En tiedä onko tämä oikea palsta, mutta haluaisin kysyä miksi naisille on niin vastenmielistä vierailla poikaystävän vanhempien luona?
Muutama vuosi sitten tämä tuli jo exän kanssa ongelmaksi, hän ei halunnut millään lähteä mun vanhempien luona käymään juhlapyhinä yms. Mulla ei ollut mitään ongelmaa lähteä käymään hänen vanhempiensa luona.
Nykyisen tyttöystävän kanssa oltiin jouluna mun vanhempien luona, takaisin tullessa hän meinasi ettei enää lähde sinne.
Tänään huvikseni ehdotin että voitaisiin hiihtolomalla käydä mun vanhempien luona ja hän suuttui. Yritin tiedustella miksi ei. Kunnon selitystä en saanut. Sanoin että minä käyn mielelläni hänen vanhempiensa luona kylässä niinkuin olen käynytkin.
Nyt hän meinasi ettei tarvitse jatkossa enää käydä. Hän ei halua tavata mun vanhempia, eikä mun tarvitse käydä hänen vahemmillaan. Minä sanoin että minä käyn ihan miellellään.
Mun mielestä kohteliaisuus vaatii että silloin tällöin käydään yhdessä toisen sukulaisissa.
Ainakin mitä olen käynyt, hänen vanhempansa pitää minusta ja tiedän että mun vanhemmat pitää hänestä.
Mutta tämä sama ongelma on niin monella muullakin. Mun serkkuni tyttöystvä eii millään halua lähteä mun serkkuni vanhemmille kylään, he käyvät siellä vain ehkä kerran vuodessa.
Lisäksi tiedän muutamalla kaverilla olevan vastaavan tilanteen ja jotkut kavereiden tyttöystävistä ei halua tavata joitain poikaystäviensä ystävistä.
Muutama tapaus on sellaine että tietää että he on tulleet vastentahtoisesti ja lähteävät kaikista tilaisuuksista aina tunnin kuluttua jollain verukkeella.
Minun mielestä se on normaalia kohteliaisuutta mennä parina jos kutsutaan, eikä minulla ole ikinä ollut ongelmaa mennä tapaamaan tyttöystävän sukulaisia tai kvereita, vaikka en kaikista ole aina pitänytkään. Kyllä muutaman tunnin kohteliaisuudesta kestää missä vain.
Tietääkseni mun vanhemmat tai ystävät ei ole ikinä olleet ilkeitä tai pahansupaisia mun tyttöystäville, joten en voi ymmärtää.
Mikä siinä siis on niin vastenmielistä?
Kertokaa nyt joku nainen selitys, että voisi viimeinkin alkaa ymmärtää.
Muutama vuosi sitten tämä tuli jo exän kanssa ongelmaksi, hän ei halunnut millään lähteä mun vanhempien luona käymään juhlapyhinä yms. Mulla ei ollut mitään ongelmaa lähteä käymään hänen vanhempiensa luona.
Nykyisen tyttöystävän kanssa oltiin jouluna mun vanhempien luona, takaisin tullessa hän meinasi ettei enää lähde sinne.
Tänään huvikseni ehdotin että voitaisiin hiihtolomalla käydä mun vanhempien luona ja hän suuttui. Yritin tiedustella miksi ei. Kunnon selitystä en saanut. Sanoin että minä käyn mielelläni hänen vanhempiensa luona kylässä niinkuin olen käynytkin.
Nyt hän meinasi ettei tarvitse jatkossa enää käydä. Hän ei halua tavata mun vanhempia, eikä mun tarvitse käydä hänen vahemmillaan. Minä sanoin että minä käyn ihan miellellään.
Mun mielestä kohteliaisuus vaatii että silloin tällöin käydään yhdessä toisen sukulaisissa.
Ainakin mitä olen käynyt, hänen vanhempansa pitää minusta ja tiedän että mun vanhemmat pitää hänestä.
Mutta tämä sama ongelma on niin monella muullakin. Mun serkkuni tyttöystvä eii millään halua lähteä mun serkkuni vanhemmille kylään, he käyvät siellä vain ehkä kerran vuodessa.
Lisäksi tiedän muutamalla kaverilla olevan vastaavan tilanteen ja jotkut kavereiden tyttöystävistä ei halua tavata joitain poikaystäviensä ystävistä.
Muutama tapaus on sellaine että tietää että he on tulleet vastentahtoisesti ja lähteävät kaikista tilaisuuksista aina tunnin kuluttua jollain verukkeella.
