Olen 23v mies ja olemme tyttöystäväni kanssa parisen vuotta seurustelleet.
Ongelmaksi ainakin minulle on tullut seksin vähyys ja sen myötä etäisyyden tuntu tähän seurusteluun ja tyttöystävään( seksiä kerta/kk). Ongelmana on lisäksi se, että tyttöystäväni ei osaa keskittyä seksin aikana siihen yhteiseen. Lisäksi hänellä on kostumisongelmia, johon olemme yrittäneet saada ratkaisua liukuvoiteista muihin emätinvoiteisiin - tuloksetta.
En ole mikään pettäjätyyppinen mies, mutta itseäni on alkanut kiinnostaa sellainen ajatus, että sille en vain mahda mitään jos pettämiselle tulee tilaisuus. En oikein viitsi kavereillekaan kertoa kun tiedän jo heidän vastauksensa, joten ajattelin tänne teiltä kysellä, että mitä itse tekisitte vastaavassa tilanteessa????
Sillä en vain usko jaksavani sellaisessa suhteessa lopun elämääni jossa ei tuota, mielestäni parisuhteen yhtä asiaa ole...
Ongelmaksi ainakin minulle on tullut seksin vähyys ja sen myötä etäisyyden tuntu tähän seurusteluun ja tyttöystävään( seksiä kerta/kk). Ongelmana on lisäksi se, että tyttöystäväni ei osaa keskittyä seksin aikana siihen yhteiseen. Lisäksi hänellä on kostumisongelmia, johon olemme yrittäneet saada ratkaisua liukuvoiteista muihin emätinvoiteisiin - tuloksetta.
En ole mikään pettäjätyyppinen mies, mutta itseäni on alkanut kiinnostaa sellainen ajatus, että sille en vain mahda mitään jos pettämiselle tulee tilaisuus. En oikein viitsi kavereillekaan kertoa kun tiedän jo heidän vastauksensa, joten ajattelin tänne teiltä kysellä, että mitä itse tekisitte vastaavassa tilanteessa????
Sillä en vain usko jaksavani sellaisessa suhteessa lopun elämääni jossa ei tuota, mielestäni parisuhteen yhtä asiaa ole...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Meillä oli exän kanssa parin kolmen vuoden seurustelun jälkeen vastaava ongelma, tuo on sitä intohimon vähenemistä, arki on on ottanut liiankin voiton suhteessa. Yrittää tietty kannattaa tiettyyn pisteeseen asti, mutta sen jälkeen fiksumpaa erota, ei ne intohimot enää siitä kun ihmeellä kasva. Tällähetkellä meillä molemmilla uudet suhteet ja seksikin sujuu paaaljon paremmin ja useemmin, eri asia sitten kuinka kauan :). Mutta Mutta MUISTA seuraava järjestys: PUHUMINEN -> EROAMINEN -> UUSI SUHDE. Kaikki muut järjestykset ovat vääriä ja paaaljon vaikeimpia pidemmän päälle ainakin.
mikäli todella rakastat tyttöystävääsi ja haluat olla juuri hänen kanssaan ihmisenä,niin eiköhän vastaus ole aivan selvä.seksiä ilman ei ole mukava olla,mutta se ei siltikään saisi olla syy eroon mikäli muuten suhde on tärkeä.ottakaa aikaa,keskustelkaa.mikäli ajatuksenne lyövät yhteen,ja molemmat tuntevat samoin,niin etteköhän juuri te pysty asian "korjaamaan".ei kukaan muu.
Kaitpa sitä pitäisi puhua asiasta ensin mutta fakta on ettei suhteesta tule mitään jos petihommat ei toimi. Petihommat tuo tavallaan voimia vastatata kaikkiin muihin mahdollisiin ongelmiin. Ongelmat vaan kärjistyvät ja teistä molemmat tulevat kärsimään siitä. :(
jos et jaksa parisuhteessa tuolla seksimäärällä ja puhuminen ym. ei tuota tulosta, niin laita välit poikki äläkä petä! Eli etsi sinkkuna itsellesi panopuu, mutta älä hyvä mies satuta tyttöystävääsi pettämällä. Se ei todellakaan ole reilua häntä kohtaan eikä tule millään tavalla kohentamaan suhdettanne.
Haluaisin kysyä niiltä, joille 1krt/kk on riittävä määrä, että pystyisikö sitä haluamaan enemmän? Onko se mahdotonta toivoa että toinenkin voisi haluta useammin ja mitä asialle voisi siinä tapauksessa tehdä? Ihan idioottimainen kysymys kun kaikki suhteet ja henkilöt ovat erilaisia, tiedän, mutta kuitenkin. Te jotka haluatte harvemmin; voisitteko oikeasti haluta enemmän? Mitä asialle voisi tehdä/voiko tehdä mitään?
Itse haluan todella usein enkä usko että voisin alkaa haluta eri määrää. (Olen yrittänt haluta vähemmän.)
samaa!
