mikä teitä nyky ajan naisia vaivaa kun annetaan avaimet onneen niin johan rupeaa liiraamaan ja ei olla valmiita mihinkään vaan pidetään oma pää.onko tämä nyt sitä vapaan kasvatuksen tulosta?kysyn vaan.
missä vika
jabba the
202121
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
vaille perhemallia ja rakkautta vaille jääneet nykyajan naiset eivät pysty luomaan kestäviä parisuhteita. elävät omassa avioliitossaankin jatkuvassa lähtövalmiudessa. nykymiehet sitoutuvat enemmän perheeseen kuin naiset ja tarjoavat lapsillekin paremmat lähtökohdat kun elämässä jotain pysyvääkin.
naisten vika! Sehän on äidin vika jos isi on sika!
Kaikenlainen yleistäminen on vähän epäreilua.
"Väärin käyttäytyviä" puolisoita lienee molemmissa sukupuolissa. Ihmisiähän me vaan ollaan ja virheet kuuluu elämään.
Mikä taas lie totta on se että nykymeno kannustaa todella pitkälle menevää idividualismia ja oikeutta yksilön onneen tässä ja nyt, ilman vastuuta muista kun itsestä. Kaikki muut sopeutukoon kunhan mulla menee hyvin-periaatteella.
Toisaalta taas mitä vanhemmaksi tulee niin sitä enemmän elämä näyttää saavan harmaita sävyja mustan ja valkoisen sijaan - enkä ole vielä niin kovin vanha! :o)
Kai niitä lähtijöitä riittää miehistä sekä naisista,mutta minun lähipiirissäni on tapahtunut 2 vuoden aikana 5 avio- tai asumuserotapausta (perheeni mukaan lukien) ja niissä kaikissa eroa haluavana on ollut nainen.
Kaikissa tapauksissa naiset ja miehet alle 4-kymppisiä töissä käyviä koulutettuja pienten lasten vanhempia.
Onko niin että paukut eivät enää yksinkertaisesti riitä arjen vaatimuksiin ja kotiin. Joka paikassa pitäisi olla "täydellistä".
Työtä pitää tehdä että elää ja se on usealle myös muutenkin tärkeä asia. Lapsiahan tietenkään ei voi eikä missään nimessä saa kiireistä ja stressistä syyttää.
Jäljelle jää siis se puoliso johon kaikki pahaolo kulminoituu.
Ja ei kun vaihtoon ja alusta!
Jos ottaa huomioon sen kaiken pahanolon, stressin ja yhteiskunnalliset prosessit joita nämä erot aiheuttavat vuosien ajan voisi kuvitella että asia kiinnostaisi laajemminkin ja sille pitäisi jotain tehdä.
Kuulostaa ainakin teoriassa hyvältä, käytäntö lie hankalampaa... :o9
"Kai niitä lähtijöitä riittää miehistä sekä naisista,mutta minun lähipiirissäni on tapahtunut 2 vuoden aikana 5 avio- tai asumuserotapausta (perheeni mukaan lukien) ja niissä kaikissa eroa haluavana on ollut nainen".
Joo nainen tekee aloitteen ja ottaa vastuun siitä,että asoille tehdään ratkaisu.
vuoden 2005 avioerohakemuksista oli 82% naisten alullepanemia. ei elämä pitkässä parisuhteessa ole aina helppoa mutta nyky-naiselle ero näyttää olevan. avioero periytyy 2-3:n polveen ongelman ratkaisukeinona joten sosiaalinen perintö seuraa myös lapsille. avioliittoon mentäessä ei kysytä haluatko aina onellisen elämän vaan kysytään TAHTOA RAKASTAA.Tämän mannavellisukupolven tulisi edes hiukan kestää vastoinkäymisiäki niin kuin isovanhempamme. Jos haluat lapsesi eroavan eroa itsekin!
Ja se vastuun ottaminen ja asioille jotakin tekeminenhän on sitten aina se ero, vai?
Kyllä sanoisin että vastuuta voi ottaa myös tekemällä jotain muuta kuin erota. Miettiä esimerkiksi sitä miksi ja miten alunperin yhteen mentiin? Miksi rakastuttiin? Kun perhe perustettiin tiedettiin että vaikeita aikoja ns. ruuhkavuosina varmasti tulee. Vannottiin pysyvämme yhdessä kunnes kuolema erottaa jne...
Miksei voisi yrittää löytää sitä kadotettua rakastettua toisessa? Miksei voisi antaa anteeksi? Miksei voisi ottaa vastuuta yksilön sijaan koko yhteisön (perheen)onnesta?
Aina se ei tietenkään ole mahdollista, mutta uskallan väittää että suuressa osassa avioerotapauksia kyse on arjen kiireistä, rakastumisen tuntee loppumisesta, toisen kuuntelematta olemisesta, ja sitten vielä joskus siitä kolmannesta ihmisestä joka saapuu helposti täyttämään sen tunnetyhjiön jonka pari on yhdessä tahtoen tai tahtomattaan saanut aikaan.
Koskee sekä miehiä että naisia.
