Olen naimisissa ja meillä on 2 lasta. Mieheni haluaa joka kesä reissuun, joka kiinostaa vain häntä itseään. Muutenkin joudun itse huolehtimaan lapsista. Olen monta kertaa sanonut muuttavani lasten kanssa pois mutta hän vain sanoo mihin muka? Mies ei leiki lasten kanssa eikä häntä kiinnosta lasten koulunkäynti.Mitä teen, tuntuu että hän vain alistaa minua.Asumme aika syrjässä. Lapsilla ei kavereita vieressä, ei kauppoja ei mitään. ajattelen vain lasten parasta. Välillä itsari mielessä, mutta lasten takia täytyy yrittää jaksaa..
Auttakaa
mitä..
7814
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
et sä varmaan mitään menetä, vaikka muuttaisitkin pois. Tuskin lapsesikaan paljoa, jos eivät ole tähäkään mennessä paljoa saaneet.
Ymmärtääkseni, jos asuisit lastesi kanssa jossain, missä sentään on kaupat lähellä,ehkä kirjasto ja vaikka uimahalli olisit jo 100% paremmassa asemassa mitä nyt. Ei sinun varmaankaan pidä odotella mieheltäsi mielenkiintoa niin paljoa, että hän sinun lähtösi järjestäisi. Ole rohkea, ota ja lähde. Nainen lapsien kanssa pärjää kyllä. Onhan sulla nyttenkin asiat jo aika pahassa jamassa.Jos tuosta tiputtaa kyydistä miehen, joka selvästikään ei ole yhteiselosta kovinkaan kiinnostunut, niin ei elo siitä paljon kurjemmaksi enää voi tulla.
Lapsien takia moni muukin nainen jaksaa,mutta ensin pitää taakasta kaataa pois sellainen mikä ei siihen välttämättä kuulu.
Elämä ei välttämättä parane mielettömästi. Et ehkä tunne itseäsi paljon sen onnellisemmaksi, unelmien prinssi ehkä ratsastakaan luoksesi valkealla ratsulla, mutta ainakin on varmaa, että mies ei ainakaan jokapäiväistä pahaa ole aiheuttamassa. Se jo helpottaa ja auttaa jaksamaan, ikäänkuin jäisi lapsille enemmän voimia.
Tiedän mistä puhun, kokemuksesta.
minä olin naimisissa n.3 vuotta hääpäivä oli elämäni onnellisin olimme olleet yhdessä n. 10 vuotta luulun tuntevani tämän miehen mutten sitte kuitenkaan hän muuttui hermostuneeksi ajoiyyain jopa väkivaltaiseksi..hän alisti en saanut tavata ystäviäni meillä on elinkeinona elämysmatkailu pohjoislapissa..mutta tänä 18.1 sain tietää että mun aviomiehellä on myös toinen elämä toisen naisen kanssa..tämä avasi silmäni ja halut muun laiseen elämään en halua enää turpaa ja haluan tasapainoisen kaverin itelle..mutta 10 vuotta siinä meni..jokainen tekee niinku haluaa ja pystyy... mulla elämä jotenki reeilassa vaki työpaikka jne,mut voimia sulle ja jos susta tuntuu ettet halua tätä tai sitä sun pitää olla jyrkkä ja vaatia enemmän tai sitte lähet katteleen muualle...miehellä pitää kiinnostaa hänen lapsensa ja heidän koulunkäynti essm.jotain on vialla.
teepä niin! Ja mikäs on tehessä, kun on suora ja rehti katse (eikä kierosilmä). Hyvä homma.
heitä se itsari pois mielestäsi, heitä se vaikka päin miehesi näköä. Olet ansainnut parempaa kuin itsarin mietiskely.
Miehesi taitaisi tarvita jonkinlaisen "herätyksen" havahtuakseen itsekkyydeltään huomaamaan toistekin tarpeet. Herätys voisi olla vaikka, että tosissasi alkaisit tekemään sitä lähtöä. Saattaahan olla, ettei hän siltikään tajuaisi, mutta sitten lähtisit joka tapauksessa.
"Mihin muka"? Jos ei omat resurssisi riitä, niin ottamalla yhteyttä paikkakuntasi sosiaaliviranomaisiin varmaankin pääsisit alkuun.
Rohkeutta sinulle, nainen lasten kanssa on vahvoilla.
Hankit sosiaalitoimen avustuksella itsellesi kunnallisen vuokra-asunnon jostain taajamasta, jossa on ihmisiä ja paleluja ympärillä. Siitä se lähtee!
Kun hankit sen "kunnallisen vuokra-asunnon"
niin ainakin pk-seudulla saat uutta yhä viehkeämpää seuraa ... Hanki samalla myös kuulosuojaimet ja jotain kättä pidempää.
"Espoon slummit"
Haluatko miehen mukaan niille reissuille?
Jos et, turha valittaa.
Tee itse omat reissusi.
Millä tavoin mies alistaa sinua? Ei selvinnyt tekstistäsi.
Onko asuinpaikkasi sinulle ongelma vai mies?