastarit ovat olleet itsekin laastarin tarpeessa ja asioista ollaan puhuttu, ettei edes yritetä mitään vakavampaa. Eihän ne jutut mitenkään ok ole, mutta jos toisen ihmisen läheisyydenkaipuu on niin suuri, että alkaa murenemaan palasiksi, niin ehkä on parempi yrittää edes katsoa muualle, kuin jäädä märehtimään omaa surkeuttaan. Itse olen ainakin näiden muutaman laastarin kanssa edelleenkin tekemisissä kaverina ja toisen kanssa emme koskaan menneet suutelua pidemmälle, vaikka öitä toistemme luona vietettiinkin. Kumpikaan ei lopulta halunnut mitään enempää. Luonteet eivät natsanneet yhteen ja siten kai laastari toisensa valitseekin.
-n

Hei!

Laitoin sivun yläosaan hakusanaksi "laastarisuhde" ja huomasin, että aihetta on käsitelty eri keskusteluaiheiden alla. Jos siis aihe ja keskustelut kiinnostavat edelleen, niin sitä näyttää riittävän esim. avioero ja uskottomuus -teeman ympärillä myös.

Olen ajatellut, etten taida tarvita (?) suhdetta nyt.... ja annan ajan kulua. Tulee, jos on tullakseen ja ei, jos ei. Jos tuntuu hyvälle, niin lienee ihan sama käytetäänkö siitä sanaa "laastarisuhde" tai vaikka jippo.....