Tässä meidän tarina:
Kaikki alkoi ihanasti...mies näki minut kerran kaupassa, jonka jälkeen oli ottanut jostakin selville nimeni. Sitten alkoi tekstailla ja soitella...ja siitä pikku hiljaa aloimme tutustua. Olimme alussa vain kaveripohjalla, vaikka mies kysyikin seurustelusta...En kuitenkaan halunnut hätiköidä. 3kk tapailujen jälkeen sanoin, että olisin valmis seurustelemaan. Kaikki oli upeaa, seksielämä loistava, mies halusi joka ilta...joskus montakin kertaa yössä. Sitten alkoi tulla riitoja, milloin mistäkin...lähinnä miehen exästä, joka yritti tunkea väliimme.
Vuoden aikana asiat kuitenkin rauhoittuivat. Vähän yli vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen. Tämän jälkeen mieheni muuttui oudoksi. Emme enää olleet paljoakaan kotona samaan aikaan (koska molemmilla 3 vuoro työ). Viime kesänä sain selville, että mies oli soitellut/viestitellyt muille naisille. Olin täysin shokissa, en edes ajatellut muuta vaihtoehtoa kuin erota. Mies itki ja anoi minua takaisin..jatkoimme siis suhdetta, mutta tein selväksi, että seuraava kertaa ei sitte enää tule!! Mies pyyteli anteeksi ja katui tekoaan. Tämän jälkeen suhteemme jatkui taas melko hyvin, mutta tietenkin luottamukseni miheen oli täysin nollassa. Tämän jälkeen seksimme alkoi vähentyä.
Nyt olemme siinä tilanteessa, että parisuhteemme on muuten todella ihanaa ja rakastan miestäni, mutta seksiä on vain 1-2krt/kk! Olen ottanut asian puheeksi, mutta mies vaikenee asiasta. En jaksaisi uskoa että hän pettäisi minua. Nyt siis kysyn miten tämä voi olla mahdollista, että seksi vain yhtäkkiä loppuu? Olen kuitenkin aika kaunis ja hyvä vartaloinen...ja vientiä riittäisi.
Nyt mies on alkanut puhua kihloihin menemisestä...en oikei tiedä mitä tehdä, haluaisin olla mieheni kanssa, mutta en jaksa tälläistä "selibaattia" koko elämääni. Ymmärrän kyllä, jos meillä olisi lapsia yms. ja tilanne olisi tämä. Mutta kun suhde on vasta näinkin alussa ja nyt jo ongelmia seksin suhteen. Kertokaa mitä teen?
Kaikki alkoi ihanasti...mies näki minut kerran kaupassa, jonka jälkeen oli ottanut jostakin selville nimeni. Sitten alkoi tekstailla ja soitella...ja siitä pikku hiljaa aloimme tutustua. Olimme alussa vain kaveripohjalla, vaikka mies kysyikin seurustelusta...En kuitenkaan halunnut hätiköidä. 3kk tapailujen jälkeen sanoin, että olisin valmis seurustelemaan. Kaikki oli upeaa, seksielämä loistava, mies halusi joka ilta...joskus montakin kertaa yössä. Sitten alkoi tulla riitoja, milloin mistäkin...lähinnä miehen exästä, joka yritti tunkea väliimme.
Vuoden aikana asiat kuitenkin rauhoittuivat. Vähän yli vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen. Tämän jälkeen mieheni muuttui oudoksi. Emme enää olleet paljoakaan kotona samaan aikaan (koska molemmilla 3 vuoro työ). Viime kesänä sain selville, että mies oli soitellut/viestitellyt muille naisille. Olin täysin shokissa, en edes ajatellut muuta vaihtoehtoa kuin erota. Mies itki ja anoi minua takaisin..jatkoimme siis suhdetta, mutta tein selväksi, että seuraava kertaa ei sitte enää tule!! Mies pyyteli anteeksi ja katui tekoaan. Tämän jälkeen suhteemme jatkui taas melko hyvin, mutta tietenkin luottamukseni miheen oli täysin nollassa. Tämän jälkeen seksimme alkoi vähentyä.
