Elettyäni nyt tällä pallolla naispuolisena noin 40 vuotta olen viime aikoina huomannut itsessäni oudon ilmiön: en halua enää etsiskellä miestä/miehiä. Joka kerta kun mietin että lähtiskö vaikka baariin, tulee vastaus kuin apteekin hyllyltä: ei vois vähempää kiinnostaa. Seura on kurjaa ja tuut kotiin haisten tupakalta eli kaikki vaatteet pesuun.
Ajatus seurustelukumppanista on vastenmielinen; pitäiskö mun taas ruveta sietämään jonkun miehenpuolen edesottamuksia elämässäni, ei kiitos. Haluan että mun kodissani ja elämässäni vallitsee rauha ja vapaus ja että mun kallisarvoinen vapaa-aikani on itseni muokattavissa.
Joskus hyvin harvoin tilapäisessä mielenhäiriössä muistelen joitakin suhteitani, kuitenkin todella harvoin. Nykyinen elämäni on seurusteluelämääni verrattuna ihanan rauhallista ja seesteistä, sekä turvallista. Koira on paras asuinkumppani.
Ajatus seurustelukumppanista on vastenmielinen; pitäiskö mun taas ruveta sietämään jonkun miehenpuolen edesottamuksia elämässäni, ei kiitos. Haluan että mun kodissani ja elämässäni vallitsee rauha ja vapaus ja että mun kallisarvoinen vapaa-aikani on itseni muokattavissa.
Joskus hyvin harvoin tilapäisessä mielenhäiriössä muistelen joitakin suhteitani, kuitenkin todella harvoin. Nykyinen elämäni on seurusteluelämääni verrattuna ihanan rauhallista ja seesteistä, sekä turvallista. Koira on paras asuinkumppani.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vaikeasta ja pitkästä suhteesta lähtö. Lopultakin.
Itsensä etsimistä ja löytämistä. Minä olenkin tällainen ja mitä virheitä olenkaan tehnyt! Ja on minussa ”vikojakin”, ei käy kieltäminen. Niin kuin meissä kaikissa. Silti opin taas rakastamaan itseäni.
Uusi kumppani? Ajatuskin kauhistuttaa. Mistä minä tietäisin, mitä siihen vaatimuslistaan on laitettava. Täytyy hei tietää, mitä haluaa. Opin sen täällä netissä. Pitkää vai pätkää, tummaa vai vaaleeta, tutkinnolla vai ilman... Hullua. Täysin hullua. Ei vaan sovi minulle listat.
Uusi kumppani? Ehkä jo voisi harkita. Ihminen, jota rakastan ja joka minua rakastaa. Ihminen, jota voin kunnioittaa ja arvostaa. Sellainen paketti. Ei väliä titteleistä. Kyllä hänet tunnen, sitten kun kohtaan. Sitten kun kohtaan, ajallaan.
On ihanaa olla nelikymppinen nainen, jolla on elämä.
Sen diaknoosi on "vanhanpiiantauti",nykykielessä kai sinkkuus.
tuon asian huomaamiseen. Itse olen kymmenen vuotta nuorempi mies ja fiilis on ollut tuollainen jo muutamia vuosia.
Miksi olet sinkkupalstalla miettimässä noita asioita ? Podet vain pahaa olo yksinäisyydestäsi ja yrität täällä selitellä itsellesi miksi nyt on hyvin asiat, eli haet yksinäisyydellesi tukea kun et osaa etsiä seuraa. Itse nautin erilaisten ihmisten ajatusmallien tutkimisesta ja miten ihmisen mieli yrittää rakentaa koko ajan sen hetkisistä palasista optimimaailman.
mutta onhan täällä lupa esittää näkökantojaan vaikka ne ei kaikkia miellyttäisikään
t: 15-vuotiaana lopettanut
tai hae tukea mielipiteilleni. Vielä vähemmmän haen sääliä tai ymmärrystä. Olen tälläkin palstalla, niin kuin monella muullakin palstalla, vain ajankulukseni. Lisäksi jotkut suomi24 -sivuton palstoista on ihan hyvää korviketta keskustelukumppanille. Eli tämäkin palsta edesauttaa sitä, etten lähde baariin tai pubiin hakemaan juttuseuraa. Entistä vähemmän on tarvetta lähteä reaalielämän tupakansavuisiin paikkoihin, kuin on näitä virtuaalitodellisuuden paikkoja tarjolla sen keskustelun harjoittamiseksi. Minä pidän siitä ja kiitos sinullekin, kun annoit taas keskustelun aihetta ;)
Kolmekymppinen...
