Tämä perustuu henkilökohtaiseen kokemukseeni joten asiaan ei kannata suhtautua liian vakavasti.
Miksi suomalaisella naisella on niin pirun huono itsetunto?
Miksi suomalaisella naisella on niin pirun huono itsetunto?
Voisiko joku nainen selittää...
Asiasta kiinnostunut...
513255
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Eihän kukaan toki myönnä että omaavat huonon itsetunnon. Sitä kutsutaan voimakastahtoisuudeksi.
Voimakastahtoisuuteen kuuluu myöskin se että retkahdetaan renttuihin ja siedetään paskamaista käytöstä. Elämässä pitää olla munaa nääs.
Todennäköisemmin saan paljon enemmän vastaukseksi asiattomia huomautuksia ja munattomaksi haukkumisia kuin rehellisiä vastauksia.
suonorsu ja nalkuttava persjalkainen muija on suomalainen nainen ja miten upeita yksilöitä löytyy Thaimaasta ja itänaapurista.
no joo, oikeasti arvelen huonon itsetunnon johtuvan sekä miehillä että naisilla kasvatuksesta. tyypillisesti lapsia ei ole saanut kehua, "etteivät ylpisty" ja omia saavutuksia ei saa pitää minään, ettei naapurit ei ala katsoa vinoon. kynttilä vakan alle!
jaa-a. meinasin kirjoittaa hyvän selityksen tähän, mutta sitten tajusinkin, etten millään pysty keksimään sellaista asiaa, joka perustelisi KAIKKIEN ( lue 'hyvin monien') naisten itsetunto-ongelmat.
enpä tiedä liittyykö tämä nyt mitenkään asiaan, mutta tuntuu, että tämä maailma on vaan tullut kylmemmäksi paikaksi, aitoa välittämistä on harvemmassa ja harvemmassa, ja lisäksi on tullut hyväksyttäväksi näyttää KAIKKI, ihan vain sen takia, ettei siinä nyt enää ole mitään ihmeellistä, kun kaikki on jo nähty. todella kummallista kyllä, pistää vaan mietityttämään, että mistä tämä kierre oikein alkoi?
mmjaa, saatoin hiukan eksyä aiheesta nyt.:) toisin sanoen en osaa selittää ilmiötä, mutta kyllä minä pystyn ihan asiallisesti tähän suhatautumaan. en ymmärrä miksi joku siitä suuttuisi, jos huomauttaa huonosta itsetunnosta. kyllä on kummallinen paikka.:)
Ensinnäkin itsetunto on naisen itsearvostusta suhteessa olemassaolemiseensa ja itseensä. Itseluottamus on luottamusta suhteessa tekemiseensä tai suorituksiinsa. Ei sekoiteta näitä toisiinsa.
Tämä perustuu myös henkilökohtaiseen kokemukseeni ja monen muun naisen myös, kun on aiheesta juteltu. Mutta teen vastakysymyksen.
Mitä syitä olisi, että suomalaisilla naisilla olisi hyvä itsetunto? Tai mikä edellyttäisi, että itsetunto voisi olla hyvä? Vaikea kysymys. Miksi voidaan odottaa, että itsetunnon pitäisi olla hyvä? Onko kasvatus, naisen kokemukset, muiden arvostus, yleensä koko elämä ollut sellaista ja maailmankuva muodostunut sellaiseksi, että itsetunnon pitäisi olla hyvä? Vai voiko näistä kaikista vetää helppoakin helpomman päätelmän, ettei ole yleensä ihme, jos itseluottamus on useimmilla edes sitä, mitä on monien kokemuksilla. Jotta huonosta itsetunnosta saataisiin hyvä, täytyy joskus koko suhtautumisen kaikkeen muuttua, koko maailmankuva, asiat ja toiset ihmiset täytyy muokata uudestaan, eikä se aina onnistu, jos tulee huonoja kokemuksia, eikä hyviä.
Nainen yleensäkin on määritelmänä jo hirveän hankala monien edes tunnistaa. On naisia, naiseksi syntyneitä ja sitten niitä joita pidetään naisina, kaikkiahan ei pidetä. Ja naisellisuutta nyky-yhteiskunnassa määrittää lähinnä median luoma värittynyt ja vääristynyt naiskuva. Näitä pidetään naisina, jotka istuvat siihen kuvaan, muut ovat mitä ovat.
Jos nainen saa hyväksyntää jo lapsena, on helppo hyväksyä itsekin itsensä. Jos ei saa ja oppii, että mikään mitä tekee, sanoo tai miten on, ei ole minkään arvoista, on vaikeaa itse pysyä lujana, että olen minä arvokas vain siksi, että oilen olemassa. Sitten jotkut hakevat sitä vaikka väkisin useimmiten alkaa hirveä suorittaminen tai miellyttäminen. Jotkut naiset alkavat miesmäisemmiksi kuin miehet itse, jotta kukaan välittäisi tai huomaisi yhtään tai sitten leikkivät pikkuhuoraa jatkuvasti. Miehethän arvostavat nimenomaan naisellisen näköistä seksipommia, jonka pitäisi silti olla fysiikaltaaan miehen veroinen ja luonteeltaan hyvä jätkä ja kovaluonteinen. Mutta ei nainen naisellisella olemuksella.
Naisen pitää olla kaksi kertaa niin hyvä kuin mies tullakseen arvostetuksi edes puoliksi niin paljon. Nainen ei saa olla naisellinen, eikä oikeastaan missään asioissa voi käyttää naisuttaan mihinkään. Sille ei ole kysyntää missään, paitsi terveessä parisuhteessa.
