Jouduin erinäisiin vaikeuksiin elämässäni ja siitä seuranneiden ongelmien jälkeen en jaksanut käydä kokouksissakaan, kuten olisin halunnut.
Sitten näiden käyntien välit pitetnivät, kunnes lopetin ne kokonaan. Näinä aikoina en saanut sanaakaan yhdeltäkään seurakuntalaiselta. Ei kysymyksiä miksi näin? jne.
Seurakunnan vanhimmistosta ei yksikään käynyt kyselemässä, että "mihin olin menossa"?
Kun olen ollut poissa näinkin kauan, eivät entiset seurakuntalaiset edes tervehdi, kun kohtaamme kadulla, tai muualla. Eiköss siellä kehotettu etsimään eksyneitä vai?
Uskon, että helariseurakunnista on muodostunut hyvin sisäänpäin lämpiävä tapakirkko, jolla ei enää näytä olevan paluuta entiseen. Haalitaan kaikenmaailman huijaripappeja ulkomailta hehkuttamaan massakokouksiin, mutta ei ne jäsenmäärät ole koskaan näiden jälkeen nousseet.
Ei Benny Hinn, Moris Cerulle ym tuo autuutta ja väkeä. He enimmäkseen vievät väen ja rahat.
Sitten näiden käyntien välit pitetnivät, kunnes lopetin ne kokonaan. Näinä aikoina en saanut sanaakaan yhdeltäkään seurakuntalaiselta. Ei kysymyksiä miksi näin? jne.
Seurakunnan vanhimmistosta ei yksikään käynyt kyselemässä, että "mihin olin menossa"?
Kun olen ollut poissa näinkin kauan, eivät entiset seurakuntalaiset edes tervehdi, kun kohtaamme kadulla, tai muualla. Eiköss siellä kehotettu etsimään eksyneitä vai?
Uskon, että helariseurakunnista on muodostunut hyvin sisäänpäin lämpiävä tapakirkko, jolla ei enää näytä olevan paluuta entiseen. Haalitaan kaikenmaailman huijaripappeja ulkomailta hehkuttamaan massakokouksiin, mutta ei ne jäsenmäärät ole koskaan näiden jälkeen nousseet.
Ei Benny Hinn, Moris Cerulle ym tuo autuutta ja väkeä. He enimmäkseen vievät väen ja rahat.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Osoittaa jotain seurakunnan kovasydämisyydestä, että ovat sinua kohdelleet tuolla lailla. Kuitenkin heidän on siitä kerran tehtävä tili Jumalalle, elleivät tule katumukseen.
Herra ei ole hylännyt sinua! Olet edelleen Kristuksen armahtavissa käsissä! Saat olla luottavainen hänen apunsa suhteen.
Vai on seurakunta ainoa syyllinen, tuon aloittajan elämään?
Jos valita pitäisi, niin olen kyllä enemmän itkemisen kannalla.
En tarkoita, että seurakunta olisi yksin syyllinen.
Mutta jotain murheellista tuo aloittajan tarina kertoo lähimmäisten asenteesta vaikeuksiin joutunutta veljeään kohtaan.
Ehkä aloittajan negatiivisuus 'ulkomailta haalittuja huijaripappeja' kohtaan on osaltaan vaikuttanut hänen vetäytymiseensä pois seurakunnasta - en tiedä.
Jos on, niin murehtimisen aihetta on kylliksi siinäkin tapauksessa.
On nimittäin murheellista ajatella, miten moni ihminen on epämääräisissä massakokouksissa tullut eksytettyä vihollisen pauloihin.
Ainoa hyvältä kuulostava asia aloituksessa onkin kirjoittajan raittiin tuntuinen kanta huijarisaarnaajia kohtaan.
Jumalan Siunausta niin Frihetille kuin aloittajallekin!
Ei tosiaankaan seurakunta yksin ole syyllinen vaan helluntailaisuus kokonaisuutena on syyllinen sekä seurakuntien vanhemmistot jotka on sisäsiittoisia,yksoikoisia oman edun tavoittelijoita ja usein harrastavat myös nepotismia.