Nyt olemme siinä tilanteessa, että parisuhteemme on muuten todella ihanaa ja rakastan miestäni, mutta seksiä on vain 1-2krt/kk! Olen ottanut asian puheeksi, mutta mies vaikenee asiasta. En jaksaisi uskoa että hän pettäisi minua. Nyt siis kysyn miten tämä voi olla mahdollista, että seksi vain yhtäkkiä loppuu? Olen kuitenkin aika kaunis ja hyvä vartaloinen...ja vientiä riittäisi.
Nyt mies on alkanut puhua kihloihin menemisestä...en oikei tiedä mitä tehdä, haluaisin olla mieheni kanssa, mutta en jaksa tälläistä "selibaattia" koko elämääni. Ymmärrän kyllä, jos meillä olisi lapsia yms. ja tilanne olisi tämä. Mutta kun suhde on vasta näinkin alussa ja nyt jo ongelmia seksin suhteen. Kertokaa mitä teen?
Vastaukset 15
Vanhimmat
että jos miehesi todella rakastaa sinua, niin kyllä hänkin haluaa seksiä useammin. Eihän tuo ole normaalia tuossa vaiheessa parisuhdetta.
Teet varmaan virheen jos nyt menette kihloihin.
Nyt ei muuta kun istutte alas ja keskustelette asiasta ja odotuksistanne.
Miksi hän vaikenee asiasta. Eihän suomalainen mies puhu eikä... mutta kuitenkin.
Sanoisin että ei kihloihin jollei tilanne muutu ja senkin jälkeen vasta hyvin, hyvin harkiten.
Sinulle on vain yksi elämä. Älä heitä sitä hukkaan vai pidä huolata itsestäsi.
Terveisin
60v
Kiitos vastauksesta.
Olen yrittänyt keskustella asiasta mieheni kanssa ja hän on luvannut että seksiä harrastettaisiin useammin. Tämän jälkeen on ollut 3 viikkoa että 1-2krt/vko ja sitten taas lopahtaa. Olen jo ajatellut kaikenlaista, onkohan vika minussa? Mies on sanonut, että olen todella haluttava...mutta eipä oikein siltä näytä! Kun oikein ajattelen, niin voisiko tämä osaksi johtua siitä että minä en kovinkaan usein tee aloitetta? On vain jotenkin mennyt itseltäkin into, kun ei toinen tunnu haluavan...vaikka ei silti koskaan ole kieltäytynyt, jos olen tehnyt aloitteen. Tämä koko touhu on mennyt aivan hullulle mallille, jotenkin vain halusin antaa miehelle samalla mitalla takaisin...ja päätin etten aio olla enää aina se joka vonkaa. Tuntuisi kamalalta lopettaa suhde tällaisen takia, mutta ei se myöskään hyvältä tunnu jos elämä jatkuu tätä rataa.
Missä on rakkaus, pienet teot välittäminen ja huomaavaisuus, uhrautuminen se työ jota suhteessa tehdään, sillä se suhde hoidetaan eikä millään peilin edessä hokemalla että olempa kaunis???
On tainnu "ulkonäön kantama" loppua nyt olisi sen tärkeämmän työn paikka.
et ai olla se joka vonkaa, ihme ajatus, suorastaan lapsellinen ajatus... tai sitten olette vaan saaneet typerällä lapsellisella kissa hiiri leikillänne pilattua hyvän suhteenne...kumpi nyt sitten oli voittaja ???
Olisko kuitenkin kantsinut olla aikuinenn ja tehdä rehellisesti töitä suhteenne eteen / molemmat ...
tekstiä tältä tyypiltä... Miten niin typerä kissa-hiiri leikki. Taitaa olla sulta loppunut kaikki leikit jo aikoja sitten.