Vaikka sanotaan, että suomi on hyvin tasa-arvoinen maa, totuus on, että tasa-arvoa nähdään silloin kun sukupuolet unohdetaan ja aletaan olla sukupuolineutraaleja olentoja, jolloin ei ole mikään vaikeus tasa-arvoistaa ihmisiä. Naiseutta ja mieheyttä ei edelleenkään tasa-arvoisteta noin yleensä. Nimenomaan naista arvostetaankin usein silloin kun nainen onkin todella naisihanteen näköinen, mutta olemukseltaan sukupuolineutraali, tai hänellä on miesmäistä luonnetta. Nainen voi silti olla täysin hukassa oman naiseutensa kanssa hyväksynnän hakemisen vuoksi. Todellinen tasa-arvo mielestäni olisi naiseuden ja mieheyden arvostamista, ei sukupuolineutraalin sekaversion arvostamista.
tähän mutt ku toi edellinen kirjoitti niin hienosti niin tajusin etten mä osaa noin asioita selittää. Ja ku mua on lannistettu ja alistettu jo lapsena niin emmä uskalla sanoo mielipiteitäni. Ja niinku varsinki ku mullon liian kapee perä ainaski omasta mielestä ja tosi pienet daisarit ainaski niinku tohon Pamsuun verrattuna. Ja sitt mullei oo sitä eloveenatukkaakaan, eikä tohtorin tutkintoo eikä itseasiassa poikaystävääkään ett moon niinku iha luuseri ulkopuolisten silmissä.
Nainen ei kirjoittais itsestään ekaks tisseistä ja perästä ja blondipärstästä. Sä olet mies ja provoilija huolimatta nikistäs, koska vain miehellä voi tulla nuo asiat mieleen naisesta ekaksi, naisella on niin paljon muutakin, että nuo tulis joskus tuhannen muun tärkeämmän asian jälkeen vasta, mut miehellä aina ensin. Tuohan on täysin miehen ja sovinistisen miehen, -joka näkee naisen seksiobjektina, muttei inhimillisenä ihmisenä, jossa on muutama miljoona muukin asia- mielipide.
Jostakin syystä just suntyyliset miehet on niitä, jotka ei paljon paskaakaan oikeesti naisista tykkää tai naiset merkitsee niille pelkkää persettä ja tissejä ja naisen malli on joku pamela. Toivon, ettet koskaan saa tytärtä, jolle näytät tuollaisen miehen mallin ja tuollaisen naisen arvostuksen mittarin.
MINÄ
MIES
?!?
Olen kyllä ihan nainen, ainakin omasta mielestäni kun ei tuolla jalkovälissä ole mitään ylimääräisiä ulokkeita mutta sitä vastoin niitä löytyy kaksi kappaletta tuolta vartalon etupuolelta.
Kirjoitukseni kimposi näitä palstoja täällä luettuani (liian pitkään?) ja tulin tänne juuri tuolta Ihanne nainen palstalta jossa naiset vuoroin kyselevät miehiltä kelpaavatko he miehille.
Sinne oli joku mies jättänyt vastineensa jonne oli aikast hyvin kiteyttänyt pari juttua:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001777&posting=22000000023335570
Nimenomaan mies, provoilija lisäksi, mutta munaa sulla tuskin on henkistä kuin fyysistäkään ettei sen puoleen. Nainen sä silti et ole. Pistä vaikka pääni pantiksi siitä, ettet ole ja olen oikeassa vaikka väittäisit mitä.
Ei naisetkaan ole aivan niin tyhmiä kuin sä luulet. Luuletko sä, ettei jokainen fiksu isä ensimmäisenä opeta tytölleen miehistä sen, mitä eroa on miehellä ja tosimiehellä? Ja ketä uskoa ja ketä ei. Ja mitä juttuja pitää miehistä tietää, ettei aivan joka sonnanjauhajaan sekaannu.
Melkoisen tarkkaa toimintaa. Mutta onhan täällä toki muitakin lähinnä miespuolisia provoilijoita liikkeellä. Ja hehän siis ovat niitä rekattuja ;)
On tainnu faija kasvattaa tän tytön liian kovalla kädellä ku noin vankasti mieheksi luullaan.
En ala väittelemään kanssasi sukupuolestani.
Pallejahan mulla ei ole se on totta, mutta selviytyjä olen kaikesta huolimatta.
Ja juu, ensimmäinen kannanottoni tähän alkuperäiseen aiheeseen voidaan myös käsittää provoiluna vaikkakin tarkoitukseni oli katsella asiaa ironiselta kantilta, herätellä naisia jotka näille palstoille kirjoittelevat ja hakevat miehiltä tunnustusta itselleen ja kauneudelleen jonka arvioiminen on niin kovin vaikeaa pelkän tekstin perusteella mutta sitä nämä naiset eivät näytä ymmärtäneen. Kuten minä nyt selitän täällä sinulle tätä vaikka sinä olet oikeesti vain kiinnostunut munistani ;)
Nainen sä et missään tapauksessa edelleenkään ole, eikä susta tule, eikä sitä tilata. Tuskin mikään kunnon mieskään kyllä, jos miehistä puhutaan.
kuuluu aika paljon vähän rempseitä ja poikatyttömäisiä mimmejä, sellaisia reppureissaajia, purjehtijoita ja lumilautailijoita sun muita. Monilla niistä on aika samanlainen luonne kuin mitä naikkosella vaikuttaisi olevan. Kyllä mä sitä ainakin uskon.
toi kuva tos on mun mutsin ja mä oon oikeesti tällänen finninaamanen räkänokka neljätoistavee kundi Käkkälänjärven yläasteelta.
