Hauska kuulla, että muilla on samanlaisia ongelmia äitien kanssa kuin minulla. Oma äitini on koko elämänsä pitänyt huolta siitä, että tulen kuolemaani asti muistamaan, että hän on kouluttanut minut yksin yo:ksi asti, eikä faija ole maksanut penniäkään elatusmaksua. Olen siksi aina halunnut korvata äidilleni hänen ponnistelunsa mm. siten, että kun sain säästettyä oman kauniin asunnon, otin hänet asumaan tuohon asuntoon, en täysin ilmaiseksi, kun en voinut mutta puolet yhtiövastikkeesta muista kuluista oli mielestäni lähes sama asia, parempaan en pystynyt. Lisäksi kaikki huonekalut ja kodinkoneet maksoin. Hän ei niistä tarjonnut enkä minä pyytänyt koskaan yhtään rahaa häneltä. Itse asuin käytännöllisesti katsoen koko ajan tämän elämänkumppanini luona, jonka tapasin samoihin aikoihin.
Olisin joskus toivonut saada kuulla kiitoksen siitä, että ponnistelin yksin asunnon lainojen ja kulujen kanssa. Sen sijaan sain joka päivä kuulla, että hänellä ei ole yhtään rahaa ja syyllisti minua kun kehtasin sen 113€ kuussa häneltä pyytää. Hän valitti jokaisesta asiasta ja tuntuikin, että asia kääntyi niinpäin, että HÄN oli asunnon omistaja ja MINÄ vain alivuokralainen hänen kodissaan.
Kun tapasin nykyisen elämänkumppanini 13 vuotta sitten, äitini ilmoitti vihaavansa häntä, ennenkuin tiesi edes miehen etunimeä. Jatkuvaa vittuilua ja nälvimistä olen kuullut ilman että äitini olisi kertaakaan maininnut mitään syytä vihaansa. Hän kielsi minua mm. tulemasta miesystäväni kanssa kotiini, huom. siis minun omaan kotiini en saanut tuoda miesystävääni edes joulukahville.
Isä ja äiti olivat naimisissa isäni kuolemaan saakka, isä kuoli 2 vuotta sitten. Hänellä oli viimeiset yli 20 vuotta ollut naisystävä. Kun äitini kuuli tästä, hän alkoi vittuilla ja nälviä ja vihata tätä naistakin niin paljon että en enää kestänyt sitä vihan ilmapiiriä ja välit äitiin katkesivat yli vuosi sitten, äiti muutti muualle. Tämä isäni naisystävä on oikein mukava ja miellyttävä ihminen ja olen ollut häneen yhteydessä ja saanut selville asioita, joita en kuuna kullanvalkeana olisi äidistäni uskonut.
Kuulin, että äitini on tapaillut isää koko elämänsä.Jumalat kaatuivat viimeistään siinä vaiheessa, kun isäni naisystävä kertoi äidin kertoneen hänelle, että hänen ja isäni suhde oli sitä, että he söivät ja naivat. Että sellaiset vanhemmat minulla... Miksi äiti tapasi isää salaa salaa? Oman erittäin vahvaluontoisen äitinsä takiako? Miksi äitini painosti minua jättämään miesystäväni mm. sillä perusteella, että hänen oma äitinsä oli aikanaan muka saanut hänen silmänsä aukeamaan siitä, että millainen isä oli (juoppohan se oli). Muistan kuinka hän sanoi vielä, että kuinka kiitollinen hän on mummulle siitä. Ei kuitenkaan ollut jättänyt isääni,tapasi salaa, mutta vaati minulta, että minun pitäisi jättää mieheni ja omistautua vain hänelle.
Kaiken huipuksi minulle selvisi, että en olekaan äitini ja isäni ensimmäinen lapsi vaan heille on hyvin nuorena syntynyt lapsi, joka on annettu pois. Haluaisin yhteyden tähän siskooni, mutta en tiedä mistä lähtisin penkomaan asioita ja onko vuoden 1951 adoptioista enää dokumenttejä missään ja onko siskolla oikeutta niitä saada.
