Kokemukseni mukaan tyypillisen nettideittimiehen kanssa homma toimii seuraavasti.
1.) Ottaa minuun yhteyden mukavalla ja mielenkiintoisella viestillä. Kehuu kuvattomaa ilmoitustani jne.
2.) Minä vastaan ystävällisesti takasin ja viestini sisältö vastaa treffiprofiilini tasoa.
3.) Mies pyytää kuvan ja jatkamme kirjoittelua
4.) Minä anna kuvan ja jatkan kirjoittelua. Saatan pyytää kuvaa mieheltä, mutta en pidä asiaa niin tärkeänä varsinkin jos mies on mukava. Ulkonäköni vuoksi voisin olla hyvinkin vaativa.
5.) Mies jatkaa kirjoittelua ja ehdottaa tapaamista.
6.) Mulle periaatteessa sopii tapaaminen, mutta tätä ennen tietysti haluaisin nähdä jo kuvan ja
jutella puhelimessa.
7.) Jutellaan mukava puhelu ja toinenkin sellainen perään. Suunnitellaan tapaamista.
8.) Mies vetäytyy hommasta pois, koska ei ole edes varma mitä nettideittailulta haluaa. Kyse ei ole meidän kanden välisestä jutusta vaan täydellisestä epävarmuudesta KUKA ON, KETÄ ETSII JA MIKSI ETSII.
Kyseiset tapaukset ovat korkeasti koulutettuja yli 35v miehiä. Ja näitä on paljon. Sama kaava toistuu aina.
1.) Ottaa minuun yhteyden mukavalla ja mielenkiintoisella viestillä. Kehuu kuvattomaa ilmoitustani jne.
2.) Minä vastaan ystävällisesti takasin ja viestini sisältö vastaa treffiprofiilini tasoa.
3.) Mies pyytää kuvan ja jatkamme kirjoittelua
4.) Minä anna kuvan ja jatkan kirjoittelua. Saatan pyytää kuvaa mieheltä, mutta en pidä asiaa niin tärkeänä varsinkin jos mies on mukava. Ulkonäköni vuoksi voisin olla hyvinkin vaativa.
5.) Mies jatkaa kirjoittelua ja ehdottaa tapaamista.
6.) Mulle periaatteessa sopii tapaaminen, mutta tätä ennen tietysti haluaisin nähdä jo kuvan ja
jutella puhelimessa.
7.) Jutellaan mukava puhelu ja toinenkin sellainen perään. Suunnitellaan tapaamista.
8.) Mies vetäytyy hommasta pois, koska ei ole edes varma mitä nettideittailulta haluaa. Kyse ei ole meidän kanden välisestä jutusta vaan täydellisestä epävarmuudesta KUKA ON, KETÄ ETSII JA MIKSI ETSII.
Kyseiset tapaukset ovat korkeasti koulutettuja yli 35v miehiä. Ja näitä on paljon. Sama kaava toistuu aina.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Allekirjoitan! Samoja kokemuksia, tosin iästä muutama vuosi pois eli omat vastaavat kokemukseni 30-35 vuotiaista akateemisista miehistä! Onko ihme, että etsintä jatkuu...(itselläni ei tällä hetkellä, löytyi ihan livenä)
Mies on todennäköisesti varattu ja haluaa vain testata markkina-arvoaan. Toisaalta sellainen pikkuinen seikkailu kiinnostaa ikuisia pikkupoikia.
Todetessaan tilanteensa - että saattaisi vielä kelvata vapailla markkinoilla - siirtyy mies todennäköisesti takaisin ruotuunsa.
Laskujeni mukaan olen käynyt neljän naisen kanssa nettisokkotreffeillä. Pieni luku sen vuoksi, että nämä tavalliset tusinaihmiset eivät juuri kiinnosta. Jonkinlaista räväkkyyttä tarvitaan.
Yksiltäkään treffeiltä en ole lähtenyt karkuun eikä yksikään nainen ole karannut. Ehkä juuri sen räväkkyyden vuoksi.