Don't tell mama!
kyllä näkyy !
tulkitaan niin eri tavoin. Mä olen oikeassa elämässä aika tyttömäinen. Tatamilla matsatessanikin suusta lipsahti usein anteeksipyyntö silloin kun lyöntini sattui osumaan maaliin, ja sehän ei salin mentaliteettiin sopinut sen verran äijälaji =)
Mutta kieltämättä sanon sanottavani aika suoraan ja sehän ei kaikkia miellytä ;)
mä en nyt ymmärrä tota sun kieltä.
Haluaisitko kertoa tuon saman vaikka ruåttiksi, mä ymmärrän sitä tosi hyvin.
Ja sitäpaitsi meitä ei ole esitelty...en mä tiedä kuka sä oot.
;))
Tuo poikatyttömäinen oli varmaan kökkö sanavalinta, mut enpäs äkkiseltään keksinyt parempaakaan kuvaamaan sellaista nuorta naista, jonka asenne ja huumorintaju riittää myös sellaisissa tilanteissa ja olosuhteissa, joissa hienohelmoilta menee suu jo auttamatta kestomyrtsiin asentoon. Osuikohan tää nyt oikeaan?
kivalta, kiitos :)
En kommenteillani tietenkään ole kehuja kalastelemassa mutta kivalta tuntuu välillä saada positiivista palautetta, se kun on täällä niin harvinaista ;)
Siis minä en tuohon osaa edes vastata sillä en tiedä pätkääkään mikä on arkielämässä oikeasti muiden maiden naisten itsetunnon laita. Näissä ihmisten heikkouksissa ynnä muissa kuitenkin itsellä se nyrkkisääntö, että vaikka Suomessa miesten/naisten/ihmisten laita olisi kuinka huono, niin aina löytyy onneksi USA, joka pistää vieläkin pahemmaksi. :) Siis en osaisi oikeasti sanoa, että Suomessa olisi ihmisillä jotenkin huonompi omatunto. Voi ehkä kuulua maihin, jossa on paljon näitä huonon itsetunnon ongelmia. Kun täällä Suomessa sattuu näkemään miten ihmiset käyttäytyy, niin ei se välttämättä mene niin, että se on vain ja ainoastaan suomalaisten ongelma/hyve, helppo kuvitella että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella.
Miksi joillakin ihmisillä voi olla huono itsetunto; yhteiskunta tai toinen sukupuoli on asettanut todella kovia vaatimuksia tai arvostellut liian kärkkäästi. Naisen odotetaan olevan vähintäänkin mallin näköinen ja kokoinen, hänen on oltava täydellinen äiti ja hyvä työssään. Silti hän ei saa ansaita enempää kuin mies, mutta ei myöskään vähempää, koska silloin hän on rahan perässä juoksija. Kuinka monesti täältäkin saa aina ihmetellä, että miksi suomalaiset naiset on läskejä,alkoholisteja jne jne jne, loputonta arvostelua ja valitusta. Jotkut eivät sitten osaa jättää näitä asioita omaan arvoonsa ja kuvittelee, että itse on juuri tälläinen täydellinen epäonnistuja. Ja näitä vaatimuksia ja kritiikkiä ei siis aseta ainoastaan miehet, ettei kukaan mies nyt pillastu. :) Jos on tottunut samaan vain negatiivista palautetta ja toitotettu tarpeeksi, että olet paskaa, olet paskaa, joka suunnalta...niin pakkohan sitä on sitten uskoa.
.
Mun mielestä suomalaisten, sekä miesten että naisten, huono itsetunto johtuu hirveän pitkälle meidän kulttuurista.
Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu, että ei saa olla ylpeä saavutuksistaankaan. Tärkeää on olla huomaamaton ja samanlainen kuin muut. Naapuria kytätään, jos heille tulee uusi auto, sitten meillekin. Verotiedot sisältävät lehdet viedään käsistä, täytyy tietää, tienaako joku tuttu enemmän kuin minä. Yksilöllisyyttä ei arvostetta eikä kannusteta.
Itse asiassa kannustusta saadaan hyvin harvoin. Suomalainen kasvatetaan niin, että häntä ei paljon kehuta. Jos ollaan hiljaa, on kaikki hyvin. Meillä on minusta aivan poikkeuksellisen kovat ja latistavat elinolot, enkä puhu nyt säästä! Suomalaisvanhemmat eivät voi, eivätkä osaa kannustaa lasta, kuten muissa maissa tehdään.
Asun ulkomailla ja olen asunut melkein 10v nyt. Käyn Suomessa kesällä ja jouluna. JOKA kerta kun käyn, ahdistun. Mentaliteetti on jotenkin niin lytistävä, että tulee halu lähteä pois. Jos vaikka kävelen kadulla, olen tottunut katsomaan muita ihmisiä silmiin. Suomalainen kääntää katseen pois, ja tuijottaa katua. Suomalainen ei tervehdi, ei keskustele, ei kiitä eikä pyydä anteeksi.
Muistan elävästi kerran, vuosia sitten, kun näin kaksi poikkeuksellisen kaunista lasta metrossa. Ehkä 4- ja 6-vuotiaat mulattilapset. Sanoin heille hymyillen, että "kylläpä te olette kauniita lapsia!" :)Johon äitinsä TIUSKAISI: "ÄLÄ KEHU NIITÄ, ettei ne ylpisty!!!"
Jäin täysin sanattomaksi. Olen vieläkin.
