Ei olisi ikinä uskonut, että näin voi käydä eli totaalinen kyllästyminen / kaikkeen / puhumattomaan, epäsiistiin puolisoon jolle ei mikään muu meinaa mitään kuin kauniit ja rohkeat telkkarista, hän on kävelevä sottapytty.
minä en jaksa enää.
saatiin sentään sovittua sovinnossa mitä teemme omaisuudelle.
yhteiseloa liki 40 vuotta.
minä 15 vuotta häntä nuorempi.
en vain - jaksa enää -
tiedän, ettei minulle välttämättä tule mitään uutta, ihmeellistä elämää enkä tästä enää nuorru mutta se, että saa tehdä mitä itse haluaa eikä tarvi katella toisen synkkää naamaa on jo paljon.
toivon, että olisin uskaltanut tehdä tämän ratkaisun monta, monta vuotta sitten...
minä en jaksa enää.
saatiin sentään sovittua sovinnossa mitä teemme omaisuudelle.
yhteiseloa liki 40 vuotta.
minä 15 vuotta häntä nuorempi.
en vain - jaksa enää -
tiedän, ettei minulle välttämättä tule mitään uutta, ihmeellistä elämää enkä tästä enää nuorru mutta se, että saa tehdä mitä itse haluaa eikä tarvi katella toisen synkkää naamaa on jo paljon.
toivon, että olisin uskaltanut tehdä tämän ratkaisun monta, monta vuotta sitten...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eipä muuta kuin reppu selkään ja kohti uutta auringonnousua!!!!!!!!!!!!!!!!!
Niin, pian kolme vuotta siitä kun laitoin repun selkään, koiran hihnaan ja lähdin!
Kyllä kannatti, vaikka kaikkea on sattunut ja raskastakin ollut.
Kuule, että mua naurattu tuo kirjoituksesi ihan oli kuin omani - minäkin laitan hihnan pienen ihanan hauva-vauvani taluttimeet ja lääääähdeeeen.
Mies yrittää vänkätä että on " meillä sentään ollut hyvääkin " no ei o ollut.
olen aina ollut sitä liian-kiltti typpiä jota suku/vanhemmat enemmän tai vähemmän pakottivat naimisiin ja minä tyttö tottelin.
vaan en enää tottele --kele ketään.
huomenna tulloo muuttoauto, kaikki on pakattu.
pal roinaa en mukaani vie, hää sa vieä kaatikselle jos huvittaa.
on iso auto millä viedä.
osituksesta ja omaisuudesta sen vertaa että tiedän olevani liian kiltti tai löpsö taas kun tyydyn paljon, paljon vähempään kuin mihin olisi lain mukaan oikeus mutta mitä helvataa - saanhan vapauden mennä tulla olla ja ELÄÄ.
meillä ei kuulkaas tosiaan ole ollut minkäänlaista yhteiselämää yli 18 vuoteen että joo`myöntää täytyy että pitkät on mulla piuhat kun olen sitä kävelevää törkyläjää sietänyt.
voitko kuvitella, kun hällä ei enää ns ottanut eteen kehtasi kehveli sanoa että vaimo on kasvanut umpeen - joo ehkä niin mutta tais olla hämähäkinseittiä....aatelkaa sisaret - ei niin mitään yli 18 vuoteen...
mutta nyt avot.
enkä haahuile uuden onnen/ paremman elämän/ uuden miehen perään / vaan ihan oman elämän.
lapset eivät taida oikein tykätä kun äitimuori repäisee ja mummokin vielä olen...
mutta meillä on vain yksi vaivainen elämä -
kukaan ei saa uusintaa - tämä tässä ja nyt on totisinta totta - ei ou harjoituskappale.
sinulle joka mietit / lähde lähde niin helvatan lujaa äläkä taaksesi katso.
minä lähden isosta ok talosta pieneen rivaripätkään mutta eivät nämä 180 neliötä minua mitenkään onnelliseksi tee...
elämä hoi - täältä tulee elämäniloa täynnä oleva naisimmeinen , niin ja pieni suloinen 5 kk vanha koiranpentuni....
tsemppiä kaikille naisille!
Onneksi olkoon! Vaati varmaan rohkeutta tuommoinen ratkaisu, 40 vuotta on pitkä aika ihmisen elämässä.
Voi kun minäkin uskaltaisin repäistä itseni pois tuosta törkykasasta (35 v. liittoa), laitettaisiin omaisuus ja velat puoliksi, mutta kun............ Tällaista tämä on.