Toitte keskustelussanne esille mahdollisen narsistisen persoonallisuushäiriön ja ajatelin, että onkohan minunkin äitini kohdalla ollut jostain sellaisesta kyse.
Olisin joskus toivonut saada kuulla kiitoksen siitä, että ponnistelin yksin asunnon lainojen ja kulujen kanssa. Sen sijaan sain joka päivä kuulla, että hänellä ei ole yhtään rahaa ja syyllisti minua kun kehtasin sen 113€ kuussa häneltä pyytää. Hän valitti jokaisesta asiasta ja tuntuikin, että asia kääntyi niinpäin, että HÄN oli asunnon omistaja ja MINÄ vain alivuokralainen hänen kodissaan.
Kun tapasin nykyisen elämänkumppanini 13 vuotta sitten, äitini ilmoitti vihaavansa häntä, ennenkuin tiesi edes miehen etunimeä. Jatkuvaa vittuilua ja nälvimistä olen kuullut ilman että äitini olisi kertaakaan maininnut mitään syytä vihaansa. Hän kielsi minua mm. tulemasta miesystäväni kanssa kotiini, huom. siis minun omaan kotiini en saanut tuoda miesystävääni edes joulukahville.
Isä ja äiti olivat naimisissa isäni kuolemaan saakka, isä kuoli 2 vuotta sitten. Hänellä oli viimeiset yli 20 vuotta ollut naisystävä. Kun äitini kuuli tästä, hän alkoi vittuilla ja nälviä ja vihata tätä naistakin niin paljon että en enää kestänyt sitä vihan ilmapiiriä ja välit äitiin katkesivat yli vuosi sitten, äiti muutti muualle. Tämä isäni naisystävä on oikein mukava ja miellyttävä ihminen ja olen ollut häneen yhteydessä ja saanut selville asioita, joita en kuuna kullanvalkeana olisi äidistäni uskonut.
Kuulin, että äitini on tapaillut isää koko elämänsä.Jumalat kaatuivat viimeistään siinä vaiheessa, kun isäni naisystävä kertoi äidin kertoneen hänelle, että hänen ja isäni suhde oli sitä, että he söivät ja naivat. Että sellaiset vanhemmat minulla... Miksi äiti tapasi isää salaa salaa? Oman erittäin vahvaluontoisen äitinsä takiako? Miksi äitini painosti minua jättämään miesystäväni mm. sillä perusteella, että hänen oma äitinsä oli aikanaan muka saanut hänen silmänsä aukeamaan siitä, että millainen isä oli (juoppohan se oli). Muistan kuinka hän sanoi vielä, että kuinka kiitollinen hän on mummulle siitä. Ei kuitenkaan ollut jättänyt isääni,tapasi salaa, mutta vaati minulta, että minun pitäisi jättää mieheni ja omistautua vain hänelle.
Kaiken huipuksi minulle selvisi, että en olekaan äitini ja isäni ensimmäinen lapsi vaan heille on hyvin nuorena syntynyt lapsi, joka on annettu pois. Haluaisin yhteyden tähän siskooni, mutta en tiedä mistä lähtisin penkomaan asioita ja onko vuoden 1951 adoptioista enää dokumenttejä missään ja onko siskolla oikeutta niitä saada.
Toitte keskustelussanne esille mahdollisen narsistisen persoonallisuushäiriön ja ajatelin, että onkohan minunkin äitini kohdalla ollut jostain sellaisesta kyse.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minusta on ihan sama miten omaa äitiäni diagnosoitaisiin, kyllä hänen täytyy olla erittäin luonnehäiriöinen, täysin tunnekylmä ihminen. Vain hän itse ja hänen IHMEELLINEN poikansa merkitsevät jotain ja vain he tekevät jotain tässä maailmassa oikein. Kaikki muut ovat 1) laiskoja 2) tyhmiä 3) kieroja 4) pahoja 5) kaikkea muuta kielteistä.
