Miksi?

Miksi rakkaus ei riitä? Mikähän siinä on. Molemmat meistä vielä rakastaa toisiaan, mutta toinen haluaa erota siitä huolimatta... Meillä piti olla kaikki edessä. Naimisiinmeno, yhteinen oma asunto, lapsia.. Kaikki. Ääh. Kaksi viikkoa on mennyt ja edelleen niin paha olo. Toinen on muuttamassa ja ostamassa omaa kämppää. Yksin. Ja minäkin jään yksin. Miksi pitää tehdä elämästä vielä vaikeampaa kuin mitä se oikeasti on? Miksi pitää lähteä miettimään asioita, vaikka kaikki on ihan hyvin?

Miten jatkaa kun tunteet eivät ole kummaltakaan kylmenneet?
Liikaa kysymyksiä päässä, joihin tuskin ikinä saan vastausta...
Pakko päästä jotenkin yli. Jatkaa. Yksin. Vaikka en haluaisi.

Miksi se ei vaan riitä?

Laitoin nyt tämän tänne oikealle palstalle kun aluksi itkuisten silmieni takia erehdyin laittamaan tämän tonne avioero-palstalle..
81288
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Ei se noin mene, jos eroa ja muuttoa tehdään, niin kyllä se rakkaus on jo hiipunut pois, siis toiselta ainakin. Parempi on kun alat vaan totutteleen siihen itsenäiseen olemiseen, ja sehän ei ole yksinäisyyttä.

Elätkö myös kumppanisi puolesta, kun noin varmasti kerrot teidän "yhteisitä tunnoista".

Elämä jatkuu, se vain on varmaa, ja itsestäsihän se on kiinni millä mallilla sen rakennat. Jo maailmaa ja elämää nähneenä miehenä annan neuvon: ota vastaan jokainen päivä pienenä ihmeenä ja kulje eteenpäin silmät ja korvat auki, mutta suu kiinni. Ihan varmasti tulee aika kun suutasi taas saat käyttää, mutta valitse sanasi viisaasti. Ja sitten; rakkaus kaikissa olomuodoissaan on sitä mitä kohti pitää kulkea, koska mitään kauniimpaa ei täällä ole!

Äänestä
  • Kyllä se jossain sisällä totuus on miksi eroatte jos ei sinun puolella niin vastapuolen sitten.

    Rakkaus ei lopu se vain vaihtaa kohdetta.Koita kestää,tein itse kyseisen päätöksen erota vaikka tuntui että rakastin häntä.
    Nyt sen vasta oikeasti tajuaa etten rakastanut..niin vitun monimutkasta :)

    Äänestä

Vai molemmat vielä rakastaa, mutta silti toinen haluaa erota. Kuule, kyllä siinä a) jompikumpi valehtelee b) jommallakummalla on toinen.

Olet vielä nuori (oletan), ette ehtineet hankkia sitä asuntoa ja lapsia ja mennä naimisiin. Ole siitä iloinen, että näin ei ehtinyt käydä, asiat olisivat silloin paljon monimutkaisempia.

Anna toisen mennä, jos on mennäkseen. Uusia tulee varmasti, sellaisiakin, jotka osaavat arvostaa rakkauttasi. Ei hän ole sinun arvoisesi, anna mennä ja unohda koko tyyppi.

Äänestä
  • Tulee vielä uusi elämä, jos olet vielä nuori, luultavasti!

    Äänestä

Minullekkin morsian ilmoitti vain lähtevänsä. Kääk! Kurjaa. Mulla morsiammeni ilmoituksesta ei ole ihan vielä viikkoa mennyt. Kauheaahan tämä on, mutta ei se auta vaipua epätoivoon.

Täytyy muistaa, että jos hän nyt haluaa erota, silloin erotaan. Turhaan, kun toinen on päätöksensä tehnyt, niin ruveta kääntämään sen päätä. Ehkä hetken menee hyvin, mutta sitten taas mentiin..

Laita tyttöliini minulle mailia, niin suurraan ja lohdutetaan toisiamme. Vertailla kokemuksia. Sillä kokemushan se tällainenkin on.

Äänestä
  • jos tietäisin sähköpostisi. :) huh. vieläkin riipii rintaa...

    Äänestä

Ette tunnu tajuavan.. Avomieheni siis on vakavasti masentunut. Hänen vanhempansa erosivat vähän aikaa sitten ja siitä lähtien hän on menettänyt halunsa elää ja olla tyytyväinen itseensä. Hän syyttää itseään vanhempiensa erosta ja uhraa nyt meidän rakkautemme sen tähden. Mun pitää saada se hoitoon. Hän on siis puhunut kuolemasta ja itsemurhasta... Kyse ei todellakaan ole toisista naisista tai muusta kurasta, vaan kyse on siitä, että oikeasti rakastetaan toisiamme. Eromme tuntuu olevan vain olosuhteiden pakkoa...

Äänestä

Jotain suunnilleen samanlaista mulla...vastapuoli sanoi asioista tulleen liian arkista!?Ei elämä ole joka päivä ruusuilla tanssimista ja jotain hienoja ihmeellisyyksiä.Elämä nimen omaan on ARKEA joita tapahtumat,matkat yms. piristävät...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Tyttöliininen kirjoitti:

Miksi rakkaus ei riitä? Mikähän siinä on. Molemmat meistä vielä rakastaa toisiaan, mutta toinen haluaa erota siitä huolimatta... Meillä piti olla kaikki edessä. Naimisiinmeno, yhteinen oma asunto, lapsia.. Kaikki. Ääh. Kaksi viikkoa on mennyt ja edelleen niin paha olo. Toinen on muuttamassa ja ostamassa omaa kämppää. Yksin. Ja minäkin jään yksin. Miksi pitää tehdä elämästä vielä vaikeampaa kuin mitä se oikeasti on? Miksi pitää lähteä miettimään asioita, vaikka kaikki on ihan hyvin?

Miten jatkaa kun tunteet eivät ole kummaltakaan kylmenneet?
Liikaa kysymyksiä päässä, joihin tuskin ikinä saan vastausta...
Pakko päästä jotenkin yli. Jatkaa. Yksin. Vaikka en haluaisi.

Miksi se ei vaan riitä?

Laitoin nyt tämän tänne oikealle palstalle kun aluksi itkuisten silmieni takia erehdyin laittamaan tämän tonne avioero-palstalle..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu