En tiedä onko tämä oikea palsta, mutta haluaisin kysyä miksi naisille on niin vastenmielistä vierailla poikaystävän vanhempien luona?
Muutama vuosi sitten tämä tuli jo exän kanssa ongelmaksi, hän ei halunnut millään lähteä mun vanhempien luona käymään juhlapyhinä yms. Mulla ei ollut mitään ongelmaa lähteä käymään hänen vanhempiensa luona.
Nykyisen tyttöystävän kanssa oltiin jouluna mun vanhempien luona, takaisin tullessa hän meinasi ettei enää lähde sinne.
Tänään huvikseni ehdotin että voitaisiin hiihtolomalla käydä mun vanhempien luona ja hän suuttui. Yritin tiedustella miksi ei. Kunnon selitystä en saanut. Sanoin että minä käyn mielelläni hänen vanhempiensa luona kylässä niinkuin olen käynytkin.
Nyt hän meinasi ettei tarvitse jatkossa enää käydä. Hän ei halua tavata mun vanhempia, eikä mun tarvitse käydä hänen vahemmillaan. Minä sanoin että minä käyn ihan miellellään.
Mun mielestä kohteliaisuus vaatii että silloin tällöin käydään yhdessä toisen sukulaisissa.
Ainakin mitä olen käynyt, hänen vanhempansa pitää minusta ja tiedän että mun vanhemmat pitää hänestä.
Mutta tämä sama ongelma on niin monella muullakin. Mun serkkuni tyttöystvä eii millään halua lähteä mun serkkuni vanhemmille kylään, he käyvät siellä vain ehkä kerran vuodessa.
Lisäksi tiedän muutamalla kaverilla olevan vastaavan tilanteen ja jotkut kavereiden tyttöystävistä ei halua tavata joitain poikaystäviensä ystävistä.
Muutama tapaus on sellaine että tietää että he on tulleet vastentahtoisesti ja lähteävät kaikista tilaisuuksista aina tunnin kuluttua jollain verukkeella.
Minun mielestä se on normaalia kohteliaisuutta mennä parina jos kutsutaan, eikä minulla ole ikinä ollut ongelmaa mennä tapaamaan tyttöystävän sukulaisia tai kvereita, vaikka en kaikista ole aina pitänytkään. Kyllä muutaman tunnin kohteliaisuudesta kestää missä vain.
Tietääkseni mun vanhemmat tai ystävät ei ole ikinä olleet ilkeitä tai pahansupaisia mun tyttöystäville, joten en voi ymmärtää.
Mikä siinä siis on niin vastenmielistä?
Kertokaa nyt joku nainen selitys, että voisi viimeinkin alkaa ymmärtää.
Muutama vuosi sitten tämä tuli jo exän kanssa ongelmaksi, hän ei halunnut millään lähteä mun vanhempien luona käymään juhlapyhinä yms. Mulla ei ollut mitään ongelmaa lähteä käymään hänen vanhempiensa luona.
Nykyisen tyttöystävän kanssa oltiin jouluna mun vanhempien luona, takaisin tullessa hän meinasi ettei enää lähde sinne.
Tänään huvikseni ehdotin että voitaisiin hiihtolomalla käydä mun vanhempien luona ja hän suuttui. Yritin tiedustella miksi ei. Kunnon selitystä en saanut. Sanoin että minä käyn mielelläni hänen vanhempiensa luona kylässä niinkuin olen käynytkin.
Nyt hän meinasi ettei tarvitse jatkossa enää käydä. Hän ei halua tavata mun vanhempia, eikä mun tarvitse käydä hänen vahemmillaan. Minä sanoin että minä käyn ihan miellellään.
Mun mielestä kohteliaisuus vaatii että silloin tällöin käydään yhdessä toisen sukulaisissa.
Ainakin mitä olen käynyt, hänen vanhempansa pitää minusta ja tiedän että mun vanhemmat pitää hänestä.
Mutta tämä sama ongelma on niin monella muullakin. Mun serkkuni tyttöystvä eii millään halua lähteä mun serkkuni vanhemmille kylään, he käyvät siellä vain ehkä kerran vuodessa.
Lisäksi tiedän muutamalla kaverilla olevan vastaavan tilanteen ja jotkut kavereiden tyttöystävistä ei halua tavata joitain poikaystäviensä ystävistä.
