Tällä palstalla on ollut juttua avioeroista, joissa on ollut mukana kolmansia osapuolia. Myönnän, että olen pahis, aviossa elävä nainen, jolla on rakkaussuhde (mutta ei seksisuhde, usean kuukauden jälkeenkään) aviossa elävään mieheen. Oma avioliittoni on ollut naulaa vaille valmiina arkussa, syitä tähän on monia ja jos kaikki muu kirjoituksessani tuntuisikin jotenkin hämärältä tai moraalisesti arveluttavalta, niin hyvällä omalla tunnolla voin vakuuttaa, että oma avioliittoni ei vain toiminut, vaikka olen kaikkeni yrittänyt, se on varma. Ainoa, mikä minua on pidätellyt vielä eroamasta on halu tehdä ero suhtkoht sopuisasti, mutta mieheni vielä pitää kynsin hampain olemattomasta kiinni...
Uusi rakkauteni (joka todella on elämäni suurin rakkaus!!!) on puhunut aikeistaan erota. Hänen avioliitto on kuulemma ollut suht ok, mutta ilmeisesti monia vuosia hyvin väljähtynyt (tuo avioliitto on hyvin pitkä). Kuulemma ennen minua ei ole eroaikeita ollut, joten siis syy eroon olisin minä (mies on tajunnut kuulemma, että elämää voisi elää toisellakin tavalla...)
Nyt kysyisin teiltä eron kolmannen takia kokeneilta, että mitä IHMETTÄ tämä voi tarkoittaa: tämä kakkosmies on kuulemma alkanut vihjailla vaimolleen minusta. Kuulemma välillä vihjaa, että jotain olisi meidän välillä ja välillä taas vetää asian takaisin. Osittain hän pistää asiaa leikiksi, ja vaimo vastaa asiaan leikillä. Kuitenkin vaimolla on jotain huolta ja pelkoakin tämän jutun takia. Ilmeisesti vaimo tietää, että tapaamme silloin tällöin, mutta en tiedä tarkkaan, mikä on tilanne, ilmeisesti miehen puheet ovat sellaisia juu-ei -puheita.
Vaimo ei siis ole saanut mitään kohtausta, on vain korkeintaan huolestunut. Mies perustelee käytöstään sillä, että hän antaa vaimolleen vähän ennakkovaroitusta, ettei sitten tulisi kaikki niin yllätyksenä. Minä en tiedä mitä ajatella. Itsestäni alkaa tuntua, että mies vihjailuillaan testaa, miten pitkälle voi mennä kanssani, siis miten paljon vaimo sallii, ja siihen sitä sitten jäädään. Eli mies ikäänkuin säästää kakun ja syö kakun... Eli miten on, onko kellään muulla tällaista? Olen itse hyvin tietoinen siitä, että eipä kannata kaikkiin luottaa... Siihen luotan, että mies rakastaa minua todella paljon, mutta en tiedä, pystyykö hän tekemään mitään ratkaisua koskaan. Ja mitä mieltä olette tuolla tavalla käyttäytyvästä vaimosta?
Uusi rakkauteni (joka todella on elämäni suurin rakkaus!!!) on puhunut aikeistaan erota. Hänen avioliitto on kuulemma ollut suht ok, mutta ilmeisesti monia vuosia hyvin väljähtynyt (tuo avioliitto on hyvin pitkä). Kuulemma ennen minua ei ole eroaikeita ollut, joten siis syy eroon olisin minä (mies on tajunnut kuulemma, että elämää voisi elää toisellakin tavalla...)
Nyt kysyisin teiltä eron kolmannen takia kokeneilta, että mitä IHMETTÄ tämä voi tarkoittaa: tämä kakkosmies on kuulemma alkanut vihjailla vaimolleen minusta. Kuulemma välillä vihjaa, että jotain olisi meidän välillä ja välillä taas vetää asian takaisin. Osittain hän pistää asiaa leikiksi, ja vaimo vastaa asiaan leikillä. Kuitenkin vaimolla on jotain huolta ja pelkoakin tämän jutun takia. Ilmeisesti vaimo tietää, että tapaamme silloin tällöin, mutta en tiedä tarkkaan, mikä on tilanne, ilmeisesti miehen puheet ovat sellaisia juu-ei -puheita.
Vaimo ei siis ole saanut mitään kohtausta, on vain korkeintaan huolestunut. Mies perustelee käytöstään sillä, että hän antaa vaimolleen vähän ennakkovaroitusta, ettei sitten tulisi kaikki niin yllätyksenä. Minä en tiedä mitä ajatella. Itsestäni alkaa tuntua, että mies vihjailuillaan testaa, miten pitkälle voi mennä kanssani, siis miten paljon vaimo sallii, ja siihen sitä sitten jäädään. Eli mies ikäänkuin säästää kakun ja syö kakun... Eli miten on, onko kellään muulla tällaista? Olen itse hyvin tietoinen siitä, että eipä kannata kaikkiin luottaa... Siihen luotan, että mies rakastaa minua todella paljon, mutta en tiedä, pystyykö hän tekemään mitään ratkaisua koskaan. Ja mitä mieltä olette tuolla tavalla käyttäytyvästä vaimosta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
menee.. Oma liitto naulaa vaille arkussa ja toisen liitto muuten vaan lopetuskypsä. Hahaa, voi jösses.
