käyttäkö lapsianne eronne/riitojenne välikappaleina, Kiitos!
Siinä kärsii vain lapset!
Ja mikä on heidän tulevaisuus....
Siinä kärsii vain lapset!
Ja mikä on heidän tulevaisuus....
Älkää
hyvät ihmiset
171796
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sano se tuolle hullulle akalle.
jos tuntisin hänet. :)
(en pidä siitä että naisia akoitellaan tai jotain vielä pahempaa) ;)
Mutta mutta, riitaan ja eroon tarvitaan aina kaksi!
Eroon riittää yksi. Mies löysi toisen ja lähti. Minulla ei ollut mitään sanomista. Sain lapset ymmärtämään millainen kaksinaamainen paska heidän isänsä on. Lapset eivät halua isäänsä tavata. Se on miehelle oikein. Tehköön uusia lapsia sen lumppunsa kanssa jos lapsia tahtoo.
Montako asennevammaista lasta sulla on siellä kasvamassa kieroon ? Että osaan varoittaa omia lapsiani moisista.
Noin sitä pitää, todella aikuismaista käytöstä. Isän "mustamaalaaminen" omille lapsilleen osoittaa äidiltä idioottimaista käytöstä huolimatta siitä mitä isä on tehnyt. Kyllä jo aika pienetkin lapset oaavat itse sanoa haluavatko olla isän kanssa tekemisissä, lasten äidin ei kuulu asiaa päättää. Asia on tietysti kiinni siitä että haluaako isä nähdä lapsiaan, oikeus siihen ainakin on olemassa.
Mitä me lapset voidaan tehdä kun esimerkiksi meillä on sellanen tilanne että isä löysi jostaan sellasen naisen. Tai siis isä ja äiti on riidellyt jo muutamia vuosia ja kotona on välillä ollut aika kauheeta. Mut sitten kun isä löysi naisensa ja halusi erota niin äiti ei halunnut erota. Me oltiin vihaisia isälle kun petti äidin. Mut ne eros kuitenkin. Äiti halusi pitää meidät lapset ja kun sitä sitten kysyttiin niin me sanottiin että halutaan jäädä äidille. Meille luvattiin että saadaan tavata isää. Äitikin lupasi.
Isä muutti sen naisen luokse. Äiti halusi että isä tulee meille tapamaan meitä. Me ei haluttu sitä koska jotenkin ilmapiiri oli aina ahdistava kun isä ja äiti oli samassa paikassa. Isä ehdotti että voidaan mennä niiden luokse, sen naisen ja isän. Käytiin siellä yks viikonloppu. Se oli ihan ok. Saatii olla isän kanssa kahdestaan mut oltiin tietysti sen naisenkin kanssa koska se oli sen koti. Äiti ei pitänyt ajatuksesta ollenkaan. Se oli niin vihanen kun mentiin takas kotiin ettei seuraavalla kerralla meinannut päästää meitä.
Muutama kerta kuitenkin käytiin ja joka kerta äiti tiuski ettei se nainen olis saanut olla meidän kanssa. Pikkuveli ei tuntunu välittävän koko tilanteesta se vaan sano äidille että käy isän luona jos haluaa. Mut minä ja isoveli oltiin vähän vaikeessa tilanteessa. Isoveli sit sano isälle ettei se enää tule isälle. Mä halusin mennä mut en uskaltanut - äidin takia.
Sitten kun isä ja äiti tapasi toisiaan meidän mummolla ne alkoi riitelemään siitä aiheesta ja äiti väitti ettei isä välitä meistä kun ei suostu asumaan yksin.
Mulla on pari kaveria joiden vanhemmat on eronnu ja kyllä niillä asiat toimii tuoleen, että toisella vanhemmalla on uusi puoliso ja muitakin lapsia siellä. Mut meidän äiti ei hyväksy sellasta. Kun sanoin äidille, että muillakin on silleen, niin äiti sanoi vaan että se on niiden asia.
Mitä me voidaan tehdä?? Tätä epämääräistä tilannetta on nyt jatkunut viime kesästä alkaen. Oisko kellään hyviä neuvoja, ett miten me voitais käydä isällä silloin kun halutaan eikä äiti puutu siihen millään tavalla?? Koska mua oikeesti ahdistaa että miks äiti kiukuttelee meille siitä mitä isä teki sille?? En mä oikeestaan ihmettele, koska ne vaan riiteli, mut jos äitikään ei olis riidellyt aina ehkä isä ei olisi lähtenyt.
joten hän ei tapaa enää lapsiaan ja kärsii näinkin jos ei muuten.Tämän kuitenkin sentään laki sallii samoin kuin aviorikoksenkin.
