Tänään se tapahtui...olen pitkään unelmoinut laulajan urasta ym. Saanut vain ylistäviä kehuja laulutaidostani...ja nauttinut siitä. Laulu on ollut pitkään elämäni lähes tärkein asia..mutta..osallistuin tänään kilpailuun,olin monien mielestä ehdoton ennakko suosikki(anteeksi omakehu,mutta näin on sanottu),nyt kuitenkin kävi näin etten kyennytkään laulamaan...mieletön paniikki iski kun olisi joutunut laulamaan oikean yleisön edessä. Ette voi kuvitellakkaan kuinka murtunut olen,ainut asia missä olen ollut hyvä,on nyt pelkkää menneisyyttä...laulun ilo hävisi kertaheitolla! Nyt on mieletön aukko elämässä,en usko että voin enää laulaa edes tavallisessa karaokessa..muita kohtalon tovereita,kuinka ootte pärjänneet asian kanssa?
Hautajaiset
Mikkipelle
7907
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja tervetuloa meidän joukkoon (99,9%), "jotka luulee osaavansa, mutt muut ei ymmärrä"
Meit on tosii paljo...varsinkin turuus..,
ov vai?
Näin voi joskus käydä ja on käynyt kovemmillekin tyypeille. Paras neuvo on vanha ja ratsastukseen liittyvä. Jos selästä kiipeä mahdollisimman nopeasti uudelleen. Eli ei muuta kuin laulamaan ja unohda koko juttu. Ja kyllä se vaan unohtuu, usko pois.
Juuri luin, että Agentsin Kääriäinenkin jännitti niin paljon keikoilla laulamista, että ei meinannut tulla mitään.
Käynti lääkärissä auttoi. Lääkäri määräsi betasalpaajapillereitä ja kun noin tunnin ennen esiintymistä ottaa pillerin, niin kaikki on ok. Sydän ei läpätä eikä jännitä.
Mene vaan rohkeasti puhumaan sinäkin lääkärille, on todella paljon hyviä kilpailuja tulossa kevään aikana.
tuntuu olevan tapana jotenkin 'kakistella' aina kun on kilpailutilanteessa... oli ne tuomarit ammattilaisia tai ei niin tietoisuus siitä,että lauluani arvostellaan tekee tilanteesta niin hemmetin jännittävän,että tahtoo kaik taidot hyytyä.Jotkut saa ihme kiksejä siitä kilpailujännityksestä-minä en.Olen itekkin miettiny monesti sitä,kun ei se kilpailemnen vaan tahdo sujua,että mistähän sihen apua sais..En ole kuitenkaan harkinnu sentään minkäänmoisia pillereitä,vaan ajatellut vain,että riittävän monta kertaa kun paniikissa kakistelen,niin pakko sen ylettömän jännityksen on joskus loppua!tsemppiä vaan sullekin,ei muuta kuin uus yritys peliin!Ja hei,mieti sitä,et "ei se ainakaa voi olla pahempaa ku viimeks"
kotona ja laulat vessassa, itelles.
arvata,että joukkoon mahtuu aina yxi räävänaama.
Voin omasta puolestani kertoa,että otin myös osaa kerran tällaiseen laulukilpailuun. Aiemmin en koskaan ollut jännittänyt yleisön edessä,mutta kun tiesin,että kyseessä on kilpailu paniikki iski kesken laulun. Käsi jossa pidin mikrofonia alkoi vapista, niin että oli hyvä etten hakannut itseäni tainnoksiin sillä mikillä. Ja samalla, kun yritin saada vapinan loppumaan kiristyi ääneni niin,että laulusta tuli pahempi kuin variksen raakunta.Eikä siihen muuten auta beetasalpaaja olen syönyt niitä nappeja jo useamman vuoden kylläkin aivan muuhun vaivaan,kuin jännittämiseen. No eihän siinä auttanut,kun raakkua kappale loppuun ja paeta sen jälkeen vessaan kiroamaan itseään.
Selvähän se etten päässyt pahemmin sijoituksille.Jonkun aikaa nuolin häpeissäni haavojani,mutta sitten rakkaus laulamiseen voitti ja eiku takas mikin varteen. Tosin en ole sen koommin ottanut osaa kilpailuihin,mutta käyn kyllä ahkerasti nurkka kuppilassa raastamassa yleisön kuuloelimiä.
Joten eikun rohkeasti vaan takas estraadille,kyllä se jännitys sillä lähtee. Älä ihmeessä lopeta laulamistasi,se olisi suuri menetys,niin itselle kuin muillekkin.