Tällä palstalla haetaan jatkuvasti syyllistä, syyllinen on pääsääntöisesti pettävä puoliso tai sitten se kakkonen, tai molemmat. Petetty ei voi olla syyllinen, ja pettäjät vain valehtelevat kakkosille kariutumassa olevista liitoistaan. Noin minäkin aikoinaan ajattelin kun silloinen aviomieheni jäi kiinni toisesta naisesta. Mikä sika, miten hän saattoi tehdä niin minulle, minulle joka hoidin lapsen, pidin kodin pystyssä, annoin looraa, olin mielestäni oikea unelmavaimo. Syyllisiä oli tasan kaksi, mieheni ja se nainen joka moraalittomasti vei suurimman rakkauteni. Vaan kuinkas kävikään, ero tuli ja aikaa kului ja eräänä päivänä se vain tapahtui, keskellä kirkasta päivää miltei vuosi eron jälkeen. Yht´äkkiä minulle selvisi etten niin unelma ollutkaan, tajusin että syyllinen olen minäkin, tämän toteamuksen jälkeen pystyin antamaan anteeksi ja jatkamaan elämääni.
Tarkoitan tällä sitä etteivät pettäjät aina valehtele kotioloistaan. Suhteessa voi olla rakkaudettomuutta, seksittömyyttä, alkoholismia, suhde on voinut ajautua "sisko ja sen veli"-tasolle, syitä on monia mitkä ajavat petturuuden tielle. Oma lukunsa ovat tietenkin narsistiset ihmiset jotka ajattelevat vain ja ainoastaan itseään eivätkä välitä toisista ihmisistä pätkääkään. Tiedän että pettäjät jotka ajatuvat pettämiseen rakkaudesta kakkoseen tai rakkaudettomuudesta ykköseen, käyvät sisällään suurta taistelua. Oma vaimo on se turvallinen ja tuttu vaihtoehto, kakkosta kohtaan tunnetaan suurta tunteen paloa. Omatunto kolkuttaa, päätöstä on vaikea tehdä, pitäisi jättää vaimo kun tuli petetyksi, mutta mitä silloin menettää? Entäs jos kakkosen kanssa meneekin metsään ja olenkin tuhonnut valmiin suhteeni? Pettäminen jatkuu ja päätöksenteko viivästyy, kunnes jossain vaiheessa käy ilmi että sitä on jatkunut jo pitkän aikaa ja sitten tuloksena on niitä rikkinäisiä petettyjä. Jokaisen pettäjän, petetyn ja kakkosen tulisi katsoa sinne peiliin ja katsoa miellyttääkö se kuva joka sieltä katsoo, eläisitkö itse sinunlaisesi íhmisen kanssa parisuhteessa?
Tarkoitan tällä sitä etteivät pettäjät aina valehtele kotioloistaan. Suhteessa voi olla rakkaudettomuutta, seksittömyyttä, alkoholismia, suhde on voinut ajautua "sisko ja sen veli"-tasolle, syitä on monia mitkä ajavat petturuuden tielle. Oma lukunsa ovat tietenkin narsistiset ihmiset jotka ajattelevat vain ja ainoastaan itseään eivätkä välitä toisista ihmisistä pätkääkään. Tiedän että pettäjät jotka ajatuvat pettämiseen rakkaudesta kakkoseen tai rakkaudettomuudesta ykköseen, käyvät sisällään suurta taistelua. Oma vaimo on se turvallinen ja tuttu vaihtoehto, kakkosta kohtaan tunnetaan suurta tunteen paloa. Omatunto kolkuttaa, päätöstä on vaikea tehdä, pitäisi jättää vaimo kun tuli petetyksi, mutta mitä silloin menettää? Entäs jos kakkosen kanssa meneekin metsään ja olenkin tuhonnut valmiin suhteeni? Pettäminen jatkuu ja päätöksenteko viivästyy, kunnes jossain vaiheessa käy ilmi että sitä on jatkunut jo pitkän aikaa ja sitten tuloksena on niitä rikkinäisiä petettyjä. Jokaisen pettäjän, petetyn ja kakkosen tulisi katsoa sinne peiliin ja katsoa miellyttääkö se kuva joka sieltä katsoo, eläisitkö itse sinunlaisesi íhmisen kanssa parisuhteessa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niin ja sekö on sitten eettisesti oikein toimittu, että tämä totta puhuva "surkeassa, rakkaudettomassa, seksittömässä jne jne" liitossa elävä mies tai nainen menee ja PETTÄÄ?!Eihän se mitään ratkaise, loukkaa vaan toista osapuolta todella, todella pahasti!!!
Eikös silloin toimita niin, että ENSIN LOPETETAAAN TOIMIMATON LIITTO/SUHDE ja vasta sen jälkeen aletaan katsella uutta petikaveria?!