Vaikka sanotaankin parisuhteen olevan muutakin kuin seksiä, mutta ellei seksi ole olennainen osa parisuhdetta niin samantienhän sitä voisi vain tapailla ystävinäkin? Minusta parisuhteen koko idea menee mönkään, ellei seksuaaliset halut kohtaa.
tyttöystävä? Edellisiä suhteita vai oletko ensimmäinen?
Tyttöystäväni on hiukan yli 20vuotias.
Olen sitä mieltä, että jos ei suhteessa ole seksiä, niin eikö sitä voi ihan hyvin sitten vain olla kavereita.
Olen siis hänen ensimmäisensä yleensäkin koko seurusteluelämässään.
Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa hiukan yli pari vuotta, asumme yhdessä. Sama juttu kuin teillä: seksi ei hänelle maistu, vaikka yrittäisin mitä. Ja jos saan hänet houkuteltua sänkyyn (missään eksoottisemmassa paikassa hän ei enää suostu rakastelemaan), niin 5 min. päästä hän laukeaa, eikä jaksa enää.
Tätä on jatkunut kohta vuoden. Alkuaikoina oli erittäin kiihkeää, rakastelimme useita kertoja päivässä. Oma rakastelun- ja hellyyden tarpeeni on niin voimakas, etten kestä enää. Tuntuu, että rakkauteni häntä kohtaan haalenee joka kerta kun tulen torjutuksi. Tuntuu epätoivoiselta, itketyttää. En usko, että tästä on muuta tietä ulos kuin ero, elleivät hänen seksihalunsa lisäänny. Vai mitä muuta voisi tehdä? haaskata elämänsä frigidin kanssa?
Hyviä neuvoja olet saanut. Älä tosiaankaan ryhdy petturiksi. Siitä ei pidemmän päälle seuraa mitään hyvää kenellekään osapuolelle.
Nuorille naisille jotka vasta aloittelevat säännöllistä seksielämää voi tulla monenlaisia ongelmia (esim. honeymoon-kystiitti), jotka ehkä tekevät rakastelusta vähemmän miellyttävää, epämukavaa tai jopa kivuliasta. Ongelma kiihottumisessa/kostumisessa viittaisi vähän siihen suuntaan. Lisäksi nuorila on usein päässää sellainen hullu ajatus, että aina kun toinen tulee lähelle, halaa tai hyväilee, pitää homman edetä seksiin ja yhdyntään asti. Tämä tietysti aiheuttaa paineita.
Minullakin meni vuosia ymmärtää ettei ole pakko rakastella aina kun ollaan sängyssä ja miehellä seisoo... :-D
Eikä seksin/rakastelun tarvitse aina tarkoittaa yhdyntää. Varsinkin jos tyttöystäväsi kokee yhdyntäkipua, hänestä voisi olla hyvin helpottavaa jos voisitte rakastella ja tuottaa toisillenne mielihyvää joskus myös muulla tavoin (käsin tai suulla hyväilemällä). Nimittäin kun seksistä poistuu pakonomainen suorittaminen, saattavat ne halutkin palata ja joka tapauksessa ongelmasi on todennäköisesti sellaista laatua, joka korjaantuu iän myötä sillä naisen halukkuus yleensä lisääntyy vuosien karttuessa.
juttu.
Omakohtaisesti en tiedä, mitä tarkoitetaan tuolla, että naisten halukkuus lisääntyy vuosien mittaan, sillä ihan oikeasti: Vaikka haluan edelleen seksiä lähes yhtä usein kuin nuorempana niin TILAISUUDET (aika paikka) siihen ovat rajoitetut lasten myötä. Kaikenlisäksi olen huomannut, ettei MIEHENI jaksaisi enää "puurtaa" aiheen tiimoilla koko sunnuntaipäivää yötä kuten ennenvanhaan :O!
Tämän vuoksi suhtaudun erittäin epäillen siihen, että ongelma korjaantuu iän myötä. Itse en ainakaan olisi sitä jäänyt vuosiksi odottelemaan, vaikka julmaltahan se kuullostaa.
En edelleenkään usko, että kysymyksessä on trauma, joka aiheutuu suorituspaineista (jotka liittyvät halaamiseen tai muuhun läheisyyteen). Niistä johtuva haluttomuus voisi olla kyseessä jos toinen haluaa 3krt/pv:ssä ja toinen "vain" kerran viikossa.
Alkuperäiselle kirjoittajalle: HIMON puute, nimenomaan naisilla, johtuu usein kontrollin menettämisen pelosta. Ei uskalleta heittäytyä seksiin mukaan eli annetaan, muttei ANTAUDUTA (jotkut pelkäävät, että näyttää hikisenä inhottavalta, vatsassa on yksi kurttu liikaa tai muuten inhotaan omaa vartaloa eli ei olla sinut itsensä kanssa). Pelkällä antamisella seksistä tulee ikävä velvollisuus. Jos pystyy antautumaan ja nauttimaan seksistä, sitä ilman muuta haluaa lisää, paljon ja usein :)!