Minun mielestä se on normaalia kohteliaisuutta mennä parina jos kutsutaan, eikä minulla ole ikinä ollut ongelmaa mennä tapaamaan tyttöystävän sukulaisia tai kvereita, vaikka en kaikista ole aina pitänytkään. Kyllä muutaman tunnin kohteliaisuudesta kestää missä vain.
Tietääkseni mun vanhemmat tai ystävät ei ole ikinä olleet ilkeitä tai pahansupaisia mun tyttöystäville, joten en voi ymmärtää.
Mikä siinä siis on niin vastenmielistä?
Kertokaa nyt joku nainen selitys, että voisi viimeinkin alkaa ymmärtää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vähän tutun kuuloista mutta itselle kävi niin, että olen hyvin ennakkoluuloton ja menin tapaamaan miehen vanhempia. Oli joulu. Siinä jäin sitten hetkeksi kaksin miehen äidin kanssa olohuoneeseen, niin hänen äitinsä sanoi minulle tosi rumasti. Se loukkasi ja tuntui, etten enää koskaan halua mennä sinne. Olen käynyt siellä sen jälkeen, mutta harvoin. Miehen äiti antoi ymmärtää, että olen jotenkin huono ihminen ja ettei meidän suhde kestäisi. Hänen äitinsä oli kyllä väärässä tässä asiassa, sillä olemme avioliitossa edelleen ja tuosta on jo kulunut aikaa. Kerroin miehelleni tämän, mutta hän ei osannut sanoa asiaan juuri mitään.
Naisena olet aina miehen äidin silmissä "arvosteltavana" ja ehkä nälvittävänäkin, toiset tekee sen hienotunteisesti, toiset sanoen rumasti suoraan ja joillakin on käytöstavat ja ei sitä tee. Minä olen huomannut, että tulen miehen isän kanssa tosi hyvin juttuun mutta hänen äitinsä kanssa en.
naiset ottaa ihan eri tavalla paineita tommosista tilanteista, tuntuu siltä kun miehen sukua/kavereita tapaamaan mennessä mennään arvosteltavaksi. Kyllä se siitä helpottaa kun on muutaman kerran käynyt.
Ihmissuhteet voivat olla joskus todella monimutkaisia ja jännitteisiä, varsinkin jos on kyse vanhempien ja lasten välisistä suhteista. Äidin ja tyttären välillä saattaa olla salattua kilpailua, samoin isän ja pojan. Isä taas saattaa vitsailla hätistävänsä haulikolla epämieluisat kosijat tyttärensä kimpusta, mutta onkin hiljaa mielessään puolitosissaan.
Etenkin miehen äidin voi olla joskus vaikea sulattaa sitä, että toinen nainen tulee ja vie hänen poikansa. Ainakin oman anoppini kohdalla sitä oli vaikea olla huomaamatta. Omasta mielestäni en ole kuitenkaan vienyt miestäni keneltäkään: lapset vain aikuistuvat, ja se tosiseikka on hyväksyttävä osana tätä lyhyttä elämää, ja elämä taas on pitkälti luopumista...
Itse olen lähtenyt kotoa parikymppisenä, elänyt vuosia omillani ja suhteet vanhempiini ovat hyvät, jopa kaverilliset. Meninkin ensivierailulle anoppilaan avoimin mielin vain huomatakseni, että vuosikaudet kotiäitinä ollut anoppi oli yhä todella kiinni kolmekymppisissä lapsissaan. Hän ei luottanut siihen, että hänen pikku poikansa (yhteenmuuttaessamme 29-vuotias) voisi selvitä hengissä vieraan naisen hoivissa.
Seurusteluaikanamme en kai vielä pahasti uhannut äidin suhdetta poikaansa, mutta muuttaessani mieheni kanssa yhteen ongelmat alkoivat. Anopin "asenneongelman" vuoksi olin välillä pitkiäkin aikoja käymättä anoppilassa, vaikka apesta ja miehen sisaruksista pidänkin paljon. Mieheni on taas koko suhteemme ajan käynyt minun sukulaisteni luona ihan mielellään, koska siellä kukaan ei ole jatkuvasti puuttumassa parisuhteeseemme, elämäntapaamme ja valintoihimme, vaan olemme aikuisia aikuisten joukossa.