Välillä on noita kausia, mutta hei, kevät on tulossa!!!Itse lopetin etsimisen ja heti kun tämä tapahtui, olen tutustunut ystävänä niin moneen seurustelukumppaniksi potentiaaliseen ihanaan mieheen, että pää on jo ihan sekaisin. Eli ei kannata etsiä sitä "miestä", vaan tutustua ihmisiin paremmin ja katsoa sitä kautta syttyykö vai ei. Ei sitä tässä 30-40 iässä enää jaksa ihastua/rakastua yhdessä yössä, siihen menee aikaa.Yksikään esine, koira, raha, ystävä tms ei kuitenkaan korvaa kumppania. Se on ainutlaatuista omalla tavallaan ja ihminen on luotu parisuhteeseen,(muutamaa poikkeusta lukuunottamatta). Joten unohtakaa voivottelu, ja alkakaa elää elämää ja antakaa sen tuoda asioita tullessaan.
"Yksikään... ystävä tms ei kuitenkaan korvaa kumppania."
Olen eri mieltä tuossa asiassa! Olen eronnut kahdesta avioliitosta, ja pari muutakin seurustelusuhdetta on ollut. Miehet ovat siis vaihtuneet, mutta parhaimmat ystävät ovat säilyneet ja olleet tukena läpi kaikkien vaiheiden. Kuten myös sisarukset ja vanhemmat.
Yhdenkään miehen kanssa ei ole henkisellä tasolla ollut yhtä läheinen olo kuin noiden ihmisten, jotka ovat olleet läsnä kaikissa vaiheissani lapsesta tai nuoresta lähtien.
Eikä voi olla tulevaisuudessakaan: jos nyt lähes keski-ikäisenä tutustuisin uuteen mieheen, niin hän ei voi koskaan tuntea minua yhtä hyvin kuin kaverini, joka on tuntenut minut ja entiset jo mieheni parikymmentä vuotta. Uusi mies tulisi elämään täysin tyhjästä, eikä välttämättä edes haluaisi perinpohjin tuntea taustaani ja vaiheitani ja kaikkea, mikä on vaikuttanut siihen, mitä nykyään olen.
Ystävät ovat tärkeitä, tottakai, samoin terveys, perhetausta, työ, hyvinvointi yms... Parisuhteessa kaksi ihmistä kohtaa toisensa siinä hetkessä kuin on nyt. Ei tarvitsekaan alkaa penkomaan vanhoja luurankoja. Kaikki mennyt, eletty ja koettu vaikuttavat voimakkaasti elämänarvoihimme, tapoihimme ja tottumuksiimme.Näin myös kumppanillasi. Näillä ominaisuuksilla rikastettuna joko kolahtaa tai sitten ei. Jos Sinulla on hyvä näin (yksin), niin anna palaa!(Itse en halua miestä, jonka tunnen vuosikymmenten takaa, mutta on hyvä tuntea toista ennalta edes vähän, ettei ryntää suhteeseen ventovieraan kanssa ja totea myöhemmin, "kun ei ollut mitään yhteistä" ja sitten taas erotaan...)
vihdoinkin minäkin olen saman asian huomannut. tosin parikymppisenä jo ihmettelin miksi täytyy valita parisuhde? jokunen yritelmä olikin mutta olen nyt tullut "järkiini"todettuani ettei minusta ole koskaan siihen näköjään ollutkaan halua.meitä kaikkia ei siihen ole luotu tai kaikille ei sitä oikeaa ehkä olekkaan.enkä siihen koskaan edes uskonut.eli.luovutan!
PAREMPI KATSOA KUIN KATUA tai ei kannata edes katsoa!!