Yhdelle lähetin kuvani, yksi lähetti minulle. Kenenkään kanssa ei tullut tekstailtua tai puhuttua puhelimessa. Kaikkien (ja tietenkin myös minun) ulkonäkö oli OK, useimmiten ihmiset näyttävät melko tavanomaislta.
Kolme oli oikein kivoja tyyppejä, neljäskin kai olisi ollut mutta oli vuosisadan krapulasssa vielä iltapäivällä. :-)
Tämä korkean koulutuksen käsite tietenkin näyttää vaihtelevan, meilläpäin puhutaan referee-artikkeleista ja impact factorista. *LOL*
Tuo sinun ongelmasi vaikuttaa aika oudolta. Mikähän siihen voisi olla syynä?
Oma arvaukseni on molemminpuolinen jahkailu, mutta sellaisiahan suurin osa ihmisistä on.
*ROTFLMAO*
et vaan ole sittenkään tarpeeksi kiinnostava ja mies ei viitsi juosta tusinatreffeillä.
Vaikka sinä oletkin akateeminen mies niin tekstini ei vältämättä koske JUURI SINUA. Halusin vaan kirjoittaa kokemuksestani, sillä hyvähän teidän ulkopuolisten on tietää mitä tuolla nettideitti-areenalla tapahtuu. Miten muutoin voisit tietää millaista toimintaa kilpailijasi täällä harrastaa? Ethän sinä deittaile miesten kanssa.
Tuo kirjoittamani toimintakaava toteutuu aina.
Olenkin pohtinut, että onko näille miehille yhteistä sellainen VAPAUDENHALUINEN luonne.
Naista (vakituista sellaista) etsitään netistä, koska nettideittailu tuntuu kivalta seikkailulta.
Mies on seikkailumielellä kirjoitukseni 1 -7 vaiheet.
Sitten kun tullaan kirjoituksen 8. vaiheeseen niin tämä seikkailunhaluinen huomaakin, että eipä kannata tavata sillä silloihan hommasta tulee todellista ja seikkailuelämä saa loppua. Parempi siis perääntyä ja aloittaa uuden naisen kanssa nuo seikkailukuviot 1-7 vaiheet. Mikä sen kivempaa kun taas saada uusi kirjeenvaihtokaveri.
Toisiaankin tätä menoa on havaittavissa, joten miehet älkää ihmetelkö jos perusnainen ei lämpene
ihan hetkessä.
hakeekin jotain kirjeenvaihtoseuraa, olet aivan hakoteilla. Varattu tai et vaan ole tarpeeksi kiinnostava.
Mitä yritit sanoa?
Nämä tapaamani naiset olivat oikein kivoja.
Sihteeri, kirjastonhoitaja, opistoinsinööri, MBA.
Itse kuvittelisin olevani huomattavasti kiinnostavampi kuin kukaan heistä, en pisteitä yleensä kumminkaan viitsi laskea.
Hei tuo teksti taisi olla mua varten eikä sinua.
Mutta ymmärtäkää nyt, että puhun useammasta tapauksesta enkä vaan yhdestä. Mitään sydänsuruja ei ole tullut näistä kirjeenvaihtokavereista.
Olen minäkin tottunut tähän touhuun ja voin vedättää jotain erityisen tökeröä nettinaista pahastikin.
Kuitenkin normaalisti reilu peli, jos jommankumman naama ei miellytä niin keskustellaan kohteliaasti vaikka akateemisen kirjakaupan kahvilassa ja toivotetaan parhainta mahdollista loppuelämää.
Kirjeenvaihtokuvioita en oikein ymmärrä, jos joku tuntuu kiinnostavalta niin voin lähteä tapaamaan ihan siltä istumalta. Olen siis varsin iso mies ja tottunut kummallisiin paikkoihin mitä akateemisen kirjakaupan kuppila ei todellakaan ole. Tuskin siellä kukaan morapuukkoa heiluttaa. *LOL*
Olisi muuten hauska vertailla näitä akateemisia saavutuksia, google antaa nimelläni nyt vain 700 viitettä. Sic transit... :-)
Luki- ja internethäiröisiä riittää.
