On se vaan kumma, kun ei toiseen voi luottaa; yhdessä oltu ja elelty,(eri kämpät) hyviä ja huonojakin aikoja koettu, sitten yksi kaks lähtee mukamas katsomaan postiaan ja ihan hyvän tuulisena. Illalla pistäytyy baarissa tapaa jonkun juuri lokakuussa leskeksi jääneen eukon, ja sille tielle jäi...Herää kysymys, onko se leskin syli lämpöinen vaiko ne eläkerahat?
Kun ei voi luottaa
Nimetön
81314
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
luota enää kehenkään. Samanlaisia kokemuksia on.
En voi uskoa enkä luottaa tähän ihmiseen, sanoipa tai tekipä hän mitä tahansa, olipa hän kuinka vilpitönkin.. mutta kun kerran, ja hyvin rumasti, pettää toisen ihmisen luottamuksen, ei paluuta enää ole.
Sen lisäksi olen menettänyt uskoni kaikkiin ihmisiin, en voi luottaa, en solmi ystävyyssuhteita, en uskoudu kenellekään, en kerro, en sano kauniita sanoja enää kenellekään..
Kaikki on sen yhden ihmisen loukkauksen syytä.
mutta miten voit yhden ihmisen tekemisten takia syyttää kaikkia muitakin samanlaisiksi? Olisiko kasvun varaa? Ei elämä siihen pääty vaikka me ihmiset loukkaamme tai teemme jotain muuta ikävää toisillemme. Pitää nousta jaloilleen ja jatkaa eteenpäin.
Kyllähän minä sen tiedän.
Ei minun elämäni ohi ole, pärjään loistavasti.
Mutta luottamaan en pysty kehenkään. Ei ole syyllistämisestä kyse, eikä ole ihmisten vika jos en voi luottaa. Se on tuon yhden ihmisen aiheuttamaa. En vaan luota enää. Ja tiedätkö miksi? Kun ei koskaan voi tietää, kehen voi luottaa, kehen ei.
Kyllä minä seison omilla jaloillani, en ole mikään parka. Omiin voimiini ja jalkoihini luotan, miksi luottaisin jonkun muun tukeen?
En tarkoittanut yleistää, vaan kysyä kokemuksia.
Mielestäni alle 3 kk leskeksi jäätyä, ei ihan hevillä suhteita luoda, vai onko se lähimmäisriipuvuus?
Kysymys on nyt teidän omista tunteistanne.
Eihän luottamisessa ole mitään väärää????
Sattuuhan se jos toinen ei olekkaan luottamuksen
arvoinen mutta sinä päätät kuinka paljon
annat sen sattua.
Ainahan on riski että toinen lähtee tai rakastuu.
Vaikka kuolee jonakin päivänä.
Siitäkin huolimatta että lupasi olla ja
rakastaa vain minua ja minun kanssani.
Menettämisen mahdollisuus on tosiasia.
Mikä pitää hyväksyä.
Siihenhän ei kenenkään pidä luottaa että toinen
rakastaa loppuelämänsä koska sellaista ei voi luvata.
Rehellinen voi luvata olla mutta minkäs teet
jos se kuitenkin valehtelee.
Muuta vaihtoehtoa ei parisuhteessa ole kuin luottaa.
Onhan se parisuhde onnenkantamoista aika
pitkälle.
Tosi rohkeiden puuhaa.
easy come easy go
no onhan tuokin tietty asenne, taitanee sullakin olla kokemuksia, leikkö itse samantyyppinen....
Olen kuitenkin nahnyt, lukenut ja kuullut tuon todella ikavan tosiasian aivan liian monta kertaa :(