Kaikesta huolimatta olen yrittänyt muistuttaa itselleni että hankala anoppini on kaikesta huolimattaa myös mieheni äiti. Eikä kukaan kai estä sitä, että sukulaisten ja ystävien luona voi vierailla myös ilman puolisoa. Se on välillä ihan virkistävää!
miniä ei käy eikä anna lapsenlapsen käydä. Nähtävästi Te nuoret naiset luulette että teitä arvostellaan ja arvioidaan, luulette meidän olevan pahoillamme kun viette poikamme yms. siis luulette Teille ei voi puhua mitään suurin piirtein jo hyvän päivän toivotus katsotaan arvosteluksi muusta puhumattakaan ja huom. luulette. Väitätte meitä anoppeja asennevammaisiksi mutta mitenkähän on, ollaanko kummatkin? syytätte meitä teidän elämäämme puuttumisesta? Ja kuitenkin se mikä teitä häiritsee ja loukkaa meissä sallitte omille vanhemmillenne ja muille sukulaisillenne jopa kavereillenne.
En halua käydä poikaystäväni vanhemman luona,koska yleensä myös hänen siskonsa on siellä. Suhteemme alussa kävimme useastikkin,mutta minua rupesi häiritsemään se,kun hänen siskonsakkin aina oli paikalla.Ja minusta sisko ei oikeen pidä minusta,katteli aina ihan muualle,jos yritinkin jotakin jutella.
Ja kerran,kun olimme vähän aikaan kahdestaan,hän tiuskasi minulle tiukkaan sävyyn ja häipyi toiseen huoneeseen.Sen jälkeen en ole halunnut siellä mestassa käydä.
Vika ei ole poikaystävän vanhemmassa,vaan enemminkin tässä rakkaassa siskossa.
Tai sitten sinun tyttösi voi vaan jännittää niin kauheasti vanhempiasi,että hän sen takia on alkanu vältellä kyläilyjä.Ehkä naisille tulee vaan enemmän suorituspaineita,että hyväksytäänkö heidät porukkaan.
Mietipä kuinka vanhempasi todella suhtautuvat tyttöystävääsi.. Otetaanko hänet selvästi mielellään vastaan vai onko hän vain sinun mukanasi tuleva pakollinen "paha". Se mitä vanhempasi todella ajattelevat tyttöystävästäsi saattaa ilmetä esimerkiksi vain eleistä ja ilmeistä tai tietyn normaalin "vilpittömyyden" ja tavallisen käytöksen puuttumisena. Mitään sanoja ei siis välttämättä tarvita siihen, että tyttöystäväsi kokee olevansa ei-tervetullut henkilö. Lisäksi miehet eivät selvästikään tajua kaikkea sitä pientä peruskeskusteluksi naamioitua vittuilua, mitä etenkin naiset saattavat toisilleen kohdistaa. Entä oletko ollut koko ajan tyttöystäväsi vieressä kuulemassa, mitä hänelle on mahdollisesti sanottu? Mahdollista on myös se, ettei tyttöystävälläsi ja vanhemmillasi vain yksinkertaisesti mene jutut ja kiinnostuksen aiheet yhtään yksiin. Jos olo on toisen kotona koko ajan vaivaantunut on sinne aika ikävää mennä. Tämä kaikki koskee myös ystäviesi tapaamista. Ovatko tapaamiset sellaisia, että tyttöystäväsi voi omalla tavallaan nauttia niistä. Ulkopuolisena seurassa oleminen on todella yksinäisyyden huipentuma. Voidaksesi parantaa tilannetta yritä huomioida tyttöystävääsi noiden eri vierailujen aikana mahdollisimman paljon - ota hänet kulloisenkin ihmisryhmän täysivaltaiseksi jäseneksi eikä vain "koristeeksi" mukaasi.
Itse olen juossut miehen mukana usein ja milloin missäkin, mutta etenkin hänen vanhempiensa luona minut jätetään aina tavallaan ulkopuoliseksi. Mies unohtaa aina minun läsnäoloni täysin kun saa muita ihmisiä ympärilleen. Lisäksi anopin suora häijyys ei mitenkään ole innostanut minua näihin vierailuihin. Oma aika tuntuu näissä kyläilyissä menevän ihan hukkaan - voisin nauttia ko. ajasta esimerkiksi omien läheisteni kanssa. Meillä taas mies vierailee todella vähän minun vanhempieni luona, koska he asuvat hieman kauempana (kuitenkin vain tunnin ajomatka).