Luuletko, ettei kukaan selväjärkinen ihminen tajua tuollaisia asioita. Tottakai suhde vaatii rakkautta, tunteita ja toisen huomioimista. Ja juuri uhrautumisen ja "pienien" tekojen tekemisen vuoksi olen lopen uupunut. Minä olen aina se joka huoltaa kodin: siivoaa, käy kaupassa, pesee ja silittää pyykit, ruokkii lemmikit, tekee ruoan joka päivä. Tähän asiaan olen jo tottunut monien riitojen jälkeen, koska ei se mies tee koskaan mitään...vaikka kuinka pyytäis ja sanois etten jaksa enää yksin kaikkea.
Ja mitä tuohon ulkonäköön tulee, niin kyllä sekin vaikuttaa suhteeseen. Vai haluaisitko kenties itse elää sellaisessa suhteessa, jossa kumppanisi ei enää huolehdi terveydestään, eikä ulkonäöstään? En nyt tarkoita mitään ylenpalttista pynttäytymistä, mutta yleinen siisteys ja puhtaus sekä hyvä itsetunto on suhteessa myös tärkeää.
Luulenpa, ettet ole itse ollut koskaan pidemmissä suhteissa..jos luulet, että suhteen on noin helppo pitää kasassa. Ihmiset on erilaisia, jotkut ei välitä tai edes huomaa...vaikka toinen kuinka tekisi niin pieniä kuin suuriakin tekoja puolisoaan ajatellen. Kyllähän sitä itsekin aikoinaan ajatteli, että minulle ei ainakan koskaan tule sellaista elämää kuin joillekin tuttavilleni. Ajattelin aina, että minun ja tulevan mieheni elämä on onnellista ja se säilyy vanhuuteen asti. Toisinpa kävi...aivan huomaamatta, ruusunpunaiset haaveet saa jäädä.
Ihan kuin lukisi tarinaa omasta elämästäni. Mekin olemme seurustelleet jo kymmenisen vuotta ja viimeiset viisi vuotta on seksin suhteen menty alamäkeä. En vaan jaksa käsittää mihin se himo on kadonnut ja nekin kerran, pari kuussa tapahtuvat kahden minuutin sessiot eivät paljon mieltä lämmitä.
Ollaan keskustelu mekin ja vähän aikaa saattaa mennä ihan jees, kunnes asia taasen unohtuu. Mulla on tuo sama typerä ja lapsellinen? tapa etten enää viitsi olla vonkaamassa sitä seksiä. Ei vaan halua tulla torjutuksi ja nöyryytetyksi. Ja se mielettömän paha olo mikä tulee, kun mies kerta toisensa jälkeen kääntää selkänsä.
Minäkin olen miettinyt, että pettääkö toinen? Olenko niin äärettömän vastenmielinen ettei minuun voi koskea? Vai mikä on? Kaikista noista asioista ollaan keskusteltu ja juu, ei petä, olen kaunis ja kyllä se seksikin maistuu.
Olen alkanut ajattelemaan, että kaipa tämä suhde on aikansa elänyt, koska en voi kuvitella loppuelämääni tällaisessa selibaatin tapaisessa tilassa. Rakastan kyllä miestäni ja meillä on muuten mennyt aika kivasti. Mutta tämä seksi tai sen puute alkaa vähitellen etäännyttämään minua hänestä. Minkäs teet jos ei ole juuri minkäänlaista läheisyyttä...
juttuja minäkin olen miettinyt, onko toinen nainen, enkö kelpaa enää vai mikä mättää.
