Yksi tuttu ottaa yhteyttä vain ja ainoastaan silloin kun sillä on joku asia, millä leuhkia. Koskaan muulloin ei kuulu mitään, vaikka itse koittais kysellä perään tai haluis nähdä, niin ikinä ei käy. Naurattaa vähän sen touhu. Muulloin ei ole paljon tuntevinaankaan, mut sitten kun on joku uus juttu tai seurustelu tai muu isompi asia, mitä mul ei ole, niin johan muistaa muutkin ja sitten se haluaa jauhaa siitä sen pakolliset monta tuntia, mut muiden tai muut asiat sil ei edes kiinnosta. Ja taas ei kuulu kuukausiin mitään mistään asiasta, jos silloin ei käy, kun sille sopis kehua.
Pitäiskö tässä sanoa sille suoraan, et hei laita vaikka mainos tai roskapostia tulemaan seuraavalla kerralla.
Pitäiskö tässä sanoa sille suoraan, et hei laita vaikka mainos tai roskapostia tulemaan seuraavalla kerralla.
Vastaukset 15
Vanhimmat
tosi kiva kaveri kun saa nauraa :D :D sille häpeilemättä ja pidättelemättä ja se tuntee sua kohtaan varmaan samoin :D :D AAAHHHH! Tuntuu hyvälle nauraa!!!
Nauru vapauttaa ja rentouttaa. Oikein kunnon hohotus mahanpohjasta saakka, voi vitsi, et se tuntuu hyvältä.. Eka keuhkot kunnolla täyteen ilmaa ja sit se voi alkaa.. :)
kannattaisi tehdä, mutta tiedän kuinka inhottavaa ja ärsyttävää tuo on.
mulla oma sisar aika paljon samallainen kuin sinun kaverisi. :(
soittaa tai ottaa yhteyttä VAIN silloin kun itse tarvitsee jotain.
kun minä soitan hänelle niin aina on kiire tai jotain muuta tekemistä ettei kerkee puhumaan.
eikä silloin kun hän soittaa niin paljon minuun tai minuun liittyvistä asioista puhuta.
teitty se hänen pakollinen "mitä kuuluu?" kysymyksensä, mutta ei siihen paljon ehdi sanomaan kun jo pyytää lapsenpiiaksi tai jotain muuta.
uskon että sulla kurja olo.
En mä viitsi siitä enää ärsyyntyä, joskus ärsyynnyin, mut huvittaa jo kun on oppinut tunteen sen tyylin. Sehän on mun valinta jaksanko kuunnella sitä vai en. Joka kerta kun puhelin soi, voi jo valmiiks arvata suurinpiirtein, mistä on asiaa, just aina tarvii jotakin tai jonkun jolle leuhkia jostakin. En mä kuvittelekkaan, et se jotenkin vältsäis mun jutuista mitään, niin siks en ärsyynny, mut en kyllä ala järjestämään sille tilaisuuksia, missä mun pitäis kuunnella sen kehuja tuntitolkulla. Ei vaan kiinnosta, kun ei silläkään mikään mun asia. Eikä muutenkaan jos olis aivan beisikkielämää, niin ei kuulu mitään koskaan tai mikään muuten ei käy.
Jännä, et jotkut pitää kaveruutta sellasena.
tosi. mä en kans tajuu. kun musta kaveruus on jotain aivan muuta. :)
mäkin olen oppinut hyvin tunteen tämän ihmisen tyylin että en ärsyynny. joskus vaan ottaa tosi paljon pattiin kun yksin ajattelee asioita.
onneks ei ole mikään pakko vastata puhelimeen.
ja osaan kyllä hyvin kieltäytyä.
eihän siitä seuraa kuin parin viikon rauha ettei häneltä puhelin soittoa kuulu... :D
Älä vastaa kun sä näet sen nimen kännykän näytöllä. Mites muuten silloin kun sä ehdotat sille tapaamista ja sen sellaista, lähteekö se mielellään, inttämisen jälkeen vai ei ollenkaan?