Kuitenkin, ei voi olla mahdollista että joku onnistuu keräämään lauman arkoja miehiä jotka lähtevät pakoon treffeiltä. Ei ymmärrä.
En ole alkuperäinen kirjoittaja (vaikka samantyyppisiä kokemuksia), mutta ymmärrän kyllä lyhenteesi...Kumman impact factor olikaan korkeampi, Sciencen vai Naturen?
Eiköhän tuo googlettaminen ole joskus kuitenkin kyseenalaista, pubmed olisi parempi, koska ei tule sama julkaisu kuin kerran eikä myöskään anna viitettä lähdeluoetteloon tms kuten google...Ja asemasta riippuen noita viitteitä on helppo kerätä kohtuu vaivattomastikin, samaan vauhtiin ei ehkä yllä oikeita kirjoja kirjoittava historioitsija ;)
Quod facitis me non iuvat
Olenkin aina ihmetellyt missä ne akateemiset nettinaiset piileskelevät. Niitähän pitäisi olla pilvin pimein, jos puolet ikäluokasta koulutetaan ylioppilaiksi, näistä kolmannes pääsee yliopistoon ja nykyisi tavoitteena on että kymmenen prosenttia yliopistotutkinnon suorittaneista koulutetaan tohtoreiksi. :-)
Pubmedistä en tiedä, kun satun olemaan eri alalta. Google on sikäli hyvä että sen avulla näkee kuka on viitannut omiin ajatuksiin tai kirjoituksiin. Tyyliin että kyllähän minä ymmärrän että näitä minun kirjoituksia käännetään japaniksi, mutta miksi kummassa korealaiset, puolalaiset, ranskalaiset ja espanjalaiset viitsivät? Ja miksi ihmeessä USA:n laivastossa keskustelevat että pitäisi käydä katsomassa meikäläisen labraa?
Oli hauska tavata toinen samanlainen, vaikka näin lyhyestikin. :-)
täynnä, etten akateemisena naisena halua tavata sinua mistään hinnasta enkä edes ilmaiseksi! Minun silmissäni impact factorisi on tosi huono.
Maailmalla vaan ei pärjää jos on hiljainen hissukka.
oma itsensä!Jollei ego mahdu puseron sisään niin aika epärealistinen on käsitys omasta itsestä!
Ensin sen verran kommenttia, että tällä hetkellä tilastotiedon mukaan n. 6% ikäluokasta suorittaa maisterintasoisen tutkinnon, ja näistä vain pieni osa lukee itsensä tohtoriksi eli tuo 10% tohtreita/ikäluokka ei toimi. Korkeakoulututkinnoista puhuttaessa siihen sisällytetään myös ammattikorkeakoulut, ja ne nostavat kokonaisprosenttia (enkä halveksi ammattikorkean käyneitä, suurin osa varsin fiksua). Tosin sen verran on pakko kommentoida, että vaikka ammattikorkeakoulu on nimeltän korkeakoulu, ei sieltä silti valmistuta akateemisen loppututkinnon kera. Tähän väärinkäsitykseen törmää jatkuvasti etenkin nettideittailussa, eivätkä omat kokemukseni ole ainoita.
Tuli taas todistettua, että tässä maassa ei saisi edes hitusen olla ylpeä aikaansaannoksistaan, ja puhua niistä luontevasti. Nosta hattua jokaiselle tohtorille ja tutkimustyötä senkin jälkeen tekevälle, tiedän erittäin hyvin, miten kovaa työtä se vaatii. Samalla tavalla gradusta hengissä selvinneet saavat olla ylpeitä itsestään siinä kuin kuvataiteeilijat ensimmäisen näyttelynsä jälkeen jne.