Sinun ympärileikkaus -avauksesi on tainnut kadota? Oliko siinä jotakin asiatonta, vai kuinka siinä kävi? Aiheesta olisi voinut rupatella enmmänkin.
Että kun sinäkin Olaus tulit uskoon ja kävit seurakunnassa, niin tuskin sinäkään arvostelu mielessä menit, vaan se alku-rakkaus Kristukseen "pakoitti" menemään Hänen sanansa kuuloon.
Tosihan on, että meidän tehtävämme myös on käydä yksinäisiä katsomassa, mutta mitkä ovat motiivit pois jääntiin, sitä minä en tiedä ja kun hiukan kauemmin on poissa, niin saatanakin saa nuo aloittajan ajatukset mieleen, että kato nyt ei susta kukaan välitä jää pois kokonaan ja vääräoppisetkin siellä puhuvat.
Tukea meidän tulee ystävää, eli en nyt ulkona ollut aloittajan mietteistä.
Siunausta tosin aloittajalle ja sinullekin hyvistä kommenteistasi.
Olisha se ihmekin, jos ei yksi paskan jauhaja moittisi helareita, joka aloituksessa.
Ehkä sun olis paras pysyä noiden seksuaali asioiden piirissä ja sitä kautta arvostella, ku oot ulkona helari srk:sta aivan liiaksi.
...täydellinen. Eikä ihmisten johtama helluntai srk. Ei pitäisi ottaa srk:n arvostelua henkilökohtaisesti. Ja Pitää muistaa, että siihen voi olla joskus aihettakin, seurakunnisa on tapahtunut vääryksiäkin, eikä silmien sulkeminen tuo kuin lisää tuskaa.
Unohdin että tein sellasen avauksen ja työkiireet vei mennessään ja en juuri tiedä mitä siihen oli vastailtu.
Joku varmaan ehdottanut poistoa ja ylläpidon nuorisolla tuskin on tietoa vanhan testamentin veritöistä joten poistivat asiallisen viestin.
Otetaan se asia uudelleen joskus tapetille.
En moittinut "helareita" vaan helluntailaisuutta ja seurakuntien vanhemmistoa.
laittaa muistiin, mitä minä sinulle vastaisin.
On kokemusta aloituksen kirjoittajan kokemusten kanssa, mutta en aio, tulevinakaan aikoina luopua Jumalasta, ja Hänen armostaan Jeesuksessa, Olen kokenut, että Jumala ei hylkää samoin perustein kuin ihmiset ovat valmiit heittämään roskikseen, Jumalalle kelpaa ihminen sellaisenaan, ei tarvitse Hänelle todistella mitään omista osaamisita eikä tekemisitä, ei myöskään tekemättä jättämisistä.
Ota ystävä Marian "rooli2 eälämssäsi, se on uskonalkajan ja täyttäjän Jeesuksen itsensä sanoma totuus, "Tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa"! Ja tämän oli Maria valinnut ja saanut hyvän osan, olla Jeesuksen seurassa ja lähellä Häntä, siellä on sinullekkin tilaa, mitä enemmän ihmiset yrmii, sen lähehemmäksi pääset Jeesusta, jonka luona on hyvä ja lämmin olla.
Jeesuksella on seurakunta, mutta Hänellä on muitakin lampaita, siksi voi seurata Jeesusta olematta aktiivi seurakunta jäsen, jos jotenkin elämä on siellä karsinut pois kelpaamattomana ihmisille, Jumalalle kelpaa sellainenkin, Jeesus on maksanut ja ostanut hänetkin verellään.
Siunaa kuitenkin seurakuntaa, ja ajttele seurakunnan parasta, sillä se on Jumalan seurakunta, olipa se kohdellut sinua tai miua miten hyvänsä, siitä tkee seurakunta aikoinaan tilin Hänelle, seurakunnan Päälle Jeesukselle !
Siunausta sinulle, . Jeesus sanoo: "Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun =Jeesukseen"!
Ei Hän käske uskomaan seurakuntaan, ei ihmisiin, vaan Häneen ja Isään Jumalaan, ei edes Raamattuun, vaan yksiomaan Jumalaan ja Häneen.
Raamattu on silti se ,jaka yhdistää meidät Sanan kautta Jumalaan ja Hänen Henkeensä, luetaan paljon Sanaa!