Ollaan oltu lähes 10 v. yhdessä, ensin seksi väheni 1-2 kertaan kk:ssa, nyt viimeiset puoli vuotta sitä ei ole ollut lainkaan. En halua enää tyrkyttääkään itseäni miehelleni, koska siitä itsetuntoni vain laskee entisestään, kun ei kelpaa vaikka tarjottimella kannettaisiin eteen. Ehkä pahinta koko hommassa on se, että kun yrittää ottaa asian puheeksi, niin heti ukko tokaisee jotta pitää hommata semmoinen ukko, joka jaksaa naida 24H/vrk... Mielestäni tuollaiset kommentit ovat täysin p...tä ja niinpä asia jääkin sitten siihen. En tiedä mitä tekisi, lähteäkö etsimään uutta miestä vai elääkö kuten nunnat, ikuisessa selibaatissa.
Meillä ihan sama juttu,mutta toisin päin.Mies haluaa jatkuvasti,minä ehkä kerran pari kuukaudessa sytyn sen verran että toimitus tulee suoritettua,tämän jälkeen huokaisen mielessäni että tulipa tehtyä,nyt mies on tyytyväinen pari päivää..eikö luulosta kamalalta?!Mutta hän ei vaan sytytä minua enkä tiedä miksei,ennen kyllä seksi sujui.
tota sun aloitteen puuttumista? ja sitten valitat samaan aikaan? ei ihme jos miestä hämmentää....
Mikset sinä voisi tehdä aloitetta aina kun sinusta "siltä" tuntuu? jos mies ei ole kieltäytynytkään seksistä.
Kummalta ruikutukselta tuo minusta kuulostaa.
Hanki parempia ongelmia.
Niin...ei ole kieltäynyt koskaan, jos olen tehnyt aloitteen. Mutta silloin seksi on tuntunut siltä, että mies tekeen sen vain PAKOSTA minun vuokseni. Mielummin elän selibaatissa, kun pakotan toisen sellaiseen mitä hän ei oikeasti haluasi tehdä.
Tuntuuko se seksi miehestäkin pakkopullalta, jos sinä teet aloitteen? Tuli nimittäin vähän sellainen olo tekstiäsi lukiessa, että kuvittelet koko tunteen. Näyttääkö mies jotenkin pakoitetulta? Miten tuo esiin haluttomuutensa?
Luulen, että ongelma on lähinnä oman pääsi sisällä. Kuvittelet, ettei mies tykkää seksistä jos sinä teet aloitteen ja siten välttelet aloitteita ja koko seksiä. Sanoisin että tuo on typerää.
Miehen kommentista "kai se on taas pakko jaksaa" voi jo päätellä aika paljon. Eikä mies muutenkaan välitä mun kiihottumisesta mitään...mitään esileikkiä ei ole koskaan, niin eipä se kivalta tunnu harrastaa mitään..kun ei ole itse edes koskaan kiihottunut kunnolla.
Olen onnessani,kun löysin juuri kaltaisesesi naisen.Tai oikeammin tilanteessasi olevan.
Olin just kanssaan viikon.Kuin kopsa tarinastasi.Ihana nainen.
Upeaa.
Aivan samanlainen tarina takana.Kiltti mies.Seksihalut nolla.
Meitä miehiä riittää. Uskotko.Riittää.
Ainut ,minkä neuvon on ,että älä lähde eka-kelkkaan.
Vaara,että joudut hyväksikäytetyksi.
Noille moralisteille piut paut.
Lues ei sexiä kahdeksaanvuoteen.Valkee missä oot juuri nyt.Kun luin nuo vastaukset osasin suhtautua.Naisten tunne-elämä on aavistuksen erilainen,mutta arvokas,jos aikoo pitää parisuhteen kunnossa.Kaiken a ja o on toisen kunnioittaminen .Siihen kuuluu osana myös terve sexielämä.
Reino Reinhardt
OLEN MIES N.9 VUOTIAAN POJAN ISÄ OLEN JOUTUNUT OLEMAAN SELIPAATISSA N.10 VUOTTA.
JOSKUS PINNA PALAA
olemaan ilman sexiä.