Suurin osa ihmisistä aikuisena puhuu sen mukaan, mikä on työnkuva ja mitä on opiskellut, kyllä se aina vaikuttaa. Tätä ei kuitenkaan saisi sotkea liialliseen itserakkauteen, jossa korostetaan olemattomia saavutuksia ja paikataan huonoa itseluottamusta sen avulla. Ja kyllä akateemisiakin on erilaisia, osasta ei aina uskoisi laajaa yleissivivstävää koulutusta saati oman alansa asiantuntijuutta...Ja onpahan noitakin, jotka nikottelevat ja äksyilevät nille, jotka kaikista epäkohdista huolimatta päättävät tavoitella hattua. Ihminen on parhaimmillaan, kun on tyytyväinen omaan elämäänsä ja omiin valintoihinsa, silloin ei tarvitse kyseenalaistaa muita ja tässä ei koulutuksella ole väliä.
Oma arvioni oli päässälaskua, jotensakin näin:
ikäluokka on noin 60.000, näistä ylioppilaaksi valmistuu ehkä 30.000. Kolmannes saa opiskelupaikan, jää 10.000. Näistä noin kolmannes jättää kesken, jää 7000 eli vähän yli kymmenen prosenttia kaikista. Ammattikorkeakoulut tietenkin taitavat tässä sekoittaa asioita, se mainitsemasi kuusi prosenttia voi hyvinkin olla oikein. Korkeakouluilla todellakin on tavoitteena kouluttaa 10% maistereista tohtoreiksi, juhlapuheissa on ollut jopa 20%.
Kyllähän täällä Suomessa tasapäistäminen on mennyt niin pitkälle että toisinaan naurattaa. Knsalaisten kannalta tärkeät asiat päätti valtionvarainministerinä toiminut virkaheitto seiväshyppääjä, joka sitten vaihdettiin iltakoulun ylioppilaaseen. Jossain Bulgariassa vastaavalla ministerillä on kolme tohtorintutkintoa joista kaksi on USA:n huippuyliopistoista sekä usean vuoden kokemus Maailmanpankin itä-euroopan osaston johtajana. :-)
ei ole siitä,ettei saisi olla tyytyväinen saavutuksistaan, mutta lukiessani herra akateemisen miehen tekstejä niistä välittyy niin suuri ylemmyydentunto, ettei todellakaan senkaltainen ihminen minua kiinnosta.
Sitäpaitsi on todella lahjakkaita duunareita- kuten eksmieheni- joka kykenee aivan superosaamiseen alueilla, joista akateemiset vain haaveilevat!
Kuten sinä ja joku toinenkin nainen tässä ketjussa nin osuvasti totesitte, akateemisuus ei ole mikään tae fiksuudesta.
Ja väikkärikin on vasta perustutkinto, osoittaa että pystyy itsenäiseen työskentelyyn.
sitenkään alkaa mihinkään sivusuhteeseen.
maksullisiin nettideitteihin jossa ihmiset on tosissaan.
hyviäkin puolia, vaikka se olisi huonokin avioliitto. Pieni seikkailu tietenkin kiinnostaa miehiä, mutta sillä saattaa olla kova hinta.
Aidan toisella puolella oleva vihriäinen ruoho saattaa houkutella, mutta ehkä moni mies sittenkin päättää jatkaa sen kuivan heinän pureskelua siellä kotosalla.
vaan ole sittenkään tarpeeksi kiinnostava ja mies ei viitsi juosta tusinatreffeillä.
kuvasi niin voidaan arvioida voisitko olla ulkonäkösi perusteella vaativa. Monet kun arvuuttavat itsensä monesti aivan liian korkealle....
Älä sinä turhia murehdi ja vaivaa asioilla mieltäsi, eihän asiat suremalla parane.
Kyllä sinäkin joskus löydät jonkun joka jää luoksesi!
Pitääkö jäädä analysoimaan niitäkin miehiä, joista ei ollut mihinkään?
Analysointiin kuluvan energian voisi käyttää uusiin kontaktiyrityksiin.
Kirjoitukseni tarkoituksena on herättää keskustelua jakaa tätä nettideittailun piilevää tietoja.
Kiitos kun olet huolissani minusta, mutta kyllä sinun kannattaisi enemmän olla huolissasi näistä eksyneistä ihmisisistä, jotka eivät loppujen lopuksi tiedä mitä etsivät ja miksi. Sellainen rehellinen vapaa seksiseuran etsijä saa täyden kympin näiden eksyneiden rinnalla.
akateemiset pikkutakkinössöt ja keskity kunnon työssä käyviin reippaisiin, fiksuihin miehiin.
