Mitä mies ajattelee kuullessaan luonnehdinnan "hän on vahva nainen"? Hyvä, paha vai hyvin huono ominaisuus naisessa? Millaista naista mies pitää vahvana? Juokseeko mies oitis karkuun kuullessaan, että se ja se nainen on vahva? Tai jos nainen luonnehtii itseään vahvaksi, kannattaako miehen ottaa jalat alleen eikä antautua minkäänlaiseen kanssakäymiseen naisen kanssa? Voiko vahvuus naisessa olla hyvä ominaisuus? Jos niin millä tavoin se on hyvä ominaisuus? Miten mies voisi siitä "hyötyä"? Kertokaa mielipiteitänne, niitä olisi mielenkiintoista lukea!
Vahva nainen - mitä mies ajattelee?
miriam
392173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Tarkoittanet henkistä, etkä fyysistä vahvuutta. Vahva nainen on siunaukseksi fiksulle miehelle.
Tosin harva itseään vahvaksi kutsuva nainen on oikeasti vahva, koska tuntee itsekin tarpeelliseksi sitä korostaa. Todennäköisesti kyseessä on heikko nainen, joka ei arvosta omaa naiseuttaan vaan yrittää kilpailla kanssani, kumpiko meistä on kovempi jätkä.
Nainen sanoessaan olevansa vahva on vähän sama kuin että nainen sanoisi olevansa feninisti. Tasa-arvo on jees, mutta feministiksi itseään nimittävät naiset aniharvoin. En ainakaan ole koskaan sellasta tavannut.
Että jos olet "vahva" nainen, niin älä ainakaan mainosta sitä miehille. Se on vähän kuin nainen kehuisi itseään kauniiksi tilanteessa, jossa asian oikeaa tilaa ei voi tarkastaa.
Vissiinkin poikkeuksetta negatiivinen mielikuva hiipii, vai..?
En välttämättä tykkää mistään kehonrakentajista tai voimanaisista, mutta paljon enemmän minä arvostan ja himoitsenkin naista joka jaksaa hakata motillisen halkoja kuin sellaista, joka ei jaksa/osaa/viitsi vaihtaa edes kattolamppua. Sellainen "voi kauheeta, ei jaksa, ei pysty, kynnet katkee"-tyyppinen nainen on täydellinen turn-off.
No, kiva kuulla.
Mikäs se sellainen nainen on, joka ei motillista jaksa..? Eikä sen tarvitse olla mikään Kike Elomaa, vaan onnistuu ihan tällaiselta 54-kiloiseltakin...
Se vaan on vähän hassua, että jos kertoo harrastavansa voimaharjoittelua (jos siis ei ole tavannut livenä) niin toisessa päässä odotetaan jotain Ms. Olympiaa tai Maailman Vahvinta Naista. Höh, väärin!
Minä olisin iloinen, jos olisi kynsiä mitä katkaista, mutta eipä ole sekään tekosyy mahdollinen näillä näpeillä.
että nainen, joka haluaa olla fyysisesti vahvaa, treenaa salilla jne, kuvittelee olevansa kaikinpuolin vahva ihminen. Monesti tuo fyysinen vahvuus on ainoastaan eräänlainen "uusi puku"/rooli, jonka alle piiloutuu se heikko tyttönen. Etenkin toiset pienikokoiset naiset korostavat sitä, miten selviytyvät esim juuri tuosta halkojen hakkuusta tai vastaavasta. Huvittavaa välillä.
vaan halua olla hyvässä kunnossa. MYÖS fyysisesti.
Urheilu tekee hyvää ihmiselle. Nykyään työ ja kotityöt eivät liikuta ihmistä tarpeeksi, päivät kuluvat näyttöpäätteen edessä. Siksi ihmisen, joka haluaa pitää itsestään huolta, pitää tehdä jotain.