Jos on lapsia, niin ei lähdetä. Lapsista huolehditaan ja toimimaton osa korvataan petoksella, näin se vaan useimmiten on.
Paskat sä et tiedä mistään mitään! SHIT HAPPENS!
Olisihan se mukavaa, jos elämä menisi kaikkien kauniiden sääntöjen mukaan, mutta ei se ole elämää.
Jos minä eläisin huonossa liitossa, josta en vaan ole saanut aikaiseksi lähteä pois ja tapaisin ihmisen johon ihastuisin, niin tämähän olisi suorastaan pelastus minulle. Vihdoin joku tulee ja oikeasti aukaisee silmäni näkemään, että voin vielä tuntea ja leijailla pilvissä, hymyillä ihan vain huvin vuoksi. :)
Luuletko ihan vakavissasi, että olisin valmis luopumaan tuosta siihen asti, että saan eron pois alta? Jos elämä on ollut paskamaista jonkin aikaa, niin mikä tahansa ilon lähde on enemmänkin kuin tervetullut. Sitä paitsi keskellä eroa tukea ja tunnetta siitä, että elämä jatkuu juuri tarvitseekin. Ei rakkaus ole paha asia, vaikka kohde tai sen antaja muuttuisikin.
kuitenkin muistaa, että itse pettämiseen ei puoliso ole koskaan syyllinen. Puolisot ovat kyllä enemmän tai vähemmän syyllisiä itse parisuhteen asioihin sekä hyvässä, että huonommassa.
Mielestäni toisen loukkaamiseen tavalla tai toisella ei ole mitään perusteltavaa syytä, vaan kaikki se tapahtuu loukkaajan pahuudesta, piittaamattomuudesta, ajattelemattomuudesta, ymmärtämättömyydestä tms. Eli kaikki nämä ovat hänestä itsestään johtuvia, ei puolisosta johtuvia.
ei tiedä???Onko niin helvetin pakko kertoa kaikki!Erityisestikin jollei syynä eroon ole kuitenkaan se toinen mies/nainen vaan ihan muut asiat ovat ensisijaisia. En ymmärrä sitä tarvetta paiskata kaikki omat likapyykit toisen naamalla, koska tosiaan-pettämisestä on vastuussa se pettänyt.
kertoa, vai ei.
Kyse oli syyllisyydestä pettämiseen, joten keskustellaan siitä, jooko.
muistosi ja hämärtää arvostelukykysi tai sitten olet joku kakkonen joka yrittää vääntää mustaa valkoiseksi. Täällä on nyt kuitenkin oikeasti petettyjä ihmisiä langoilla, jotka eivät missään helvetin nimessä yhdy tällaisiin jeesusteluihisi:
"Tarkoitan tällä sitä etteivät pettäjät aina valehtele kotioloistaan. Suhteessa voi olla rakkaudettomuutta, seksittömyyttä, alkoholismia, suhde on voinut ajautua "sisko ja sen veli"-tasolle, syitä on monia mitkä ajavat petturuuden tielle."
Ei ole olemassa mitään syytä, miksi ihmisen pettäminen olisi muka hyväksyttävää ja muiden vika! KUKAAN EI AJA TOISTA TEKEMÄÄN PAHAA!!
Sinä kirjoitat juuri kuten olisitte eronneet täysin normaalisti ja huomasit omatkin virheesi parisuhteessa?
Sellainen ero on aivan toista kuin se, että joutuu miettimään kaiken uusiksi. Niin kuin olisi yhtäkkiä kuullut olevansa adoptoitu tai jotakin. MINUA EI AINAKAAN VOI SYYTTÄÄ PETTÄMISEEN AJAMISESTA!!
Minua voi totta kai syyttää parisuhteen inhimillisistä ylä- ja alamäistä, MUTTA EN KOSKAAN OLE SANONUT/TEHNYT MITÄÄN SELLAISTA että minut olisi pitänyt ennemmin kierona pettää kuin rehellisesti jättää. Hyi saatana kun pistelee vihaksi, kun murhaajat syyttää kotiolojaan teoistaan, lasten hakkaajat väittää, että lapset on kiukutellessaan rasittavia JA PETTÄJÄT SYYTTÄÄ HUONOA PARISUHDETTAAN voi ziisus mitä skeidaa.
Jos liitto tuntuu huonolta, niin aukaisisi turpansa ja hoitaisi sen sille mallille kuin tahtoo, eikä lähtisi tekemään lantiollaan edestakaista liikettä itselleen vieraan ihmisen kehuttavaksi.