Haalareitten sisältä voi paljastua sisältöä...
lehdestä, että Suomessa duunari mies kuolee keskimäärin 6 vuotta aikaisemmin kuin korkeakoulutettu mies. Terveitä elinvuosia duunarimiehellä on keskimäärin 11 vähemmän kuin korkeakoulutetulla. Suurimmat syyt tähän eroon ovat tupakan poltossa ja alkoholissa. Mieluummin elän sellaisen älykkään miehen kanssa joka luultavammin pysyy kohtuu terveenä myös vanhentuessaan. Eläköön akateemiset miehet!
Sitä seikkailun viettiähän on liikkeellä koko ajan.. Todennäköisesti mies on varattu, jos ei kiinnosta nähdä..
Ja muutenkin kun ajatteelee 30-35 vuotiasta naista tai miestä, niin käy aika herkästi mielessä että jotain on pahasti vialla kun vapaana sellaisia "namuja" on.. Yleensä itserakkaita paskoja, jotka hakee vain pönkitystä ja treeniä iskutekniikoihin. Ei niitä oikeasti kiinnosta seurustella vakavasti..
Koittakaa Korkeasti koulutetut naiset ymmärtää yksinkertainen asia: VAIN RUMAT MIEHET OSAA RAKASTAA.
ja normi duunari kun "löytää" omillaan toimeentulevan naisen, niin siittä ei hevillä luovu ;) On nimittäin sen verran harvinainen otus..
Näin minä nään tän asian.
nm.työssäkäyvä ja ruma mies 26v.
Kyllä hyvännäköisetkin miehet osaavat rakastaa ja olla uskollisia. Olen yksi heistä. On kyllä totta, että hyvännäköiset miehet ja naiset ovat keskimääräistä harvemmin kaltaisiani, tilaisuus kun tekee varkaan.
Hyviä ihmisiä on vapaana myös ikäluokassa 30-35. Olen sellainen, olen tavannut sellaisia netitse, ja tunnen muutenkin sellaisia. Tietysti he saattavat joko olla vapaana vain vähän aikaa tai sitten he ovat kovin kranttuja sen suhteen, kuka kelpaa, eivät viitsi lähteä suhteeseen ennen kuin se on tarpeeksi hyvä loppuelämäksi.
Joskus tulee arvioitua toinen väärin, tai sitten vain puolisot kasvavat erilleen tai toinen muuttuu aivan toiseksi ihmiseksi.
Tuntemistani tohtoreista kovin harva on yhtä itserakas kuin "Akat M.". Saa olla ylpeä itsestään, eikä tarvitse pitää kynttiläänsä vakan alla, mutta ei sen itsensä kehumisen tarvitsisi olla ylimielistä toisten alentamista.
Minä saatan ensimmäisessä viestissäni kehua itseäni, rehellinenhän tässä on tarkoitus olla, joten en aivan väärää kuvaa halua antaa. En kuitenkaan tee sitä läheskään niin paljon kuin olisi aihetta, muuten toinen saattaa säikähtää ja luulla, että hänelläkin pitäisi olla samanlaisia saavutuksia tai ominaisuuksia. Tietysti on ihan kiva, jos on, mutta eihän se ole ihmisessä tärkeintä. Jos jokin on minusta tärkeää toisessa, sanon niin.
lisää pitää saada ex hoidellaan täpöillä sen hetkinen ja uutta haetaan netistä loputtomiin .Elämän loppu on pelkkää kusetusta mut loppujen lopuks se kusettaa vaan itteensä.
Alkuperäisen kokemuksia komppailen sen verran, että itselleni sattui tavataan jonain!!! päivänä mies. Kyseessä ei tosin ollut akateeminen mies, mutta kaava päti:
1. Vastasi ilmooni melkein heti, kun se nettiin meni.
2. Vaihdeltiin pari viestiä, mies käytti omaan nimellistä meiliosoittaan, googlella samanniminen mies asui sillä paikkakunnalla, jossa mies kertoi asuvansa ja toimi samassa ammatissa.