Täällä Keski-Euroopassa äiti olisi hymyillyt ylpeänä ja ehkä koskettanut lapsiaan ja sanonut, että "Niin, eivätkö olekin? Nämä meidän lapset ovat todella fiksujakin" :)
Mielestäni paljon pitäisi muuttua meidän yhteiskunnassa, että suomalaisten, sekä miesten että naisten, itsetunto kohentuisi. Meillä ei ole totuttu siihen, että ihaillaan, annetaan positiivista huomiota, annetaan kiitosta, kaikki asioita, jotka vaikuttaisivat itsetunnon kohentumiseen "hei, mä tein ton! Minä autoin, musta oli hyötyä, jes!" E-hei.
Suomessa sanotaan näin (mikä muuten aiheuttaa ulkomailla suunnattomasti hämmästystä aina, meitä pidetään erittäin eksoottisina):
"Niin kauan, kun ei tule sanomista, on kaikki hyvin".
??? Tätä mun on itse aivan mahdotonta käsittää, vaikka suomalaiseksi olen syntynyt ja Suomessa elämästäni 23 vuotta asunut.
Yksi pointti vielä. Lapsuus on yksi asia, mutta meillä ei ole totuttu antamaan kiitosta ja huomiota myöskään myöhäisemmässä vaiheesa elämää. Esim parisuhteessa. Olen itse saanut kuulla, vuosia sitten suomalaiselta avomieheltäni, että "okei. Rakastan sua. Sanon sen nyt kerran, ja ilmoitan jos se muuttuu."
Tämä on täyttä totta, ei vitsi!! Vai naurattaako jotakuta muka?
Täälläpäin sanotaan joka päivä kumppanille, että rakastetaan. Toisen tärkeys osoitetaan myös muuten, päivittäin. Toisen kanssa jutellaan, häntä huomioidaan, hänen mielipiteellään on merkitystä.
Pitkä tarina, enkä oikein osaa paremmin selittää, mutta oma itsetuntoni nousi 100% muutettuani Suomesta pois. Huomasin, että hei, ihme juttu, vaikka en ole mitenkään mitään ihmeellistä, olen ihan tavallinen ja huomaamaton pulliainen, olenkin sittenkin MINÄ, maailman ainoa ja paras MINÄ. Ja sillä on merkitystä!!
esittää yhdessä tutkimuksessa huomattu asia: tyttöjen itsetuntoon vaikuttaa vahvasti isältä saatu tuki.
Jos suomalaisilla naisilla on huono itsetunto, niin lienee oikeutettua kysyä mikseivät suomalaiset isät tue tyttäriään.
No joo, ehkä en rupea syyttelemään miehiä. Mutta itsetunnon kehittyminen on monimutkainen asia. Ei sitä auta pelkästään omien suoritusten kehuminen. Ei sitä lytistä toisen sukupuolen esittämät vaatimukset.
- itsetunnon rakentuminen alkaa jo lapsena
- tärkeää itsetunnon rakentumisen kannalta on läheisiltä saatu tuki, kannustus, hyväksyntä ja rakkaus
- tärkeää itsetunnon rakentumisen kannalta on onnistuminen itselle tärkeissä asioissa (huomatkaa: itselle tärkeissä asioissa)
Sinun mielipiteestä löysin jotain joka ainakin antoi vastauksen osittain siihen tilanteeseen mihin olen viimeksi törmännyt. Kiitos siitä!
Meillä on julkisuudessa tällaisia Uuno Turhapuron kaltaisia esimerkkejä. Näitä lapsemme tiedollisesti tai tiedottomasti ottavat esimerkkiä ihan samalla tavalla kuin muistakin sankarihahmoista.
Tuo Naikkonen kirjoitteli joskus alkuviikosta samasta aiheesta kuin tuo hunaja. Siitä et isät nuijivat tyttöjensä itsetunnon suohon. Tuli vaan mieleen.
Yksi minkä itse olen huomannut elämässäni on myös se, ettei ainakaan minun positiivisia kommenttejani kukaan kaipaa. Kaikkien haukkumisten jälkeen myös siitä tulee sellainen olo että olen jopa niin hirveä ettei edes kehumiseni kelpaa kenellekään, vaan säikähtävät ja inhoavat sitä. Jos joskus kakarana vähän ihastuin johonkin ja se tuli yleiseen tietoon, niin hirvittävä sadatteluhan siitä seurasi. Lämpimien tunteideni kohde pötki karkuun minkä kerkesi! :-D
Tuohan on toki aivan tavanomaista murkkuna ja tietty ainakin mulle, mutta tällainen on ollut kohdallani tavanomaista myös vanhempana. Nykyään kai kuulun joidenkin mielestä ihmiskuntaan ulkonäköni puolesta kun olen ihan pakottamattakin saanut seuraa, mutta jos koskaan yritän sanoa mitään nättiä kenellekään niin katastrofi siitä seuraa. Ihmiset katselevat seiniä vaivaantuneena tai näyttävät jopa suorastaan järkyttyneeltä. Miksi on helpompaa hyväksyä suurinpiirtein haukkuminen kuin pieninkään kohteliaisuus? Tai sitten ihmiset eivät halua edelleenkään kuulla mitään positiivista MINULTA koska pelkäävät että joutuvat siitä jotenkin maksamaan? Näin minä sen edelleen käsitän itsetuntoni vuoksi.
Kaiken hyvän lisäksi luulen että pari mieheni läheistä ei pääse kohteliaisuuksistani yli ollenkaan vaan kuvittelevat että olen suurinpiirtein yrittänyt iskeä heitä. Itse tietysti olen kuvitellut että asemansa vuoksi voin edes heidän kanssaan sanoa mitä mieleen juolahtaa ja olla oma itseni ilman että kukaan kuvittelee mitään, kun kyseessä on kuitenkin elävä elämä eikä kauniit ja rohkeat missä käydään kohta omat tyttäret ja pojatkin läpi kertaalleen.