Minun mummini oli todella vahva nainen, kiitos sen, että lakanapyykitkin pestiin käsin tuolloin, leivät leivottiin ja kuivattiin, tehtiin kerppuja, kynnettiin hevosella jne.. Nykyään on pakko tehdä jotain muuta. Se ei ole abnormaalia, että nainen kykenee tekemään motin halkoja, sen pitäisi olla normi. Se, että se ei sitä ole, on valitettavan epänormaalia kehitystä.
Naisten kuulee usein valittavan, että mies ei osaa/halua laittaa ruokaa tai pestä pyykkiä tai tiskata astioita, mutta harvemmin kuulee miesten valittavan että nainen ei osaa/halua pilkkoa saunapuita tai vaihtaa autoon renkaita tai avata tukkeutunutta viemäriä vaikka ihan yhtä lailla nuo asiat kuuluvat naisille kuin ns. naisten työtkin miehille.
Naisen avuttomuus hyväksytään paljon helpommin kuin miehen avuttomuus. Nainen voi itse valita, haluaako hän ottaa avuttoman bimbon roolin itselleen vai haluaako hallita elämäänsä.
Työni parissa mielenterveyspuolella näkyy elämänhallinan vaikeus, oli sitten kyseessä bodarinainen tai bimboblondi ym ym.
Ei nainen nyt aina voi valita...Brrrrr..Tulin juuri lumitöistä,eikä minua yhtään lohduta se,että "HALLITSEN ELÄMÄÄNI",minusta elämä hallitsee minua;(
Varmaan ymmärsit kuitenkin mitä tarkoitin, eli käytännön arjen askareiden hallintaa enkä tunteiden hallintaa, mikä on tietysti vielä tärkeämpää pärjäämisen kannalta.
Mielestäni voit antaa tunnustusta itsellesi koska hallitset elämääsi. Silloin kun tulee lunta, pitää tehdä lumityöt. Silloin kun sataa, käytetään sateenvarjoa. Elämä ei hallitse sinua jos toimit asianmukaisesti, vaikka se välillä tuntuisi kurjalta. Parempi toimia vaikka itkien ja kiroillen, kuin nostaa kädet avuttomana pystyyn ja märehtiä katkerana kuinka jollain muulla on paljon helpompaa.
Miehen logiikkaa parhaimmillaan!!
Voitaisiin sopia tuon Viridiennan kanssa,että minä saan soittaa sinulle aina,kun lunta sataa taivahan täydeltä,ruohonleikkuri ei toimi,pyöränkumi on mennyt rikki,lampunkupu ei irtoa katosta,sulake on palanut,tietokone reistailee,pesukone ei aukea..jne..Ja sitten sinä sanot minulle tuon kirjoittamasi rauhallisella ja tasaisella äänelläsi!! Tai no,minä tulostan tuon!:)
Vastaavassa tilanteessa minä soitan iskälle :D
Mutta hei, iskäkin soittaa minulle, kun sille on tulossa nainen kylään ja pitäisi tehdä jotain muuta kuin makkarasoppaa!
Ja on nyt sitten vielä tosi kaukana,jossain ulkomailla,joten tasan ei käy onnen lahjat,Lara:(
Minunkin piti muuttaa, että pääsin isän iskarin vaikutuspiiriin. Veli teki saman äidin jääkaapin suhteen. :)
Mutta ei, sattumaa tämä on pitkälti. Onnellista sellaista, sillä mulla ON maailman paras iskä. Me ollaan oikeasti kavereita, joilla on hauskaa jopa lähipubissa.
Mitä tarkoittaa "jossain ulkomailla"?? Minen päästäis meidän ukkoa mihinkään, josta mulla ei ole tietoa. Olen yrittänyt patistaa eläkkeelle ja joko Espanjaan tai Viroon, mutta tuo tuntuu haaveilevan Itä-Suomesta..