Muutama tapaus on sellaine että tietää että he on tulleet vastentahtoisesti ja lähteävät kaikista tilaisuuksista aina tunnin kuluttua jollain verukkeella.
Minun mielestä se on normaalia kohteliaisuutta mennä parina jos kutsutaan, eikä minulla ole ikinä ollut ongelmaa mennä tapaamaan tyttöystävän sukulaisia tai kvereita, vaikka en kaikista ole aina pitänytkään. Kyllä muutaman tunnin kohteliaisuudesta kestää missä vain.
Tietääkseni mun vanhemmat tai ystävät ei ole ikinä olleet ilkeitä tai pahansupaisia mun tyttöystäville, joten en voi ymmärtää.
Mikä siinä siis on niin vastenmielistä?
Kertokaa nyt joku nainen selitys, että voisi viimeinkin alkaa ymmärtää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onko porukkas jotenkin ihmeellisiä tai asenteellisia? Luovatko ahdistavan ilmapiirin vieraille? Sinun on tietysti vähän hankala arvioida, kun olet tottunut lapsuudenkotisi tapoihin ja ilmapiiriin, mutta syy on todennäköisesti vanhemmissa, jos sinne ei kukaan halua lähteä.
Ite kieltäydyin lähtemästä eksän porukoille, koska eksän vanhemmat on bättre folkia. Bättre folkilla tarkoitan ruotsinkielisiä, jotka kuvittelevat olevansa parempi ruotsinkielisyytensä takia. Eksän äiti ilmoitti heti kun tavattiin, että heillä puhutaan sitten vain ja ainoastaan ruotsia (mitä en osaa kovin hyvin). Kaksi kertaa jaksoin sitä paskaa, toisella kerralla puhuin mielenosoituksellisesti pelkästään venäjää (mitä kukaan muu ei osannut).
Venäjän kielen taito on paljon kunnioitettavampaa kuin ruotsin kielen taito. Nykyään ei moni suomalainen osaa venäjää. Itsekin haluaisin osata. Vanhempani ovat venäjää opiskelleet ja puhuvat useita muitakin eri kieliä. Itsellä on puolet sukulaisista ruotsin kielisiä ja olen ihmetellyt sitä asennetta, mikä heillä on suomen kielisiä kohtaan. Itse olen joskus ruvennut vastaamaan latinaksi vastaavissa tilanteissa, jos minulle aletaan kovinkin piruilemaan. Olen aina sanonut, että latina on perinteisesti ollut tieteen kieli. Osaan kyllä ruotsia, mutta minun ääntämykselleni naureskellaan, mutta latinaan he eivät osaa vastata.
Jos rakastaa oikeasti miestään, pitää silloin myös miehen vanhemmista. mutta jos mies on jostain syystä ikäänkuin väliaikainen niin ei halua tutustua hänen vanhempiinsa. Ja ne vanhemmat muuten huomaavat sen asenteen väliaikaista kaikki on vain.
Eihän sitä hyvänen aika mennä naimisiin suvun kanssa vaan yhden ihmisen kanssa. Meillä häissä kyllä pappi vihki ihan minut ja mieheni avioliittoon. En todellakaan mennyt naimisiin anoppini ja appeni kanssa.
Pidän kyllä appivanhemmistani, mutta ei sitä silti rakkaudeksi voi kutsua. Korkeintaan lähimmäisen rakkautta, jota tunnen muitakin maailman ihmisiä kohtaan.
mustasukkaisuus, omistushalu ja omaan napaan tuijottaminen. Siinä syitä aluksi
Ellei ole kyvytön sosiaalisiin tilanteisiin, niin sairastaa "prinsessa"-syndroomaa.
tuollaista käytöstä. Onkohan sinulla nyt varmasti oikea tyttö kainalossa? Jos toista todella rakastaa on valmis edes vähän "uhrautumaan" toisen puolesta. Ihmetyttää jos ei ole edes halua yrittää tutustua vanhempiisi, he ovat kuitenkin osa sinun elämääsi.
Itselläni ei ole koskaan ollut vaikeuksia tulla toimeen appivanhempieni kanssa, vaikka kovasti erilaisia olemmekin. Sanoisin että se on asenteesta ja halusta kiinni. En haluaisi, että mieheni joutuisi kärsimään takiani ristiriitoja.