Jos jollain muulla sujuu paremmin niin ettekö voisi alkaa talkoisiin suomalaisen itsetunnon puolesta ja sanoa jo tänään jollekin jotain kivaa, ja opetella myös vastaanottamaan kivoja asioita? Minun ja kaltaisteni on parempi pitää leipäläpensä ilmeisesti tosiaan kiinni.
millä lailla sinun olemus ja kehon kieli viestii kun annat niitä kehujasi.
Jos olet rento, hymyilevä ja huoleton, niin ei pitäisi olla aihetta vaivautumiseen.
Jos jännittynyt ja vakava, niin äkkiä miettii, että se ei olekaan vain kehuskelua, vaan joku melkein kuolemanvakava juttu sinulle, ja se saa olon vaikeaksi.
Taidan olla oikea kouluesimerkki huonon itsetunnon kehittymisestä. Biologinen isä oli alkoholisti ja tyytyväinen kun pääsi eroon perheestään. Isäpuoli kasvatti hyvin, mutta ankarasti. Hiljaa piti olla ja kiltisti. Murrosiässä ollessani ilmaisi hyvin selvästi inhonsa minua kohtaan. Rakastuin mieheen, joka alisti minua henkisesti ja fyysisesti kymmenen vuotta kunnes pystyin erottautumaan siitä suhteesta. Tapasin ihanan ja kiltin miehen ja menin naimisiin. Vuoden kestäneen liiton jälkeen mies halusi eron koska ei pysty antamaan minulle rakkautta. Pitäisi olla ihan helvetin vahva jos näistä kokemuksista säilyy hyvällä itsetunnolla!
Paskalla historialla on vaikeampi aina olla kovin rento, hymyilevä ja huoleton ihmisten kanssa. Mutta ei niitä positiivisia asioita nyt oikein kovin synkällä hetkellä tule edes omaan mieleen, saati että julki toisin. Vaikeahan sitä on itse tietää mitä se keho sitten viestii siinä ohessa...?
siitä, että on sanottu rumaksi yms mukavaa kommenttia. Nyt asiat ovat erilailla, minua kehutaan nätiksi, jopa todella nätiksi ja sanotaan, että saisin kenet vain yms paskan lätinää. Mutta eihän tota jaksa uskoa sen jälkeen, mitä joskus pienempänä on saanu kuulla. Eikä mua enää edes kiinnosta..
Minulla on hyvä itsetunto, mitä tulee ammatilliseen itsetuntoon, pärjäämisitsetuntoon, kykyihin jne. mutta itsetuntoni naisena - siis sellaisena josta miehet pitäisi, on lähes miinuksen puolella. En liene mikään erityinen, en siis nevahirviö, mutta en myöskään kaunis mallivartaloinen blondi.
Naisen itsetunto lähtee rakentumaan teini-iässä. Ja ainakin omat muistikuvani siltä ajalta liittyy poikien ilkeisiin kommentteihin rintojen kasvusta, finneistä, jne. jne.
Täysi-ikäisyyden jälkeen muistikuvani ovat diskoista, jossa poikaporukat "iskivät" yksi kerrallaan tyttöjä, jonka jälkeen toivat omaan porukkaansa ja tekivät kaikkensa saadakseen naisen tuntemaan itsensä rumaksi ja idiootiksi.
Avioliittoni ajoilta muistan, kuinka mieheni piti kirjaa painostani, haukkui rumuuttani ja kyseenalaisti seksikkyyttäni ja vertasi ulkonäköäni kaikkiin vastaantuleviin naisiin.
Eroni jälkeen tulin tänne juttelemaan. Törmäsin uskomattoman ilkeisiin miehiin, joista lähes joka toinen haukkui suomalaisia naisia rumiksi, lihaviksi, laiskoiksi ja kertoivat, kuinka paljon kauniimpia ja tiukempitavaraisempia naisia löytyy thaimaasta ja venäjältä.
Miksiköhän minulla on niin heikko itsetunto?
No ainakin olet saanut huomiota miehiltä.
Kerrotaanpa itse oma kokemus lyhyesti:
Teini-ikä:
Muijat joko vittuilivat tai eivät puhuneet mitään. Jotkut saattoivat kysyä joistain asioista, mutta se oli harvinaista. Myöhemmässä teini-iässä "en ollut olemassa", no tietenkin riippuen paikasta, mutta ainakin paikoissa joissa oli paljon seksikkäitä muijia (eli missäköhän akateemisessa laitoksessa?). Asennoiduin itsekin niin kuin muijat halusivat.
Täysi-ikäisyyden jälkeen:
Ollut enemmän kavereiden kanssa. Tai no jaa. Alkoholia kavereiden kanssa (emme kuitenkaan kovin yleensä nauti alkoholista), harvoin baarissa. Baareissa ei mitään tsäänssejä muijien kanssa. Komeat, idiootit(=vähä-älyiset), metroseksuaalit(=homot) ja rentut iskivät naisia. Itse en tiennyt miten, koska en ollut koskaan tuntenut pitkäaikaisesti yhtäkään (no jos ei sukulaisia, heidän ystäviään tms. lasketa). Turha siis yrittää.
Avioliitto - What? Ei palloa jalkaan, ei ikinä!
Olen eronnut alle viisi kertaa. En sano tarkemmin. Suhteet olivat (erittäin) lyhyitä, mutta kiihkeitä jo alusta asti.
Intti - Olin se tyyppi, joka ei aluksi ollut mikään, mutta kun intti alkoi vituttaa niin aina välillä sitä keksi jotain ihme juttuja, josta sai ehkä vähän oudon maineen. Moni kyllä tykkäsi välillä, mutta ryhmäpaineen alaisena ei viitsinyt arvostaa normeista piittaamatonta ihmistä. Viha-ystävyyssuhteita parhaimmillaan.