Myös minä rakastan isääni(vaikkei siitä ole hyötyä lumitöissä brrrr..)
saat lainata vaan täälä palstalla. Voi tulla mulle aika pitkäksi, kun kuuntelen teiän puhelinkeskusteluja äijän kainalossa ;)
Siksi tulostin:))))
En juokse vahvaa naista karkuun. Tykkään naisesta, joka on herkkä ja lämmin, mutta arvostan myös henkistä vahvuutta hyvin paljon. Vahva nainen tarkoittaa mielestäni terveellä itsetunnolla varustettua, itsenäistä ja tasapainoista naista.
Vahvan naisen ei siis tarvitse olla mitenkään "äijämäinen". Nainen voi olla todella vahva, mutta samanaikaisesti suloinen, naisellinen, huolehtivainen ja vilpittömän hurmaava naapurintyttö.
Itseään vahvaksi sanova nainen ei taida olla siitä vahvimmasta päästä. Sen olen todennut kauan sitten, ja sama pätee mieheen.
Oikeasti vahva nainen tai mies uskaltaa myöntää olevansa heikko. Tietynlainen nöyryys ( lue sana oikein ! ) näkyy vahvasta ihmisestä. Vahvan ihmisen ei tarvitse korostaa omaa vahvuuttaan, se vain on hänessä. Vahvuuden läsnäolon tuntee.
vastasin ajattelematta sitä, että toivoit miehen vastausta. ( kohta tai saan jonkun ryöpyt niskaani )
Ei lisättävää ja noup pois otettavaa. Noinhan se on.
Mikä on suomalaisen sinkkutuskan syntypiste? Eihän vaan se, että nämä vahvaakin vahvemmat naiset ovat niin miehekkäitä, että edes pahimmat sovinistit ja miehekkyyden miehisimmät maskuliinisuusmiehet eivät ole riittävän miehekkäitä sopeutuakseen vahvan naisen vahvuuteen? Maassa, jossa on nainen presidenttinäkin...
Jos vahvuus sukupuolikysymyksenä aljettaisiin miettiä lujuutena henkilökysymyksenä voisi tämä maailman peräkulmilla elävä sukupuuttoon kuolemaisillaan oleva kansakunta vielä pelastaa! Do you agree?
VAHVA ihminen.
ja "vahvistun" hyvää vauhtia.
Tupakoinnin lopettaminen teki sen verran terää, että painoindeksi lähenee normaalia ja ruokalasku lähenee ääretöntä. Ehkä eräänä päivänä saavutan edes kohtuullisen balanssin :)
Ja jos et, niin muista purkat! Haitat minimissä, hyödyt samat kuin röökissä. Paitsi että duunikaverit saattavat tykätä kyttyrää jos änkeät röökille jauhamaan purkkaa...
Painonnousu voi olla hormonaalista. Tiesin aikoinaan, että tupakoinnin lopettaminen voi aiheuttaa lihomista, joten vähensin syömiset puoleen. Paino nousi silti 11 kg puolessa vuodessa ja kolesteroli kohosi kahdesta 7,4:ään. Käytännössä varsisellerillä. Mutta seuraavan puolen vuoden aikana asiat normalisoituivat.
Hieno homma kuitenkin, onnittelut!
ei nyt mikään dominaattori tai raudan pumppaaja ole, niin mun mielestä se on pelkkää plussaa.
Sillähän ei ensinnäkään ole mitään tekemistä fyysisen vahvuuden kanssa vaan se on nimenomaan henkinen ominaisuus. Vahvalla naisella on paljon elämänkokemusta ja hänellä on omat vankkumattomat mielipiteensä. Hän on kuitenkin hyvin keskustelutaitoinen, useimmiten omaa järkeviä mielipiteitä ja hänessä on haastetta. Vahvan naisen vastakohta voisi olla semmoinen avuton "piipittävä" blondi jota saa vetää perässään joka paikkaan. Vahva nainen osaa hoitaa asiat itsekin. Ja se on ehdottomasti hyvä ominaisuus naisessa. Olen seurustellutkin parin "vahvan" naisen kanssa.