Ovatko lapsesi onnellisia eläessään ilman isää? Sinä et lapsistasi edes välitä, vaan itsestäsi. Jos lapsesi ovat yhtä tyhmiä kuin sinä, on mies tuossa sodassa voittaja. Mutta jos lapsillasi on järkeä, kasvaessaan he ymmärtävät että sinä olet pitänyt heidät isästä erossa. Se voi kopsahtaa omaan nilkkaasi myöhemmin. Laki ei salli että äiti estää isää tapaamasta lapsiaan. Jos lastensuojeluviranomaiset tietäisivät miten olet lapsesi manipuloinut, voisi hyvinkin käydä niin että menetätä lapsesi kokonaan. Mutta se on tässä yhteiskunnassa ikävä puoli, että äidit voivat manipuloida lapsiaan eikä kukaan kehtaa epäillä. Lasten sukulaiset kyllä näkevät, ja vaikka eivät asialle mitään ovi, he arvostavat" sinua äitinä jurui sen mukaan. Vaikka hymyilevät sinulle, se on teatteria. Se kai oli tarkoituksesikin.
olet siitä, kun isä ei halua tavata lapsiaan eron jälkeen. Ei halua olla missään tekemisissä omien lastensa kanssa pyynnöistä huolimatta.
Onko se ok?
Miksi ei halua? Onko äiti asettanut lasten tapaamiselle jotain ehtoja?
Melkein kaksi vuotta eron jälkeen tapasin erään naisen. Seurusteltiin hieman yli vuosi ja päätimme muuttaa yhteen. Olin puhunut asiasta lapsilleni ja se sopi heille. Lapset olivat luonani joka toinen viikonloppu ja kävi joskus muutenkin moikkaamassa. Lähellä kun asuttiin.
Kun ex kuuli lapsilta tästä muutosta tuli toinen ääni kelloon. Ensin hän ei päästänyt lapsia luokseni jos se nainen on meillä. Sitten lapset ilmoitti, etteivät tule jos nainen on meillä. Sitä ennen yli vuosi sujui lasten ja naisen välillä loistavasti. Yhtäkkiä "yllättäen" ei sopinutkaan. Ex perusteli, että lapset eivät halua sitä naista kotiini. Kas, etteivät koskaan minulle sanoneet mitään, eivätkä käyttäytyneet siihen suuntaankaan.
Kysyin lapsilta mikä oikeastaan on takana tässä mielenmuutoksessa, nuorempi kertoi että hänellä ei ole mitään yhteen muuttamista vastaa, mutta ei halua pahoittaa äidin mieltä. Vanhempi ei halunnut puhua asiasta, enkä häntä pakottanut.
Asiaa pohdittuani nainen muutti luokseni. Miksi? Koska ex vaimolla ei ole oikeutta määritellä kenen kanssa asun. Naisesta ei ole lapsille haittaa eikä vaaraa. Päinvastoin, talossa on yksi aikuinen enemmän. Lapsilla ei ollut mitään muuttoa vastaan ennen kuin ex puuttui asiaan. Ex joutui tilanteeseen, että esti lapsia tapaamasta minua. Minulle ei ole selvinnyt miksi häntä ei häirinnyt se että melkein aina viimeisen puolen vuoden aikana kun lapset oli mun luona, oli nainenkin meidän kanssa. Käytiin kerran lomamatkallakin yhdessä. Ehkä lapset ei kertoneet äidilleen naisesta?
Kävin juttelemassa lastenvalvojan kanssa, vaan miten kävi... tuo lastenvalvoja jutteli myös exän kanssa, joka valehteli olevan lasten tahto ettei nainen muuta mun luo. Ja vielä että minä välitän niin vähän omista lapsista kun otan luokseni asumaan kaiken maailman kapakkalöytöjä. (tarinan ulkopuolelta: en käy kapakoissa, eikä nainen ole "löytynyt kapakasta"...).
Sukulaisia myöten ex on jaaritellut, etten minä halua tavata lapsiani! Ehtona lasten tapaamiselle nyt onkin että nainen muuttaa pois.
Siis minä en halua tavata lapsia, koska en heitä naisystävääni ulos exän mieliksi ...sekö mielestäsi on oikein?