Erotkaa pois vaan, menkää kimppaan ja tulkaa vuoden päästä tänne valittamaan mikä meni poskelleen uuden puolison kanssa. Silloin oli kivaa kun oltiin salaa yhdssä, miksei enää? Yhyyyy..
Mies vihjaa sinusta vaimolleen, että se vaimo sitten
alkaisikin haluamaan eroa (ovelaa), ei äijän itte tarvii nähdä vaivaa.
Sitten se sun elämäsi suurin rakkaus (voi äiti) on vapaa. Enää vaan sun ero selväksi, niin uusi ihana elämä voi alkaa!
Sama ajatus kuin edellisellä. Että miten ihmiset voivatkin pettää itseänsä aina ja aina vaan.
Miehen pitkä avioliitto luultavasti voi niinkuin pitkät liitot voivat. Hiljaiseloa, paljon yhteisiä asioita, kiintymystä, muistoja yhteinen omaisuus ...
Tuhannesti on kuultu tuokin, että liitto muka olisi hajoamassa. Älä unta näe. Kotona harrastetaan seksiä ja laitetaan ruokaa yhdessä, mies välillä haikailee tuoreen perään. Viisas vaimo tuntee kumppaninsa.
Mies puijaa sinua ja valehtelee, että eroaa. Toden tullen ei eroa, ei vakavissaan luult. ole koskaan aikonutkaan erota.
Ymmärrän nuo varoitukset, joita vastauksissa nyt vilisee. En olis kyllä itse ihan noin skeptinen sen suhteen, ettei uusi suhde voisi onnistua. Jos kumpikin on vilpittömästi ja aidosti suhteessa mukana, voitte tosiaan joskus olla oikeasti pari eikä vain salassa kuten tällä hetkellä.
Näin itsekin eroamassa olevana miehenä tuossa arveluttaa se, voiko uuteen suhteeseen vielä avioliitossa elävänä todella olla henkisesti niin valmis, että antaa siihen kaiken sen, minkä se rakentuakseen vaatii... Itse en ainakaan sitä ollut vaikka niin kuvittelin. Oma suhteeni päättyi siksi lyhyeen. Minun kannaltani ja toisenkin osapuolen kannalta se oli hyvä asia vaikka suhteen lopettaminen pahalta tuntuikin.
Tiedän nyt etten minä ainakaan pysty uuteen tasaveroiseen suhteeseen ennen kuin olen kokonaan irti vanhasta ja "oma pesä on puhdas". Silti en tuomitse muita epäonnistumaan. Tuo on monen kohdalla onnistunut ja voi onnistua teilläkin. Miettiä toki kannattaa tarkkaan.
Avioliiton loppuvaiheessa löysin uuden ja seurustelimme vielä kun muutin asumaan yksin. Mutta kauan en pystynyt seurustelemaan.
Nyt olen eronnut ja yksin lasten kanssa, mutta tarvitsen todella paljon yksinäisyyttä jaksaakseni.
Mutta tuskin kukaan uskoo, ennen kuin itse on kokenut. Kun rakastuu ja luulee rakastavansa, tekee omat virheensä ja kuinka monta kertaa samat virheet uudelleen. Ja ehkä ei näin käy kaikille.
Hei!
Minä en luottaisi tämän rakastajan sanomisiin erosta. Jos on pitkä liitto takana, siitä on hankala vaan lähteä jos ei mitään ongelmia ole.
Luota nyt vain itseesi ja omiin tunteisiisi, ja tee mikä on sinulle oikein. Varaudu siihen, että rakastajasi ei ehkä koskaan lähde vaimonsa luota, älä siis eroa hänen takiaan tai laske elämääsi sen varaan että olisitte joskus yhdessä.
Vaimosta en osaa sanoa mitään. Julmaa tuo on miehen puolelta vihjailla tuollaisia asioita. Ihminenhän se vaimokin on!
sanoisin, että vaadi tekemään päätös ja anna aikaraja.
Tsemppiä valitsemallesi tielle.
Terv. eroamassa myös
lähde vanhasta suhteesta, ennen kuin uusi on valmis vastaanottamaan. Ne ei halua olla tuntia kauemmin ilman kumppania. Odottavat että joku tekee likaisen työn niiden puolesta. Odottaa että vaimo tajuaa itse. Niillä ei loppujen lopuksi ole tarpeeksi munaa nostamaan kissaa pöydälle. Miks ihmees mies sanoo rakastavansa toista ihmistä, ja kuitenkin tekee jotain aivan muuta. Itse en pystyis siihen. Kun itseltä rakkaus hiipui, lähdin suhteesta (avioliitto) pois, eikä uutta ollut nurkan takana oottamassa...
Eli hänen tulisi kysyä vaimolta, jättääkö tämä miehen, tumppaako miehen uudelle rakkaalle?
Mies itse ei ratkaisua tee, mutta jos tulee jätetyksi, pakkaa kyllä nopsaan laukkunsa ja siirtyy seuraavaan.