Vahva nainen omaa vahvoja mielipiteitä eikä ihan heti heittäydy avuttomaksi. Hänellä ei yleensä ole mitään tarvetta nalkuttamiseen. Nalkuttavat naiset ovat vain huomion hakuisia ja heillä ei ole "oikeasti" mitään sanottavaa.
Tosin joillekin "munattomille" miehille tuo naisen vahvuus saattaa olla melkoisen kova paikka ja sen takia onkin ehkä parempi ettei nainen sitä heti ensimmäiseksi ole mainostamassa. Se kyllä selviää miehelle sitten aikanaan ;).
Itse valitsisin mieluummin sen vahvan naisen enkä "piipittävää" blondia.
Siinä mielessä olen edellisten kanssa samaa mieltä, että yleensä ihmiset joilla on tarve jotenkin korostaa tai muuten tuoda esiin omaa vahvuuttaan, eivät pohjimmiltaan ole niitä oikeasti vahvoja ihmisiä.
Jos kyseisen luonnehdinnan antaa naisen mummo, niin todennäköisesti kyseessä on helmi. Toisaalta jos nainen itse luonnehtii itseään näin, niin kyse voi olla ihan jostain muusta.
Vahva osaa olla myös nöyrä. Minusta vahva ihminen ei korosta missään nimessä vahvuuttaan, se on itsensä esille tuomista ja mainostamista, ja näin ollen tietylaista heikkoutta ja epävarmuutta omasta itsestään. Pienet koiratkin räksyttävät kaikista eniten: isojen ei tarvitse. ;)
Äskinen teksti ei vastannut milläänlailla kysymykseesi. Toiset miehet haluavat naisellaan olevan mielipiteitä, toiset taas haluavat kiltin myötäilijän. Kaikkia ei millään voi miellyttää, ja jokaiselle luonteelle on varmasti ottajansa.
-25-vuotiaan nuoren naisen ajatuksia-
Herkkyys on vahvinta vahvuutta ja kova ihminen sortuu joka mutkassa.
Olet oikeassa että kyllä vakka kantensa löytää.
Valitettavasti nyky yhteiskunta suosii eniten itsensä esille tuomista ja röyhkeyttä. Vahvaksi katsotaan se joka eniten jyrää muut altaan pois.
Nöyryyttä ja vahvuutta ei enää tarvita muuta kuin kyynärpäätaktiikkaa ja pyrkyryyttä. Heikot jyrää nöyrät ja latistaa alleen, liiskaa. Pienet koirat vaan räksyttää mutta kun iso joskus kyllästyy ja haukkaa niin katkee äänijänteet räksyttäjiltä.
Jopa täällä tämä kaikki näkyy.
...loistavista mielipiteistä! Miten upeasti tajusittekaan villakoiran ytimen! Oli todella ilahduttavaa lukea mielipiteitänne, erityisesti esimerkiksi Ratikkakuski. Tuntuu upealta, että on olemassa myös kypsiä miehiä, jotka näkevät oman etunsa eli ovat itsekin vahvoja ihmisyydessään. - Mistähän sellaisen löytäisin?
Sen verran korjaan alkuperäistä "kyselyäni", että oikeasti ja aidosti vahva nainen ei missään nimessä julista vahvuuttaan. Jokainen, joka siihen sortuu, on itse asiassa heikko. Olen useimpien kirjoittajien kanssa samaa mieltä, että positiivisella tavalla vahva nainen on siunaukseksi miehelle, joka oman etunsa oikein oivaltaa. Ja tosiaankin, vahva ihminen, niin mies kuin nainen, tunnistaa myös heikkoutensa.
nainen, eikä mulla ole ongelmia sen myöntämisessä itselle tai muille. Mun vahvuus on mun heikkoudessa, eli mun ei tarvitse yrittää olla vahva. Mä olen kestänyt kaikenlaista ja tullut heikkouden kautta vahvaksi. Eipä tuota sinänsä ole mitään syytä julistaa, mutta näytänpähän esimerkkiä sellaisille naisille, joilla menee huonosti. Sieltä huonoudesta ja vaikeista asioista löytyy aarre.
