Voi Luoja teidän naisten kanssa! Olen nyt toista kertaa elämässäni ns. vakavassa suhteessa ja toista kertaa olen aivan identtisessä tilanteessa. Eli nainen haluaa edetä suorastaan ahdistavan nopeasti.
Kaksi vuotta sitten seurustelin erään ihastuttavan naisen kanssa. Olimme molemmat 22-vuotiaita ja mielestäni suhteemme oli mahtava. Ei todellakaan ollut pulaa naurusta, syvällisistä keskusteluista, hauskoista illanistujaisista, yhteisistä harrastuksista ja kiihkeästä seksistä. Ja ehkäpä parasta koko hommassa oli se, että asuimme 50 kilometrin päässä toisistamme. Ei siis mikään ylivoimainen etäisyys, mutta kuitenkin sellainen välimatka, että se piti mielestäni suhteemme "tuoreena", koska emme nähneet läheskään joka päivä vaan pikemminkin viikonloppuisin ja ehkä yhtenä iltana keskellä viikkoa. Mielestäni kyseinen järjestely toimi loistavasti. Opiskelimme molemmat omilla paikkakunnillamme ja kaikki sujui hyvin, kunnes nainen alkoi hössöttämään.
Noin puolen vuoden seurustelun jälkeen nainen alkoi puhumaan yhteenmuuttamisesta. Hän oli jopa valmis vaihtamaan opiskelualaansa, jotta voisi muuttaa minun kotipaikkakunnalleni. Tiesin että hän tykkäsi kovasti siitä alasta, jota hän omalla paikkakunnallaan opiskeli, joten pidin jo siitäkin syystä koko muuttovouhotusta aivan turhana. Yritin myös varovaisesti vihjaista, että en vielä 22-vuotiaana halua muuttaa kenenkään kanssa saman katon alle. Nainen tietenkin loukkaantui ja lyhyen ajan kuluttua ja muutaman naisellisen itkuraivarin jälkeen tiemme sitten erosivat.
Nyt pari vuotta myöhemmin olen hyvin vastaavanlaisessa tilanteessa. Seurustelen ihanan naisen kanssa vasta toista kuukautta ja nainen on jo alkanut puhumaan yhteisestä kämpästä ja yhteisestä tulevaisuudesta. Ja olemme siis molemmat 24-vuotiaita opiskelijoita! Ja olemme siis tunteneet toisemme vasta muutaman viikon!
Mikä ihmeen kiire naisilla on pistää hynttyyt yhteen? Ja sitten he loukkaantuvat kun mies suhtautuu ajatukseen varauksella. Olen aina ajatellut asettuvani aloilleni ja perustavani perheen joskus vähän päälle kolmikymppisenä kun alla on varma työpaikka ja muutenkin elämäntilanne on hieman seesteisempi. Eikö ikäluokastani todella löydy sellaista naista, joka jakaisi tämän ajatusmaailmani? Miksi ihmeessä vähän päälle parikymppiset naiset haluavat asuntovelan, farmariauton, kaksi lasta ja kultaisen noutajan?
Olemme nuoria vain kerran! Kyllä siitä perhe-elämästä sun muusta auvosta ehtii sitten nauttimaan kun aika on kypsä!
Kaksi vuotta sitten seurustelin erään ihastuttavan naisen kanssa. Olimme molemmat 22-vuotiaita ja mielestäni suhteemme oli mahtava. Ei todellakaan ollut pulaa naurusta, syvällisistä keskusteluista, hauskoista illanistujaisista, yhteisistä harrastuksista ja kiihkeästä seksistä. Ja ehkäpä parasta koko hommassa oli se, että asuimme 50 kilometrin päässä toisistamme. Ei siis mikään ylivoimainen etäisyys, mutta kuitenkin sellainen välimatka, että se piti mielestäni suhteemme "tuoreena", koska emme nähneet läheskään joka päivä vaan pikemminkin viikonloppuisin ja ehkä yhtenä iltana keskellä viikkoa. Mielestäni kyseinen järjestely toimi loistavasti. Opiskelimme molemmat omilla paikkakunnillamme ja kaikki sujui hyvin, kunnes nainen alkoi hössöttämään.
Noin puolen vuoden seurustelun jälkeen nainen alkoi puhumaan yhteenmuuttamisesta. Hän oli jopa valmis vaihtamaan opiskelualaansa, jotta voisi muuttaa minun kotipaikkakunnalleni. Tiesin että hän tykkäsi kovasti siitä alasta, jota hän omalla paikkakunnallaan opiskeli, joten pidin jo siitäkin syystä koko muuttovouhotusta aivan turhana. Yritin myös varovaisesti vihjaista, että en vielä 22-vuotiaana halua muuttaa kenenkään kanssa saman katon alle. Nainen tietenkin loukkaantui ja lyhyen ajan kuluttua ja muutaman naisellisen itkuraivarin jälkeen tiemme sitten erosivat.
Nyt pari vuotta myöhemmin olen hyvin vastaavanlaisessa tilanteessa. Seurustelen ihanan naisen kanssa vasta toista kuukautta ja nainen on jo alkanut puhumaan yhteisestä kämpästä ja yhteisestä tulevaisuudesta. Ja olemme siis molemmat 24-vuotiaita opiskelijoita! Ja olemme siis tunteneet toisemme vasta muutaman viikon!