Minun mieheni kyllästyi lapsiperheen arkeen ja väsyneeseen vaimoon. Löysi uuden naisen ja nauttii elämästään. Niin nautin minäkin; pakotan miehen tapaamaan lapsiaan säännöllisesti joka toinen viikonloppu. Muutamia viikonloppuja hän on jo perunut mutta aion kyllä vaatia tapaamisia. Vihdoinkin minulla on joskus aikaa vain itselleni. Avioliiton aikana sitä ei koskaan ollut. Kostan miehen vapauden kaipuun tällä tavalla.
alunperin erositte.
Miten eromme syy liittyy mitenkään siihen, ettei exä anna lasten tavata minua jos talossa asuu toinen nainen?
Ex vaimollani on pääkoppa sekaisin. Se on syy. Se oli sekaisin jo silloin kun oltini naimisissa. Siinä oli riittävää syytä erota. Hän oli ihminen, joka mm. purki KAIKEN pahan olonsa minuun, ja kun en muuten päässyt kuuntelemasta huutoa, kiljuntaa, tavaroiden paiskomista, tavaroiden heittelyä minua kohti... lähdin kaverini luo yöksi. MIES puolisen lapsuuden ystäväni, jonka vaimoni tunsi erittäin hyvin. Vaimoni myös tiesi minne menin yöksi. Kaverini sai olla välissä ettei vaimo syöksynyt sinne jatkamaan mekkalointiaan.
Erään kerran lapset olivat mummolassa viikonloppuna kun vaimo sai kohtauksen jostain mitättömästä kommentista (en pitänyt samasta tv-ohjelmasta kuin hän tms.) Taas menin lopulta kaverille yöksi. Lapsille hän oli kertonut että isä meni toisen naisen luo yöksi. Kerroin kyllä lapsille miten asia oli, että menin kaverilleni, syytä en kertonut. Ei kuulu lapsille äidin riehumiset.
Muutenkin jatkuvaa AIHEETONTA mustasukkaista kyttäämistä missä olin ja kenen kanssa. "Kostoksi" hän itse lähti joskus viikonloppuisin jonnekin eikä tullut yöksi kotiin. En tiedä missä oli enkä kysellyt. Sainpahan olla ainakin lasten kanssa rauhassa.
Jos oli sovittu että hän on lasten kanssa kotona kun minulla on illalla työasioihin liittyviä menoja, vaimo soittikin viime hetkellä että lapsi pitää viedä lääkäriin ja toinen tarvitsee hoitajan eikä hän saa järjestettyä ketään. Niin minä peruutin menoni (joka myös vaikutti työhöni, pomo ei oikeen tykkää tommosista), ja kotona odotti terve lapsi. Aivan sairasta touhua.
Ja paljon muuta mikä ei tähän mahdu. Halusin eron koska en jaksanut häntä. Se sopi hänelle. En tiedä miksi. Kaikki oli ok kunnes tämä naiseni muutti meille.
Kerrohan nyt Sinä Suuri Viisas, mitä merkitystä meidän erollamme tässä on?
tehdä omat ratkaisusi ja hänellä omansa.
tarkoitin, että jos isä ei halua tavata lapsia enää eron jälkeen.
Ei sen takia, että äiti laittaa kapuloita rattaisiin tai muuta vastaavaa.
Vaan ihan siis, että jos isää ei tippaakaan kiinnosta omat lapsensa ja heidän elämänsä.
Ei se aina ole äiti, joka vaikeuttaa asioita. Näitä isiä on paljon, jotka hylkäävät omat lapsensa.
Minulle on turha sanoa että maanantain jälkeen tulee tiistai. Tiedän sen sanomattakin. Samoin tiedän sanomattakin että minulla oli oikeus tehdä omat ratkaisuni ja hänellä omansa. Kysynkin sitä mikä oikeuttaa hänet tekemään sellaisen ratkaisun joka on lapsille haitallinen, eli puhuu paskaa lasten isästä ja kieltää lapsia tapaamasta isää? Jotenkin vielä ymmärtäisi jos isä on väkivaltainen lapsille. Uusi nainen joka tulee toimeen lasten kanssa hyvin ei ole uhka lapsille. Se on uhka ainoastaan exän psyykelle. Onko se siis mielestäsi "oikeutettua" ja tervettä touhua?
Miten teillä sitten asiat on järjestetty? Saako sun lapset tulla sun luo niinkuin siinä sopimuksessa on?