...tai enneminkin herkkä.
Surullista, jos vahvuus on sitä, että kestää koettelemuksia samalla kovettaen itsensä. Ei semmonen ole vahvuutta. Siinä jo on menettänyt osan itseään. Eikä ole myöskään jääräpäisyys vahvuutta. Vaativuus tai toisen haastaminen koko ajan, ei ole vahvuutta. Vahva ei myöskään syylistä toisia. Vahva osaa toimia, sisäisistä tuntemuksistaan huolimatta.
Vahvuutta on, että osaa myötäelää ja vastata toiselle. Osaa vaihtaa vaihteen pienemmälle tai isommalle tarpeen mukaan. Sitten on vielä neliveto ja äkkipysäys. Semmoinen on myös vahvuutta, että luopuu leikistä, vaikka se olisi kasvojen menettämistä sillä hetkellä.
Mielestäni vahva on sellainen, joka on muuntautumiskykyinen, monipuolinen ja tarvittaessa mukana satasella...pystyy olemaan rehellinen, antaa/ottaa palautetta. On oma yksilönsä.
Niin, tätähän ei kysytty, että minkälainen on vahva. Ihmiset on eri tavoin vahvoja.
Mutta vastaan, että miehessä on huono ominaisuus se että on lööperihousu tai yltiöpäinen... jonkinlainen 'laumasielu', joka hakee vahvuutensa muitten tuesta. Semmoset ääripäät vahvuudessa ei minua kiinnosta ja koen murenevani tuommoisten läsnäolosta.
on vain oire siitä, että kolmenkympin jälkeen naisilla on vaikeata saada haluamaansa miestä suhteeseen. "Vahvuudella" sitten selitellään miksei hommassa onnistuta.
"vahva nainen" enkä tarkoita nyt ruumiillista puolta vaikka sitäkin löytyy. Tämä vahvuuspaska ei ole itseni keksimää vaan ympäristö on hokenut sitä minulle koko elämäni. "Hyvähän sun on kun olet niin vahva", "susta saa heti sellasen kuvan että jaksat kantaa paljon(henkisesti)", "heti kun mä näin sut mä ajattelin että siinä on vahva nainen". Helvetti että vituttaa. Olisikohan elämä ollut helpompaa jos edes esittänyt idioottia bimboa? Ja oman osansa tämä on tuonut miessuhteisiini: kaikki mieheni ovat etsineet lähinnä äitiä. Jos osoitin suhteissa heikkoutta he käänsivät välittömästi selkänsä ja väittivät minua vaikeaksi. Tai yliherkäksi.
Ystävämieheni ovat myöntäneet että herätän heissä lähinnä pelonsekaista ihailua. Joihinkin heistä olen ollut todella rakastunut mutta siihen se sitten lopahtaa. Ei kukaan mies halua naista jota pelkää.Ja kun en edes itse tajua mitä he minussa sitten pelkäävät, kuulemma sitä että olen niin vahvatahtoinen. Siinä se vahva taas tuli. Tässä sitä sitten sinkkuillaan niin pirun vahvana. Ja mainittakoon että en ole mikään pyrkyriluonne, ja kaikenlainen kyynärpäätaktikointi sun muu kilpailu on mielestäni hyvin vastenmielistä. Ennemmin astun sivuun kuin kilpailen kenenkään kanssa mistään. Kilpailu on alentavaa.