(käsittelemättä lainkaan eroaan) joten tulevaisuus voi noinkin olla hiukan ongelmallinen, miehen voi olla vaikea nähdä mitään vikaa itsessään, syy seuraus suhteet voivat olla hiukan hukkaantuneet..
Erosin yksin, ilman suhdetta, mutta jo viikossa olin aloittanut suhteen.. no eron jälkeen sitä jotenkin oli "pakko" saada syliä.
Tuo suhde alkoi mukavasti mutta päättyi koska havaitsin parin kuukauden kuluessa, ettei mies välittänyt minusta aidosti. Lateli kyllä lupauksia, puhui loppuelämästä? muttei sanonut rakastavansa. Joten laitoin matkaan ja siirryin seuraavaan.
Kyllä vihellyksestä vaihdoin. Koska eroa olin pyöritellyt mielessä nelisen vuotta päivittäin, se todeksi tullessa oli aika selvää pässinlihaa.
Tämä nykyinen suhde tuntuu oikealta, maistuu mukavalta ja hämmentää syvyydellään.
Ja sitten? Romahdin kuten aina eron jälkeen kun tasanne tulee, tulee itkuparkuikävä entiseen elämään, vaikka järki huutaa että kärsin liitossa enemmän kuin ihmisen pitää, (ex oli holisti)
Oma rakkaani jonka kanssa kai loppuelämäni jaan (koska vähemmän häntä ei riitä) on eronnut muutama vuosi aiemmin, käsitellyt eronsa ja ymmärtää todella pitkälle sekä minun että lasteni reaktiot ja tunteet, jotka usein ovat sekavia meille itsellemme.
Jättääkö tuo mies vaimonsa sinun vuoksesi? Mahdotonta tietää, kuuntele tarkasti niitä väistöjä kun kysyt kumpaa hän rakastaa. Luultavasti jos hänen rakkautensa vaimoaan kohtaan on aitoa, hän kunnioittaa tätä eikä edes mieliksesi hoe rakkautta pelkästään sinuun, lauseet voivat olla selityksiä "rakastan sinua mutta..."
Tiedät kyllä sydämessäsi rakastaako hän vain sinua, jos rakastaa hän jättää vaimonsa ja valitsee sinut, mutta jos rakkaus ei ole aitoa, hän voi leikkiä vuosia (tietämättä itsekkään rakkautta leikiksi) roikkua sinussa, koska liitto on harmaa, mutta roikkua liitossa, koska rakkaus on lujaa, (silloin kun se aitoa on)
Minusta tuntuu että rakkaasi on luuseri, joka piinaa vaimoaan kertomalla sinusta sopivissa kohtaa, mutta halutessaan jatkaa liittoa, leikkii ettet olekaan tärkeä, eli hän käyttää liittoa aseena sinua vastaan ja sinua liitossa aseenaan. Erittäin typerää, kammottavaa eikä lainkaan "lapsellista" käytöstä, pikemminkin julmaa laskelmointia.
Sinuna eroaisin ensin, lähtisin puhtaalta pöydältä ja tekisin kuten teen ;) Keskityn pelkästään vapaisiin miehiin. Heitäkin riittää, ihmeen ihania miehiä (kilttejä ja tavallisia, turvallisia) jätetyksi tulleita, jotka eivät ole katkeroituneet elämän edessä.
Yksi ukkomies juuri viikko sitten yritti tosissaan saada minua vuoteeseen. Totesin etten pysty pettämään hänen vaimoaan jonka tunnen. Minusta ei ole katsomaan silmiin sen jälkeen kun olisin tehnyt jotain noin katalaa, eli minusta ei taida pahista tulla... tekemälläkään. Vaikka tavallaan tiedän miehen olevan puutteessa, tiedän vaimon olevan väsynyt ja kiukkuinen, ei jaksa huolehtia itsestään jne. Mutta joku lojaalius naisia kohtaan ajaa minut pysymään erillään toisten miehistä.
Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan.
Jos me naiset olisimme lojaaleja toisillemme, maailma olisi paljon parempi paikka meille kaikille.
Jos mies sanoisi, että ei aio koskaan erota ja sinä olet vain pieni hupi hänen elämässään, kun kotona on vähän tylsää, niin jatkaisitko?
Tietysti naiselle pitää höpöttää kaikenlaista.
Muutama kuukausi salassaseurustelua ja harvakseltaan tapaamisia, uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä ja siitä käsi kädessä vanhuuteen.
Mistä sinä tiedät, että mies on vihjannut toisesta naisesta. 80% naisista tarttuisi siinä vaiheessa puhelimeen ja kysyisi, missä mennään.
Ja tuollaisen luuserinko haluaisit vierellesi, joka pelkää erota omien tunteidensa vuoksi ja vihjailee inhottavasti (jos vihjailee) ihmiselle, joka elää sitä arkea siinä hänen kanssaan.
Luuletko, että hän on ollut ilman seksihommia nämä kuukaudet?
tuo sun nk. rakkaasi: onneton, munaton, selkärangaton, luuseri. En huolis ikinä, en!