Mikä ihmeen kiire naisilla on pistää hynttyyt yhteen? Ja sitten he loukkaantuvat kun mies suhtautuu ajatukseen varauksella. Olen aina ajatellut asettuvani aloilleni ja perustavani perheen joskus vähän päälle kolmikymppisenä kun alla on varma työpaikka ja muutenkin elämäntilanne on hieman seesteisempi. Eikö ikäluokastani todella löydy sellaista naista, joka jakaisi tämän ajatusmaailmani? Miksi ihmeessä vähän päälle parikymppiset naiset haluavat asuntovelan, farmariauton, kaksi lasta ja kultaisen noutajan?
Olemme nuoria vain kerran! Kyllä siitä perhe-elämästä sun muusta auvosta ehtii sitten nauttimaan kun aika on kypsä!
Vastaukset 8
Vanhimmat
No minä olen kolme vuotta seurustellu mieheni kanssa nyt. Asutaan vieläki eri osoitteessa ja se jos mikä vituttaa minua ihan simona. Ei ihme jos eukko ottaa vähä damagea välillä, kun äijän kaaliin ei uppoa ajatus siitä, että tulis pikkasen halvemmaksi ku ei tarvi kahteen eri kämpään ostaa kahelle ihmiselle tavaraa jne. Hohhoijaa erkki. Opiskelen ite, mutta mies kulkee kolmivuoro työssä vakituisesti. Jos ei ala yhteiselo sujumaan niin semmoset saaki yksinään elellä-.-
sinulle todella merkittävä?
Haluaisitko vain päästä hyötymään miesystäväsi tuloista saman katon alla, kun olet vielä opiskelijakin?
Jos täytyy asua toisen kanssa yksissä tuollaisin ekonomisin perustein, niin eipä ole asiat vahvasti. Itse asun paljon mieluummin yksin ja maksan kaiken ite, kuin että asuisin jonkun kanssa vain "jotta elämä tulisi halvemmaksi". Itseasiassa olen mieluummin jopa kokonaan ilman minkäänlaista seurustelusuhdetta tai niitä ihania tavaroita, kuin se vaihtoehto, että löisin hynttyyni yhteen vaan jonkun kanssa, jotta olisi varaa niihin tavaroihin.
Hei haloo, emme elä sotien jälkeisessä köyhyydessä. Jokainen pystyy itse elättämään yksin itsensä ja hankkimaan tarvittavat tavarat.
Usko mua, veljeni, tiedän mitä tarkoitat. Samoja kokemuksia täällä. Edellisessä suhteessa nainen alkoi vihjailla ja jutustella yhteenmuutosta parin kuukauden jälkeen vaikka kaikenlaista kriisiä oli ehtinyt olla eikä suhde missään nimessä ollut kunnossa. Ymmärrettävästi pistin välit poikki kun emme yksinkertaisesti päässeet samalle aaltopituudelle tärkeiden asioiden suhteen.
Olen itse pohtinut samaa ja osalla syynä on varmaan jonkinlainen trendi. Vanhemmilla vauvakuume on varmaan suurin syy hössöttää, mut mikähän ihmeen kiirus nuoremmilla on... Yhtä paria lukuun ottamatta kaikki mun kaveripiirini teininä alkaneet pitkät suhteet ovat päättyneet ja suurimmalla osalla pääsyynä on ollut halu kokeilla muitakin. Niin jätkillä kuin naisillakin. Mä ainakin elin huolettoman nuoruuden, elän osittain vieläkin ja vasta nyt olen alkanut suunnittelemaan 30 elämää.
päin... Ukko oli se joka halusi muuttaa yhteen jo parin kuukauden seurustelun jälkeen, no, muutettiin enkä ole katunut! Eikä ilmeisesti hänkään... Sen enempää ei kuitenkaan olla suunniteltu, antaa ajan näyttää!
"Olen aina ajatellut asettuvani aloilleni ja perustavani perheen joskus vähän päälle kolmikymppisenä kun alla on varma työpaikka ja muutenkin elämäntilanne on hieman seesteisempi."
Ei kannata odottaa noin myöhään, tuossa vaiheessa jos joudut naista hakemaan, suurin osa vapaista on jo toisella kierroksella, lapset ja kaikki.
Sitäpaitsi naisen kanssa asuminen on mukavaa :)
Naiset yksinkertaisesti menevät paniikkiin kun he tapaavat miehen josta todella pitävät. Suurin osa naisista tietää, ettei ihania miehiä tule vastaan joka kadunkulmassa, joten sellaiseen kun kerran törmään, niin toki pallo on saatava jalkaan mahdollisimman nopeasti.
Mutta kuten tuossa joku sanoikin, niin nämä parikymppiset parit harvemmin kestävät. Parikymppisen elämäntilanne muuttuu vielä moneen kertaan ja henkistä kypsymistäkin tapahtuu vielä useiden vuosien ajan. Tämän kaiken sekamelskan keskellä moni huomaa, että ei se nuoruuden ihastus olekaan ainoa oikea vaihtoehto.
Itse olen aina ollut sitä mieltä, että ikävuodet 18-30 kannattaa pyhittää opiskelulle ja hauskanpidolle. Viralliseen seurustelusuhteeseen ja yhteiseen kämppään ei kannata ajautua nuorena. Ei siitä tule mitään. Sellaiset asiat on varattu varttuneille ja kypsille ihmisille. Valtaosa nykynuorista ei ole valmiita moiseen.
Jos olet yli kolmikymppinen mutta et vielä vakisuhteessa ollut, niin pakkohan sussa on olla jotain vikaa vastakkaisen sukupuolen mielestä -> hylkyyn jo esikarsinnassa
Jotkut naiset haluavat miehen, romantikkaa ja yhdessä oloa. Ei rääkyviä kakaroita.