Se että lähipiirissäni tälläinen tilanne on ei ole minun toivomaani eikä aiheuttamaani (paitsi osaltani oman liittoni suhteen) mutta näin se nyt vaan on.
elikkä nuoriso ottaa nyt vakavasti nämä asiat ja miettii loppuun asti ennen kuin sanoo tahdon koska ei se luovuttaminen aina ole oikein mutta joskus tosiaan ei ole vaihtoehtoja.eiköhän jokaineinen meistä tiedä mitä elämältä haluaa tai jos ei silloin pitää katsoa peiliin ja kysyä mitä haluaa...tämä vaan on vissiin niin 2000 lukua?
miehenkö ei tarvitse tehdä mitään suhteen eteen,eikä tulevien sukupolvien eteen?
ainahan parisuhteeseen tarvitaan kaksi
tietenkin suhteen eteen tulee molempien toimia rakentavasti. naisilla tämä ero vaan tuntuu olevan ensimmäisten joukossa ongelmanratkaisukeinona joten tälläisen keinon eteen ei MIES halua tehdä töitä. miehet ovat ottamassa naisen roolia perheessä niin kuin nainen miehen roolia työelämässä. primäärikäytöstä tuotaessa kulttuuriyhteiskuntaan syntyy yhteentörmäyksiä. tästä esimerkkinä lisääntyvät huoltajuuskiistat. huudetaan miksei mies ota enemmän osaa kodin askareihin ja kun huoltajuuskiista tulee ei lapsia tahdota millään antaa miehen huollettavaksi. naiset ovat huoltajuustaitonsa jo näyttäneet lapsien päävastuunkantajana yh-perheissä. yhä huonommin voivia ihmisiä tulossa aikuisuuteen. persoona kypsyy ja kehittyy perintötekijöiden sallimissa rajoissa ympäristön vaikutuksesta.
käyttää ongelmanratkaisuna liikaa työntekoa, irto- ja sivusuhteita vaimon selän takana ja koskenkorvaa.
Nainen aikansa katsottuaan saa tarpeekseen ja hakee eroa.
Ja on taas kerran syyllinen ihan kaikkeen.
Kukaan ihminen, ei nainen eikä mies, päädy eroon huvikseen. On se niin raskas prosessi.
Minä näen asian näin ja korostan, että tämä on MINUN mielipiteeni. Ei kannata kenenkään hikeentyä.
tuskinpa kukaan nainen tekee liian nopeita ratkaisuja.Näilläkin palstoilla on viimeiseen saakka luuserimiehensä kanssa yrittäineitä vaimoja, jotka vieläkin pohtivat, onko ero ainoa mahdollisuus.
Miehille kuuluu perheessä sama vastuu ja samat hommat kuin vaimoille, eikä suinkaan se lapsen osa! Koti ei ole mikään täysihoitola. Jos miehet ymmärtäisivät tämän, eroja olisi vähemmän. Ja jos joskus vilkaisisivat peiliinkin, edes kerran.
lapsista kuuluu eron jälkeenkin molemmille, minkä näyttävät monet miehet unohtavan siinä vaiheessa, kun pitää löytää se uusi huoltopiste mahdollisimman nopeasti.
Tosin olen törmännyt myös isiin, jotka haluavat kantaa vastuunsa lapsista.
miksi huoltajuuskiistat lisääntyvät ali-ja hovioikeuksissa? naiset haluaisivat lapsilleen viikonloppuisiä että saisivat hoitopojan vapaapäivilleen. miehet ottaisivat yhä enemmän lapsien kasvatuksen päävastuun johon naiset eivät suostu. eli se niistä kotihommista kun ei millään malta todellisuudessa luopuakkaan...
Koti ei ole mikään täysihoitola! Kun on erottu, niin isä saa lapset luokseen joka toinen viikon loppu, yleensä. Kesälomasta kuuluu isälle myös osa. Näin ent. vaimo saa omaa aikaa silloin tällöin. Sitä aikaa, jota aviossa ollessa ei koskaan ollut. Ja mikä parasta, lapset viettävät aikaa isänsä kanssa enemmän kuin aviossa ollessa koskaan. Ja vielä väitetään että lapset kärsivät vanhempien erosta. Eivät he erosta kärsi, vaan mahdollisista vanhempiensa huonoista asenteista.
isille on omaa aikaa olla omien rakkaiden lasten kanssa. äideille ei ole luontevaa olla lastensa kanssa koska se ei ole heidän "omaa" aikaa.
Äitipä tietysti!
kun ei ne ukot saa edes sitä eroa aikaiseksi, niin vaimonhan se on hoidettava.
Minun tapauksessani äiti itki ja pyysi etten veisi lapsia pois, vaan antaisin lasten asua hänen luonaan, muuten hänellä ei olisi mitään syytä elää. Vaimoni halusi eroa ja suostuin kaikkeen hieman pitkin hampain. Yritän olla mukana lasteni jokapäiväisessä elämässä mahdollisimman paljon, harrastuksiin viemistä ym. Exä valittaa JATKUVASTI oman ajan puutteesta, mitä helvettiä!!!
Avioliitossa on tarve yhteiseen aikaan kuten pitääkin, mutta mikä jumalauta on tämä OMA aika? Mahdollisuus omaan aikaan on eron jälkeen minimissä, eikä kukaan ole velvoitettu antamaan sitä exälleen. Ne jotka haluavat lapset luokseen joutuvat luopumaan jostain, minä luovuin lasten jokapäiväisestä läheisyydestä sekä talosta. Kärsin joka helvetin yö kun lapset eivät voi olla lähelläni ja nyt vingutaan koko ajan omasta ajasta. Hellanduudelis sentään, mikä on tärkeää ja mikä toisarvoista?
mitkä ne avaimet onneen on, mitä tarjoat naiselle. Raha, tavara...
Kannattaisi ehkä kysyä naiseltakin, mitä hän toivoo, arvostaa.
Usein naisen käsitys onnesta on jotain ihan muuta kuin miehen.