Eksyminen ei ole sitten niin suuri riski, kuin jos ei lueta Raamattua!
Ja Raamatun lukemisella on se vaikutus, että tulee tuntemaan Jumalaa, ja mitä paremmin Hänet tuntee, sen rakkaammaksi Jeesus tulee, ja Hänen kauttaan Isä Jumala!
Ummistat siis silmäsi mädälle ja silti kunnioitat mätää.
Se on sokeaa uskoa.
Jeesuksella ei ole seurakuntaa ja eläessäänkin hänellä oli vain Juudas
Muistan hiukan tuon aloittajan tapaisen tapauksen.
Soitti sit minullekin ja kertoi, että ovat perustamassa oman kokouksen, eli seurakuntaa.
Minä en siihen niin suuria puuttunut, mutta sanoin, että jos on Jumalasta, niin kyllä se pysyy pystyssä, eikä niin kuin ihmisten tekoset.
Meni tosin kaksi vuotta, ennen kuin tuo katkeroituneiden ihmisten perustama yritys loppui, eivät enää kuulema viitsineet jatkaa.
Mitä tällä tahdoin sanoa, että ei meidän tarvitse jäädä pois vaikka kaikki ei menisi meidän tahtomme mukaan.
Mikä tuo lopetettu seurakunta oli?
Itse olen ns. syvanmerenkala, ja kun tulin seurakuntayhteyteen oli pieni ja lyhytaikainen sisäänajovaihe. Kun huomattiin, että olen tosissaan muuttui myös suhtautuminen ja luottamus tuli. Nostettiin esillekin.
Vaikea on jos on ns. mitäänsanomaton. Ei väkevä todistaja, ei musikaalinen, ei karismaattinen tai hyvännäköinen, vaan tavallinen Matti tai Maija. Silloin on vaikeampaa, valitettavasti. Puhumattakaan jos on vihaisen näköinen ja ei itse lähesty ketään.
Luulenpa, että meidän kaikkien uskoa koetellaan yksinäisyydellä välillä.
Olen seurannut kirjoituksiasi ja ne siunaavat minua.
Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kanssasi. Hänelle, joka omissansa asuu, Hänelle kunnia nyt ja aina, maailmanajoista toisiin, totisesti.
Vähän samantapaisia kokemuksia täälläkin. Olin vuosia helluntaisrk:n toiminnassa mukana, ainakin kuulijana. Kokoaikana en tutustunut kuin harvoihin, jos nyt edes niinkään voi sanoa.
Etäännyin juuri tuon yksinäisyyden tunteen ja sen takia, etten löytänyt paikkaani sieltä eikä sitä osoitettukaan (lahjoja minulla kyllä olisi riittänyt moneenkin). Vähitellen tosiaan jäin pois kokonaan seurakunnasta, kuljin omia teitäni. Kukaan ei ole kysellyt perääni. Hyvin väkinäisesti jotkut tervehtivät, useimmat eivät tervehdi ollenkaan. Kukaan uskovainen ei suhtautunut minuun lämpimästi oikeastaan missään vaiheessa ollessani seurakunnassa.
Jumala on kuitenkin minusta pitänyt kiinni nämä vuodet ja olen kasvanut uskossani ehkä paljon enemmän kuin mitä olisin "kylmässä seurakunnassa" kasvanut.
Olen vähän harkinnut palaavani seurakuntaan (vaikka en ole kyllä eronnutkaan), mutta olen kasvanut ihmisenä sellaisiin mittoihin monenlaisen syrjinnän jälkeen, etten suostu enää moiseen pinnalliseen touhuun. Tiedän, että jos menen seurakuntaan, en aio olla enää tuppisuuna enkä todellakaan noudattaa typeriä kirjoittamattomia sääntöjä, joilla vain tukahdutetaan ihmisten elävää uskoa. Luultavimmin en puhu hunajalla höystettyjä sanoja, vaan melko suoraan asioista. Katsotaan sitten, ajetaanko minut ulos srk:sta.
Olen samaa mieltä noista kuuluisuuksien ja julkkisten haalimisista seurakuntien "lipunkantajiksi". Se on hyvin ulkokultaista touhua yrittää vetää ihmisiä sellaisilla persoonilla, jotka muka jotain ovat tai ovat olleet ja useimmiten juuri maallisessa mielessä.
