olen nyt tuntenut noin puolen vuoden ajan miehen, josta kiinnostuin miltei heti. Tapailimme parin kuukauden ajan, aluksi kaverimielessä ja sitten paljastui, että hän oli ihastunut heti ensisilmäyksellä. Itse aloin panikoimaan. Itse olen tottunut pitämään omat asiani ja tunteeni omina tietoinani muista kokemuksistani johtuen. Kaikki sanat vain juuttuivat kurkkuun, en tiennyt mitä olisi pitänyt sanoa/tuntea. Ahdisti aivan valtavasti.
En vain osannut saada itsestäni selville, mitä tunnen, sillä välillä todella lämpimät tunteet, välillä tuntuu, etten halua nähdäkään.
Yhteydenpito viileni minun puolelta.noin 3 kuukautta hiljaiseloa, emme nähneet kuin pari kertaa. Yritin unohtaa, että hän unohtais minut, mutta mielessä pysyi. Tunsin itseni hirveäksi ihmiseksi.
Viimeisen kuukauden aikana välit taas lähenneet, mutta tunne säilynyt ennallaan. En tiedä mitä tuntisin. Välillä yllätän itseni hymyilemästä, välillä haluan vältellä tapaamisia. En ole koskaan eläessäni ollut näin sekaisin.
Seurusteluhistoriasta löytyy yksi parin kuukauden suhde, joka kesäromanssi ja lähinnä kokeilunhalua ja läheisyydenkaipuuta. Minulla ei ole koskaan ollut pitkiä ystävyyssuhteita, joten olen miettinyt sitä johtuvatko reaktiot siitä, etten uskalla päästää ketään lähelle. Vai olenko kiinnostunut hänestä siksi, että kerrankin joku näyttää olevan kiinnostunut siitä, mitä minulle kuuluu ja välittää. Itsekästä tiedän. Jotenkin myös häiritsee se, etten tunne ehkä niin syvästi, kuin hän sanoillaan antaa ymmärtää.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia. En tätä ihmistä haluaisi menettää, mutta pelkään samalla. Aivot käy ylikierroksilla. Auttakaa..
En vain osannut saada itsestäni selville, mitä tunnen, sillä välillä todella lämpimät tunteet, välillä tuntuu, etten halua nähdäkään.
Yhteydenpito viileni minun puolelta.noin 3 kuukautta hiljaiseloa, emme nähneet kuin pari kertaa. Yritin unohtaa, että hän unohtais minut, mutta mielessä pysyi. Tunsin itseni hirveäksi ihmiseksi.
Viimeisen kuukauden aikana välit taas lähenneet, mutta tunne säilynyt ennallaan. En tiedä mitä tuntisin. Välillä yllätän itseni hymyilemästä, välillä haluan vältellä tapaamisia. En ole koskaan eläessäni ollut näin sekaisin.
Seurusteluhistoriasta löytyy yksi parin kuukauden suhde, joka kesäromanssi ja lähinnä kokeilunhalua ja läheisyydenkaipuuta. Minulla ei ole koskaan ollut pitkiä ystävyyssuhteita, joten olen miettinyt sitä johtuvatko reaktiot siitä, etten uskalla päästää ketään lähelle. Vai olenko kiinnostunut hänestä siksi, että kerrankin joku näyttää olevan kiinnostunut siitä, mitä minulle kuuluu ja välittää. Itsekästä tiedän. Jotenkin myös häiritsee se, etten tunne ehkä niin syvästi, kuin hän sanoillaan antaa ymmärtää.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia. En tätä ihmistä haluaisi menettää, mutta pelkään samalla. Aivot käy ylikierroksilla. Auttakaa..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itselläni samantapainen tilanne, toisaalta alkava suhde ilahduttaa, toisaalta pelottaakin. Mutta kai se on katsottava rohkeasti mitä tästä tulee...