Onhan meitä samaa kokeneita. Olen yrittänyt saada käsiini Matti Paloheimon kirjaa kaltoin kohdelluista lapsista (onkohan tää jotain masokismia vai mitä) mutta en ole onnistunut.
Monet itse asiaa kokemattomat käskevät helposti sinua "aikuistumaan" ja "ymmärtämään kovia kokenutta äitiä" tms. paskaa. Älä välitä heistä. Sellaista tuputtaa vain sellainen, joka ei tiedä miltä tuntuu kun oma äiti toivoo lapselleen pahaa hyvän sijasta.
Halaukset sinulle!
"Hyvä kuulla", että on, myös muita samassa veneessä olevia. Joskus vain tuntuu siltä, että olen ainut... ainut lapsi tosin olenkin äidilleni. Sekin on raskasta, kun ei ole sisaruksia. Tiedä sitten millaisen helvetin äitini silloin olisi keittänyt, ehkä hän/he olisivat hyviä ja minä yksin paha. Arvailua, mene ja tiedä. Äidilläni on rajatilahäiriö. Tutulta tuntuu tekstinne. Ystäväni sanoi juuri, että älä välitä äitini tarinoista, mutta hän on kuitenkin äitini. Välillä ne sattuvat, varsinkin silloin, kun on itse aivan uuvuksissa. Vanhemmiten äitini sairaus on vain pahentunut. En tunne häntä enää ollenkaan.
Oman äidin tunteettomuus satuttaa aina silloin, kun ei jaksa ajatella, älä välitä, ajattele, että hän on sairas. Olisi kiva, kun joku joskus ajattelesi, että minä joudun kestämään tuota sairasta äitiä, olen koko ikäni yrittänyt varjella häntä, ettei hän pahottaisi mieltään. Nyt tajuan, että minä olen se joka on kärsinyt eniten. Äidilläni ei ole ollenkaan tunteita, korkeintaan vihan tunteita. Äitini yrittää hajottaa tarinoillaan koko elämäni. Hän ei kyllä siinä onnistu, mutta se loukkaa vietävästi.
Tekisi mieli kirjoittaa: "Koettakaa jaksaa", mutta sekään ei lohduta ainakaan minua. Elämä tuo muitakin huolia kuin vain riivatun äiti. Ei aina jaksaisi edes "koettaa jaksaa". Eipä meillä kuitenkaan ole muita vaihtoehtoja.
Jaksamista teille, halaukset.
jotka kannattaa kaivaa esiin:
Kotivammaisuuden synty,suomalaisen lapsuuden haavat
kotivammaisuus,eli kuinka sinua kohdeltiin lapsena
Vähän samantapaista luonteen hankaluutta koin oman äiti taholta aikoinaan ja otin täydellisen eron hänestä.
Vaikeaa se oli joka tavalla, mutta ainoa mahdollisuus, koska mielenterveyteni rupesi murtumaan hänen "käsittelyssään". Sitä hän luonnehäiriöisenä nimenomaan ajoikin takaa, että saisi toisen ihmisen elämän sekaisin.
Kehottasin sinua hakeutumaan psykoterapiaan. Minua se auttoi ainakin niin paljon, että elämä on nyt suhteellisen hyvin tasapainossa.
Lisäksi voisit lukea kirjoja tästä luonnehäiriöpuolesta, sekin auttaisi.
Raimo Mäkelä: Naamiona terve mieli
Sandy Hotchkiss: Miksi aina sinä ?
Jorma Myllyniemi: Narsismi - vamma ja voimavara
Lue myös: www.narsistienuhrientuki.info
Sieltä erityisesti osasto "Narsistin lapsena"
Adoptioasioista en osaa neuvoa. Mutta kysäisepä apua vaikka oman kuntasi sosiaalipuolelta, tai varaa suorastaan käyntiaika sieltä.
Jos voisivat antaa tietoa, mistä kysellä lisää tai muuten johdatella sinua oikeille jäljille.
En ole alkup. kirjoittaja, mutta asia koskee minuakin. Kävin narisistienuhrientuki- sivuilla, mutta en löytänyt sieltä erityistä osastoa "narsistin lapsena". Jaksaisitko vielä sen verran vinkata, mistä sieltä sellainen otsake löytyy.