Intin jälkeen tulin tänne kirjoittelemaan. Olen elämäni aikana törmännyt uskomattoman ilkeisiin ja välinpitämättömiin, miesmäisiin (100x "miehisempiä", oikeasti vain vittumaisempia ja ilkeämpiä, nuo kaksi eivät oikeasti kuulu miehisyyteen) naisiin, joista lähes jokainen on arvostellut miehiä pinnallisesti elämänsä aikana ja jotka eivät hyväksy minkäänlaista ei-normi-käytöstä.
Ensin naiset vittuilevat monta vuotta ja sitten täältä kuulee heidän valitustaan siitä, kuinka rentut pilaavat heidän elämänsä. Itse olette ne rentut valinneet (myös sinä "huonoitsetunto"). Miten naiset voivat valittaa miesten saamattomuuden olevan heidän omaa syytä? On kai se vähän mahdoton hankkia naista, jos joka nainen vihaa automaattisesti, vaikkei mitään pahaa olisikaan tehnyt hänelle.
Miksiköhän minulla sitten on niin negatiivinen suhtautuminen naisiin (ja miksiköhän en viitsi koittaa tutustua heihin)?
Oliko tämän nyt tarkoitus kertoa ettei naisilla pitäisi olla huono itsetunto koska sinullakin menee huonoista kokemuksista huolimatta niin loistavasti? :-D
Itse olisin ollut kiitollinen välinpitämättömyydestä kun en kerran ollut asiallisen kohtelun arvoinen, mutta eihän se niin käy. Herjoja on kuunneltu tutuilta ja tuntemattomilta miehiltä ja pojilta koko elämä.
Myös itselläni on samansuuntaisia kokemuksia miehistä kuin nimimerkillä jolle vastasit. Lisäksi minulla ei ole ammatillistakaan itsetuntoa, kiitos mm. kouluaikojen rentouttavaa tunnelmaa muistuttavan työyhteisön ja pätkittyjen sopimusten yms. Nykyään duunissa tosin miehet osaavat käyttäytyä, naisilla on enemmän sen asian kanssa vaikeuksia.
Mutta jos jotain olen oppinut, niin tosiaan sen että asioita on naisena aivan turha itkeä kenellekäään. Syyllinen löytyy aina peilistä. Olkoon olosuhde, ikä, kypsyys ihan mikä hyvänsä, niin naisen ja tytön kuuluu osata valita oikein ja suojella itseään, aina. Jos asiat eivät suju, niin olet valinnut väärin ja olet itse syyllinen omaan ahdinkoosi.
Koskakohan näemme ensimmäisen kirjoituksen siitä raiskatusta alle 10- vuotiaasta tytöstä jossa ihmetellään miksi tyttö lähti pojan mukaan ja eikö äiti ole opettanut toisin ja missä se äiti oli kun lasta olisi pitänyt suojata? Ainakin paria vuotta vanhemmat tytöt ovat itse syyllisiä raiskaamisiin aseman seudulla monien mielestä.
Siispä minäkin puren hammasta ja pusken itkemättä eteenpäin aidolla suomalaisella sisulla vaikka tuntuu että ei ole oikein mitään mistä pitää kiinni. Jopa hieman naurattaakin, nimittäin se kun aina niin kovasti kummastellaan miksi suomalaiset naiset ovat kaikinpuolin niin karuja.... Kumma juttu! X-D
(Sori jos tuli samantyyppinen teksti kahteen kertaan...)
Onko todella suomalaisella naisella niin huono itsetunto muka ? Vai onko tuo vain miesten uskomusta, kuvitelmaa, jonkinlaista johtopäätöstä ?
Entä suomalainen mies - Onko suomalaisella miehellä sen parempi itsetunto kuin suomalaisella naisella ?
Mietin tässä sitäkin kun mies valittaa suomalaisen naisen itsetunnosta, että taitaa valittajalla olla itsellään vielä huonompi...yleensä valitetaan siitä, mitä ei itsessään huomaa. Hmm..
Eiköhön se itsetunto ala viimeistään karisemaan
kolussa kun pojat siellä huorittelevat ja
kovaan ääneen tyttöjä arvostelevat.
Toinen syy on ehkä ne ensimmäiset seksikokemukset
ja ihastumiset "vääriin" tyyppeihin jotka
surutta käyttävät hyväksi tyttöjen ihastumisia.
Eli kun olet näyttänyt itsesi ja tunteesi toinen
"häpäisee" sinut eikä arvosta pätkääkään sinun tunteitasi.
Äitinä yritän oppettaa niin pojilleni kuin tytöillenikin toisen ihmisen tunteiden
kunnioittamista.
kuka pilaa hyvät suominaiset? rentut? voi itku...
"Eiköhön se itsetunto ala viimeistään karisemaan
kolussa kun pojat siellä huorittelevat ja
kovaan ääneen tyttöjä arvostelevat. "jne
Niin, mistäköhän vastaavan ikäisten poikien huono olo taas johtuu?Ettei olisi se ala-asteen naisopettaja jonka mielestä vilkas poika on paha?
Lukaisin tuossa nopeasti muutaman osion ja huomaan, etta tamahan on ollut vallan mielenkiintoinen keskustelu!