aina kyllä aikoo kovastikin mielellään ja se on sitä -olis tosi iiiihaaanaaa nähdää, voi ettää kun oliskiiinnn..- liirumlaarumia, mut ei koskaan vaan siitä tule mitään. Aina on kiire, parempaa seuraa tai tekemistä tai peruu sovitut jutut kun sopii toisten kanssa samaan aikaan asioita, mut yhtäaikaa ei voi koskaan nähdä, vaikka olis sopinut monen kans samaan aikaan juttuja. Eli käytännössä sit kiinnostus on se täys nolla, paitsi jos sillä on joku juttu millä kehua tai tarvii jotakin, sillon on eri asia.
enemmän siirappia puheessa, sitä vähemmän on kiinnostusta toista kohtaan. Pätee niin ystävyys-kuin rakkausasioihinkin.
mitä enemmän pitää kuorruttaa juttuja, sitä vähemmän siellä alla monesti mitään on.
Tääkin on sellanen, että aluks ihmiset luulee tosissaan siitä, et miten joku voikin olla noin kiva, kunnes alkaa hoksata-jos alkaa, ettei se koskaan mitään tarkota paljon kenenkään kans. Tai selän takana on sit aivan toista.
Ja rakkausjutuis -paitsi tuskin ne mitään rakkauksia on, kunhan vähän teeskentelyä vaan- sama homma. Aika vähän niillä on tekemistä oikeesti minkään luottamuksen kans vaikka.
tollaset tyypit. Aikasemmin ite kans saatoin mennä lankaan, mut nykyään oon varovaisempi ja hälytyskellot soi heti ku joku käyttää vähän ylisanoja.
Just mitä enemmän joku juttu on niiiinnninnnnn ihaaanaaa ja iiiihmeeeeellineeeen ja uuupeeeaaaa, siiis tajuuutsää miteen uuupeeeaaaaa, niin silti kuorrutetusta paskasta ei tule marenkia millään, ainakaan mun mielestä. Suurimmaks osaks monet on vaan täysimarreltuja sellasesta, kunnes jossain vaiheessa tajuaa, et keisarilla ei ole vaatteita.
Jos jotain juttuja pitää kuorruttaa aivan ylipaljon, niin vähemmästäkin tulee mieleen, et siinä on varmaan jotakin aivan täysläpimätää sisällä.
Siis ei mulla mitään sanoja vastaan mitään, mut se tyyli on jotakin aivan yliampuvaa monesti..
Seuraavalla kerralla ole sä se joka peruu. Tai heitä loukkaantuneeseen äänensävyyn kommenttia, että et sä usko enää tämän ns. kaverisi liirumlaarumiin. Sanot sille, että niin monta kertaa se on jo perunut kaiken sovitun, että sua ei enää jaksa kiinnostaa.
Tollasten kanssa nousee aggressio-taso aika suureksi. Toisaalta oppii kuuntelemaan ilman, että oikeasti kuuntelis. Sanoo vaan oikeissa väleissä, et ai jaa tai ihaks totta jne. Mä pyrin parhaani mukaan välttelemään tollasia, mut pitäis vielä opetella sanomaan ei niille.
Onko tää sun kaveris mies-vai naispuoleinen? Kuulostaa enemmän naisten toiminnalta, tai luulisin ainakin.
On kokemuksia ihan samanlaisista kavereista,ja pitkältä ajalta,eikä heidän käytös ole muuttunut yhtään.
Otetaan yhteyttä kun on tapahtunut jotain jolla voi brassailla.
Mielen köyhyyttä sanon minä.
Sellaisten kavereiden mielessä ei liiku muuta kuin halu saada loistaa ..
Itse olen sanonut aina kun tälläinen kaveri soittaa että "ai jaahas,sehän on kiva juttu sulle mut nyt täytyy lopetella jos sulla ei tärkeempää ole on nimittäin kiirus kauppaan".
rooli on KEHUA (mutta kuka sitä jaksaa??)
Hänellä o huono itsetunto, hänest voi ison tul NARSISTI
Parast vaan kehuksii heh heh hee