Terv. Uusavuton, kiitos etukäteen.
Narsistien uhrien tuen sivuille tosiaan pääsee
osoitteella www.narsistienuhrientuki.info.
Sieltä voi edelleen klikata erilaisia tiedostoja, muun muassa keskustelupalstan.
Keskustelupalstan löytää SUORAAN
osoitteesta:
/narsistienuhrientuki.info/keskustelu
Siinä eteesi aukeaa "ruudukko",josta neljäs otsikko ylhäältä lukien on "Narsistin lapset"
On myös keskustelut parisuhteesta, työelämän narsisteista, toipuneista, yleistä -teemoista ja miehillekin löytyy oma palsta.
KORJAUS samalla tuohon kirjavihjeeseen:
Jorma Myllärniemi on oikea nimi. Hän on kirjoittanut kirjan "Narsismi - vamma ja voimavara".
"Hauska kuulla, että muilla on samanlaisia ongelmia äitien kanssa kuin minulla. Oma äitini on koko elämänsä pitänyt huolta siitä, että tulen kuolemaani asti muistamaan, että hän on kouluttanut minut yksin yo:ksi asti, eikä faija ole maksanut penniäkään elatusmaksua.
Isä ja äiti olivat naimisissa isäni kuolemaan saakka, isä kuoli 2 vuotta sitten.
Hänellä oli viimeiset yli 20 vuotta ollut naisystävä.
Kuulin, että äitini on tapaillut isää koko elämänsä.Jumalat kaatuivat viimeistään siinä vaiheessa, kun isäni naisystävä kertoi äidin kertoneen hänelle, että hänen ja isäni suhde oli sitä, että he söivät ja naivat. Että sellaiset vanhemmat minulla...
Miksi äiti tapasi isää salaa salaa? "
Siis anteeksi nyt vaan mutta olivatko ne nyt naimisissa vai ei, ja miten ne voi tapailla salaa jos ovat naimisissa? Asuiko isäsi tämän naisystävän luona vai teillä, ja jos olivat naimisissa niin totta kai isäsi "maksoi sinusta" ruokkoja (ja miten voi maksaa ruokkoja jos on naimisissa...)
Selvennystä kiitos!
"Siis anteeksi nyt vaan mutta olivatko ne nyt naimisissa vai ei, ja miten ne voi tapailla salaa jos ovat naimisissa?"
Olivat naimisissa, mutta isällä oli viimeiset 20 vuotta uusi kumppani, jolloin äiti ja isä eivät enää tavanneet, naimisissa olivat virallisesti edelleen, koska isä ei halunnut erota. Sitä ennen salaa tapasivat, siis minulta salaa, eikö se ole salaa tapaamista, jos lapsi on kaikki kesät ja kaikki viikonloput mummon hoidossa luullen, että äiti on tuttavaperheen kanssa. En ihmettele jos tämä juttu kuullostaa "vähän" sekavalta.
"(ja miten voi maksaa ruokkoja jos on naimisissa...)"
Ei voikaan virallisesti maksaa, mutta voi jättää osallistumatta yhteisen lapsen elatukseen, jos on naimisissa ja antaa toisen vanhemman maksaa kaikki yksin.
"Asuiko isäsi tämän naisystävän luona vai teillä"
Isä asui yksin ja isä ja äiti tapasivat isän asunnossa. Tavattuaan naisystävän isä muutti toiselle paikkakunnalle hänen kanssaan asumaan.
Perunkirjaan tarvittavaan sukuselvitykseen tulee merkitä kaikki isäsi verisukulaiset, myös pois annettu lapsi.
Kyllä sinä ihan joudut hakemaan hänet esille tämän asian vuoksi.
Aloita sukuselvityksestä.
Sukuselvityksessä hänestä ei ole mainintaa. Miksiköhän?
Kirkonkirjoista selviää, äidin synnyttämät lapset selviää sieltä. Museoltakin saa joskus tietoja, esim talojen asukkaista.