Katkera en ole. Anteeksi on pyytänyt ja saanut. ja lasten takia voidaan hymyillä toisillemme yhdessä järjestämissämme rippijuhlissa jne. Exäni tulee hyvin toimeen uuden miehenikin kanssa, mutta IKINÄ EN TULE SANOMAAN, ETTÄ PETTÄMINEN ON MUIDEN KUIN ITSE SEN PETTÄVÄN SAASTAN OMA VALINTA JA OMAA SYYTÄ.
Älkää hyvät ihmiset sotkeko asioita!
Parisuhteen tola ei liity millään tavalla siihen onko joku petturi vai ei.
tuon ap:n viestin tarkoittavan, että hän itse tajusi olevansa "osasyyllinen" parisuhteen ongelmiin, mutta että mies on syyllinen pettämiseen (siis miehen oma valinta, johon vaimo ei voinut vaikuttaa).
"Yht´äkkiä minulle selvisi etten niin unelma ollutkaan, tajusin että syyllinen olen minäkin, tämän toteamuksen jälkeen pystyin antamaan anteeksi ja jatkamaan elämääni."
Noin :) minullekin kävi. Jokainen jota petetään joutuu oman koulunsa käymään. Se katkeruus ja viha mitä tuntee. Niin sitä pettäjää kun sitä toista naista (omalla kohdallani) kohtaan.
Ja onhan se yhtä helv**tiä .. kyllä monet itkut itkee, itsetunto romahtaa miinuksille ja vaikka mitä.
Mutta siitä vihasta ja katkeruudesta pääsee yli. Se työ on tehtävä niin voi jatkaa elämäänsä eteenpäin.
Ja kyllä minä jouduin myöntämään sen asian että MINÄKIN, olisin voinut jotain tehdä aikoinaan parisuhteen eteen kun itsekin huomasin mihin tilaan oltiin ajauduttu. Mutta olimpa sillon hiljaa tekemättä mitään.
Hauskinta on se että sanoin jopa nyk.ex-miehelle että haluan eron, ja tämä oli ennen sitä kun hän petti :). Eli tiedostin jo silloin ne ongelmat mitä oli.
Mutta myönsinkö niitä siinä kun pettäminen selvisi? En tietenkään. Syytin toista naista ja tietenkin miestäni. Syytin toista naista siitä että hän tietoisesti oli mieheni kanssa .. heh .. mutta miksi minulle tuntematon ihminen minua ajattelisi jos ei oma mieheni kenen kanssa olin sentäs ollut 17vuotta.
Ja ihan tähän lopuksi kerron että tänä päivänä minulla on ihan ok suhde exään, ihan lasten takia. Ja sen lisäksi tämä toinen nainen on myös osana minun elämääni :). Voin varmaan sanoa että on ystäväni. Meillä on yhteistä paljon, esim. se että meillä on saman miehen kanssa lapsia. Minulla on kaksi ja hänellä on yksi.
Eli meillä sisarukset tietää ja tuntee toisensa. Ja tämä tyttö (lasteni sisar) on minulle erittäin rakas.
Että kannattaa olla avoimin silmin ja antaa elämän yllättää :)
Ihan pieni lisäys ...
Nimenomaan parisuhteessa molemmat osapuolet ovat vastuussa siitä ja sen tilasta.
En tarkoita sitä että PETTÄMINEN on oikein, ja että SYYLLINEN olisi se petetty.
Petetty ei ole syyllinen pettämiseen. Petetty on syyllinen parisuhteen tilaan. Aivan kuten on pettäjäkin.
Ja jos parisuhdetta lähtee korjaamaan pettämisellä .... se vie vaan ojasta allikkoon.
Hienoa että täällä jotkut osaavat lukea toisten kirjoituksia kokonaisuutena, eikä tarttua yksittäisiin lauseisiin. En minäkään pettämistä hyväksy, enkä myöskään tarkoita sitä että pettäminen olisi missään tilanteessa oikein, mutta ymmärrän sen miksi jotkut siihen ajautuvat.
Aikaisempiin kirjoituksiin viitaten selvennän sen verran etten ole itselleni oikeutusta hakeva kakkonen enkä myöskään pettäjä. Olen kokenut petetyksi tulemisen hyvinkin katkerasti, luullen olevani avioliittomme hajoamiseen täysin syytön. Kuten sanoin ymmärsin vasta myöhemmin että suhteemme tilaan olin syyllinen minäkin ja sen myötä ymmärrän miksi mieheni petti, oikein se ei tietenkään ollut enkä sitä hyväksy. Mutta jokaisella asialla on kääntöpuolensa ja olen edelleen sitä mieltä että jokaisen näihin tilanteisiin joutuvan pitäisi yrittää katsoa näitä asioita kunkin osapuolen silmiin, asettautua petetyn, pettäjän ja kakkosen asemaan. Ihmisten toimintaan löytyy hyvin usein syy jota ei omalta itsekeskeiseltä ajatusmaailmaltaan kykene näkemään.