Painotan nimenomaan että en itse ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään erikoisen vahvana. Inhoan koko sanaa. Mutta tiedostan että olen tehnyt elämässäni ratkaisuja jotka olisivat monelta muulta jääneet tekemättä, ja tehnyt muutenkin kaiken vähän omalla tavallani (mutten mitenkään hyvin, ainakaan lopputuloksesta päätellen). En vaan ole pitänyt sitä mitenkään vahvuutena että kanttia on piisannut, sillä monessa asiassa olen myös hirvittävän arka, ja saatan pelätä ihan älyttömiä asioita. En esim. aja autoa koska pelkään sitä niin paljon.
Kun menen vaikkapa uuteen työpaikkaan saan kaikki päällepäsmäriakat kimppuuni välittömästi, koska minulta pitää ottaa sisu pois etten vaan hypi varpaille. Ja tämä siis niin etten itse ole taatusti tehnyt mitään pahaa. Myönnän heti etten ole ujo, enkä jaksa pelätä muita ihmisiä ennenkuin ne ovat antaneet siihen jotain syytä. Minulle on myös selvää että kohtelen kaikkia ihmisiä samanarvoisina, tämän kääntöpuoli on etten nuoleskele enkä nöyristele. Olen hyvä verbaalisesti, mutta en ole ilkeä. Minulla on varaa kyllä edes yrittää olla ystävällinen. Että tässäpä sitä vahvuuden kääntöpuolta. Tuskin kukaan haluaisi minun elämääni. En usein itsekkään halua sitä. Mutta kerran kun eräälle miespuoliselle ystävälle vähän avauduin asiasta hän sanoi jotain minkä muistan aina: miten ihminen voisi muka lakata olemasta sitä mitä se on?
Tämä muiden ihmisten minussa näkemä vahvuus on tehnyt minusta hyvin yksinäisen ihmisen.
Vinkit:
1 Laihduta
2 lopeta tupakointi
3 Tunnusta realiteetit(tasosi, kenet voit nykyhetkessä saada)
Kaikkea hyvää toivottaen,
Dr. C.
uhrilta kuin todella vahvalta ihmiseltä. Jotenkin vaikuttaa siltä, että syytät muita ja sinussa ei ole mitään vikaa. Olisiko tuossa syy epäonneesi?
En laihduta koska olen normaalipainoinen, enkä lopeta tupakointia koska en polta. En myöskään lopeta baareissa käymistä enkä juopottelua kun en tee kumpaakaan. Baarissa kävin viimeksi 2,5 vuotta sitten ja sekin oli liikaa. Perjantaina join 2 siideriä elokuvaa katsoessa, olisikohan pitänyt jättää juomatta eli parantaa tapansa? Onkohan joillakin täällä pieniä ennakkokäsityksiä ihmisistä?
Enkä minä mikään uhri ole. Heti jos joku uskaltaa sanoa miltä ITSESTÄ joku asia sisimmässä tuntuu niin uhrihan se, tai marttyyri. Jos rakastaa ihmistä jota ei voi saada on läheisriippuvainen. Jos ei halua jotain ihmistä elämäänsä tai pitää puolensa on narsistinen ja itsekäs.
Kirjoituksellani halusin tuoda lähinnä ilmi sitä että ihmiset katsovat muita ihmisiä kerran ja kuvittelevat sen jälkeen tietävänsä millainen tuo on. Kun aikuinen ihminen (työkaveri) sanoo minulle että on oikein yllättynyt etten polta, hänestä vaikutan juuri sellaiselta ihmiseltä joka polttaa niin pakko siinä on toisen älykkyyttä epäillä. Ja eihän siinä mitään jos nyt haluaa sitten kaikki ihmiset kertavilkaisulla luokitella jotenkin niin siitä vaan, mutta kun sitten käyttäydytäänkin sen mukaan. On päätetty että tuo nyt on sellainen kuin minä ajattelen sen ulkonäöstä ja kävelytyylistä ja sillä siisti. Ei se voi olla muunlainen. Miten järkevää ja älykästä sellainen on? Moni ihminen joutuu kärsimään tällaisen takia ihan turhaan.