Koska aloittaja nimanomaan kysyy, etta miksi "Suomalaisella naisella on niin pirun huono itsetunto", niin uskallan tarkastella asiaa vahn omien kokemuksieni mukaan:
Olen usein joutunut selittamaan suomalaista mentaliteettia ja jos kyse on ollut suht pinnallisesta juttelusta, olen esittanyt asian nain:
" Oletetaan, etta ihminen kompastuu kadulla. Suurin osa ihmisista ei ole moksiskaan (valta osa ihmisista). Tietyt ihmiset alkavat etsia syyllista! Kuka jatti nuo kivenmurikat tuohon?! (Englantilaiset, Amerikkalaiset...) Ja mita suomalainen vastaavassa tilanteessa ajattelisi?
-Ei kai kukaan nahnyt? "
Onhan se pikkasen karjistettya :D mutta noin mina asian naen. Suomalaiselle on noloa epaonnistua. Siksi on parempi olla vaatimaton.
Minun isani ei ollut alkoholisti tms. Han oli vaan koko lapsuuteni kovin kiireinen toissaan. Oli stressia, oli kiireita... Jos minulla joskus jotain asiaa oli, vaistosin etta kysymykset olivat lahinna arsyttavia, joten opin olemaan hiljaa, huomaamaton, tilaa ja energiaa vievaton. Kesti aika kauan paasta noista opituista kayttaytymismalleista, joskaan en vielakaan ihan niista eroon ole paassyt :D Mika se sitten on? Ehka Suomalainen nainen saa kaiken liian helpolla? Kaikkeen pitaisi olla oikeus, mutta pitka tyo varsinaiseen "onnistumiseen" on esteita taynna. En tieda siita, mutta sen tiedan, etta minunkin perusitsetuntoni kasvaa aina Suomen rajojen ulkopuolella hitusen ja se on juuri sen verran etta jaksan uskoa yrittamisen tuovan tulosta jossain vaiheessa.
että suomalainen nainen ei pidä itseään "täydellisenä" naisena, siis sellaisena naisena jota miehet etsivät. Joka paikassa miehet hokevat/kirjoittavat että naisella pitää olla mahtava rintapanssari, piiitkät hiukset, hoikka, tiukka peppu, pitkät sääret yms. joten luulenpa että miehet itse ovat vieneet sen itsetunnon. Muutenkin nykypäivän naisihanne on kaukana suomalaisesta tavallisesta naisesta. Lisäksi suomalainen mies ei osaa ottaa naista huomioon niin kuin nainen haluaisi. Jos mies todella osaa kohdella naista naisena, niin uskompa että suominaisen itsetunto kohenisi kummasti. Valitettavasti suomalainen mies ei osaa ymmärtää naista joten ei ole ihme että moni nainen rakastuu päätä pahkaa ulkomaalaiseen mieheen joka hyväksyy naisen sellaisena kun hän on nostaen samalla naisen itsetunnon korkealle.
Näin se vain on....
"Joka paikassa miehet hokevat/kirjoittavat että naisella pitää olla mahtava rintapanssari, piiitkät hiukset, hoikka, tiukka peppu, pitkät sääret yms. joten luulenpa että miehet itse ovat vieneet sen itsetunnon."
Öööö....aijaa. Eipä minulla tuollaisia vaatimuksia ole, mutta eipä niitä naisia ole näkynyt. No mitäs vaatimuksia naisilla on...miehen pitää olla akateemisesti koulutettu, väh. 180 cm, tarpeeksi roteva, suht varakas, huippusosiaalinen, huippuhumoristinen ja pitää olla "oma elämä" (tämä viimeinen vaatimus/joku vastaava on juuri se tekosyy, jota käytetään kun joku noista aikaisemmista piirteistä mättää). Jos mies on renttu, niin kaikkia noita vaatimuksia ei tarvitse täyttää.
Nuo asiat joista mainitsit miesten pitävän ovat juuri niiden komeiden miesten ja renttujen vaatimuksia. Mutta koska naiset eivät yleensä halua tutustua muunlaisiin miehiin edes ystävämielessä, niin eipä mikään ihme kun teillä on tuollaiset luulot miehistä. Sen sijaan nuo mainitsemani naisten vaatimukset miehistä on ihan normaalit keskivertonaisillakin.
"Muutenkin nykypäivän naisihanne on kaukana suomalaisesta tavallisesta naisesta."
Ei pidä paikkaansa. Suomalaiset normaalit nuoret naiset ovat nykyään PALJON kauniimpia kuin 15-> vuotta sitten ja miehet arvostavat sitä. Huono puoli onkin siinä, että naisten vaatimukset miehistä ovatkin nousseet paljon enemmän kuin heidän ulkonäkönsä sallii.
"Lisäksi suomalainen mies ei osaa ottaa naista huomioon niin kuin nainen haluaisi."
Kokemuksesta tiedän, että huonoitsetuntoista tyttöä/naista ei voi koskaan kohdella oikein. Aina tekee jotain väärin.
"Valitettavasti suomalainen mies ei osaa ymmärtää naista joten ei ole ihme että moni nainen rakastuu päätä pahkaa ulkomaalaiseen mieheen joka hyväksyy naisen sellaisena kun hän on nostaen samalla naisen itsetunnon korkealle."
Hahhah. Ne ulkomaalaiset miehet vasta sikoja ovatkin. Muualla maailmassa tasa-arvo on ihan erilaista kuin täällä ja se kyllä näkyy. Miehet lepertelevät kyllä turistinaisille ja ties mitä, mutta panon/panojen jälkeen mies miettii "Jes! Helppo pano, viikon päästä se on taas omassa maassa!". Ulkomailla muutenkin nainen on oikeastaan aina se kotirouva ja mies sitten jotain muuta. Suomessa tämä miehen ja naisen suhde ei ole niin perinteinen, vaan täällä mieskin voi olla se "kotirouva". Ulkomaalaiset miehet nimenomaan arvostavat naisissa vain perinteisiä arvoja, eivät muuta.
pilkka omaan nilkkaan ;)?