3. Kerroin itsestäni aika paljon, lähetn kuvia yms.
4. Mies sanoi että tavataan jonain!!! päivänä, ehdottikin päivää, tosin ei paikkaa. Hiukan ennen tapaamista lähetti tekstarin, että onkin töissä, mutta nähdääm huomenna. Sama juttu toistui.
5. Ehdotti edelleen päiviä, mutta jo ennen k. päivää perui sen, kun ei sovikaan.
6. Unohdin ihan tyystin koko tyypin, lähetti kuukausin ajan meilejä, joissa halusi tavata jonain!!!! päivänä ja kertoi, miksi juuri nyt ei sovi tavata: Oli flunssassa, oli iltamenoja.
7. Suutuin jossain vaiheessa totaalisesti, ja sanoin että jos aikuinen (36-vuotias) mies haluaa tavata naisen, niin eiköhän se onnistu, väkisin en ketään treffeille raahaa jos mies ei osaa itselleen sopivaa aikaa ehdottaa.
8. Mies ehdotti neljää päivää, niistä viimeisenä ilmoitti, ettei sovikaan kun tulikin menoja. Koko tapaus huvitti niin paljon, että aloin kerätä syitä ylös. Pyysin muuten kuvaakin, siihen kysymykseen ei edes vastannut. Ohitti sen tyystin. Huvittavin syy oli se, että oli paise selässä.
10. Tuon paise syyn jälkeen olikin parin kuukauden tauko, sen jälkeen lähetti kiertomeilin, jossa kerrottiin, miten aika on tärkeä asia, ja miten tärkeää on löytää aikaa tärkeille asioille.... Että eipä olisi voinut löytyä osuvampaa loppua tarinalle.
Sanoin miehelle monta kertaa, että jos ei halua oikeasti tavata, niin en loukkaannu siitä, sen kun ilmaisee asian ja mies itsehän ekana halusi tavata. Kerroin myös, että omalta osaltani tapaaminen on vain "tapaaminen sen vuoksi kun moista olin mennyt lupaamaan mutta on äärettömän epätodennäköistä että olisin tippaakaan kiinnostunut moisen leikin jälkeen".
Mutta sinällään olen utelias, mikä moiseen touhuun ajaa. Naimisissa oleva mies, joka haluaa vierasta mirriä, mutta aina iskee (onneksi) pakokauhu. Mies joka kokee hienoksi sen että tiedossa on treffit ja on turvallisinta aina jättää asia jonain!!! päivänä tasolle.
Tapasin kyllä muita miehiä ihan normaalikaavan mukaisesti tämän episodin jälkeen.
Kovin tutulta menolta tuo sinun deittailu yrityskokemus vaikuttaa. Ja loppukommenttisi oli oikein osuva.
Itse olen pähkäillyt, että mies keskeyttää hienosti alkaneen nettideittailujutun siinä vaiheessä kun huomaa, että tästä osoitteesta ei saa mitään sympatiaa muijaansa pettävälle miehelle. Minun kanssani ei kerta kaikkiaan onnistu sellainen kuvio, että mies aloittaa suhteen minun kanssani ennenkun asiat on kunnolla selvitetty ex:n kanssa. Mies ei uskalla jatkaa kanssani eteenpäin, koska aavistaa että totuuden tullessa julki asettuisin ennemmin hänen Ex-naisen puolelle. Minulla on vahva mielipide tästä asiasta eli saattanen musertaa pettäjämiehen itsetuntoa ja/tai johtattaa hänet takaisin vaimonsa luo.
Minulle on tärkeää, että kaikki ihmisuhteet ovat aitoja ja rehellisiä. Siksi olen tyytyväinen, jos käytökseni karsii epärehelliset pois.
Onneksi on muitakin samanlaisia kuin minä. Kiitos tästä, uskoni ihmisyyteen ja ihmisiin ei ole ollutkaan turhaa, vaikka nettivastaukset ovatkin sitä huojuttaneet ankarasti.