Tavallisten seurakuntalaistenhan sitä tulisi puhua elävästä uskostaan sieltä pöntöistä. On se nyt kumma, kun joissain seurakunnissa voi olla tuhansia "muka uskovia" ihmisiä ja harvat haluavat kertoa elävästä uskostaan, kokemuksistaan Jumalan johdatuksesta, rukousvastauksista ym. Kuka jaksaa vuodesta toiseen kuunnella aina samojen pappien ja saarnaajien opetusta, ei kukaan. Se on tylsää. Minä haluaisin ainakin kuulla, mitä Elävä Jumala on tehnyt tavalliselle Matti tai Maija Meikäläiselle
Se mikä sopii sinulle, ei ehkä ole kiinostava toiselle, eli toinen kaipaa maito ruokaa ja toinen vahvaa opetusta.
Eli mistä tiedät mitä kukin tulee etsimään satojen joukossa.
Minä en enää niinkään etsi todistus kokousten antia, vaan kaipaan syvällisiä raamattu tunteja, eli raamatun opetusta.
Se että monet eivät tykkää myös kättelemisistä ja ihmisten halauksista on myös henkilö kohtainen asia, eli toiset jopa haluavat olla itsekseen ja menevät istumaan ehkä sivummalle, etteivät tulisi "huomatuksi".
Meitä on niin moneen junaan tässäkin asiassa.
En tiedä muiden fiiliksistä, mutta itse tunnen usein (vaikka suulas olenkin) jonkinlaista arkuutta, kun kohtaan esim. kadulla ihmisen, jonka tiedän olevan hieman syrjässä seurakuntakuvioista.
Varmaan minunkin tervehtimiseni näyttää väkinäiseltä, vaikken tunnekaan vastaantulevaa kohtaan minkäänlaisia negatiivisia tunteita? Yleensä ko. tilanteessa ajattelee helposti, että koska tuo ihminen on lähtenyt nostelemaan, hän ei halua pahemmin olla tekemisissä minun kanssani, enkä siis voi mennä utelemaan asioiden todenperää!
Luulenpa, että se, joka on itse ollut sivusta kuvioista, ja joka on palannut, osaa kohdata poispoikenneen niin, kuin hänet tulisi kohdata?
Niin ja minä en kaipaa Raamatun opetusta yksiltä ja samoilta ihmisiltä, jotka eivät haluakaan mitään keskustelua aikaiseksi asioista. Millaisia ovat seurakunnan raamattutunnit? Siellä istua nyhjötetään, kun yksi puhuu ja se siitä. Kuinkahan monta kysymystä jää ilmaan leijumaan? Kuinkahan monta eriävää mielipidettä, jota ei uskalleta tuoda julki, kun nämä opettajathan kaiken tietävät. Muistaakseni Jeesuskin opetti kansaa milloin missäkin ja kansa parveili hänen ympärillään ja teki vaikeita kysymyksiä.
Jos Näkinkujallakin pidettäs sinun ehdottamallasi tavalla raamattutunti, nii se ei pääsis alkua pidemmälle, ku jokaisella olis kysyttävää, eiks Jeesuskin pitänyt pisimmän raamattutuntinsa ensin ja sit vasta kysymykset, eli vuorisaarna, ei siinä kukaan keskeyttänyt, vai?
Paa sinäkin paperille kysymykses ja esitä sit jäljestäpäin, ettei ihmiset sun kysymyksiis väsyis.
En minä menis kauaa raamattutunteja kuunteleen, jos joka lauseen jälkeen kyseltäs, et mitäs sillä tarkoitit.
Ehkä voit tutkia itsekin sanaa, ettei tartte koko aikaa kokouksessa äänessä olla, vai onko sinulla puheripuli?
Jumala on joka virkoihin lapsensa kutsuu ja toiset heistä on opettajiksi kutsuttu, kuten moniin muihinkin virkoihin Jumalan lapset saavat armoituksen.
Tosin koskaan ei löydy sellasta suurempaa seurakuntaa, ettei jollakin olis paimenenkin suhteen jotakin hampaan kolossa.