En vain jaksa seurata vierestä, kun joku kirjoittaa tuollaista paskaa. Sinun on aivan turha valehdella ja taivuttaa totuutta. Sisimmissään kaikki tietävät kuitenkin miten asiat ovat. Juuri niin kuin kirjoitin.
Monet naiset nyt vain vääntelevät totuutta silmittömästi. Sellaisia ne nyt vaan on.
että ei mun tarvitse kun katsoa työpaikallani olevien miesten (olen ainoa nainen) kuukausikalenterita. Kuka ne kalenterit tekee ja kuka niitä seinällään pitää ellei siinä ole ihannenaisen mallia. En usko että kukaan laittaa seinälleen sellaista kalenteria jossa on "vähän" pyöreämpiä naikkosia - ei niin esittelykelpoisia.... En itse ainakaan mahdu ihan niiden tyttöjen mittoihin, on tullut lasten mukana hieman pömppömasua ja vähän ylimääräistä tonne ahteriin....
Toki täytyy olla itsensä kanssa sujut jotta se itsetuntokin on hyvä ja usein se kyllä onnistuu vasta tässä 40 iässä :). Oma itsetunto on kohdallaan - pakkokin olla työni puolesta, on osattava pitää puoliaan miesvaltaisella alalla miehiä vastaan.
"Lisäksi suomalainen mies ei osaa ottaa naista huomioon niin kuin nainen haluaisi. Jos mies todella osaa kohdella naista naisena, niin uskompa että suominaisen itsetunto kohenisi kummasti."
Ja sinä väität, että suomalainen nainen osaa ottaa miehen huomioon? Älä viitsi jauhaa *askaa. Miesten täytyy edelleenkin tehdä aloitteet ja olla se osapuoli, joka pitää keskustelua yllä, kehuu toista ja jos on oikein viimeisen päälle mielistelevä ja lässyttävä herrasmies, tarjoilee koko illan naiselle (itse en ole koskaan tarjonnut naiselle, enkä tule tarjoamaan). Naiset eivät osaa kehua tai huomioida miehiä. Lässyttävät vain liian korkeita kriteereitään samalla, kun luulevat olevansa jotain kaunottaria.
"Ja sinä väität, että suomalainen nainen osaa ottaa miehen huomioon?"
Missähän minä olen näin kirjoittanut?? Tämä keskustelunaihe käsitteli naisten huonoa itsetuntoa ja juuri sen takia miehen täytyy tehdä aloitteet, tarjota kenties lounaan/drinksun kun naisella on niin huono itsetunto. Ja tällä naisen itsetunnon saa ihan oikeasti nousemaan - naisesta tuntuu että minussa on sitä jotakin joka kiinnostaa juuri tuota miestä. Ja naisella "joka luulee olevansa joku kaunotar" on ilmeisesti niin hyvä itsetunto että on antanut sinulle pakit!!
Sori vaan mutta viestistäsi kuultaa todella syvä katkeruus naissukupuolta kohtaan....
"Tämä keskustelunaihe käsitteli naisten huonoa itsetuntoa ja juuri sen takia miehen täytyy tehdä aloitteet, tarjota kenties lounaan/drinksun kun naisella on niin huono itsetunto."
Miehellä ei ole mitään velvollisuutta tarjota naiselle yhtään mitään. Ainoastaan naisten talutusnuorassa konttaavat herrasmiehet tarjoavat naiselle. Tässä asetelmassa nainen on aina huomion keskipiste, esim. "romanttinen illallinen kahdelle" on tosiasiassa miehen järjestämä ylistyslaulu naiselle. Naiset harvemmin järjestää mitään romanttista miehille tai jos järjestävät, kyseessä onkin naisen itsensä huomioiminen, esim. nainen ostaa itselleen alusvaatteita ja pitää sitä huomionosoituksena miehelle. Tällainen on narsistista itsensä nuolemista, ei muuta.
"Ja tällä naisen itsetunnon saa ihan oikeasti nousemaan - naisesta tuntuu että minussa on sitä jotakin joka kiinnostaa juuri tuota miestä."
Mikseivät naiset voi tehdä samoin miehille? Tällä tavoin miehen itsetunnon saa ihan oikeasti nousemaan - miehestä tuntuu, että minussa on sitä jotakin, joka kiinnostaa juuri tuota naista.
"Ja naisella "joka luulee olevansa joku kaunotar" on ilmeisesti niin hyvä itsetunto että on antanut sinulle pakit!!"
Väärin. Minä olen antanut yleensä pakit. Itse olen saanut pakit tasan kerran ja silloinkin nainen oli kyllä ihastunut muhun, mutta oli varattu. :)
"Sori vaan mutta viestistäsi kuultaa todella syvä katkeruus naissukupuolta kohtaan...."
Pitää paikkansa.
En tiedä mutta suunnattomasti ottaa päähän lähinnä tiedotusvälineiden lietsoma "mitä meistä ajatellaan ulkomailla" -journalismi.
Toinen palstalla valittelee, luulevatko naiset itsestää liikoja kun uskaltaa komeaa miestä yrittää pokata. Siis omaa tasoaan komemapaa kuulemma, viittaan keksusteluun "naisten käsitys ulkonäöstään". Ja täällä joku ihmettelee onko huonoitsetunto. Oli niin tai näin niin koskaan ei ole hvyin!
..naiset ovat usein ilkeitä toisilleen sillä seurauksella että se heikentää itsetuntoa ja aiheuttaa epävarmuutta käytöksessä.
Toinen syy on ehkä se että suomalaiset miehet huomioivat ja kannustavat naisia liian vähän.