Siis puheen kuulijan ai tarvikaan ymmärtää mitä on sanottu ja asiaa ei saa kysyä.
Sehän on Stalinismia se.
Minä sanoisin sinulle, että vaikka sinusta tuntuisikin, että seurakunta on sinut hylännyt, niin Jeesus ei sitä kuitenkaan tee.
Toivottavasti löydät vielä kaikesta huolimatta yhteyden, sinunkin puolestasi ristillä riippuneeseen Vapahtajaan ja Hänen parantavaan rakkauteensa.
eivät ole yksin helluntailaisten suuri kompastuskivi. Ne ovat samalla tavalla vaikeita kaikkialla yhteiskunnassa, niin isoissa, kuin pienissäkin yhteisöissä.
Seurakunnassa niiden ei tulisi olla niinkään suuri ongelma, mutta sitä ne kuitenkin eittämättä ovat. Lieköhän olemassa yhtäkään kristillistä seurakuntaa, yhteisöä, joka voisi tässä asiassa röyhistellä rintaansa?
Viimeisin RV-lehti haastaa keskustelemaan aiheesta:
"HKI:n saalemin nuoret aikuiset toivovat, että seurakunnassa keskityttäisiin enemmän ihmisuhteisiin."
Srk on suoritettu puhelinkysely, jonka mukaan kohderyhmä, nuoret aikuiset (25-40 -vuotiaat), kaipaavat henkilökohtaista kohtaamista.
Kyselyllä haluttiin kuulemma "ottaa vastuuta myös niistä jäsenistä, jotka ovat irtautuneet srk vaikutuspiiristä".
On aivan päivänselvää, ettei kaipaus henkilökohtaiseen kohtaamiseen ole vain nuorten aikuisten juttu.
Pienissä yhteisöissä kanssakäyminen voi olla helpompaa, mutta eritoten suuret seurakunnat pitävät sisällään monta yksinäistä vaeltajaa. :-(
Ehkä toistan tässä jo aiemmin kirjoitettuja mielipiteitä, mutta sen mitä itse olen asiaa seurannut ja kanssakulkijoilta kuullut niin, isoissa kaupungeissa voi istua penkissä, eikä kukaan kysele taustojasi tai välttämättä tiedä sinusta ja menneisyydestäsi mitään, mutta pienissä yhteisöissä se on monesti mahdotonta. Molempiin liittyy sekä hyviä, että huonoja puolia riippuen henkilöstä.
Ne joilla on puutteita sosiaalisissa taidoissa tai persoona muuten rikki, voivat kokea itsensä ulkopuolisiksi ja paikkaansa löytämättömiksi, pienessä ja hyvin tiiviissä seurakuntayhteisöissä, jossa kaikki tuntevat toisensa, kuin myöskin isommissa yhteisöissä saattaa tuntea olevansa näkymätön ja hylätty juuri siksi, ettei kukaan tunne tai lähesty.
Ketjun aloittajan tapaus on tuttu, uskallan väittää melkeinpä kaikissa hengellisissä piireissä ympäri Suomea, tervehtimättömyyttä myöten.
Lisäisin vielä, että enemmän jäseniä jokainen seurakunta haluaisi, mutta sielunhoito on yleensä puutteellista tai sitä ei seurakunnasta löydy ollenkaan.
houkuteltiin helluntai seurakuntaan mukaan avioeron yhteydessä. Kun aikaa kului muutamia vuosia hän halusi erota,koska koki ristiiriitaa seurakunnan ja oman ajattelun välillä tms. Hän sanoi että on yrittänyt veljelleen puhua järkeä,että lähteekans pois.Hänen veljensä värvättiin seurakuntaan myös avioeron jälkeen. Hän sanoi,että sen jälkeen kun hän halusi erota seurakunnasta oli seurakunnan "pappeja" vai mitä nyt sitten lienevätkään, tulleet hänen kotiinsa riehumaan ja huutamaan, ettei se ole hänen päätettävissään lähteekö seurakunnasta vai ei...
Omituista käytöstä, mutta ah niin tekopyhää.
Kuulin minäkin hirveitä asioita, mutten uskonut kaikkee.